Ai että, huomenna koittaa jännittävä päivä! Ensimmäinen työpäivä uudessa työssä, joka ensimmäistä kertaa elämässä tuntuu siltä, että tästä alkaa oikeasti työurani rakentaminen. Mutta automyyjänä, mitä helvettiä? Enkö olisi sinne voinut hakea jo ennen koulua?  Vastaus: Tottakai olisin. Mutta mitkä olisivat olleet etenemismahdollisuuteni silloin verrattuna nyt?

Kirjoitinkin ja aikaisemmin keväällä esseen myynnistä ja aika pitkälti automyynnin näkökulmasta, koska silloin olin juuri saanut tietää uudesta työpaikasta. Autot ovat kiehtoneet minua jo pienestä asti ja tietämys niistä on kohtuullisen hyvää. Tähän intohimoon, kun yhdistää vielä tulevaisuuden tavoitteen esimiestyöskentelystä, on väylä aika selkeä.

Proakatemian alkaessa oli pää aivan pilvissä ja ajatteli että koulun päättyessä minulla on miljoonien liikevaihtoa tahkoava yritys tai hyppään suoraa esimiestehtäviin johonkin suureen organisaatioon. Opinnot etenivät ja sitä myötä realiteetit alkoivat tulemaan esiin. Jossain kohtaa ymmärsin, että Tavoitteiden saavuttaminen ja menestyminen vaatii valtavasti pitkäjänteistä työtä.  Minä yritin päästä jo ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen kesätöihin autoliikkeeseen. Oikeastaan voisin nyt sanoa, että luojan kiitos en päässyt, on aika pitkä matka siitä hetkestä tultu ja valtavasti on kasvua tapahtunut tässä välissä. Ajatus kuitenkin jäi kytemään ja nyt tuntui siltä, että todella haluan töihin autoalalle. Tein CV:n kuntoon ja heti ensimmäisestä paikasta, Lempäälän Sakasta tuli kutsu haastatteluun. Haastattelut menivät hyvin ja pääsin toiseen vaiheeseen. Toinen vaihe meni todella nappiin myös ja sain työpaikan. Ensimmäinen myyntitilanne siis hoidettu.

Tämän jälkeen alkoikin erikoiset ajat. Oli aivan jäätävä draivi aloittaa työt ja valmistauduin kevään mittaa henkisesti todella paljon uusiin haasteisiin. Mikä tuntui erikoiselta, oli se, että automyyjän pestistä puhuminen muille tuntui jopa hieman häpeälliseltä asialta. Kerrottuani ihmisille työstä, oli monen reaktio hieman hämmentynyt ja ehkä jossain määrin halveksuva. Kun kerroin perusteluni ja tavoitteen mihin pyrin, muuttui halveksuva reaktio kiinnostukseksi. Oikeastaan hieman kärjistin asiaa, sillä moni myös kannusti heti ja moni minut hyvin tunteva osasi päätellä suoraa mikä on tavoitteeni, sillä olen puhunut tästä paljon. Tuossa on kuitenkin yksi asia, mitä haluan päästä muuttamaan urallani. Asenne myyjiä kohtaan.

Myyjän työ on palveluammatti, jossa tärkeintä on löytää ratkaisu asiakkaan ongelmaan. Mutta se ei itsessään riitä, jos haluat olla hyvä myyjä. Palvelutilanteen pitää olla niin hyvä, että asiakas haluaa palata luoksesi aina uudestaan ja uudestaan. Myyjän työ on menossa koko ajan enemmän ja enemmän yksilöidyksi ja personoiduksi palveluksi. Mitä paremmin pystyt luomaan luottamusta asiakkaaseen ja luomaan asiakkaalle tunteen henkilökohtaisesta palvelusta, sitä paremmat mahdollisuudet sinulla on luoda pitkiä asiakassuhteita. Tämä on se mihin pyrin. Olisi hienoa saada puskaradio liikkeelle, joka toisi asiakkaita luokseni.

Pia Hautamäki – ”Jos ymmärtäisimme että myynti on toisen ihmisen kohtaamista ja auttamista, sillä voisi olla merkitystä siihen, miten suhtautuisimme myyntiin ammattina”

Mutta niin kuin sanoin, olen aloittamassa nyt työurani luomista ja tavoitteenani ei suinkaan ole toimia automyyjänä koko ikääni. Ymmärrän kuitenkin sen, että uran rakentaminen on aloitettava sieltä Ground Levelistä, jotta ymmärrys esimiehenä toimimiseen on riittävä. Tavoitteenani on edetä myynnin esimiestehtäviin ja olla tulevaisuudessa luomassa muutosta koko myyntialaan. Minusta tuntuu, että autoala olisi todella sopiva ala minulle luoda pitkä ja menestyksekäs ura.

Autotalo Laakkosen myyntijohtaja, Jori Andberg sanoi myyntiradio podcastissa, että luo itsellesi tavoite, tee työsi kunnolla ja täysillä, älä luovuta vaan löydä itestäsi energiaa myös alamäissä, jokaisella meistä on mahdollisuus päästä tavoitteeseen. Asenne ratkaisee!

Tähän vielä toimii hyvänä lisäyksenä Jukka Jalosen sanat ”Hyvästä työstä jää aina kiinni”. Hyvin simppeleitä sanoja niin Jaloselta kuin Andbergiltäki, mutta samalla todella inspiroivia sekä motivoivia. Oon jotenkin nyttenkin aivan liekeissä tätä esseetä kirjoittaessa. Jussi Rissasen sanoin, ” Isot asiat elämässä menee aina tunteen kautta. Jos haluaa sitoutua johonkin, siihen liittyy aina tunnetta”. Jos tähän on uskominen, niin tämä tunne ja fiilis vaikuttaa todella positiiviselta tulevaisuuden kannalta. Uskon että tästä syntyy vielä jotain hienoa ja mahtavaa, mistä voin olla todella ylpeä.

Podcastissa puhuttiin paljon nöyryydestä. Andberg itseasiassa kertoi ylpeydestä ja siitä että on nöyrällä tavalla ylpeä. Täytyy muistaa myös se, että vaikka muilla ympärillä olevilla ei olisi tavoitteita edetä urallaan esimiestehtäviin tai heillä ei ole siihen tarvittavaa kykyä, tulee sinun silti olla nöyrä ja ymmärtää että he ovat yksi mahdollistaja sinulle menestymiseen. Tästä tullaankin siihen, että mitä menestyneempi ihminen, sitä halukkaampi hän on todennäköisesti ollut oppimaan. Haluankin ottaa sen asenteen että, kuuntelen vilpittömästi jokaisen palautteen, tutkin ympärillä olevien ihmisten toimintamalleja ja sovellan sieltä parhaat opit omaan käyttöön. Vaikka pääsisin joskus esimieheksi, niin pystyn nöyrästi myöntämään etten ole viisain mies kaikissa asioissa, vaan voin ottaa nöyrästi oppia siltä juuri aloittaneelta keltanokalta, jossa kasvaa suuri potentiaali tulevaisuutta ajatellen.