Yritä, erehdy, onnistu – Helppo opas yrittäjyyteen

Yritä, erehdy, onnistu – helppo opas yrittäjyyteen on Mikko Järvisen ja Matti Karin kirjoittama teos, joka nimensä mukaan opastaa yrittäjyyden tiellä. Matti Kari on ollut mukana perustamassa muun muassa IRC-galleriaa ja Mikko Järvisellä on 15 vuoden kokemus yrittäjyydestä ja liiketoiminnan kehittämisestä. Kirjassa peilataankin monia asioita kaksikon omiin teihin yrittäjinä ja virheetkin avataan avoimesti, jotta lukijan ei tarvitsisi toistaa samoja oman yrityksensä perustamisvaiheessa. Teos on uusi, joten sen sisällä oleva tieto on hyvin ajan tasalla – joskin jotkut kirjassa esiintyvät asiat tuskin muuttuvatkaan ajan kuluessa.

Kirja alkaa yritystarinoilla ja ne koen itse mielenkiintoisimmiksi ja inspiroivimmiksi teksteiksi yrittäjyydessä tai liiketoiminnassa ylipäätään; varsinkin silloin kun jotain on mokattu, eikä asiat ole todellakaan menneet ruusuisesti tai edes suunnitelman mukaisesti. Yrityksen perustaminen on juridisesti suhteellisen helppoa, mutta sen tuominen ihmisten tietoisuuteen ja varsinkin heidän asiakkaakseen saaminen, on kaikkea muuta. Uskon, että suomalaisilla on yleisesti kuva yrittäjyyden haastavuudesta – onhan jo itse nimike yrittäjä hieman erilainen kuin muissa maissa. Sinänsä yrittäjä sanana kuvastaa epävarmuutta ja sitähän jokaisen itsensä ja mahdollisesti muut työllistävän tulee sietää. Kun lukee epäonnistumisista, niistä nousemisesta ja jälleen jaloilleen pääsemisestä, tulee luultavimmin huomattavasti samaistuttavampi olo kuin kirjoitus siitä, kuinka huikea liikeidea sai heti tuulta alleen ja loppu on historiaa- tyylinen kertomus. Liiketoiminnan alasta, investoinneista ja taloudellisesta tilanteesta riippuen yrittäjyyteen liittyy aina riski ja epävarmuus. Se, mitä niin sanotussa pahimmassa tapauksessa menetät, riippuu juuri edellä mainituista eli mitä yrityksen perustaminen sinulle maksaa – henkisesti ja fyysisesti. Kirjassa tuotiin moneen otteeseen esille hyviä käytännön neuvoja, joilla punnita omaa kyvykkyyttä senhetkisessä elämäntilanteessa ryhtyä yrittäjäksi; mitä voi riskeerata ja keihin kaikkiin se vaikuttaa, jos yritys ei menestykään.

Kirjoittajat ovat koonneet kirjaan step by step -tyyppisen etenemisen lähtien yritysideasta, sen testaamisesta, yrityksen perustamisesta, ensimmäisen työntekijän palkkaamisesta aina yrittäjän hyvinvoinnin ylläpitämiseen. Teos olisi vieläkin toimivampi, jos itsellä olisi liikeidea, jota kirjan oppien ja tehtävien mukaan pääsisi testaamaan. Ja tästäkös syntyikin entistä suurempi kipinä sellainen kehittää! Erityisesti minulle iski kappale, jossa puhuttiin siitä mitä yrityksen perustamisella tavoitellaan. Halutaanko toteuttaa unelmaa, kehittää ratkaisu, tehdä asiat paremmin kuin muut vai mikä ajaa yrittäjyyteen – kenties nämä kaikki. Tärkeä pointti nousi esiin myös taloudellista tilannetta ajatellen: kaikkien yritysten tavoitehan on tuottaa voittoa omistajilleen, muuten liiketoiminnan perustamisessa ei ole järkeä. Kirjassa kuitenkin tehtiin selvä ero sen välillä, tavoitteleeko toimeentuloa vai vaurastumista. Aloin itsekin pohtia lukiessani, että näissähän todellakin on selvä ero. Toimeentuloa tavoittelevalle riittää, että hän saa toteuttaa intohimoaan työkseen ja pystyy tällä turvaamaan taloutensa niin, että suoriutuu sen tuomista velvoitteista. Jos taas tavoitellaan vaurastumista, on selkeästi erilaiset lähtökohdat. Tällöin yritystä pyritään luultavasti kasvattamaan ja laajentamaan liiketoimintaa ja näin ollen riskit ovat varmasti myös suuremmat. Aloin miettiä asiaa omalta kannaltani. Usein kuulee sanottavan, että yrityksen perustamisessa haaveena on intohimon täyttäminen sekä taloudellinen riippumattomuus. Tämän voi toki ymmärtää eri lailla, mutta itselleni taloudellinen riippumattomuus tarkoittaa juuri vaurastumisen tavoittelemista, kun taas esimerkiksi taloudellinen toimeentulo tarkoittaisi sitä, että pystyy kohtuullisesti suoriutumaan velvoitteistaan ilman, että syntyy kuitenkaan suuria voittoja. Mahtavaahan olisi tehdä työkseen jotain sellaista, joka ei tunnu työltä ja saada siitä elantonsa. Mahtavaa olisi myös tavoitella jotain suurempaa; ratkaista jokin ongelma, jota kukaan ei ole vielä ratkaissut ja katsoa mihin asti idea kantaa, ajatuksena kasvattaa yritystä mahdollisimman suureksi.

Kirjassa tuodaan esiin aloittavien yrittäjien ajatuksia omasta liiketoimintasuunnitelmasta; usein ollaan ylioptimistisia oman idean suhteen, eikä siinä nähdä lähes ollenkaan uhkia tai epäonnistumisen mahdollisuuksia. Kirjan kirjoittajat sanovatkin, että tässä tilanteessa olisi hyvä konsultoida ideansa kanssa jotakin ulkopuolista henkilöä, joka osaa katsoa asiaa eri näkökulmasta, ilman vaaleanpunaisia silmälaseja. He sanovatkin, että yleensä, jos joku asia tuntuu olevan liian helppoa, et ole tarpeeksi tietoinen asiasta. Usein ylioptimistinen asenne yritystä perustettaessa johtaa tulevaisuudessa pettymyksiin. Sen vuoksi olisikin hyvä testata liikeideaansa, perehtyä markkinatilanteeseen, testata tuotetta tai palvelua ja miettiä kriittisesti idean menestymismahdollisuuksia. Näihin testauksiin ja kysymysten esittämisiin itselle oli konkreettisia ja käytännönläheisiä tehtäviä kirjassa ja jos jo niissä huomaisi suuria aukkoja omassa suunnitelmassaan, olisi ehkä hyvä istua pohtimaan ajatusta uudelleen.

Kirjassa on hyvin selkeitä ja yksityiskohtaisia laskelmia aloittavan yrittäjän esimerkkikuluista ja erityisen mielenkiintoinen on ensimmäisen työntekijän palkkaamisen osio. Tämä olisi hyvä jokaisen palkkatyöläisenkin lukea, jotta ymmärtää millainen kuluerä työntekijän palkkaaminen on yritykselle. Työntekijän näkemä vuosipalkka maksaa yrittäjälle n. 1,5- kertaisesti. Laki velvoittaa yritystä huolehtimaan työntekijästä monelta osin ja nämä edut ovat usein paljon mittavampia, kuin mitä yrittäjälle itselle on saatavilla. Voidaan siis turvallisesti sanoa, että työntekijän palkkaaminen on yritykselle kallista ja sen mahdollistaminen vaatii tasapainoista taloudellista tilannetta. Monet yksinyrittäjät tarvitsisivat jonkun jakamaan työmäärän, mutta taloudellisista syistä ei ole mahdollista ottaa työntekijää.

Olen mielestäni aina ymmärtänyt melko hyvin yrittäjyydestä ja siitä, miten yhteiskunta toimii. Vaikka olen ennen Proakatemiaa ollut aina palkkatöissä, olen pitänyt itseäni aina kulloisenkin yrityksen edustajana. Ajattelen usein yrityksen asemaa yli työntekijäasemani, mikä näkyy erilaisena toimintana kuin esimerkiksi monilla työkavereillani. En ole pilkun tarkka työajoistani, vaan ajattelen, että jos tänään menee yliaikaa, voin joskus tilanteen mukaan tarvita sitä vapaana. En siis juurikaan merkitse ylityötunteja, ellei kyseessä ole merkittävä aika, vaan joustan ja tiedän että minulle päin joustetaan myös. Yrittäjähenkisyys on mielestäni kykyä ajatella suurempaa hyvää, kuin itselle koituva välitön etu. Pidän tasapuolisuuden periaatteesta ja pitkän aikavälin ajattelutavasta, jolloin jokaista puolituntista ylityötä ei tarvitse ottaa palkkana. Varmasti joskus tulee hetki, että minun tulisi lähteä aikaisemmin töistä ja koen sen mielekkäämmäksi, kun tiedän, että olen vastavuoroisesti antanut aikaani yritykselle. Moni on kovin tarkka tekemistään ”myönnytyksistä”, joista saa asianmukaisen korvauksen, mutta moniko joustaa yrityksen puoleen silloin, kun on itse antamispuolella. Tätä on hyvä miettiä esimerkiksi silloin, kun jäät puoleksi tunniksi ylitöihin ja merkitset sen saatavaksesi. Mitä teet silloin, kun myöhästyt tai lähdet töistä aiemmin? Usein jälkimmäinen jää helpommin merkitsemättä mihinkään. Yrittäjä ei voi miettiä tavalla, jossa saisi korvauksen kaikesta tekemästään työstä välittömästi sen tehtyään. On hieno tilanne, jos sen saa joskus, mutta monissa tilanteissa tuntipalkkaa ei kannata alkaa edes laskea. Motiivin täytyy siis löytyä jostain muualta ja vaaditaan pidempikatseista ajattelua. Lopulta, kun onnistutaan, on täysin toisarvoista ne hiet ja kyyneleet, joita idealle on annettu sen kasvattamisen mahdollistamiseksi.