Kävellessäsi kaupungilla, huomaat kadun kulmassa tunnelmallisen pienen kahvilan. Jo ulkopuolella voit haistaa nenässäsi tuoreen korvapuustin sekä kahvin. Päätät astua sisään. Sisällä lähestyessäsi tiskiä, huomaat kahvilan lämminhenkisen sisustuksen, taustalla soivan hyvän musiikin sekä kassan takana hääräilevän hymyilevän myyjän. Valitset vastapaistetun sekä paikan päällä leivotun korvapuustin sekä myyjän suositteleman cappuccinon palan painikkeeksi. Nautit kahvihetkestäsi sekä ympäröivästä tunnelmasta, ja päätät että tänne haluat tulla toistekin.

Tunnelmamuotoilu oli itselleni aiemmin tuiki tuntematon käsite, mutta asiaan enemmän tutustuessani huomasin, että tunnelmamuotoilua on joka puolella arkista elämäämme. Oli kyseessä sitten kahvilahetki, keilahallin teeman mukaiset seinät tai bussikuskin positiivinen palveluasenne, on tunnelmamuotoilua kaikkialla.

Tunnelman syntyminen

Tunnelman aistiminen on yhteistulosta aistiemme keräämistä aistihavainnoista. Mitä haistamme, mitä näemme sekä millaisia asioita kuulemme… Aistihavaintojen pohjalta aivomme muodostavat ajatuksia sekä tunteita tunnelmaan liittyen. Tämän kokonaisvaltaisen yhdistelmän seurauksena muistamme yleensä tunnelman kaikista helpoiten, sen mieleenpainuvuuden ansiosta. Mutta mistä itse tunnelma syntyy?

Marjo Rantanen kertoo kirjassaan ”Tunnelmamuotoilu” tunnelman syntyvän kolmesta eri osa-alueesta. Tunnelmaan vaikuttavat niin ympäristö, ihmisten tapa toimia kuin itse ihmisten välinen vuorovaikutus. Toimintamme sekä päätöksiemme kautta pystymme vaikuttamaan kaikkiin näistä osa-alueista. (Rantanen 2016, 76.)

Ympäristöömme pystymme vaikuttamaan kahdella tapaa: valitsemalla ympäristön sopivaksi tai muokkaamalla ympäristöämme niin että tunnelma olisi käsi kädessä tilanteen kanssa. Välillä ympäristön merkitys voi myös pienentyä, muiden osa-alueiden ollessa suuremmassa roolissa.

Toimintatapoihimme pystymme vaikuttamaan lähinnä vain oman toimintamme kautta. Kuinka minä toimin juuri tässä tilanteessa? Kuinka minä vaikutan toiminnallani muiden toimintaan? Tärkeitä kysymyksiä, eikö?

Suurimpaan rooliin haluan kuitenkin nostaa vuorovaikutuksen. Sen toimiessa tunnelmaan vaikuttavien muiden tekijöiden rooli voi jopa pienentyä, tai ainakin pelata pienempää roolia tunnelman suhteen. Toisaalta taas vuorovaikutuksen toimimattomuus voi viedä painoarvon   jo toimivalta ympäristöltä tai toimintatavoilta. Näin ollen vuorovaikutuksen voidaankin ajatella olevan liima kaikkien tunnelmaa luovien osa-alueiden välillä.

Vuorovaikutuksen jalo taito

Ihminen on vuorovaikutuksessa itsensä, ympäristönsä sekä muiden ihmisten kanssa joka päivä, joka hetki. Näin ollen vuorovaikutus on perusta kaikelle ihmisen toiminnalle. Vuorovaikutusta aloitetaan harjoittelemaan jo lapsena äidin vatsassa, ja se kulkee ihmisen mukana aina viimeisiin hetkiin saakka.

Aikuisiän vuorovaikutuksen puute voi pohjautua jo lapsuusiässä opittuihin toimintatapoihin sekä keinoihin vuorovaikuttaa muiden kanssa.  Lapsuudessa lukittautuneeseen tunneilmaisuun tai tunteiden kieltämiseen oppinut, voi todennäköisesti kokea tunnetaitojen kehittämisen hyvin haastavana näin ollen myös aikuisena. (Rantanen 2016, 76.) Voidaankin siis ajatella, että kasvatuksen avulla voidaan luoda tulevaisuuden tunnetaitoisia vuorovaikuttajia. Ilman opittuja tunnetaitoja, ei ole olemassa hyvää vuorovaikuttajaa.

Oli kyseessä sitten työnantajan kanssa käyty kehityskeskustelu, kauppareissu puolison kanssa tai pajatilanne tiimin kesken, jokainen meistä on ollut tilanteessa, jossa kokee, että ei ole tullut kunnolla kuulluksi. Yksi tärkeimpiä onnistuneen vuorovaikutuksen edellytyksiä onkin, että osapuolet kokevat tulleensa kuulluksi sekä nähdyksi. Kun tämä ei täyty, jää koko vuorovaikutus vaille päämäärää ja sen saavuttamista.

Kuulluksi tulemisen tunne syntyy, kun keskenään vuorovaikuttavien yksilöiden keskittyminen on poissa yksilöstä itsestään, suunnattuna muihin. Tällaisen tilanteen syntymiseen vaaditaan vuorovaikuttajilta kykyä olla läsnä, sekä tunnetaitoja, joiden avulla vastapuolen reaktioihin on mahdollista vastata tilanteeseen sopivalla tavalla. Nämä osa-alueet luovat myös turvallisuuden tunnetta, jota ilman vuorovaikutuksella ei ole minkäänlaista pohjaa. (Rantanen 2016, 79.) Kaiken kaikkiaan vuorovaikutuksen kaava saattaakin vaikuttaa aluksi yksinkertaiselta, mutta sen jokaista osa-aluetta lähemmin tarkasteltuna, tilanne onkin aivan toinen.

Vuorovaikutus osana tunnelmamuotoilua

Hyvä vuorovaikutus voi olla yrityksessä niin sisäistä kuin ulkoista vuorovaikutusta. Koen, että toimivalla sisäisellä vuorovaikutuksella pystytään tuottamaan myös toimivaa ulkoista vuorovaikutusta. Sisäinen vuorovaikutus kattaa niin työntekijöiden henkilökohtaisen ajattelutavan kuin yrityksen työntekijöiden keskinäisen vuorovaikutuksen. Organisaation sisäisen toiminnan kannalta tärkein osa vuorovaikutuksella on keskustelukulttuurissa. Vuorovaikutuksen peruspilareiden ollessa kantavat, ruokkii organisaation sisäinen tunnelma niin tuottavuutta, hyvinvointia, luovuutta kuin oppimistakin. (Rantanen 2016, 78.)

Sisäisen vuorovaikutuksen ollessa yrityksessä kunnossa, syntyy ulkoinen vuorovaikutus vaivattomammin. Asiakaspalvelijan hymyn on helpompaa olla aitoa positiivisuutta, työyhteisön sisäisen tunnelman ollessa hyvä. Jos taas työyhteisö ärsyttää, näkyy ärsytys helposti myös työntekijöiden toiminnassa, jonka myötä se siirtyy helposti eteenpäin asiakkaille. Vuorovaikutuksen toimiessa niin asiakkaan kuin työyhteisön välillä, on organisaatioiden ja yritysten helpompaa kehittää toimintaa myös asiakkaiden toivomaan suuntaan. Tätä kautta tunnelmamuotoilun periaatteet linkittyvät palvelumuotoilun lähtökohtiin.