AIHE: Luovat tuotteet ja liiketoimintamallit
Luokitus: 2 esseepistettä, Yksilö essee
Kirjoittaja: Arto Ala-Seppälä (10.11.2023)

Johdanto

Opinnäytetyöni aiheeni lähtötilanteena oli yritysyhteistöiden tuotteistaminen musiikkifestivaaleille. Kuitenkin tämä katsottiin aiheena liian suureksi ja rajattiin lopulta reilusti pienempään tapahtumamainontaa tutkivaan työhön. Kuitenkin tutkimuksen tarkoituksena on lopulta myyntikonseptin kehittäminen. Näin ollen opinnäytetyön teoriakatsauksen tuloksena keräsin myös tietoa tuotteistamisesta.

Kirjoitin hiljattain esseen aiheesta Ensin myynti, sitten markkinointi ja lopulta brändi. Tämän artikkelin pohjalta nousi esille, miten tärkeää tuotetta tai palvelua luodessa on lähteä liikkeelle myynnistä. Myös Suomen kokenein tuotteistaja Jari Parantainen vaalii tätä samaa perussääntöä kirjassan Tuotteistaminen: rakenna palvelusta tuote 10 päivässä.

Myy palvelu ensin, kehitä vasta sitten

Osuuskuntatiimin projekteissa hyvin usein olemme edenneet niin, että olemme pyrkineet saamaan aikaan täydellisen tuotteen ensin. Tämä korostuu myös omassa toimintamallissa, sekä projekteissa missä olen ollut mukana, kuten esimerkiksi sisällöntuotantoprojekti Intovisio tai pihapeliprojekti Kipinä Wood. Suomalaiset tuotekehittäjät viilaavat ja säätävät tuotteensa ensin täydelliseksi ja vasta sitten he uskaltavat aloittaa markkinointi- ja myyntityön (Parantainen, 2007, 34).

Uskon että omalta osaltani tässä täydellisyyden tavoittelussa on kyse siitä, että olen toiminut pitkään valmiiden tuotteiden ja palveluiden myynnin parissa. On tuntunut vaikealta päästää irti täydellisyydestä ja luottaa keskeneräisyyteen. Ensimmäisen kerran ymmärsin asiakkaan mukaan ottamisen merkityksen heti tuote- ja palvelunmuotoilun alkuvaiheille, kun Proakatemian valmentajamme Tanja Verho piti meille palvelumuotoilun kurssin. Tästä huolimatta en ollut näemmä riittävän kypsä keskeneräisyyden sietämiselle ja jatkoin aikaisemmasta työelämästäni opittua täydellisyyden tavoittelua.

Mikäli tuoteprosessi on riittävän ketterä, niin asiakkaalle voi antaa houkuttelevan lupauksen jo silloin kun palvelusta on valmiina vasta kaunis ajatus (Parantainen, 2007, 33). Proakatemia matkan aikana lopulta opin tämän. Ensimmäisen kerran täydellisyyden tavoittelusta ja huijarisyndroomasta pääsin eroon, kun osallistuin valmentajamme Veijo Hämäläisen luotsaamaan Tampereen ammattikorkeakoulun Sähkörausku hankkeeseen. Muistan miten jännittynyt olin ja pohdin mitä annettavaa minulla voisi olla taloushallinnan it-talolle. Kuitenkin täysin keskeneräisenä tilanteeseen tulleena minulla oli todella paljon annettavaa henkilöstörekrytoinnista. Huomasin, että tässähän minä tarjoan yhdessä valmentajamme Tarja Tittosen sekä muiden osallistujien kanssa aikaisempaa kokemusta yrityskonsultoinnin muodossa.

Toinen merkittävä valmennuskokemus syntyi Tampereen Varalan Urheiluopistossa Tiimimestarivalmennuksessa. Valmentajamme Tiina Mätäsjärvi ja Juha Wirekoski haastoivat meidät etsimään asiakkaan, myymään prototyypin valmennuksesta mitä emme olleet koskaan aikaisemmin vetäneet. Kaiken lisäksi olimme valmennustiimin kanssa varsin uusia tuttavuuksia. Kaikesta huolimatta onnistuin myymään idean ravintola-alan yritykselle heidän aikaansa vastaan pilottivalmennuksena. Tämän pilottivalmennuksen tuloksena saatiin merkittäviä ajatuksia työyhteisössä esille, mitkä olivat muuten jääneet arjen kiireen jalkoihin.

Ensimmäisille asiakkaalle voi huoletta tarjota prototyyppiä tai pilottitoimitusta, jonka toimitus etenee tavanomaista hitaammin. Vastavuoroisesti pilotin ostajalle tarjotaan esimerkiksi ylimääräistä palvelua tai mahdollisuuden vaikuttaa syntyvään tuotteen tai palvelun sisältöön. Esimerkiksi Microsoft on aina myynyt keskeneräisiä tuotteita ja paikannut sitten niiden puutteita myöhemmin. Siitä huolimatta Bill Gates on ollut pitkään maailman rikkain mies. (Parantainen, 2007, 33–34)

Parantainen kuitenkin muistuttaa (2007, 34), että jokaista tuotetta kuten esimerkiksi lääkkeitä ei voi luvata keskeneräisenä, mutta uusien palvelutuotteiden parissa tilanne on toinen ja tärkeintä asiakkaalle on saada mitä tilaa. Tämä asia korostuu nyt lopulta minun opinnäytetyöni parissa, sillä opinnäytetyöohjaajani ja Proakatemia valmentajamme Antti Vuento ohjasi minut pilkkomaan ja rajaamaan työni hyvin keskeneräiseksi. Hän haastoi minua pohtimaan, että mikä on tässä kohtaa pienin mahdollinen arvon tuotto asiakkaalle, mikä mahdollistaa tämän palvelukonseptin kehittämisen asiakkaan haluamalla tavalla?

Mikäli olisin lähtenyt kehittämään heti täydellistä tuotetta, niin todennäköisesti olisin ratkaissut lopulta väärää ongelmaa. Tiimimme valmentaja Tutta Tanttari on osuuskuntaamme tästä monesti muistuttanut. Kuukaudet olisivat kuluneet ja rahaa olisi palanut merkittäviä määriä, markkinat olisivat saattaneet muuttua ja kilpailijat olisivat mahdollisesti ehtineet edelle, sekä tämä täydellinen konsepti olisi saattanut muodostua epäonnistuneeksi (Parantainen, 2007, 34–35).

Pohdinta

Se mitä otan tästä Proakatemia matkasta taskuuni ja työkalupakkiin on ehdottomasti keskeneräisyyden sietäminen. Pitkään valmiiden tuotteiden parissa toimineena tämä vaatii varmasti myyntiini uutta asennoitumista, mutta harjoittelemalla tämäkin korjaantuu. On todella mielenkiintoista huomata, miten nämä ammattikorkeakouluaikaset opit ja kopit alkavat loksahtamaan paikalleen näin opintojen loppumetreillä.

Lähteet:

Parantainen, J. 2007. Tuotteistaminen: rakenna palvelusta tuote 10 päivässä. Helsinki: Talentum.