Verotusoppeja yrittäjälle 

16.7.2019 

Verotus on ollut itselle kuin ikuinen mysteeri. Asiat ovat tuntuneet todella sumuisilta, vaikka tietää pääosin mitä verotukseen kuuluu. Vuosittainen henkilökohtainen veroilmoitus on tuntunut aivan käsittämättömän vaikealta, vaikka kyseessä on loppujen lopuksi todella yksinkertainen tehtävä. Olen useita kertoja koittanut opiskella verotusta verohallinnon omilta nettisivuilta, mutta en koskaan kirjan avulla. Tämän esseen tarkoitus onkin käydä läpi verotukseen liittyviä asioita, joita yrittäjän olisi tärkeä tietää. Tiedonlähteenä toimii kirja ”Talous haltuun pk-yrityksessä – Juha Siikavuo”. 

Vero on siis määrätyt maksettavat osuudet yrityksen tai yksityishenkilön varallisuudesta. Nämä maksetaan kolmelle eri taholle: valtiolle, kunnalle ja kirkolle. Seurakunta verottaa vain, jos yrittäjä tai palkansaaja kuuluu seurakuntaan. Lisäksi kunnilla ja seurakunnilla on alueittain eri suuruiset verotukset. Näin ollen esimerkiksi Pirkanmaalla asuvan yrittäjän vero kustannukset poikkeavat Satakunnassa asuvaan. 

Henkilökohtaisessa verotuksessa verohallinto laskee periaatteessa veron osuuden. Yksityishenkilön tehtävänä on vain täyttää verojen laskuun tarvittavat tiedot. Henkilökohtaisessa verotuksessa verolajit lasketaan kahteen eri luokkaan: pääoma- ja ansiotulo verotus. Pääomatuloa ovat pääosin omaisuutta kerryttävät tuotot kuten korot, osingot ja vuokratuotot. Pääomatulosta on maksettava 30% suuruinen vero. Jos pääomatulot ylittyvät 30 000€ kalenterivuoden aikana, ylimenevästä määrästä on laskettava 34% vero. 

Ansiotuloa on kaikki muu tulo, jota ei lasketa pääomatuloksi. Ansiotuloa on esimerkiksi palkka, palkkio, luontaisedut, eläke ja osinkojen ansiotulon osuus. Ansiotulon osuus on kunnalla ja kirkolla kiinteä ja ennalta määrätty prosenttiosuus. Valtiolla taas progressiivinen ja tuloihin perustuva. Ansiotulo verotuksesta voidaan vähentää tuloa hankittaessa aiheutuneet menot sekä muut lain sallimat vähennykset ennen veron määräämistä. Vähennyksiin voidaan anoa esim. työmatka kuluista kodin ja työpaikan välillä. Myös 45% suuruinen kotitalousvähennys kuuluu tähän piiriin. Näiden vähennysten avulla siis ”pienennetään” maksettavaa veroa. 

Toisin kuin yksilöhenkilöt, yritys taas laskee ja toimittaa veron hyvin pitkälti itsenäisesti. Verotettava tulo perustuu kirjanpitoon, mutta kirjanpidon ja verotuksen eroavaisuuksien takia verotettava tulo saattaa erota kirjanpidollisesta tuloksesta. 

Yritys toiminnan vero järjestelyissä käytetään käsitteitä välillinen ja välitön vero. Välitön vero kohdistuu suoraan tuloina saatuihin ansioihin tai yritystoiminnan vuosittain verotettavaan tulokseen. Yritys toiminnan tulo voi olla joko pääoma- tai ansiotuloa, aivan kuten henkilökohtaisessa verotuksessa. Välittömässä verotuksessa suurimman rahavirran valtio saa ansiotulo verotuksesta, joka ei ole progressiivinen vaan kiinteä prosentti, joka vaihtelee eri kuntien sisällä. 

Välillinen verotus kohdistuu kulutukseen tai omistamiseen. Suurin verolaji tässä on arvonlisävero. Muita välillisiä veroja ja maksuja ovat esimerkiksi kiinteistö–, energia– ja alkoholivero sekä jätemaksut. Omistamistavaroista verotetaan esimerkiksi autovero ja varainsiirtovero. 

Kun yksityishenkilö voi saada verohelpotusta esimerkiksi työmatka ajoista, on yritysmaailmassakin tapansa helpottaa verotus taakkaa. Tällaisia yritystoiminnalle annettavia tukipohjaisia vähennyksiä ovat esim. korotetut poistot. Tämä tarkoittaa tuotannollisten investointien kuten esim. tehtaiden, koneiden ja laitteiden hankinta menojen osuuksien vähennystä verotuksesta. Jotta poiston voi vähentää verotuksessa, on kohteiden oltava uusia. Korotettu poisto saadaan tehdä käyttöönotto vuonna ja sitä seuraavana vuotena. Enimmäismäärä korotettuun poistoon on 50% koneen ja laitteen hankintahinnasta. Rakennuksille vastaava prosenttiosuus on 14%. Poiston tekeminen verotuksessa vaatii, että sama poisto on tehty myös kirjanpidossa. Eli jos yritys investoi uuteen tehtaaseen, voi se rakennusvuonna ja sitä seuraavana vuonna ilmoittaa verottajalle korotetusta poistosta, joka on rakennuksissa enintään 14% hankintamenoista. Jos tämä korotettu poisto suoritetaan, on saman suuruinen poisto tehtävä yritykseen kirjanpidollisesti. 

Verosuunnittelulla voidaan saavuttaa todella merkittäviä säästöjä yritykselle, kun asiat tehdään oikein. Tämä vaatii aika paljon ammattitaitoa ja perehtymistä sekä veroihin, että yritystoimintaan. Näin ollen osaava kirjanpitäjä voi säästää yritykselle todella paljon rahaa. Hyvä esimerkki siitä, että hyvä kirjanpitäjä on yksi niistä asioista, joissa ei kannata valita halvinta vaan paras. Mitä suurempi yritys sitä tärkeämmäksi tämä tulee, sillä vero-osuudet ovat yleensä prosenttiosuuksia, eli mitä isommat luvut sen isommat verot. 

Vaikka yrittäjällä olisikin hyvä kirjanpitäjä, on yrittäjän itsekin pysyttävä edes jollain tavalla kärryillä siitä, mitä verosuunnittelu on. Tässä onkin kirjan ”Talous haltuun pk-yrityksessä – Juha Siikavuo” esittämä tiivistelmä verosuunnittelun keskeisistä elementeistä: 

1. Veroseuraamusten ennakointi 

1. Sellaisten menettelytapojen etsiminen, joiden avulla saavutetaan mahdollisimman edullinen verokustannus 

1. Omistajien veroseuraamusten ennakointi ja niiden minimointi 

1. Veronmaksun ajoittamisen ennakointi ja likviditeetin seuraaminen 

1. Hallitsemattoman tilanteen syntymisen estäminen 

Tätä esseetä kirjoittaessa sain todella hyvän otteen vero asioista. Aiheeseen tutustuminen valotti aihetta niin paljon, että verotus aiheena vaikuttaa jopa aika mielenkiintoiselta. Toivottavasti sain selkeytettyä lukijallekin edes jotenkin verotuksen maailmaa. Tässä nähtiin taas se, että kauan vaikeaksi tuntuneet asiat selkeytyvät kummasti, kun viitsii vain antaa oman mielenkiintonsa aihetta kohtaan. Kaiken sitä oppii, kun ottaa vain itseä niskasta kiinni! 

Lähteet:  

Siikavuo, Juha. ”Talous haltuun pk-yrityksessä”. 2016. Kauppakamari.