Tampere
18 May, Saturday
24° C

Proakatemian esseepankki

Kerrassaan hyvin verotettu?



Kirjoittanut: Jonna Satama - tiimistä Roima.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 7 minuuttia.

Yrityksen talousasiat ovat olleet itselleni lähinnä yrittämisen pakollinen velvoite. Ne on vaan tehtävä ja niitä on opittava ymmärtämään jossain määrin, halusi tai ei. Yllättäen asioita onkin vuosien varrella jäänyt niistä mieleeni. Numerot ja tilastot ovat sinällään aina kiinnostaneet mutta oman yrityksen kohdalla kaikki talouteen, kirjanpitoon ja verotukseen liittyvät asiat tuntuivat välttämättömältä pahalta. Viime aikoina olen kuitenkin huomannut kiinnostuneeni yrityksen talousasioista yhä enenevissä määrin. Huomaan keskustelevani mielellään yrityksen kannattavuudesta, katteista ja kaikesta talouteen liittyvistä asioista. Ne kiinnostavat nyt kun on saanut vähän etäisyyttä oman yrityksen osalta niihin ja mistäpä lähempää löytyisi yritys, jonka talousasioihin tutustua kuin osuuskuntamme Roima. Tässä esseessä perehdyn yrityksen verotukseen niiden verojen osalta, kuin se tällä hetkellä osuuskuntaamme Roimaa koskee.

Mitä on verot ja miksi niitä täytyy maksaa?

Jokainen varmasti joskus tuskailee verojen kanssa. Ne koskettavat meidän kaikkien elämää jollain tavalla. Veroa maksetaan niin palkasta, eläkkeestä, vuokratuloista kuin osingoistakin. Ja näillä kerran verotetuilla tuloilla kun ostamme jotain, joudumme jälleen kerran maksamaan veroa. Arvolisävero koskee lähes kaikkea kulutusta mutta lisäksi veroja maksetaan vaikka asuntoa ostaessa varainsiirtoverona tai jos perit rahaa, jotka on edesmennyt henkilö saanut verojen jälkeen säästettyä, maksetaan niistä vero uudelleen perintöveron muodossa. Suomessa on kaikkiaan noin 40 erilaista veroa. Ei siis ihme, että ne joskus aiheuttavat harmaita hiuksia itse kullekin. Miksi näitä veroja sitten maksetaan?

Moni palvelu, jota saattaa pitää itsestäänselvyytenä, kustannetaan verovaroin. Niillä rahoitetaan julkisen puolen toimintaa kuten terveyspalveluja ja koulutusta sekä muita palveluja. Veroilla kustannetaan myös tukia kuten lapsilisiä, eläkkeitä, toimeentulotukia ja opintotukia. Yhteiskunta tarvitsee rahaa toimiakseen. Valtiot ja kunnat saavat pääosan rahoistaan verotuksen avulla. Verojen pääsääntöinen tarkoitus on siis tuottaa julkiselle sektorille tuloja niin paljon, että se kattaisi julkiset menot. Tähän ei ole Suomessa viime vuosina pystytty ja tätä alijäämää valtiot ja kunnat ovat joutuneet rahoittamaan laina rahalla, jonka takia kunnat ja valtio velkaantuu kasvavissa määrin. Syynä ei ole se, ettei Suomessa maksettaisi tarpeeksi korkeita veroja vaan menot ovat vain liian suuret. Tämän pääsääntöisen tehtävän ohella verotuksella voidaan myös ajaa yhteiskunnallisia asioita. Veroilla pyritään tasoittamaan tulonjakoa ja veroilla pyritään ohjaamaan kuluttajien ja yritysten valintoja ja käyttäytymistä. Esimerkiksi verottamalla isommin joitain asioita kuten alkoholia tai autoilua. (Knuutinen, 2017).

Suurimman verotaakan kantaa yksityiset ihmiset eli kuluttajat. Suomessa verotus on myös progressiivista, joka tarkoittaa sitä, että veroprosentti kasvaa ansiotulojen myötä. Progressiivisen verotuksen ajatuksena on tasoittaa tuloeroa. Yritysten kohdalla puolestaan verotus on yritysten välillä tasapuolista. Veroprosentti ei nouse progressiivisesti vaan ne ovat kaikille samat. Yritysten maksamista veroista osa on välillisiä ja usein välittömät verot lasketaan tuotteen tai palvelun hintaan. Tätäkin kautta verot päätyy yksityisten maksettavaksi, vaikka se ei suoranaisesti siltä näytä.

Suomen verojärjestelmä voidaan jakaa kahteen osaan, kulutusveroihin ja tuloveroihin. Tuloveroa maksetaan henkilöiden saaduista tuloista ja yritysten saamasta voitosta. Arvolisävero on taas kulutusvero, jota maksetaan kulutuksen mukaan. Kulutusveron lopulliset maksajat ovat kuluttajia, koska se on yrityksille välillinen vero.  (Verotieto 2014, s.142) Pääsääntöisesti yritykset joutuvat maksamaan veroa siinä vaiheessa kuin tekevät voittoa. Ja yrityksen osakkeenomistajat uudelleen maksavat veroa tuosta verotetusta voitosta siinä vaiheessa kun sitä voittoa maksetaan ulos osinkoina.

Arvolisävero eli ALV

Suomessa yleinen arvolisäveroprosentti on 24. Alennettua 14% vero on elintarvikkeiden myynnissä ja ravintoloiden palveluissa pois lukien alkoholit. Alkoholien arvolisävero on 24%. Mutta alkoholivero laissa alkoholiin kohdistuu myös muita veroja. Alennettua 10%:n arvolisäveroa käytetään mm. kirjoihin, lääkkeisiin, hotelleihin ja liikuntapaikkoihin. (Verotieto 2014, s.142)

Arvolisävero on kulutusvero, joka kohdistuu tavaroiden ja palveluiden kuluttamiseen. Se on välillinen vero, joka on tarkoitettu lopullisten kuluttajien maksettavaksi. Arvolisävero ei ole yrityksen maksamaa veroa, vaikka he välillisesti arvolisät myynneistä maksavatkin. Samalla he saavat vähentää vähennyksiin oikeuttavista ostoistaan arvolisäverot, jolloin verohallinnolle tilitettävä summa on näiden summien erotus. Kaikki yrityksen ostot eivät ole vähennyskelpoisia. Jos hankittua tavaraa tai palvelua käytetään muussa kuin arvolisäverollisessa toiminnassa ei siitä saa tehdä alv vähennystä. Pääsääntö on se, että vähennyskelpoisia ovat sellaiset, jotka suorasti tai epäsuorasti edistävät yrityksen toimintaa.

Vähennysoikeuden tarkoituksena on eliminoida yrityksen myymien palveluiden ja tuotteiden hinnasta edellisen vaiheen maksama vero. Tämä takaa sen, että vero on vain kertaalleen kuluttajan ostossa.

Otetaan esimerkiksi Roimalle uusi projekti, jossa yrityksemme alkaa valmistamaan puisia jakkaroita. Näihin tarvittavat raaka-aineet kustantavat 5€ + alv 24% eli 6,2€. Tähän päälle tulevat vielä työn kustannukset valmistamisesta, myynnistä, markkinoinnista jne. jotka tässä laskelmassa ovat yhteensä 30€. Tässä yksinkertaisessa esimerkissä ei huomioida valmistajan kulujen alveja muiden kuin raaka-aineiden osalta. Nyt jakkarat myydään huonekaluliikkeisiin hintaan 36,2€, johon lisätään vielä alv päälle. Eli huonekaluliike ostaa ne hintaan 44,89€. Huonekaluliike lisää hintaan 30€, jolla kattaa omat kulut ja katteet. Tässäkään ei esimerkissä oteta huomioon muiden kulujen arvolisäveroja. Hinnaksi tulee 74,89€, johon jälleen kerran lisäävät alv:n päälle. Asiakkaalle hinta on 92,86€.

Seuraavaksi sama laskelma, jossa arvolisäverot ovat vähennetty alemmissa portaissa ja se lisätään vain viimeiseen vaiheeseen kun jakkara myydään kuluttajalle. Jakkaran raaka-aineet kustantavat 5€. Esimerkissä olevan 30€:n valmistajan katteen ja kulujen jälkeen ostohinta jälleenmyyjälle on 35€. Tähän jälleenmyyjä lisää 30€, joka tässä yksinkertaistetussa esimerkissä kattaa jälleenmyyjän kulut ja katteet ja hinnaksi tulee 65€. Nyt tähän kuluttajalle myytävään tuotteeseen lisätään 24% ja hinnaksi tulee 80,6€.

raaka-aineet +alv 24% valmistajan hinta jälleenmyyjälle + alv 24% Jälleenmyyjän hinta kuluttajalle +alv 24% Lopullinen hinta kuluttajalle
5€ 1,2€ (6,2€ + 30€)=36,2€ 8,69€ (44,89€+30€) =74,89 17,97€ 92,86€

Arvolisäverot yhteensä 1,2€ + 8,69€ + 17,89€ = 27,78€

raaka-aineet Valmistajan hinta jälleenmyyjälle Jälleenmyyjän hinta kuluttajalle +alv 24% Lopullinen hinta kuluttajalle
5€ 35€ 65€ 15,6€ 80,6€

Arvolisäverot yhteensä 15,6€

Esimerkin kautta huomaa, että vaikka yritykset maksaisivat joka vaiheessa verot, olisi kuluttaja lopulta se, jonka kontolle maksu todelisuudessa tulisi. Korolle korkoa efektin ansiosta lopullinen hinta olisi tuotteelle paljon suurempi. Vähennysoikeus verotusjärjestelmässä arvolisävero maksetaan vain kertaalleen eikä se kertaannu, joka nostaisi lopullisen tuotteen tai palvelun hintaa kuten esimerkissä käy ilmi.

Välillä huomaa, että tämän arvolisäveron ymmärtäminen yrittäjän näkökulmasta voi olla aluksi hankala hahmottaa.  Puheessa ja laskelmissa menevät välillä sekaisin nettohinnat ja arvolisäverolliset hinnat. Yrittäjän näkökulmasta olisi hyvä heti alusta saakka ymmärtää, että arvolisävero on pitkälti yrittäjän kulmasta vain läpimenoerä.

Alvit ilmoitetaan oma-aloitteisesti verottajalle. Roimassa käytämme ulkopuolista kirjanpitäjää, joka tekee kuukausittain ilmoituksen arvolisäveroista. Verkkolaskuista kuitit saa suoraan netvisorin taloushallinto ohjelmasta mutta muiden kuittien osalta ne täytyy skannata hänelle. Kuitissa täytyy selvitä mitä on ostettu ja eriteltynä arvolisävero. Esimerkiksi maksupäätteen kuitti ei yksistään riitä vaan ostoista tarvitsee erittelyn kirjanpitoa varten. Se on hyvä aina muistaa. Mitäs jos kuitti hukkuu? Voiko ostoa silti laittaa yrityksen kirjanpitoon? Hävinneestä kuitista voi itse tehdä ostostaan kirjallisen selvityksen ja se pystytään laittamaan yrityksen kuluksi. Tästä itse tehdystä kirjallisesti selvitetystä kuitista ei kuitenkaan saa arvolisäveron vähennyksiä vaan se menee kokonaisuutena yrityksen kuluksi. On siis järkevää kuvata kuitti saman tien oston jälkeen. Usean kuitin hukkuminen tai isomman hankinnan kuitin hukkuminen maksaa jo paljon rahaa kun arvolisävero jää vähentämättä.

 

Yhteisövero eli yrityksen tulovero

Yhteisövero on tuloveroa, jota osuuskunta kuten osakeyhtiökin maksaa tuloksestaan. Yhteisövero on Suomessa 20%. Se on veronalaisten tulojen eli arvolisättömän liikevaihdon ja vähennyskelpoisten kulujen erotus. Tilikauden liikevaihdosta vähennetään suoriteperusteisesti kaikki tilikautta koskevat kulut pois. Suoriteperusteisuus tarkoittaa sitä että tapahtumat kirjataan myyntipäivän ja ostopäivän mukaan. Eli vaikka konkreettisesti asiakas maksaisi vasta seuraavalla tilikaudella laskunsa, kirjataan se edelliselle tilikaudelle, jolla maksu on tapahtunut. Tämä kirjataan kohtaan myyntisaamiset. Ostot puolestaan, jotka on tehty tällä tilikaudella mutta maksetaan konkreettisesti vasta seuraavalla, kirjataan siirtoveloiksi. Molemmat lasketaan mukaan laskettaessa yrityksen tulosta. (yritystulkki.fi) Seuraavaksi käyn läpi, mitkä asiat vaikuttavat tulokseen. Mitkä kulut pienentävät tulosta

vaihto-omaisuus

Vaihto-omaisuutta ovat elinkeinoverolain 4 luvun 4 mukaan yrityksen elinkeinotoiminnassa sellaisenaan tai jalostettuina luovutetuiksi tarkoitetut kauppatavarat, raaka-aineet, puolivalmisteet ja muut hyödykkeet. Tilikaudelta varastoon jäävä ostettu vaihto-omaisuus ei ole voittoa vähentävä vaan se jää kirjanpitoon vaihto-omaisuudeksi. Jos siis ajatteli ennen tilinpäätöstä hankkia varastoon tavaraa yhteisöveron pienentämiseksi niin se ei ole aivan näin yksinkertaista. Arvolisävero kappaleessa käytin esimerkkinä jakkaroita, joita Roima kuvitteellisesti valmistaa. Näistä jää raaka-aineita varastoon 500€:n arvosta ja valmiita jakkaroita 10 kappaletta. Raaka-aineet kirjataan inventaarioon alvittomalla ostohinnalla eli 500€. Valmiiden jakkaroiden osalta varastoarvoon lasketaan lisäksi siihen käytetyt kustannukset kuten työvoimakustannukset. Eli 10 kappaleen jakkara erän 50€:n raaka-aineiden lisäksi lasketaan siihen käytetyt muut kustannukset ja merkitään se jakkaran varasto arvoksi. Vaihto-omaisuutta eli varaston muutosta verrataan edelliseen tilinpäätökseen. Jos varaston arvo kasvaa edellisestä tilikaudesta, lisää se yrityksen tulosta. Jos taas varaston arvo pienenee, vähentää se tuloksen määrää.

poistot ja pienhankinnat

Yrityksen hankinnat, joiden käyttöikä on enintään 3vuotta tai hankintahinta on enintään 1200€, voidaan hankintahinta vähentää kerralla. Isommissa hankinnoissa vähennykset tehdään poistoina, jolloin kulu jaksotetaan pidemmälle vaikutusajalle. Tämä tasoittaa yrityksen tulosta ja tekee tilikausista vertailukelpoisempia. Roimalla ei toistaiseksi ole isompia koneiden tai kaluston hankintoja, jotka poistettaisiin useammassa tilikaudessa. Eli kaikki hankinnat ovat menneet täysin vähennyksiin suoraan.

Roiman ensimmäinen tilikausi

Roiman ensimmäisellä tilikaudella 4.2.-31.12.2022 osuuskunnan tilikauden tulos ennen veroja oli 23156,47€. Osuuskunnan kohdalla tulosta kutsutaan ylijäämäksi. Tästä maksetaan 20%:n tuloveroa, joka on 4631,29 Euroa, johon lisätään huojennettua viivästyskorkoa 2%, josta vähennetään 20€. Jäännösverolle lasketaan huojennettu viivästyskorko seuraavasti: 8korkopäivät*korkoprosentti*pääoma)/(vuoden päivät *100)ja tästä vähennetään 20€. Viivästysmaksulta välttyy jos maksaa täydennysveron neljä kuukautta tilikauden päättymisen jälkeen oma-aloitteisesti.

Roima ei tehnyt verojen tilitystä neljän kuukauden kuluttua tilikauden päättymisestä, joten veroon lisätään huojennettu viivästyskorko. Viivästyskoron kanssa summa on 4666,1€. Tämä summa menee maksuun syyskuussa. Osuuskunnan on siis varattava tililtään tuo summa, jotta se löytyy, kun se pitää verohallinnolle tilittää.

Osuuskunta maksaa ennakkoveroa tulevasta yhteisöverosta. Tilikauden tulos määrittää tilikauden ennakkoveron määrän. Vuonna 2024 perusteena ovat vuoden 2022 tiedot. Roiman ennakkovero näin ollen tilikaudelle 1.1.2024-31.12.2024 on 4631,28€, joka jakautuu kuukausittain tilitettäviin tuloveron eriin, joka tässä tapauksessa on 385,94€. Tilityksen eräpäivä on joka kuun 23. päivä tai siitä seuraava arkipäivä.

Roima osuuskunta on ollut olemassa vasta vuodesta 2022, joten tilikaudelle 1.1.-31.12.2023 ei ole verohallinnon osoittamaa ennakkoveroa. Osuuskunta arvioi oman tuloksensa ja ilmoittaa sen verohallinnolle, jonka mukaan ennakkovero maksetaan. Tälle vuodelle Roima arvioi verohallinnolle heinäkuun alussa tämän tilikauden 1.1.-31.12.2023 tulokseksi 30 000€. Tästä 20% on 6000€, joka jaetaan jäljellä oleville kuukausille eli heinäkuusta joulukuuhun maksetaan ennakkoveroa 1000€ kuukaudessa.

Mikäli ennakkovero ei ole yrityksen katsoman tulevan tuloksen mukaan oikea, voidaan siihen hakea muutosta ennakkoperintälain mukaan. Tällaisia tilanteita voi olla, jos liiketoiminta on muuttunut esimerkiksi tulo supistunut tai jos yrityksellä on sellaisia vähennyksiä tai verohuojennuspoistoja, joita ei ole huomioitu ennakkoa määrättäessä. (Verotieto, 2014 s.120) Perusteena alentamisvaatimukselle on yleensä huono tulokehitys. Roima voi arvioida myöhemmin syksyllä omaa tulevaa tulostaan ja tehdä muutoksia sen mukaan.

Voiton jako

Roiman ensimmäisen tilikauden liikevoitto eli ylijäämä tuloverojen jälkeen oli 18 525,18€. Tämä voitto olisi jakokelpoista pääomaa, jonka osuuskunta voisi jakaa ylijäämänä osakkailleen. Roima päätti yhtiökokouksessa, että liikevoitto jätetään jakamatta ja jätetään vapaaksi pääomaksi Roiman taseeseen. Verohallinnon sivuilla sanotaan että ylijäämää saa jakaa jäsenilleen vain jos säännöissä niin määrätään. Roiman säännöissä lukee että Osuuskunnan ylijäämä voidaan jakaa sen jäsenille osuuskunnalle tuodun hyödyn suhteessa, jos 80% enemmistöstä näin päättää. Osuuskunnan kokous päättää kuinka paljon jaetaan ja mikä on hyödyn peruste. En tiedä kuinka tämä käytännössä toimisi. Tuon veron laskeminen riippuu osuuskunnan osuuksien summasta omassa pääomassa. Ylijäämän maksaminen ei ole ainakaan toistaiseksi ajankohtainen Roimassa, joten en käy tämän verotusta sen tarkemmin läpi.

Lopuksi

Verojen kannalta yritys on mielestäni paremmassa asemassa kuin kuluttajat. Ei siis ihme, että esimerkiksi jotkut urheilijat tai esiintyjät operoivat osakeyhtiönsä kautta. Se on verotuksellisesti järkevämpää. Se on tietysti myös hyvä, että yritysten verotus pidetään jokseenkin järkevänä, koska ne ovat tärkeitä Suomen taloudelle. Liian suurella verotuksella on riski että yritykset karkaavat matalammin yrityksiä verottaviin maihin. Yritykset luovat työpaikkoja ja yritysten toiminnan kautta saadaan rahaa myös muista maista Suomeen. Verojen kannalta alvivähennyksiin oikeuttava yrittäjämuotoinen työnteko on hyvinkin järkevää. Yrittäjä maksaa toki palkastaan ansiotuloverotuksen mukaan veroja, mutta voittoa tekevänä voi osan yrittäjätulostaan nostaa osingoilla, jotka ovat hyvinkin matalasti verotettuja 8%:n matemaattiseen arvoon asti. Tämä tiimin osuuskunta Roima onkin sitten asia erikseen. Osuuskunnan sisäinen roimavero verottaa kaikesta alvittomasta tulosta 7,5%. Sen lisäksi jokainen maksaa kuukausittaisen maksunsa. Sen jälkeen jos rahaa vielä jää, niin ne voi maksaa itselleen ulos osuuskunnasta. Voittoa ei kannata omaan sisäiseen kirjanpitoon hirveästi jättää koska se verotetaan tietysti 20%:n yhteisöverolla. Siinä onkin jo sitten kerrassaan hyvin verotettu raha jos sen sieltä itselleen maksaa vielä yhteisöveron jälkeen. Ehkä tässä hieman oikaisin mutkia suoriksi enkä huomioinut mitä projektit ja jäsenet saavat osuuskunnalta maksamillaan rahoilla. Roimavero sisältää mm.kirjanpidon ja vakuutukset ja kiinteillä kuluilla maksellaan niin mökkipajaa kuin muita tiimin yhteisiä hankintoja ja rahaa tarvitaan myös Final Campiin. Ehkä taloudellisesti osuuskunta ei kuitenkaan tässä muodossa ole paras mahdollinen alusta ainakaan, jos haluaisi maksimoida käteen jäävän ansaintansa, mutta ei se olekaan sen pääsääntöinen tarkoitus. Osuuskunta on kuitenkin oikea yritys, jolla on lainmukaiset velvollisuudet kuten verot ja näitä pääsee tiimin osuuskunnassa Roimassa turvallisessa ympäristössä harjoittemaan ja yhdessä opettelemaan.

 

 

Lähteet:

Knuutinen, R., Hyvät pahat verot, 2017, Docendo, e-kirja

Tomperi, S., Yritysverotus ja tilinpäätössuunnittelu, 2007, WSOY, Helsinki

Verotieto Oy, Yrityksen verotietopaketti, 2014, Vantaa

https://www.vero.fi/yritykset-ja-yhteisot/

https://www.yritystulkki.fi/fi/

Aihetunnisteet:
Kommentoi