Sijoittamisesta puhutaan meidän tiimissämme jatkuvasti. Niinkin paljon, että pidimme pajan aiheesta ja pajan lopuksi “sijoitimme” leikkimielisesti rahaa erilaisiin osakkeisiin. Paja oli niin menestys, että sille toivottiin kovasti jatkoa. Sana “sijoitus” siis vilisee keskusteluissamme jatkuvasti. Entä, jos on vielä kovin tavallinen tallaaja, eikä oikein ymmärrä koko sanan ympärillä olevaa mystiikkaa? Päätin tarttua Mikko Sjögrenin ja Ilkka Hikipään vuonna 2014 kirjoittamaan teokseen “Vaurastumisen reseptit”, jossa väitetään, että kirjan luettuaan ymmärtää, mistä sijoittamisessa on kyse. Rohkea väite. Teos kertoo siis käytännön vinkkejä siihen, kuinka ymmärtää omaa talouttaan paremmin ja kuinka päästä vaurastumaan. Ennen kaikkea esseeni tavoite on auttaa minua itseäni jäsentelemään vaurastumista ja lähteä rakentamaan vaurastumisen käsitystä täysin pohjalta. Jos siis haet tiukkaa faktaa ja pohdintaa sijoittamisesta, kehotan erittäin lämpimästi kurkkaamaan tiimiläisteni Annikan ja Kaisan soluesseen osakesijoittamisesta! Linkki siihen: https://esseepankki.proakatemia.fi/soluessee-osakesijoittamisesta-kaisa-ojaniemi-annika-viiala/. Minun esseeni tulee keskittymään lähinnä keltanokan pohdintaan ja vuoropuheluun teoksen kanssa, keskittyen kuitenkin enimmäkseen oman talouden hallintaan ja sitä kautta vaurastumisen pohjan luomiseen.  

Vaurastumisen alkuvalmistelut: Pilko oma talous kuntoon

Vaurastumiseen tarvitaan teoksen mukaan kolme asiaa: Pitää olla rahaa, aikaa ja korkoa korolle -tuottoa. Eli, ensin tulee oppia tekemän rahaa, jonka jälkeen opitaan pitämään tienatut rahat ja lopulta myös itse raha saadaan tekemään töitä. (Hikipää & Sjögren 2014, 26.) Näin kerrottuna kaikki kuulostaa vielä kovin simppeliltä ja tärkeältä, sillä vaikka koskaan ei päästäisi vaurastumiseen asti, on tärkeää, että opitaan tekemään rahaa ja myös pitämään tienattu raha. Tiivistettynä raha vaatii siis kärsivällisyyttä ja se taitaakin olla yksi erottava tekijä hyvän ja huonon rahankäyttäjän välillä. 

Mielenkiintoinen toteamus teoksessa on se, että kun töitä on opittu tekemään ja tienattu raha opitaan pitämään, on tämä ansaittu raha myös saatava tekemään töitä (korkoa korolle -töitä), sillä jos rahasi eivät tee sinulle töitä, et voi tällöin itsekään lopettaa töitä (Hikipää & Sjögren 2014, 37). Sijoittamista ei voi aloittaa ennen kuin pakollisten menojen jälkeen käteen jää vielä ylimääräistä (Hikipää & Sjögren 2014). Kuulostaa minulle vieraalta, sillä näin on harvoin ollut kotona varttuessani. Rahaa ei ollut ylimääräistä ja vaikka aina puhuttiin, että säästettäisiin kuukaudessa edes pieni määrä rahaa ulkomaanmatkaa varten, oli harvoin niin mahdollista tehdä. Vaikka olisikin ehkä ollut, pientä ylimääräistä rahaa oli vaikea uskaltaa pistää säästöön reissua varten, jos vaikka jotain yllättävää kävisikin ja rahaa tarvittaisiin muuhun. Meillä rahaa ei siis juuri ikinä priorisoitu ylimääräisiin mukavuuksiin. Teoksessa todetaankin, että sijoittajaksi on vaikea ryhtyä alijäämäisellä taloudella (Hikipää & Sjögren 2014, 38). Jos rahasta ja sen käytöstä ei ole juuri puhuttu, on omat lähtökohdat vaurastumisen aloittamiseen hieman erilaiset, kuin jos säästäminen ja korkoa korolle -periaate olisi jo kasvatuksesta tuttu. Ensin siis tulee saada oma talous kuntoon ja ylijäämäiseksi, jotta vaurastuminen sijoittamisella voidaan aloittaa. 

Revenaa pohtiessa, on kuitenkin onni, että tiimistämme löytyy viisaita rahan käyttäjiä. Heidän avullaan on minunkin helpompi päästä kelkkaan mukaan ja ymmärtää rahasta enemmän. Tärkeintä on kuitenkin, että minä itse teen vaaditun pohjatyön ja ymmärrän oman talouteni hallinnasta tarpeeksi.  Tämä on tärkeää, jotta minulla on hyvä pohja, jolle alkaa rakentamaan vaurastumista, mutta tärkeää myös siksi, että en saata omalla tietämättömyydelläni tiimiä ja tiimintaloutta pulaan.  

Teoksessa kehotetaan ajattelemaan omaa taloutta niin, että on tulot ja menot eli tulos. Sitten on varat ja vastuut. Esimerkiksi asunto on vastuu, sillä siitä aiheutuu meille kuluja, kuten vuokra, lainan lyhennys tai sähkölaskut. Eli, jos asioista aiheutuu kuluja (tällaisia ovat usein ikävä kyllä juuri ne mukavat asiat) ovat ne vastuita. Puolestaan varat, kuten rahastosäästöt ja sijoitukset, jopa liiketoiminta aiheuttavat meille tuloja, eli kassavirtaa tai arvonnousua. (Hikipää & Sjögren 2014, 41-42.) Kovin mielenkiintoinen tapa ajatella asioita ja jaotella oman talouden ajattelua. Tämä kuitenkin ihme kyllä helpottaa ainakin allekirjoittanutta pohtimaan omaa talouttaan. Alla piirros kirjan sivun 41 mukaisesti. Ylijäämäinen talous saadaan siis aikaan kasvattamalla tuloja tai varoja tai pienentämällä menoja tai vastuita (Hikipää & Sjögren 2014, 44). Käy järkeen yksinkertaisuutta ja selkeyttä kaipaavalle! 

Lisää oman talouden kanssa kulhoon puskurin ainekset

Teoksessa korostetaan myös puskurin tärkeyttä ja senhän meistä jokainen ymmärtää Proakatemian kautta. Tällä hetkellä yllättävän maailmantilanteen ja siitä seuranneiden ongelmien vuoksi puskurin merkitys korostuu entisestäänkin. Kriisiä on takana vasta alle kaksi kuukautta, mutta yritykset ovat jo konkurssien partailla. Tämä kertoo siis siitä, että heillä ei ole ollut maksuvalmiutta, jos edes muutamaa viikkoa ei ole mahdollista selvitä ilman säännöllistä tulovirtaa. Pistää miettimään, että entä, jos meillä pinkuillakin olisi vuokra juossut heti tammikuusta lähtien ja keväälle suunnitellut projektit olisivat kaatuneet? Aika pelottava ajatus. Tästä syystä on myös tärkeä ymmärtää omassa yksityiselämässä puskurin tärkeys ja pitää siitä huoli, sillä koskaan ei voi tietää, milloin lomautuslappu iskeytyy kämmeneen. 

Lisää kulhoon myös korkoa korolle ja 72-sääntö 

Kun ylijäämäinen talous on saavutettu ja kulut maksettu sekä osa pistetty säästöön puskuriksi, on aika sijoittaa pieni osa rahoista. Teoksessa neuvotaan sijoittamaan 10% tuloista, sillä pelkällä säästämisellä ei päästä vaurastumaan. Korkoa korolle -periaatetta pohtiessa törmätään 72-sääntöön, jolla on helpompi hahmottaa koron vaikutus. Kun luku 72 jaetaan sillä tuottoprosentilla, jota odotetaan, saadaan vastaukseksi, kuinka monta vuotta kuluu, ennen kuin varat ovat kaksinkertaistuneet. (Hikipää & Sjögren 2014, 52.) Eli, jos sijoitamme 1000 euroa 2% vuosituotolla, se kaksinkertaistuu 36 vuodessa. Laskutoimituksena siis 72/2= 36. (Sjögren 2019.) Tämä auttaa ainakin tavalliselle tallaajalle ja minunlaiselleni keltanokalle koron korko -periaatteen hahmottamista.  

Sekoita taikinan joukkoon rahastot ja asuntosijoittaminen 

Tähän asti kaikki on siis allekirjoittaneellekin vielä melko selvää, mutta siirryttäessä arvopapereiden maailmaan ote teoksesta alkaa irrota ja keskittyminen herpaantua. Räpiköin kuitenkin osion läpi niin, että jos jotain siitä maailmasta tulisi ymmärtää, olisi se ainakin seuraavaa:  

Sijoituksen tehtyä ensimmäiset viisi vuotta on hyvää aikaa vielä harjoitella sijoittamista ja tutustua aiheeseen, sillä 6% tai 12% tuotolla ei ole juurikaan väliä. Tärkeämpää on tutkailla eroja siinä, miksi osake lähtee suuntaan tai toiseen. Kun tätä pyrkii ymmärtämään ja oppimaan, on jo vahvemmalla pohjalla jatkoa ajatellen. Teoksen mukaan alkusijoituksella on enemmän väliä, kuin itse tuotolla. Viiden vuoden jälkeen tuotollakin alkaa olla jo merkitystä ja toivottavasti siinä ajassa viimeistään on ehtinyt ottaa selvää asioista ja opiskella niitä. (Hikipää & Sjögren 2014, 82.) Toisaalta lohduttavaa: kunhan vain uskaltaudun alkuun, on minulla vielä käytännössä viisi vuotta aikaa opetella pelin kuviota. Tärkeintä on siis säästää rahaa ja päästä alkuun, tai muuten sijoittamisen maailmaan ei uskaltaudu ikinä mukaan ja kynnys kasvaa. Minä en vieläkään ole uskaltanut, vaikka sijoituspajassamme totesin, että voisin perehtyä asioihin ja kokeilla sijoittamista pian. Josko sitten tämän kirjaesseen jälkeen…  

Entä miten minä, joka ei ymmärrä edes osakesijoittamisesta, saatikka sitten asuntosijoittamisesta, voi tiivistää asuntosijoittamisen vinkkejä. No, yritän. Ensimmäisenä teoksessa painotetaan hyödyntämään kotikenttäetua. Tällöin on helpompi löytää myös hinnoitteluvirheitä ja hyödyntää niistä seuranneita mahdollisuuksia. (Hikipää & Sjögren 2014, 83.) Toisekseen, lainaa ei kannata pelätä, kunhan ymmärtää, että se on hyvä renki, mutta huono isäntä (Hikipää & Sjögren 2014, 89). Ennen kaikkea asuntosijoittamisessa on kyse ylijäämän sijoittamisesta, joten luonnollisesti oma talous tulee olla ylijäämäinen (Hikipää & Sjögren 2014, 99). Koen kuitenkin, että enempää vinkkejä asuntosijoittamisesta minun ei kannata jakaa, ellen niitä itsekään ymmärrä. Joten, siirrytään seuraavaan vaiheeseen reseptissäni. 

Laita uuni lämpenemään ja odota 

Tarkoittaa tämä sinulle sitten sitä, että tartu tuumasta toimeen ja sijoita ylijäämärahaa valitsemaasi kohteeseen, tai minun tapauksessani pohdi tähän asti opittua tietoa, odota. Odota kärsivällisesti äläkä hätiköi. Henkilökohtaisesti minun on ainakin oltava rohkea ja myönnettävä, että tunnen oloni voimattomaksi kaiken sijoitusjargonin ja rahaan liittyvän ympärillä. En ole kasvanut sen ympärillä tai ehtinyt vielä rakentaa riittävän vankkaa pohjaa aiheeseen esimerkiksi työkokemuksen kautta. Tähän voi vaikuttaa myös yleisestikin se, että suomalaisista enemmistö mieltävää vaurastumisen tavoiksi LähiTapiolan teettämän kyselyn mukaan joko rehdin palkkatyön tai yrittämisen (LähiTapiola 2019). Onkin mielestäni hyvin mahdollista, että tällaiset ajattelumallit näkyvät myös omassa lähipiirissäni ja näin ovat vaikuttaneet minuunkin. Raha pelottaa, sillä se tuntuu niin vaikeasti käsitettävältä ja osin abstraktiltakin asialta. 

Määräänsä enempää oppia on kuitenkin mahdotonta imeä itseensä kerralla ja vaikka palan halusta perehtyä sijoittamiseen, vaatii se aikaa ja varmasti useamman kirjan ja artikkelin taakseen, kuin vain tähän esseeseen luetut. Olen hidas oppimaan sekä vaadin aikaa pyöritellä ja pohtia asioita mielessäni. Tästä syystä koenkin, että on parempi antaa asioiden hautua ja sitten nämä asiat todella sisäistettyäni ja saatuani pohjan luotua, on aika ryhtyä lukemaan aiheesta lisää ja ammentaa sen syvällisempiä oppeja toiseen kirjaesseeseen. Toivon mukaan tämä kirja essee keskittyisi syvällisemmin sijoittamiseen ja sen avulla vaurastumiseen. Niin kuin Hikipää & Sjögren (2014) totesivat, on sijoituksen tehtyä viisi vuotta aikaa opetella asioita. Ehkäpä minun tulisikin siis sijoittaa, jolloin ainakin jonkinlainen takaraja aiheeseen paluuseen kolkuttelisi takaraivossa.  

Lähteet: 

Hikipää, I., Sjögren, M. 2014. Vaurastumisen reseptit: oma talous haltuun. 1 painos. Kauppakamari. 

Sjögren, M. 2019. Vaurastumisen työkalut osa 7: Korkoa korolle ja 72-sääntö. Luettu 13.4. https://www.mikkosjogren.fi/korkoa-korolle-ja-72-saanto/.  

LähiTapiola. 2019. Suomalainen haluaa vaurastua palkkatyöllä tai yrittämällä – sijoittamisessa pelottaa pääoman menettäminen. Luettu 18.4.2020. https://www.lahitapiola.fi/tietoa-lahitapiolasta/uutishuone/uutiset-ja-tiedotteet/uutiset/uutinen/1509558594876