Tampere
23 May, Thursday
12° C

Proakatemian esseepankki

Uupumus korkeakouluopinnoissa



Kirjoittanut: Fiia Ketonen - tiimistä Kipinä.

Esseen tyyppi: Akateeminen essee / 3 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Korkeintaan vähän väsynyt
Eeva Kolu
Esseen arvioitu lukuaika on 7 minuuttia.

Uupumus korkeakouluopinnoissa

Fiia Ketonen & Jeena Kantosalo

Akateeminen essee 3ep

 

Johdanto

 

Kun minä Fiia aloitin vuonna 2020 Proakatemialla, ajattelin opintovuosieni olevan hieman erilaisia. Minä, Fiia, ajattelin olevani kouluni priimuksia, niin kuin olen aina ollut. Opiskelu on aina ollut minulle helppoa ja pärjäsin aina vaivatta aineen kuin aineen parissa. Korkeakouluopintojen aloittaminen pitkän työuran jälkeen ei kuitenkaan ollut enää niin helppo juttu.

 

Minulle, Jeenalle ei ole ollut taas tuttua ollenkaan olla luokan priimus opintojen puolesta, koska en sitä koskaan ollut aikaisemmin yläasteella tai lukiossa. Olen pärjännyt koulussa aina suhteellisen hyvin, mutta ne korkeimmat arvosanat jäivät usein saamatta. Akatemialle saapuessani olin kuitenkin päättänyt, että tästä koulutuksesta tulen saamaan mahdollisimman hyvät arvosanat kaikesta, koska minulla oli todella selkeät suunnitelmat jatkopintojeni kannalta.

Kuitenkin lopputulemana näistä molemmista lähtökohdista voi olla uupumus. Tämä essee kertoo kaksi erilaista näkökulmaa ja kokemusta korkeakouluaikana kokemasta uupumuksesta. Käsittelemme esseessä sitä mistä uupumus johtuu, miten se esiintyy korkeakouluopiskelijoilla sekä miten siitä voi toipua.

 

 

Korkeakouluopiskelijoiden uupumus

 

Minulle, Fiialle, yksi suurimman vaikutuksen tehneistä kirjoista tänä vuonna on ollut Eeva Kolun kirjoittama ”Korkeintaan vähän väsynyt”. Minulle oli itseasiassa suositeltu kyseistä kirjaa jo aiemminkin ja hypistelin sitä jo kerran kirpputorillakin. En kuitenkaan ostanut, mutta tänä vuonna aloin kuunnella sitä äänikirjana. Kuuntelin sitä pitkillä hiihto- ja kävelylenkeillä. Samaistuin. Kirja on hyvin kuvaava kertomus siitä, millaista on kasvaa nuorena naisena nykyajan isojen vaatimusten alla. Olimme molemmat aina ajatelleet, että ”minä olen se henkilö, joka ei koskaan uuvu.”

 

Kun kirjoittaan Googleen hakusanaksi ”korkeakouluopiskelijoiden uupumus”, aiheesta löytyy artikkeleita ja uutisia, vaikka millä mitalla. Koronapandemia pahensi erityisesti nuorempien ja uudelle paikkakunnalle muuttaneiden opiskelijoiden uupumusta entisestään (www.nuori.fi). Mielestäni korkeakouluopinnot ovat kuitenkin haastavammat vanhempana opiskelijana, koska yleensä jo elämisen kulutkin ovat korkeammat sekä monella voi olla jo perhettä. Valmentajani mukaan opintoihin tulisi käyttää noin 40 tuntia viikossa, jotta valmistuu ajoissa. Tämä on jo enemmän kuin normaali työviikko ja harva kuitenkaan pystyy olla koko opintoja tekemättä töitä. Se olisi kyllä onnekas tilanne!

 

Usein sanotaan, että opiskelijan työ on opiskelu ja siksi Suomen valtiokin sitä tukee. Mielestäni myöskään opintoja ja töitä ei voi kuitenkaan verrata, itse koen työelämän olleen paljon vähemmän kuormittavaa. Työelämässä kuitenkin työ on jo ennalta tuttua ja päivät ovat selkeämpi. Opinnoissa joudut tehdä ja opiskella uutta koko ajan eikä päivissä ole niin selkeää rakennetta. On eri asia tehdä asiaa, jota jo osaa 40 tuntia viikossa, kuin opiskella jotain uutta 40 tuntia viikossa.

 

Tunteja vai tehokkuutta (Fiia)

 

Työelämässä arvostetaan tehokkuutta, opinnoissa lasketaan tunteja. Proakatemialla opiskelu eroaa myös tavallisista opinnoista melko paljon. Olen tehnyt muutamia kursseja TAMKin pääkampuksella sekä olin opiskelijavaihdossa Portossa, Portugalissa. Koen nämä jaksot vähemmän kuormittaviksi kuin Proakatemialla opiskelu, sillä Proakatemialla kirjaat koko ajan käytettyjä tunteja eikä tehokkuudella tavallaan ole väliä. Normaaleissa opinnoissa tehokkuus näkyy kokeissa, joista esimerkiksi Portossa sain todella hyvät arvosanat, vaikka osallistuin rennommin tunneille.

 

Normaalisti korkeakouluopinnoissa voit olla pois osasta kurssin tunteja ja silti saada vaikka kiitettävän. Proakatemialla koen isoimmaksi haasteeksi opintojemme pajatunnit. Pajat ovat hetkiä, jolloin opiskelemme tiimi valitsemia aiheita ja vetäjinä toimivat tiimin jäsenet vuorollaan. Pajoja on viikoittain vain 8 tuntia, ei siis hirveän paljon. Ongelma on kuitenkin se, ettei näistä oikeastaan hirveästi voi olla pois ja jos on, nämä voi korvata vain toisilla pajoilla. Ja koska omalla tiimillä on vain tietty määrä pajoja, täytyy nämä korvata menemällä vierailijaksi toisten tiimien pajoihin.

 

Ensimmäisenä vuonna olin luottanut siihen, että saan keväällä tehtyä isomman määrän pajatunteja. Meidän valmentajamme kuitenkin päätti, että loput pajoista voi perua, sillä valtaosalla olivat tunnit jo täynnä. Tämä loi itselleni jo valmiiksi uupuneena turhaa lisästressiä, sillä itselleni jäi sitten näitä tunteja roikkumaan seuraavalle syksylle. Lisästressiä aiheuttaa tähän tietysti se, että Kela alkaa periä tukia takaisin, mikäli opintopisteitä ei kerry tarpeeksi.

 

Syksyllä oli siis edessä normaalien opintojen lisäksi nämä korvattavat pajat, jotka minun tuli korvata muiden tiimien pajoissa. Proakatemialla et kuitenkaan voi valita milloin korvaat pajoja, koska ne ovat tiettyihin aikoihin ja sinun tulee myös itse henkilökohtaisesti selvittää mihin pajaan voit mennä. Aloitin siis syyslukukauteni 2021 tekemällä 40 tunnin opintoviikon päälle useita työtunteja etsimällä pajoja ja laittelemalla viestejä, ja sitten vielä korvaamalla näitä pajoja. Jo pelkästään opintoviikot venyivät helposti 50 tuntisiksi ja tähän päälle oli sitten vielä muu elämä sekä työt.

 

Itse koen uupumukseni lähteneen selkeästi opintojen aloittamisesta ja olleen pahimmillaan ensimmäisen vuoden keväällä. Yritin samalla opiskella uutta, luotsata omaa pienyritystäni ja valmiiksi sovittuja asiakkaita sekä selvitä yksityiselämän haasteista ja koronapandemiasta. Palapeli oli melkoisen iso ja opintojen joustamattomuus aiheutti tarpeetonta stressiä. Koin myös usein, kun yritin näitä asioita selvitellä, etten oikeastaan opintojen puolesta saanut apua tai joustoa, mutta välillä kuulin opiskeluystävien saaneen joustoa. Esimerkiksi yksi opiskelijaystäväni oli saanut joustoa esseiden palautuksiin, koska hänen olisi kuulunut olla sairaslomalla, mutta ei kuitenkaan ollut. Kun itse kysyin, olisiko tämä minulle mahdollista, niin ei ollut. Mielestäni tällainen kertoo ajatusmaailmasta, että joustoa saa vasta kun tilanne on jo huono, ei ennaltaehkäisevästi. Tai joustoa saavat jotkut, mutteivat kaikki.

 

Mielestäni isoin syy opinnoissa uupumiseen on valmiiksi pitkät viikot, joissa ei ole hirveästi joustoa ja joihin tulee päälle reilusti lisätöitä, jos on esimerkiksi projektin, sairastumisen tai muun syyn takia jäänyt tunteja väliin.

 

Kuinka paljon on liikaa, missä menee raja? (Jeena)

 

Kuten jo johdannossa kerroin, lähtökohtani akatemialle tullessani oli se, että suorittaisin opinnot parhaalla mahdollisella tavalla, niin, että pystyisin myös tekemään töitä siinä sivussa. Tärkeä haave ja tavoite minulle on alusta alkaen ollut jatko-opinnot kauppatieteiden maisteriksi. Olin selvittänyt, että jatko-opinnot olisivat minulle mahdolliset, kunhan kursseista saatavat arvosanat, sekä opinnäytetyö olisivat mahdollisimman hyviä, mielellään melkein siellä vitosen luokkaa. Käytin paljon aikaa opintojemme alussa numeraalisesti arvioitaviin kursseihin ja suoriuduinkin niistä erittäin hyvällä menestyksellä. Melkein kaikki numeraaliset kurssit olivat ensimmäisen vuoden aikana suoritettu, jonka jälkeen ainoat arvioitavat asiat olisivat enää englannin kurssi sekä opinnäytetyö.

 

Ensimmäisten kahden ja puolen – kolmen vuoden aikana sain pidettyä kaiken hyvin tasapainossa, huolehtien opinnoista, työstä ja vapaa-ajasta. Loin itselleni hyvin aikataulutetun suunnitelman kalenteriin, ja se auttoi minua etenemään suunnitellusti. Tämän vuoden alussa kuitenkin tilanne hieman muuttui, sillä kuvioihin astui mukaan opinnäytetyö, josta olin päättänyt saada parhaan mahdollisen arvosanan, eli vitosen. Tämän ajattelin olevan vaikea rasti, mutta kuitenkin minulle saavutettavissa oleva, sillä olin suorittanut opinnot tähän mennessä aika lailla sitä vitosen tasoa hipoen. Opinnäytetyö osoittautui kuitenkin hieman astetta haastavammaksi puristukseksi, mitä olinkaan kuvitellut.

 

Opinnäytetyö prosessi on tosiaan ollut minulle henkisesti haastava. Opinnäytetyö prosessin alkaessa helmikuun paikkeilla, kuvittelin että työ olisi palautettu kesäkuun alussa. No näin ei ollut. Opinnäytetyö vaatikin paljon enemmän aikaa ja panostusta mitä olin kuvitellut, niin kirjoitustyön kuin ajatustyön osalta. Aika pian keväällä huomasin, että olin luonut itselleni järjettömät paineet tämän työn toteuttamisen kanssa, ja niin alkoi myös lähipiirini sen huomaamaan energiatasoistani. Mutta sepä ei haitannut, sillä vitonen kiilui silmissä edelleen ja vaikka vähän väsytti ja stressasi, niin täytyi painaa vaan eteenpäin.

 

Syksyn tullessa opinnäytetyö oli jo hyvässä kunnossa, mutta vielä kesken. Pääsin tekemään syksyn aikana ohjaajaltani saamat isoimmat korjaukset, joka vei oman aikansa ja voimansa. Tässä vaiheessa törmäsin ongelmaan: luulin että työ olisi jo valmis, ja aikaa jäisi hyvin kaikkeen muuhun kouluun liittyvään hommaan opintojeni viimeisenä syksynä, mutta ei jäänyt. Koska kyseessä oli viimeinen syksy, ei mitään voinut enää venyttää pidemmälle, joka nosti stressitasoja entisestään.

 

Syksyllä olen siis ensimmäisen kerran akatemia aikana kokenut jatkuvia uupumuksen oireita, ja syynä siihen on liian monet hoidettavat asiat, vastuut ja stressi opinnäytetyön sekä kouluhommien loppuun saattamisesta. Olen kokenut väsymystä eri tavalla, kun koskaan ennen, ja sellaista stressiä mitä opiskeluun liittyvät asiat eivät minulle ennen aiheuttanut. Huomaan myös unohtelevani asioita enemmän kuin aikaisemmin, ja koen vaikeutta keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. On tärkeää mielestäni tietää ja tunnistaa itsessä nämä tuntemukset sekä mistä se kaikki johtuu. On tärkeää, että olen pysähtynyt asian äärelle, ja tiedän että samalla sykkeellä ei voi jatkossa puskea eteenpäin, vaan nyt täytyy ottaa itselle omaa aikaa ja levätä.

 

Huomaan että minulle isoin ongelma tässä kaikessa on ollut ne itse itselleni asettamat paineet, joista on syntynyt stressiä ja huonoa oloa. Kun on itselle todella tärkeä tavoite (jatko-opinnot) tähtäimessä, on välillä vain todella vaikeaa olla huolehtimatta siitä, että se tulee saavutetuksi. Täytyy sanoa, että olen todella ylpeä itsestäni, että olen tämän koko prosessin läpi puskenut, mutta tämä on ollut hyvä muistutus omista rajoista. Töitä pitää todellakin tehdä, ja mikään ei tule ilmaiseksi, mutta oma terveys ja hyvinvointi täytyy pitää kaikessa mukana mitä ikinä tekeekään!

 

Olen kuitenkin todella onnekas, sillä minulla on ollut koko kouluajan ja opinnäytetyön tekoajan tukena ja turvana ihanat ystävät, sekä perhe ja opinnäytetyön osalta myös ohjaajani on ollut työn suhteen todella joustava ja auttava mikä on sitä prosessia helpottanut paljon. Kiitos siis teille kaikille siitä! Nyt aletaan todellakin olemaan voiton puolella opintojen kanssa, ja saan otettua itselleni aikaa sekä tilaa levätä.

 

Mitä uupumus on?

 

Uupumuksella tarkoitetaan pitkäaikaista tai voimakasta väsymystilaa, johon liittyy voimattomuutta. Uupunut ihminen ei virkisty, vaikka saisi levätä. Työuupumus eli burn out tekee henkilön työkyvyttömäksi, ja opiskelu-uupumus puolestaan vaikeuttaa opintojen edistymistä. Uupumus voi aiheuttaa myös somaattisia oireita, kuten univaikeuksia ja selkäkipuja. (Mehiläinen.) Uupumuksen eli henkisen väsymyksen oireita ovat mm. jaksamattomuus, voimattomuus, muistivaikeudet, unettomuus, motivaation puute, ärtyneisyys sekä keskittymisvaikeudet. Pitkäkestoiseen uupumukseen liittyy näiden ennalta mainitsemien oireiden lisäksi myös päänsärkyä, lihaskipuja, sekavuutta ja muistin menetyksiä. (Partinen 2022.)

 

Uupumuksesta toipumiseen on hyvä ottaa huomioon seuraavat asiat (Mielenterveystalo.fi n.d.):

 

  • Tilanteen tunnistaminen:
    On hyvä arvioida ja tarkastella omaa tilannetta. Aikaisemmin uupuneet osaavat tarkastella ja havainnoida omaa uupumistaan helpommin mutta jos et ole uupumusta aikaisemmin kokenut ja olet epävarma oireenkuvasta kannattaa pyytää ammattilaiselta apua tilanteen arviointiin.

 

  • Etäisyyden ottaminen työhön

Jos vain mahdollista, ota sairaslomaa.

 

  • Kehon ja mielen toipuminen

Tämän vaiheen kestossa on huomattavia eroja. Se voi kestää päivistä kuukausiin, riippuen paljon siitä millaiseksi uupumuksesi on kerennyt kasvaa. Muista levätä ja hyödynnä myös aktiivisia palautumisen sekä toipumisen keinoja.

 

  • Tärkeysjärjestyksen selvittämien

Kun voimasi vahvistuvat ja ovat osittain palautuneet, tee huolellinen arviointi tilanteestasi. Huomioi ja selvitä itsellesi se, mikä on tärkeää. Mikä juuri sinulle elämässäsi on vaivannäön ja sitoutumisen arvoista, ja mitkä on sellaisia asioita, jotka voit jättää vielä sivuun.

 

  • Löydä muutoksen mahdollisuudet

Selvitä mitä mahdollisuuksia sinulla on muuttaa elämän- tai työtilannettasi. Mieti missä asioissa voisit itse suhtautua, ajatella tai toimia eri lailla kuin aikaisemmin.

 

  • Tee konkreettisia muutoksia

On tärkeää pitää tekeminen mukana, eikä tekemiseen ryhtymistä kannata liian pitkään lykätä. Muista kuitenkin toimia juuri sen hetkisten todellisten voimavarojesi mukaan, niin että tekemäsi asiat vahvistavat sinua. Toipumisvaiheessa voi hyvinkin olla, että voimasi riittävät muutaman tunnin heräämisestä, jonka jälkeen patteri loppuu. Jos näin on, niin tee asioita, jotka sinulle on mielekkäitä niin vaikka vain pari tuntia ja sitten lopeta. Se on tarpeeksi.

 

Pohdinta

 

Tämä essee oli meille molemmille tärkeä. Oli tärkeää päästä purkamaan näitä aiheita sekä omia kokemuksia, sekä perehtyä uupumukseen myös terminä lisää, sekä siihen miten siitä voi toipua. Jokaisen ihmisen tulisi tiedostaa se fakta, että jossain vaiheessa elämää hommaa voi olla liikaa, ja sitä kaikkea taakkaa ei vaan jaksa kantaa. On tärkeää huomata uupumuksen oireet ajoissa, jotta ne eivät pääse pahentumaan pahentumistaan.

 

Jos kerran on kokenut uupumuksen, voi alkavat merkit tunnistaa ja reagoida niihin ajoissa.  Nykyajan yhteiskunta luo paljon paineita nuorille ja suorituskeskeisyyttä arvostetaan, mutta asioiden tärkeysjärjestykseen asettaminen olisi tärkeää. Välillä elämässä voi tulla pieniä hetkiä, kun täytyy puskea vähän enemmän, mutta sen jälkeen pitäisi tulla nopeasti palauttava jakso. Pitkään jatkuva stressi johtaa nopeasti uupumukseen, eikä mikään saisi koskaan mennä oman terveyden ja hyvinvoinnin edelle.

 

Lähteet

 

Kolu, E. Korkeintaan vähän väsynyt. Gummerus Kustannus Oy. Helsinki. 2020.

 

Lasten ja Nuorten säätiö. ”Missään ei puhuta siitä, että korkeakouluopiskelijoiden uupumus on ihan hälyttävällä tasolla” 19.2.2021. Luettu 26.4.2022

https://www.nuori.fi/2021/02/19/korkeakouluopiskelijoiden-uupumus/

 

Partinen, E. 2022. Väsymys voi olla luonteeltaan uupumus- tai uneliaisuustyyppiä. Viitattu 17.11.2023. https://www.terveystalo.com/fi/tietopaketit/vasymys#Uupumus+–+oireet

 

Mehiläinen. n.d. Työuupumus, burn out.

https://www.mehilainen.fi/yrityksille/yksilolle/tyouupumus

 

Mielenterveystalo.fi. n.d. Uupumuksesta toipumiseen kuusi askelta. Viitattu 17.11.2023. https://www.mielenterveystalo.fi/fi/omahoito/uupumuksen-omahoito-ohjelma/uupumuksesta-toipumisen-kuusi-askelta

Kommentoi