Miksi me nukumme kirjaa kuunnellessani, alkoi oma arvostukseni unta kohtaan nousta. Olen ollut aina sitä mieltä, että unen pitäisi olla hyvää ja laadukasta, mutta nyt ymmärrän paljon paremmin, että miksi. En voinut merkata tarkkoja lähteitä tai kirjan kuunneltuja sekunteja, koska kuuntelin kirjan Bookbeat sovelluksen kautta.

Kautta ihmiskunnan historian kaikki olennot ja ihmiset ovat aina tarvinneet unta. Kirjassa kerrotaankin, että uni on kuulunut maapallon elämään aina, sen syntymästä saakka.  Ihmisten alkuaikoina unen määrä koostui pienemmistä kokonaisuuksista, mutta vain useammin. Oman reviirin suojeleminen ja laumasta huolehtiminen olivat tärkeimmässä roolissa, joten unta ei voinut nauttia montaa tuntia kerrallaan. Ihminen kuluttaakin elämästään keskimäärin noin 25-30 vuotta nukkumiseen. Seuraava kysymys onkin, että tajuavatko ihmiset kuinka tärkeässä roolissa sänky, peitto, tyyny ja lakanat ovat? Entä, tuleeko koskaan mietittyä, että kuinka suuressa roolissa makuuhuone meille onkaan? Me olemme valmiita panostamaan esimerkiksi autoihin ja siinä ne silti seisovat pihassa paikallaan suurimman osan ajasta. Sängyssä vietämme kuitenkin (tai ainakin pitäisi viettää) vuorokaudesta 6-10 tuntia. Mielestäni siis sillä on tosiaan väliä missä ja miten nukumme. Haastankin nyt jokaisen miettimään omaa sänkyä, tyynyä, peittoa ja makuuhuonetta? Onko ne asiat kunnossa ja kutsuvat sinua rauhallisesti nukkumaan?

Kirjassa kerrottiin, että maailmanlaajuisesti isot sairasluvut ovat syövässä ja sydämeen liittyvissä sairauksissa. Näitä sairauksia voisi kuitenkin välttää nukkumalla hyvin ja laadukkaasti. Ristiriitaista tässä on kuitenkin se, että kun ihmisille syntyy lapsia niin unen määrä vähenee väistämättäkin. Se olisi nimittäin juuri sitä aikaa, milloin uni on tärkeässä roolissa, kun päivät vaativat energiaa. Muutenkin se on pelottava ajatus, kuinka kaiken kiireen keskellä aikaa nipistetään juuri yöunista. Tilanteenhan pitäisi olla juuri päinvastainen! Kun on kiire ja aikataulut painavat päälle, niin laadukkaalla unella jaksaisimme hieman paremmin päivän työtehtävistä, emmekä tekisi niin paljoa mokia tai unohtelisi asioita. Kyllähän tämän opiskeluelämässäkin huomaa, kun käy töissä vapaa-ajalla ja sen lisäksi koittaa parhaansa mukaan opiskella niin unet jäävät väistämättä vähäisiksi. Olisi nimenomaan tärkeää nukkua hyvin ja mahdollisesti vaikka päiväunet, niin oppimamme asia jäisi paremmin muistiin ja kantaisi pidemmälle kuin se, että väsyneenä koitamme opiskella uutta asiaa, joka huomaamattaan unohtuu saman tien. Kirjassa valistettiin, että uni on asia, joka tuottaa lisää oppia ja aivot huoltavat itse itseään silloin kun nukumme. Myös meidän immuunijärjestelmämme tarvitsee lepoa vahvistuakseen. Sydän toimii myös paremmin, kun se pääsee lepäämään meidän nukkuessa. Lisäksi on tutkittu, että nukkuminen alentaa verenpainetta, joten korkeaan verenpaineryhmään kuuluville olisi todella tärkeää huolehtia hyvistä yöunista. Joten jos joku vielä näiden argumenttien jälkeen uskaltaa väittää, että ottaa ennemmin aikaa unesta, niin hän ei tiedä millä pelimerkeillä hän leikkii. Univajeen selkeimpiä merkkejä on esimerkiksi, ettei muista mihin oli ajamassa tai ei muista mitä juuri luki. Edellä mainitut esimerkit ovat jo pitkittyneen univajeen tunnusmerkkejä. Pienempiäkin merkkejä kannattaa seurata ja myöntää itselleen olevansa väsynyt. Väsymys kuitenkin kertoo aina jostain vakavammasta, joten se kannattaa ottaa tosissaan. Tämän kirjan jälkeen havahdun aina uudella tavalla kuuntelemaan, jos joku kertoo minulle olevansa todella väsynyt. On myös hurjaa kuulla valmistuneilta opiskelijoilta, että valmistumisen jälkeen heidän unenlaatunsa parani ja muisti palasi. Tämäkin kertoo siitä, että olemme usein armottomia itseämme kohtaa ja ajamme itsemme aivan liian tiukoille halutessamme tehdä kaikkea samaan aikaan.

Oli riipivää kuunnella, kuinka on tehty tutkimuksia, että esim. Alzheimeria sairastaneiden ihmisten määrä olisi pienempi, jos he olisivat nukkuneet enemmän aikaisempina elin vuosinaan. Lähisuvussani seuraan läheltä Alzheimeriin sairastunutta ihmistä ja voin kyllä henkilön puolesta kertoa, että hänen yöunensa ovat varmasti jääneet vähäiselle määrälle. Tietenkään kaikki asiat eivät ole näin yksinkertaisia tai mustavalkoisia. Henkilöt, jotka sairastuvat Alzheimeriin ovat varmasti yrittäneet nukkua normaalisti ja kokeneet nukkuvansa tarpeeksi, uskallankin väittää, että Alzheimer on monen tekijän summa ja ainakin vielä vaikea löytää useimpien kohdalla tarpeeksi ajoissa.

Mielestäni on huono esimerkki, kun esimerkiksi Donald Trump tai muut valtion päättävät virkamiehet kertovat kuinka he nukkuvat vain muutaman tunnin yössä. Pystyvätkö he oikeasti tekemään oikeita, huolella pohdittuja päätöksiä, kun univaje on varmasti valtava? Tämä on mielestäni pelottava ajatus. Miten meidän maapallomme asioista päättävät ihmiset edes kehtaavat sanoa tämän ääneen, kun heidän harteillaan makaa monta isoa päätettävää ja keskusteltavaa asiaa. Kaikkihan sen tietävät, että univajeen aikana päätöksenteko vaikeutuu ja ymmärrys hämärtyy. Kirjassa myös kerrottiin, kuinka Amerikassa oli tehty tutkimus, että valtaosa työkseen ajavista ihmisistä kärsii univajeesta. Amerikassa suuri osa kolareista johtuu univajeen takia. Tätäkin voisi miettiä kuinka pienillä muutoksilla saisimme paljon hyvää aikaiseksi. Toivottavasti Amerikan kokoiseen edelläkävijä maahan saataisiin myös lakisääteiset tauot ja niitä myös noudatettaisiin, niin kuskin kuin kanssa ajajien puolesta.

WHO:n tutkimuksessa on todettu, että nimenomaan teollisuusmaissa univaje on epidemia. Hassua tässä on se, että kerroin juuri Amerikasta, jota pidetään monen asian edelläkävijänä ja samaan aikaan puhumme univaje-epidemiasta. Mielestäni tämä on erittäin hälyttävä tilanne, että uneen liittyvä asia voi olla epidemia. Unihan on meidän jokaisen valittavissa oleva asia. Me itse päätämme, koska päämme painamme tyynyyn ja päämme sieltä nostamme. Eivät myöskään sairaudet kysy lupaa, mutta niihin emme niin suoraan pysty vaikuttamaan kuin unen määrään. Hei oikeasti, tämä oli todella pelottavaa. Ja vielä teollisuusmaissa, jossa asioiden pitäisi lähtökohtaisesti olla hyvin. Kertooko tämä nyt siitä, että suorittaminen ja kiireinen arki on sellainen asia, mitä ihmiset ihannoivat? Mielestäni pelottavaa. Suorituskeskeiseen elämäntyyliin krooninen univaje liittyy nopeasti, kun emme kiireestä johtuen tajua olevamme väsyneitä. Kirjan vinkki oli, että jos herää aamulla klo seitsemältä ja olisi valmis ensimmäisille päiväunille jo klo kymmenen on hälyttävä merkki siitä, että univaje on todella suuri. Se miten kroonisesta univajeesta voi selviytyä on asiantuntijoiden kerrottava, koska tilanne on varmasti yksilöllinen. Toki paras keino on varmasti alkaa nukkumaan hyvin, laadukasta unta joka yö.

Miksi minä jaksoin kuunnella kirjan koko 15 tuntia. Heti kirjan alusta alkaen omatunto alkoi kolkuttamaan ja pieni sisäinen höpöttäjäni pääsi sanomaan minulle, että: ”mitäs minä sanoin?”. Kun itsestään tunnistaa kroonisen väsymyksen oireet niin johan alkavat asiat kiinnostamaan. Olen nyt elämäni rauhoituttua keskittynyt huolellisemmin unen laatuun ja määrään. Tuuletan petivaatteitani säännöllisesti, en venytä iltaani roikkumalla sosiaalisessa mediassa. Olen jopa tehnyt niin että en ota puhelinta lainkaan makuuhuoneeseen mukaan. Olen tehnyt iltaan strategian, että en ole käyttänyt puhelinta lainkaan muutaman viimeisen tunnin aikana. Kaikki viestit, muistutukset ja asiat mitä puhelin ilmoittaa, olen katsonut vasta seuraavana aamuna, kun olen syönyt aamupalan. Unenlaatuni on ollut paljon sikeämpää ja olen alkanut heräämään paremmin. On ollut ihana huomata, että uneni on jotain aivan muuta kuin aikaisemmin. Oloni on paljon levollisempi. Tunnen silti, että isoin haaste on vasta edessäpäin, kun kiireisemmät ajat taas alkavat. Miten silloin muistaisi tämän levänneen olon ja malttaisi pitää tasaisesta unirytmistä kiinni. Tämän esseen myötä haastankin kaikki esseeni lukijat jättämään niin kutsutun sinisen valon illalla vallan pois ja keskittymään siihen, että rauhoittaa itsensä ennen nukkumaan menoa. Uskallan väittää, että liian moni Proakatemian opiskelijoista vielä viimeisenä sängystä viestittää slackiin, tiimin whatsappiin tai roikkuu muuten vaan sosiaalisessa mediassa, jolloin nämä asiat jäävät pahimmillaan uneen ja hidastaa nukahtamista. Uskalletaan jatkossa arvostaa itseämme sen verran enemmän, että rauhoitamme iltamme, nukumme sikeämmin ja heräämme virkeämpinä. Tämän seurauksena aamupajan fiiliskierroksella emme enää toista edellisen tavoin kuinka väsynyt olo onkaan.