VÄLKOMMEN!

Jokaisen yrittäjän, johtajan ja esihenkilön olisi hyvä ymmärtää strategian, toiminnan ja talouden vaikutuksen toisiinsa. Talouden hoitamisen ei tulisi olla pelkästään talousjohtajan tai taloustiimin harteilla, vaan jakautua myös tulosyksiköille, osastoille, hallitukselle sekä operatiiviselle johdolle. Kun ymmärrämme oman toiminnan vaikutukset yrityksen talouteen, on meidän helpompi tehdä yhdessä parempia päätöksiä. Esihenkilöiden kuuluu ymmärtää eri talouden yleiset tunnusluvut. Oman tulosyksikön tai osaston talouden parantamiseksi hyvällä ymmärryksellä pystytään vaikuttamaan myös yritys- ja konsernitason tulokseen.

Yrityksen strategiassa on hyvä huomioida sidosryhmien taloudelliset intressit. Asiakkaat odottavat laadukkaita tuotteita ja palveluita, toimittajat haluavat yrityksen maksavan heidän palveluistaan mahdollisimman korkean hinnan, henkilöstö odottaa työpaikaltaan turvaa sekä kompetenssien että panoksen mukaista palkkausta samalla kun omistajat odottavat saavansa sijoittamalleen pääomalle hyvän tuoton. Johdolla on merkittävä rooli näiden sidosryhmien odotusten yhteensovittamisessa suhteutettuna yrityksen kasvutavoitteisiin ja lisäarvon tuottamisen mahdollisuuteen. (Niskavaara 2010.

Tässä esseesarjassa mennään tilinpäätöstä syvemmälle. Suosittelen siis lukemaan seuraavan esseen alkuun, mikäli tilinpäätös, tuloslaskelma ja tase on vieraita käsitteitä tai kaipaat muistinvirkistystä: https://esseepankki.proakatemia.fi/tilinpaatoksen-abc-tuloslaskelma-ja-tase/. Haluanen painottaa, että tämän esseesarjan tarkoituksena on lähtökohtaisesti Proakatemialaisille mutta myös muille tuottaa lisää tietoa yrityksen talouden johtamisesta. 

Esihenkilön talousohjauksen työkalupakki

Yrityksen taloudessa on hyvin samanlaiset prinsiipit mitä yksityisillä ihmisilläkin. Ansio- sekä pääomatulojen tulisi kattaa päivittäisten tarpeiden kustannukset. Isommat investoinnit vaativat useasti oman pääoman lisäksi vierasta pääomaa eli usein lainaa, jolloin lainojen korot ja lyhennykset on pystyttävä tasapainottamaan ja hoitamaan niin, ettei velkarasite nouse kohtuuttomaksi. Samaan aikaan tulisi olla tarpeeksi maksuvalmiutta eli likviditeettiä hoitaakseen yllättävätkin elämisen kustannukset ja muut velvoitteet ajallaan. (Niskavaara 2010.)

Yrityksen taloussuunnittelu lähtee liikkeelle samanlaisista perusajatuksista. Kannattavuudesta, maksuvalmiudesta sekä vakavaraisuudesta tulee huolehtia. Sen lisäksi on muistettava edellä mainitut sidosryhmien intressit, jotta yrityksessä pystytään tekemään toimia odotusten realisoitumiseksi (tai jopa ylilunastamiseksi!). Strategian tueksi vaaditaan mittareita ja tunnuslukuja liiketoiminnan ohjaamiseksi kohti strategiassa haluttuja tavoitteita.

Kuvio 1. Yrityksen talouden terveyskolmio (mukaillen Niskavaara 2010)

Kannattavuuden arviointi

Kannattavuudella tarkoitetaan yrityksen voitontuottokykyä. Kannattavuus on tärkeä taloudellisuuden kestävyyden mittari, sillä yrityksen on tarkoitus tuottaa voittoa omistajilleen. Asiakkuudet ja liikevaihto luovat vahvan pohjan kannattavuudelle. Toisaalta nämä eivät yksinään riitä, sillä on pidettävä huolta asiakkuuksista syntyvien kauppojen kannattavuudesta. Liikevaihto on hyvä ja helposti luettavissa oleva mittari havainnoimaan toiminnan laajuutta ja kasvun vauhtia. Liiketoiminnan kestävän kasvun edellytys on, että toiminnan tuotot kasvavat vähintään kustannusten verran. Pitkällä aikavälillä monet kustannuserät kasvavat muun muassa inflaation myötä. Liikevaihtoa tutkiessa on silti hyvä huomioida yrityksen toimiala, markkina, tavoitteet, kilpailijat sekä yrityksen oma historia. Liikevaihdon kasvaminen on merkki mahdollisesta kannattavuuden noususta, mutta kasvun tulisi aina olla hallittua. Liian nopeasti kasvava yritys ajautuu yhä useammin heikkoon pääomarakenteeseen, sillä nopeaa kasvua seuraa suuri määrä investointeja, joiden rahoitusta on hankala soveltaa hallitusti kasvun kiimassa. (Niskavaara 2010.)

Tulostasot ja tulosprosentit

Tulosprosenteilla pystytään vertailemaan eri ajanjaksoja sekä helpottamaan taloudellisen tuloksen analyysiä kohti parempia päätöksiä. Tulosprosentteina paljon käytettyjä ovat muun muassa käyttökate-%, liikevoitto-%, voitto ennen veroja-% ja tilikauden tulos-%. Nämä lasketaan seuraavanlaisesti:

Huom. Käyttökatteella (EBITDA eli Earnings Before Interest, Tax, Depreciation and Amortisation) tarkoitetaan tuloslaskelman välisummaa, jossa liikevaihdosta on vähennetty yrityksen operatiivisen toiminnan kulut. Käyttökate kuvaa siis tulosta ennen poistoja, arvonalennuksia, rahoituseriä ja veroja. Liikevoittoon (EBIT) on huomioitu jo poistot ja arvonalennukset, eli se kuvaa tulosta ennen rahoituseriä ja veroja.

Käyttökate-% = (Käyttökate/Liikevaihto) x 100

Liikevoitto-% = (Liikevoitto/Liikevaihto) x 100

Voitto ennen veroja-% = (Voitto ennen veroja/Liikevaihto) x 100

Tilikauden tulos-% = (Tilikauden tulos/Liikevaihto) x 100

Tavoiteltua käyttökatetasoa voidaan lähteä laskemaan tarkastelemalla tuloslaskelmaa alhaalta ylöspäin. Käyttökatteella maksettavia kustannuksia ovat muun muassa poistot, rahoituskulut sekä verot. Voiton kautta on tavoiteltavaa syntyä omistajille mahdollisuus tuottoon ja osingonjakoon. (Niskavaara 2010.)

Yrityksen pääomarakenne vaikuttaa hyvin paljon käyttökatevaateen muodostumiselle. Vahvempi yrityksen oma pääoma suhteessa vieraaseen pääomaan vaikuttaa rahoituskulujen määrälle, joka on suorassa vaikutuksessa vaadittavalle käyttökatteelle. Osingonjakotavoitteet ovat myös välittömässä yhteydessä pääomarakenteeseen, sillä suurempi vieraan pääoman suhde vaikuttaa mahdollisuuteen tuottaa omistajilleen jaettavaa tuottoa. Vieras pääoma on yleensä ottaen halvempi keino rahoittaa yrityksen toimintaa omaan pääomaan suhteutettuna, sillä velkojen korot ovat verotuksessa vähennyskelpoisia. Toki liiallinen velan määrä voi tuoda maksukyvykkyyteen kolhua. (pankkiasiat.fi.)

Pääoman tuotto

Pääoman hankkiminen ja käyttäminen maksaa yritykselle. Tästä esimerkkejä ovat lainojen korot, omistajan tuotto-odotukset sekä pääoman sijoittamiset vaihtoehtoistuotot. Kannattavuus edellyttää yrityksen tuottavan pääomalle enemmän tuottoa kuin mitä sen käyttäminen yritykseltä vaatii. (Niskavaara 2010.)

Pääoman tuottoon kohdistuvat laskelmat ovat tästä syystä tärkeitä. ROI-% (Return On Investments-%) on hyvin tyypillinen tapa laskea sijoitukselle maksettavaa tuottoa. Sillä kokonaispääoma muodostuu monista eri tekijöistä, on hyvä määritellä tarkasteltavan pääoman vaikutusta suhteessa yrityksen tuottoon. Pääoman tuottavuutta laskettaessa käytetään vuositason laskentaa tai rullaavaa 12kk:n keskiarvoa. On myös hyvä muistaa, että pääoman tuottavuus on merkityksellistä yrityksillä, jotka sitovat paljon pääomaa. Joillakin yrityksillä pääoma on sitoutettu pitkäaikaisiin investointeihin, kuten kalustoon, koneisiin tai kiinteistöihin. Toinen tyypillinen vaihtoehto on runsaasti vaihto-omaisuutta tai rahoitusomaisuutta sitovat yritykset. Tästä syystä kaikille yrityksille pääoman tuotto ei ole välttämättä kovin oleellinen kannattavuuden mittari, sillä yrityksen varallisuus voi kertyä immateriaalisista varoista, jotka sijoittuvat taseen ulkopuolelle. Esimerkkejä tällaisista ovat esimerkiksi brändi, osaaminen, innovatiivisuus tai imago. (Niskavaara 2010.)

Kokonaispääoman tuotto

ROA-% (Return On Assets-%) = (Liikevoitto+rahoitustuotot)/Taseen loppusumma keskimäärin x 100

ROA-% eli kokonaispääoman tuottoprosentti kertoo liiketoiminnasta syntyvän tuoton suhteessa yritykseen sidotuille varoille. Sillä kokonaispääoman tuottoa laskiessa ei erotella omaa ja vierasta pääomaa, lisätään laskutoimitukseen liikevoiton lisäksi myös rahoitustuotot. Kokonaispääoman tuottoa analysoidessa on helppo havaita pääoman tuoton suunta esimerkiksi verrattuna siihen, minkälaiset yritykseen otetun lainan korot ovat. (Niskavaara 2010.)

Oman pääoman tuotto

ROE-% (Return On Equity-%) = (Nettotulos/Oma pääoma) x 100

Nettotulos = liiketulos +/- rahoituserät +/- verot

Huom. Nettotuloksella tarkoitetaan yleisesti yrityksen varsinaisesta toiminnasta syntyvää tulosta. Nettotulos käytännössä ilmaisee omistajille jäävän osuuden tilikauden tuloksesta, jonka perusteella suoritetaan voitonjakopäätöksiä. Se saattaa erota tuloslaskelman viimeisen rivin voitto- tai tappio-osuudesta, sillä nettotulokseen ei lasketa mukaan tuloslaskelman satunnaisia eriä tai tilinpäätössiirtoja. (Alma Talent n.d.)

ROE-% eli oman pääoman tuottoprosentti ilmaisee yrityksen tuloskyvykkyyttä suhteessa omiin varoihin. Omia varoja ovat esimerkiksi omistajien sijoittamat osakepääomat sekä osingonjaon jälkeen tuotosta omaan pääomaan siirretyt varat. Oman pääoman tuotto on suora mittari siitä, kuinka omistajien tuottovaatimus annetusta pääomasta toteutuu liiketoiminnan avulla. Oman pääoman tuotto on tärkeää yritykselle, sillä se saa korvauksensa viimeisenä tilikauden voitoista, sekä velkojat ovat aina paremmassa asemassa saamiensa tuottojen osalta. Tästä syystä oman pääoman tuottovaade on korkeampi kuin vieraan tai kokonaispääoman tuottovaade (Niskavaara 2010.)

Sijoitetun pääoman tuotto

RONA-% (Return On Net Assets) tai ROCE-% (Return On Capital Employed)-% = ((Liikevoitto+ rahoitustuotot)/Sijoitettu pääoma keskimäärin)) x 100

Sijoitettu pääoma voidaan laskea kahdella eri tavalla:

1. taseen loppusumma – koroton vieras pääoma
2. oma pääoma + korollinen vieras pääoma

Sijoitetun pääoman tuotto kuvaa tuottoa, joka on ansaittu yritykseen sijoitetulle, korkoa tai muuta tuottoa vaativalle pääomalle. Laskutoimituksen ”sijoitettu pääoma keskimäärin” kuvaa siis yrityksen korollista pääomaa, jolle vaaditaan tuottoa. Mikäli yritys maksaa velkansa aikataulujen mukaisesti, ei sille synny korkorasitetta. Tällöin yrityksessä saadaan pidettyä korottomasti rahoja pidempään. Lainanantajan motiivi sijoittaa yritykseen velkarahaa on saada tuottoa velasta syntyvien korkojen välityksellä. Samoin yrityksen omistajien sijoittamasta pääomasta on vaade tuotolle osingonjaon ja arvonnousun myötä. ROCE-% on suhteellisen tuoton ja kannattavuuden mittari, joka pyrkii tarkastelemaan kannattavuutta sijoittajan näkökulmasta. Tästä syystä tätä mittaria edellytetään listatuissa yhtiöissä. Sijoitetun pääoman tuottoon ja tavoitetasoon vaikuttaa vahvasti yleinen korkotaso sekä tuottomahdollisuudet. Tästä syystä johtopäätöksiä ei ole syytä tehdä kovin lyhyen aikavälin tarkastelun seurauksena. (Niskavaara 2010.)

Sidotun pääoman tuotto

Operatiivinen ROCE-% = (Liikevoitto/Sidottu pääoma keskimäärin) x 100

Yrityksen operatiivisessa analyysissä käytetään sidotun pääoman tuottoa. Operatiivinen ROCE-% tai ROOC-% (Return on Operative Capital Employed-%) kuvaa tulosyksikön operatiivista suhteellista kannattavuutta. Tuloksesta vastuussa olevan esihenkilön on tärkeää ymmärtää ja sisäistää tämän mittarin vaikutus toimintaan.

Kuvio 2. Operatiivinen ROCE-% (mukaillen Niskavaara 2010)

Sidotun pääoman tuotto on verrattuna muihin tuoton mittareihin suppeampi, sillä sen tarkastelukohteena olevat tulosvastuulliset yksiköt eivät käytännössä omista omaa tasetta. Vaikka tulosyksiköt olisivat konsernin tytäryhtiöitä, sisällöllisesti niiden tase ei vastaa itsenäisen yrityksen tasetta. Tulosyksiköt eivät myöskään itse sovi lainoista tai osakeanneista, joten siksi laskutoimituksessa ei oteta huomioon rahoitustuottoja. Sidotun pääoman tuoton on tarkoitus avata operatiivisen yksikön toimintaa liiketaloudellisesti. Laskutoimituksen sidottu pääoma lasketaan siis kaavalla ”Sidottu pääoma = käyttöomaisuus + nettokäyttöpääoma”. Käyttöomaisuus sisältää pitkäaikaiset varat ja investoinnit, kuten aineettomat hyödykkeet, kiinteistöt, koneet ja laitteet. Nettokäyttöpääoma sisältää varastot ja myyntisaamiset sekä ostovelat. Sillä nettokäyttöpääomaan pystytään vaikuttamaan hyvinkin lyhyellä aikavälillä, sidotun pääoman tuotossa tarkastellaan yleisesti ottaen 12 kuukauden rullaavaa keskiarvoa sen sijaan, että otettaisiin huomioon tilikauden alku- ja lopputilanne. Sidotun pääoman tuoton laskemiseen sisältyy paljon erilaisia versioita tulosyksiköistä, toimialasta ja yritysrakenteesta riippuen, joten johtajan on hyvä selvittää parhaiten soveltuva laskentatapa talousosaston kanssa. (Niskavaara 2010.)

Taloudellinen lisäarvo

Monissa edellä mainituista kuten perinteisessä tuloslaskennan analyysissä on yksi kriittinen ongelma. Kapeasti ajateltuna yrityksen omistajille jää juuri se tuotto, joka sattuu olemaan tuloslaskelman päätteeksi. Yrityksen tarkoituksena on luoda tuottoa omistajilleen ja näin ollen myös kasvattaa yrityksen arvoa, joten heitä ei ole syytä unohtaa taloutta suunnitellessa. Taloudellinen lisäarvo eli EVA (Economic Value Added) on oiva keino ottaa yrityksen yksi pääsidosryhmistä huomioon taloussuunnittelussa. Tämän mittarin ajatuksena on se, että yritys ei voi olla kannattava, ellei se pysty tuottamaan lisäarvoa omistajilleen vähintään heidän sijoituksensa minimituoton verran. (Niskavaara 2010.)

Taloudellinen lisäarvo EVA = Liikevoitto verojen jälkeen – pääoman keskikustannus (WACC-% x sidottu pääoma)

Pääoman keskikustannus ottaa huomioon sekä oman pääoman että lainarahoituksen kustannukset. Pääomakustannus tarkoittaa nykyisestä pääomasta maksettavaa kustannusta pääoman sijoittajille. Oman pääoman kustannus on käytännössä katsoen yhtiön osakkeisiin sijoittavan tuottovaatimus (pankkiasiat.fi n.d.). Yrityksen on pystyttävä investointien tuottona voittamaan pääomakustannusten hinnat tuottaakseen arvoa hankkimallaan pääomalla. Tämän vuoksi pääomakustannus on tärkeä mittari esimerkiksi investointien budjetointiin, vaikka huomioon pitää ottaa omistajien tuottovaateen lisäksi myös muut kustannukset. Pääoman keskikustannuksen laskemiseksi tulee määrittää painotettu keskikorko eli WACC-% (Weighted Average Cost of Capital-%). WACC-% on erityisesti kansainvälisessä rahoituksessa suosituin tapa laskea yrityksen pääomakustannuksia. Optimaalinen pääomarakenne syntyy jossain oman pääoman ja vieraan pääoman välillä. Tästä syystä WACC-% on tärkeä mittari yrityksen talouden suunnittelussa. (pankkiasiat.fi n.d.)

WACC-% lasketaan seuraavalla tavalla:

Kuvio 3. Painotetun keskikoron laskentakaava (mukaillen Calkoo n.d.)

Oman pääoman hintana käytetään omistajien tuottovaatimusta. Vieraan pääoman hintana voidaan käyttää keskiarvoa lainojen ja velkojen korkojen keskiarvosta tai suhteuttaa vieraan pääoman korot vastaamaan vaadittua tuottoa korkojen kattamiseksi.

Taloudellisen lisäarvon EVA-laskelma sekä tuloslaskelma ovat samoja liikevoittoon asti. EVA-laskelmassa rahoituskulut korvataan pääoman keskikustannuksella. (Niskavaara 2010.) Sen lisäksi todelliset verot korvataan laskennallisilla veroilla, joka sisältää myös jaksotuseroista ja muista väliaikaisista eroista muodostuneet verosaamiset ja -velat (Tilastokeskus n.d.).

EVA-laskelma on hyödyllinen siitä syystä, että se laskee tulosta euroissa eikä prosenteissa. Näin ollen tuloslaskelman mukaan tulosta tuottava yritys voikin paljastua vielä kannattamattomaksi epäonnistuessaan tuottamaan yrityksen omistajille lisäarvoa. Tämän laskelman mukaan kannattavuus syntyy vasta yrityksen onnistuessa tuottamaan enemmän voittoa kuin mitä pääomakustannukset ovat. (Niskavaara 2010.)

Seuraavassa esseessä syvennytään vakavaraisuuden ja maksuvalmiuden arviointiin. Seuraavaan esseeseen pääset tästä linkistä: https://esseepankki.proakatemia.fi/taloutta-tiimiyrittajille-q2-vakavaraisuus-seka-maksuvalmius/

Lähteet:

Niskavaara, E. 2010. Yritystaloutta esimiehille. WSOYpro. Juva.

Laitinen E, K. Laitinen, T. 2014. Yrityksen maksukyky – arviointi ja ennakointi. KHT-Media Oy. Porvoo.

Alma Talent. n.d. Tunnuslukuopas. Oman pääoman tuottoprosentti. Artikkeli. Viitattu 2.9.2023. https://www.almatalent.fi/tunnuslukuopas/kannattavuus/oman-paaoman-tuotto-prosentti-roe/

Alma Talent. n.d. Tunnuslukuopas. Nettotulos ja nettotulosprosentti. Artikkeli. Viitattu 2.9.2023. https://www.almatalent.fi/tunnuslukuopas/kannattavuus/nettotulos-ja-nettotulos-prosentti/

Pankkiasiat.fi. n.d. Pääomakustannus. Artikkeli. Viitattu 3.9.2023. https://pankkiasiat.fi/paaomakustannus

Pankkiasiat.fi. n.d. WACC. Artikkeli. Viitattu 3.9.2023. https://pankkiasiat.fi/wacc

Calkoo. n.d. Pääoman keskimääräinen kustannus. Artikkeli. Viitattu 4.9.2023. https://www.calkoo.com/fi/paaoman-keskimaarainen-kustannus

Tilastokeskus. n.d. Laskennaliset verot. Artikkeli. Viitattu 4.9.2023. https://www.stat.fi/meta/kas/laskennalliset.html