Syömishäiriöt

Ylipainon ja lihavuuden haitoista puhutaan paljon. Kehotamme ylipainoisia laihduttamaan ja sosiaalinen media täyttyy laihdutusohjeista ja nettivalmennuksista. Laihduttaminen voi kuitenkin lisätä erityisesti nuorten syömishäiriöön sairastumisen riskiä sekä edistää lihavuuden kehittymistä. Kirjoitin aikaisemmin kehonkuvasta ja siitä, kuinka se vaikuttaa meidän mieleemme. Ja kun mieli on käännetty siihen pisteeseen, ettei omaan kehoon enää olla tyytyväisiä on aika tehdä sille muutoksia.

Syömishäiriötä tavataan useimmiten nuorilla ja nuorilla aikuisilla naisilla. Sairauteen voi kuitenkin yhtä lailla sairastua miehetkin. Syömishäiriötä on tutkittu paljon, mutta tutkimuksista usein on jätetty miehet pois. Tämä hankaloittaa miehillä suuresti sairauden esilletuontia.  Syömishäiriöön liittyy usein mielenterveydellisiä häiriötä, poikkeavan syömiskäyttäytymisen lisäksi psyykkisen, fyysisen tai sosiaalisen toimintakyvyn häiriintyminen. Tunnetuimpia syömishäiriöitä ovat laihuushäiriö (anorexia nervosa) ja ahmimishäiriö (bulimia nervosa). Tavallisin epätyypillinen syömishäiriö on ahmintahäiriö (Binge Eating Disorder, BED). (Käypähoito 2014) Muita ilmenemismuotoja on Ortorexia nervosa, muut spesifit syömishäiriöt ja määrittelemätön syömishäiriö. Syömishäiriöihin liittyy monia fyysisiä terveysongelmia ja suurentunut ennenaikaisen kuoleman riski.

Mikä ajaa meidät tilanteeseen josta emme löydä muuta pakokeinoa kuin kehon muokkaamisen?

Vaikka syömishäiriöitä onkin tutkittu paljon, tunnetaan sairauden syyt puutteellisesti. Häiriöön voivat altistaa biologiset esim. geneettinen alttius, psykologiset esim. stressi, erilaiset kuormittavat tekijät, itsetunto-ongelmat, tunne-elämän vaikeudet ja kulttuurisidonnaiset esim. laihuutta ihannoiva ympäristö tekijät. Urheiluharrastukset, joihin liittyy painonsäätely (esim. painoluokkalajit) tai joissa pienellä painolla on merkitystä (voimistelu), voivat myös altistaa syömishäiriölle. Laukaisevana tekijänä on usein ankara laihduttaminen tai paastoaminen, joka puolestaan on saattanut saada alkunsa painoon kohdistuneesta kriittisestä kommentista. Murrosiän alkaminen ja siihen sopeutumiseen liittyvät vaikeudet voivat myös laukaista syömishäiriön, samoin kuin traumaattiset tapahtumat. Laihduttaminen aiheuttaa nälkiintymistä ja aiheuttaa psyykkisiä ja fyysisiä muutoksia. Syömishäiriöstä kehittyy noidankehä, joka vain vahvistaa häiriöitä. Niukka syöminen ja pitkät ateriavälit madaltavat ahmintakynnystä. (Suokas 2015)

Poikien ja miesten syömishäiriön erityispiirteitä;

Pojilla ja miehillä syömishäiriöiden näkyminen on usein erilainen kuin tytöillä ja naisilla. Miehillä korostuu pakon­omainen, runsas liikkuminen, kun taas naisilla on korostuneempaa kokonaisenergiansaannin rajoittaminen, esimerkiksi oksentaminen tai tiukka syöminen. Miehille on yleisempää lihaksikkaan ja vähärasvaisen kehon tavoittelu kuin hoikan vartalon ihannointi. Jopa kolmasosa suomalaisista nuorista miehistä on tyytymättömiä omiin lihaksiinsa, tämän ei ole kuitenkaan havaittu olevan yhtey­dessä painoon. Lihaksikkuuden tavoittelu mielletään helposti normaaliksi nyky­yhteis­kunnassa, ja voi olla vaikea määritellä, missä vaiheessa terve fyysisestä kunnosta huolehti­minen muuttuu pakonomaiseksi harjoitteluksi. Miehillä syömishäiriöön voi liittyä lisäravinteiden ja anabolisten steroidien käyttöä. Kaikenikäisillä, erityisesti miehillä, ennen syömis­häiriöön sairastumista on usein ylipainoa ja liikalihavuutta. Kolmasosa ylipainoi­sista ja lihavista nuorista on raportoinut kärsivänsä kohtauksitaisesta ahmimishäiriöistä. Heis­tä noin kolmasosa on poikia. (Nurkkala, Korpelainen, Teeriniemi, Keinänen-Kiukaanniemi ja Vanhala 2017)

Syömishäiriöt ja fysioterapia:

Syömishäiriöstä toipuminen on yleensä pitkä prosessi. Sairastuneen paino saattaa palata suhteellisen nopeaankin tahtiin ja näkyvimmät oireet katoavat. Kuitenkin mielen toipuminen ja häiriintyneistä ajatusmalleista poispääseminen saattaa kestää hyvinkin pitkään. Fysioterapiassa keskitytäänkin realistisen kehonkuvan rankentamiseen. Tämä voi olla kuntoutujalle hyvinkin raskas prosessi, mutta välttämätön, jotta sairaudesta voi parantua. Ohjauksella ja neuvonnalla fysioterapeutti antaa kuntoutujalle tietoa kehosta sen anatomiasta ja toimintaperiaatteista. Yhdessä kuntoutujan kanssa mietitään miellyttäviä terveellisiä liikuntamuotoja ja keinoja stressin ja ahdistuksen hallintaan. Tärkeintä kuntoutuksessa on, että fysioterapeutti antaa aikaa kuntoutujalle, eikä vaadi kuntoutujalta enempään kuin on tarve. (Alajoki & Karttunen 2013)

Pohdintaa:

Syömishäiriö asia joka tulee ottaa joka ikinen kerta tosissaan. Mielenkiintoni aiheeseen heräsi, kun opiskelimme koulussa syömishäiriöistä. Meille kävi puhumassa kokemusasiantuntija, tämä 17- vuotias tyttö teki minuun suuren vaikutuksen. Koin, että jos itse omaan jotain niin tärkeää, kuin terveen kehontuntemuksen ja itseluottamuksen tulee minun auttaa muitakin se löytämään. Tällä hetkellä minua huolettaa nuoret, joille sosiaalinen media asettaa mielettömiä paineita. Näen että sekä pojat että tytöt ovat koetuksella tämänhetkisessä yhteiskunnassa. On paha sanoa mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta joka päivä voin valita, puhunko jostakusta hyvää vai huonoa. Sanonko itsestäni ääneen kehuja vai haukunko itseäni. Arvostanko itseni, jotta muutkin voivat arvostaa.

Lähteet:

Suokas, J. 2015. Syömishäiriöiden varhainen tunnistaminen perusterveydenhuollossa. Duodecim.24/2015 vsk 70 s. 1733 – 1738

Käypähoitosuositus syömishäiriöt. 2014.

Alajoki, K. & Kerttunen, L. 2013. Syömishäiriötä sairastavien kokemuksia psykofyysisestä fysioterapiasta. Kehittämistehtävä. Tampereen Ammattikorkeakoulu. Psykofyysisen fysioterapian erikoistumisopinnot.

Nurkkala, M., Korpelainen, R., Teeriniemi, A., Keinänen-Kiukaanniemi, S. ja Vanhala, M. 2017. Kutsuntaikäisten poikien syömishäiriöoireilu- väestöpohjainen MOPO-tutkimus. Duodecim. https://www-terveysportti-fi.libproxy.tuni.fi/xmedia/duo/duo13491.pdf