Soluesseen kirjoittajat Kiia Innanmaa & Sanna Tahlo

——–

Alkusysäys

Risto Saarisen teos Oppi luottamuksesta täydentää kirjahyllyä. Luottamus aiheena nousi meille isoksi teemaksi, kun Hurma palasi kesälaitumilta takaisin opintojen ääreen syksyllä 2019. Päätimme syventyä aiheeseen lisää ja kirjoittaa aiheesta soluesseen, joka tarjoaa teorian lisäksi myös käytännön vinkkejä.

Esseen loppuun makustelimme siis muutaman vinkin siihen, kuinka rakentaa luottamusta tai mitä siihen liittyen tulee muistaa. Keskitymme kuitenkin ensin siihen, mitä luottamus itsessään vaatii ja mitä haavoittuvaisuus luottamuksen kontekstissa tarkoittaa.

Mainittakoon vielä, että puhuimme koko syksyn soluesseen kirjoittamisesta, mutta käytäntö, eli oikeasti esseen kirjoittaminen venyi reilusti nyt joulukuulle. Myönnetään, että emme valinneet ehkä itsellemme parasta mahdollista teosta luettavaksi, koska se ei juuri sytyttänyt meitä sen opeista huolimatta. Emme kuitenkaan ole tottuneet luovuttamaan, joten tässä se on – Luottamuksen lähteillä.

Nyt joulukuussa on myös otollinen aika kirjoittaa luottamuksesta, kun voimme tarkastella mielessämme tiimimme koko syksyä. Rakensimmeko lisää luottamusta Hurmassa syksyn 2019 aikana?

Haavoittuvuus on luottamuksen kehittymisen edellytys

Luottamus ei tule pakottamalla. Samoin kuin palautekulttuuri tai tiimiytyminen, luottamus täytyy pikkuhiljaa rakentaa eikä sen synnyttämisessä kannata etsiä oikoreittejä. Luottamus syntyy ja kasvaa vain ajan kanssa, mutta siitä voi keskustella, siihen voi ja kannattaa kiinnittää huomioita, sitä voi ymmärtää paremmin ja sen kasvun tukemisessa voi käyttää erilaisia keinoja tai työkaluja.

Haavoittuvuus on luottamuksen kehittymisen edellytys. Jotta tätä voi hyödyntää, on ymmärrettävä haavoittuvuutta. Mitä se tarkoittaa ja miten me reagoimme siihen?

Mitä haavoittuvuus merkitsee?

Haavoittuvuus käsitteenä on perinteisesti esimerkiksi sotatieteessä ja taloustieteessä sekä ympäristöntutkimuksessa merkinnyt fyysistä ja kielteistä riskiä tai uhkaa. Sillä voidaan kuvailla myös somaattista eli ruumiillista haavoittuvuutta. Myöhemmin sama sana on käsitteenä yleistynyt myönteisemmässäkin merkityksessä liittyen esimerkiksi teologiaan, kauppatieteisiin ja psykologiaan. (Saarinen 2017, 181-183) Tässä esseessä viittaamme haavoittuvuudella juurikin sanan myönteisempään merkitykseen ja puhumme siitä psykologisena käsitteenä.

Risto Saarinen nostaa teoksessaan Oppi luottamuksesta (2017, 184), tärkeänä huomiona eron näkemisen somaattisen ja psyykkisen haavoittuvuuden välillä. Somaattinen haavoittuvuus on selkeästi kielteinen käsite, sillä siihen liittyvät riskit ovat sairaus ja kuolema. Psyykkinen haavoittuvuus taas on avain tärkeille voimavaroille, joita hyvä elämä edellyttää. Niitä ovat luottamus ja myötätunto. (Saarinen 2017, 184)

Edellä mainitut alat (teologia, kauppatieteet ja psykologia) uskovatkin siis haavoittuvuuden myönteisenä käsitteenä olevan edellytys luottamuksen, myötätunnon ja läheisten ihmissuhteiden kehittymiselle. Tällaisen ajattelun mukaan itsensä täytyy laittaa tietyllä tavalla likoon, ennen kuin voi tuntea luottamusta. Tässä yhteydessä haavoittuvuuden myönteiseen käsitteeseen ymmärretään sisältyvän myös kielteinen riski. (Saarinen 2017, 181)

Riskit sisältyvät myös käsitteen englannin kieliseen vastaavuuden määritelmään. Suomen kielen sana haavoittuvuus vastaa pitkälti englannin kielen sanaa vulnerability ja Oxfordin sanakirjapalvelu Lexico kuvailee sanan vulnerability määritelmää näin: tila, jossa olemme saatettuna alttiiksi sille mahdollisuudelle, että meitä vahingoitetaan fyysisesti tai emotionaalisesti (”state of being exposed to the possibility of being attacked or harmed, either physically or emotionally”).

Haavoittuvuus ja aitous

Myös tutkija Brené Brown toteaa TED Talkissaan (2010), että haavoittuvuus on elinehto yhteyden syntymiselle. Hänen mukaansa haavoittuvuuteen liittyy rohkeutta ja uskallusta olla epätäydellinen, kykyä tuntea myötätuntoa ensin itseään ja sitten muita kohtaan sekä halukkuutta päästää irti siitä, millainen pitäisi olla, ollakseen juuri sitä mitä on. Ihmisillä, joista löytyy näitä ominaisuuksia, on elämässään yhteys toisiin ihmisiin. Tämän yhteyden pohjana sekä edellytyksenä on aitous ja autenttisuus. (Brown 2010)

Brown kuvailee myös haavoittuvuuteen liittyvää kielteistä riskiä; haavoittuvuus käytännössä voi merkitä esimerkiksi halua ja rohkeutta sanoa ”rakastan sinua” ensimmäisenä, vaikkei ole varma toisen osapuolen tunteista, tai esimerkiksi halua ja rohkeutta panostaa ihmissuhteeseen, vaikkei sen tulevaisuudesta ole varmuutta. (Brown 2010)

Tällaiseen rohkeuteen ja rohkeaan haavoittuvuuteen meitä kannustetaan myös Proakatemialla heti alkuun. Tästä oivana esimerkkinä ovat oppimissopimukset. Niiden kautta tutustutaan omiin uusiin tiimikavereihin syvällisesti – oppimissopimuksissa kuullaan monesti rankkojakin asioita ihmisten taustoista. Joskus niissä paljastetaan jopa jotain sellaista, jota ei muualla tai muille ole koskaan kertonut.

Oppimissopimuksia käsitellessään tiimi on vielä hyvin alkuvaiheessa, eivätkä kaikki tiimin jäsenet ole välttämättä edes varmoja omasta jatkostaan tiimissä tai Proakatemialla. Silti oppimissopimukset käydään kaikkien kanssa lävitse – siinä panostetaan tiimiin ja ihmissuhteisiin tiimiläisten välillä, vaikkei tiimin ja näiden ihmissuhteiden tulevaisuudesta ole varmuutta.

Riskinä pahimpien sosiaalisten pelkojemme toteutuminen

Nämä edellä mainitut haavoittuvuuteen liittyvät riskit meidän jokaisen on helppo nähdä, ilman sen syvällisempää tutkimusta. Olemmehan jokainen varmasti joskus kokeneet tällaisia pelon kaltaisia tunteita ottaessamme riskin ja ollessamme avoimen haavoittuvainen, tai vaihtoehtoisesti arvioineet riskin liian suureksi ja pyrkineet peittämään haavoittuvaisuutemme. Näissä tilanteissa pelkäämme menettävämme asemamme ryhmässä, jäävämme ulkopuolelle tai vaille muiden hyväksyntää, tai pelkäämme että meitä arvostellaan ja tuomitaan, meille nauretaan tai että meitä muuten kohdellaan epäoikeudenmukaisesti.

Tällaista arkista tarkastelua ja omia kokemuksiamme tarkemmin näitä erilaisia sosiaalisia pelkoja kuvailee neurologi David Rock. Hän on jakanut erilaiset sosiaaliset pelot viiteen eri luokkaan SCARF -mallissaan. Nämä pelot ovat Status (asema), Certainty (turvallisuuden tunne), Autonomy (autonomia), Relatedness (yhteys toisiin ihmisiin) sekä Fairness (oikeudenmukaisuus). Nämä pelot selittyvät aivoissamme tapahtuvilla fyysisillä reaktioilla. Esimerkiksi ulkopuolelle jäämisen tai hylätyksi tulemisen kokemukset aiheuttavat reaktioita samassa osassa aivoja, kuin fyysinen kipu. (Rock 2008, 3-7) Ei siis ole ihme, että nuo kokemukset ja tunteet aiheuttavat meissä inhottavan olon tai jopa pelottavat.

Ensimmäinen peloista, eli Status (asema), on pelkoa siitä, että menetämme suhteellisen tärkeytemme ryhmässä. Pelkäämme siis arvostuksen tai aseman menettämistä. Tämän pelon voi laukaista esimerkiksi se, jos joku toinen tulee neuvomaan meitä tai muuten vihjaa, ettemme olisi riittävän hyviä tai taitavia tai tehokkaita tai muuten riittäviä. (Rock 2008, 3-4)

Toinen pelko, Certainty (turvallisuuden tunne), perustuu täysin siihen, miten aivomme ovat rakennettu. Ihmisen aivot toimivat kuin kone, joka pyrkii koko ajan tunnistamaan toistuvia kaavoja ja ennustamaan lähitulevaisuutta. Aivomme alkavat hälyttää, kun jotain epäilyttävää on tapahtumassa ja tästä syntyy pelon tunne. Esimerkiksi epävarmuus esimiehen odotuksista tai työpaikan pysyvyydestä voi laukaista tämän pelon. (Rock 2008, 4)

Autonomy (autonomia), Rockin luokittelemista peloista kolmas, perustuu kontrollin menettämisen pelkoon. Autonomia tarkoittaa tunnetta siitä, että omaan elämäänsä ja ympäristöönsä voi vaikuttaa ja että vaihtoehtoja on olemassa. Autonomiaan ja kontrollin menettämiseen liittyvän pelon voi laukaista esimerkiksi esimiehen meihin kohdistama liiallinen valvonta ja ohjaaminen. (Rock 2008, 5)

Neljäntenä Relatedness (yhteys toisiin ihmisiin) kuvailee ryhmään kuulumisen tunnetta sekä pelkona tietysti ryhmän ulkopuolelle jäämistä. Tähän liittyvän pelon tunteen voi laukaista esimerkiksi uusien ihmisten tapaaminen – tällainen kohtaaminen saattaa aiheuttaa turvattomuuden tai jopa yksinäisyyden tunteita. Relatedness (yhteys toisiin ihmisiin) liittyy voimakkaasti myös luottamukseen: meillä ihmisillä on tapana luottaa helpommin sellaisiin henkilöihin, joiden kanssa koemme kuuluvamme samaan ryhmään. (Rock 2008, 5-6)

Vielä viimeisenä, eli viidentenä Rockin listaamista sosiaalisista peloista Fairness (oikeudenmukaisuus) syntyy sisäisestä palkitsevuuden tunteesta, kun pääsemme tekemään maailmasta reilumman paikan. Jos kohtaamme elämässämme tilanteita tai vuorovaikutusta, joka tuntuu meistä epäreilulta tai epäoikeudenmukaiselta, se aiheuttaa aivoissamme voimakkaan ja inhottavan tunnereaktion. (Rock 2008, 6)

Arkinen haavoittuvuus luottamuksen pohjana tiimissä

Kirjailija Daniel Coyle kertoo artikkelissaan ideas.ted.com -sivustolla, että avain luottamuksen kehittymiseen tiimissä on heikkouksien jakaminen. Hän viittaa useisiin tutkimuksiin, joiden mukaan luottamus ei mahdollista avointa haavoittuvaisuuden näyttämistä, vaan juuri päinvastoin. Kuten Brené Brown ja Risto Saarinenkin asian ovat todenneet olevan, luottamuksen rakentumisen edellytyksenä on se, että joku uskaltaa ottaa sen ensimmäisen askeleen tietämättä varmuudella, mitä siitä seuraa ja näin osoittaa haavoittuvaisuutensa.

Coyle pohjaa teoriansa pitkälti Jeff Polzerin tutkimukseen, jonka tuloksista tulkitaan, että näissä luottamuksen rakentamisen ensiaskelissa itse asiassa merkittävin tekijä ei kuitenkaan ole se ensimmäinen henkilö, joka ottaa rohkean askeleen osoittaa haavoittuvaisuutensa, vaan se, joka tähän reagoi. (Coyle 2018) Eihän oikeastaan niin merkittävää ole se, että joku kertoo esimerkiksi omista virheistään – se ei itsessään rakenna luottamusta. Luottamus rakentuu sen pohjalta, miten tähän reagoidaan.

Kun tiimissä ensimmäinen, rohkea henkilö viestii avoimesti omasta haavoittuvuudestaan ja toinen henkilö huomaa sen, on luonnollista, että tämä toinenkin henkilö vastavuoroisesti viestii myös omasta haavoittuvuudestaan. Tämä puolestaan lisää entisestään rohkeutta avoimempaan viestintään omista heikkouksista, virheistä, ajatuksista, ideoista ja muusta koko tiimin kesken. Mitä enemmän haavoittuvuutta jaetaan, sitä normaalimpaa siitä tulee. Sen myötä myös läheisyys ja luottamus tiimin kesken kasvaa. (Coyle 2018)

Luottamus syntyy tekemisen kautta

Hurmalla on jäljellä vielä vuoden verran opintoja Proakatemialla, ja takana on siis useampi mökkipaja ja jopa yhteisiä ulkomaanreissuja. Luottamus Hurmassa ei ole syntynyt pelkällä päätöksellä siitä, että nyt luotetaan toisiimme tai nyt rakennamme luottamusta. Niin kuin alussa mainitsimme, niin luottamus ei synny pakottamalla tai siihen ei ole ainakaan meillä ollut oikoreittejä.

Olemme kartuttaneet itsellemme teoreettista pääomaa lukemalla kirjoja ja hyödyntämällä niistä poimittuja oppeja. Olemme tutustuneet itseemme ja toisiimme paremmin esimerkiksi Thomas Eriksonin persoonallisuustyyppien, Belbin-testin, SCARF-mallin ja Reissin motivaatioprofiilien kautta. Hurma on käyttänyt myös erilaisia työkaluja palautteenannossa, joista viimeisin on ollut akvaariomalli. Sen lisäksi arkea ovat rikastuttaneet mökkipajat ja oppimissopimukset sekä kehityskeskustelut.  Nämä kaikki ovat olleet merkittäviä työkaluja siihen, että ymmärrämme ensin itse itseämme ja sitten opimme tuntemaan toisiamme, kun uskallamme myös kertoa itsestämme ja näyttää avoimesti haavoittuvaisuutemme.

Opintojen alussa käytimme paljon aikaa siihen, että puhuimme siitä, kuinka meidän pitää hioutua yhteen ja tiimiytyä. Puhe ei tietenkään riitä siinä, kun kuusitoista tiimiläistä rakentaa luottamusta toistensa välille ja koko tiimiin. Uskomme, että merkityksellisintä Hurman taipaleessa on ollut se, että aloimme tekemään töitä yhdessä. Käytännön työssä tulee vastaan väkisinkin tilanteita, joissa on näytettävä se, mitä osaamme tai emme osaa, ja todennäköisesti se pitää myös ennemmin tai myöhemmin sanoittaa. Näin ollen tekeminen on yksi avaintekijä siihen, kuinka rakennetaan luottamusta (tai lisätään tiimiytymistä ylipäätään). Esimerkiksi kaikki Hurman 12H-innovoinnit eri yrityksille ovat olleet koko tiimin rutistuksia, joissa useammassa työstövaiheessa on osattava pyytää apua.

Hurmassa on saavutettu taso, jossa jokainen tiimiläinen uskaltaa näyttää haavoittuvaisuutensa ja paljastaa heikkoutensa. Mistä sen tietää? Uskallamme myöntää oman epätäydellisyytemme ja ihan rehellisesti, pyytää apua toisiltamme.

Hyviä esimerkkejä näistä ovat juuri Hurman seuraavaksi business leaderiksi hakeneet Juho ja Anniina. Molemmat kertoivat tiimille avoimesti omat vahvuutensa, mutta myös omat heikkoutensa. Molemmat antoivat esimerkkejä siitä, missä tilanteissa tarvitsevat varmasti muiden tiimiläisten apua, ja missä on vielä paljon opittavaa. Tämänkaltaiset tilanteet rakentavat tiimissä erittäin syvää luottamusta, ja inhimillisyyttä siitä, että kaikkea ei tarvitse edes osata. Olennaista on sen lisäksi jokaisen meidän reaktio niihin tilanteisiin, kun joku näyttää haavoittuvaisuutensa.

Alla vielä kuvaus (Coyle, 2018) haavoittuvaisuusketjusta, joka auttaa ymmärtämään haavoittuvuuden lisäksi siihen reagoinnin merkityksen.

1. Henkilö A lähettää signaalin haavoittuvuudesta.
2. Henkilö B tunnistaa tämän signaalin.
3. Henkilö B vastaa ilmoittamalla omasta haavoittuvuudestaan.
4. Henkilö A tunnistaa tämän signaalin.
5. Normi vahvistetaan; läheisyys ja luottamus lisääntyvät.

Kun teimme uutta organisaatiovalintaa, koko tiimistä huokui syvä luottamus ja sitoutuminen tiimiin sekä toisiimme. Ilmapiiristä oli aistittavissa se, kuinka Hurma onnistui rakentamaan vahvempaa luottamusta ja nosti tiimin jälleen uudelle tasolle syksyn 2019 aikana. Vaikuttavia tekijöitä syksyn aikana olivat yhteiset tavoitteet ja projektit, joihin sitouduimme.

Teimme töitä yhdessä. Tänä syksynä emme tehneet lainkaan 12H-innovointeja, vaan niiden sijaan Proakatemian myyntipäivät sekä VisioJunior 2019 vaativat tiimiläisiltä heikkouksien ja vahvuuksien näyttämistä ja tunnistamista, jotka johtivat yhä syvempään luottamukseen. Tätä kautta taas nostimme tiimin potentiaalia ja ilmapiiriä.

“Haavoittuvuus ei tule luottamuksesta – se on luottamuksen edellytys.”

Vinkki vitoset teidänkin tiimille

1. Oppimissopimukset

Tässä kohtaa ehkä ajattelette, että kuinka itsestään selvä tämä esimerkki on Proakatemialla opiskeleville. Haastamme kuitenkin miettimään käytättekö tätä työkalua tarpeeksi usein? Oman tiimin kanssa oppimissopimukset käydään läpi joka syksy ja kevät, mutta se kannattaa mieltää keskeiseksi työkaluksi myös jokaisessa projektissa ja pienemmissäkin tiimeissä.

2. Mainitse vahvuutesi ja heikkoutesi?

Tämän harjoituksen voi sisällyttää oppimissopimukseen, mutta soveltaa erityisen hyvin käytettäväksi myös lyhytaikaisissa tiimeissä, ryhmätöissä tai vaikkapa soluesseitä kirjoitellessa. Niin kuin aiemmin mainittiin, mitä enemmän haavoittuvuutta jaetaan, sitä normaalimpaa siitä tulee ja luottamus tiimin kesken kasvaa. Psyykkinen haavoittuvuus on siis avain luottamukseen!

3. Nuku, syö, nauti, tee töitä

Jotta tiimin luottamus ja sen potentiaali kasvaa, pitää siihen myös luonnollisesti käyttää aikaa. Nämä kohdat olette varmasti kuulleet aiemmin, mutta kertaus onkin opintojen äiti. Tiimiläisten pitää nukkua yhdessä, syödä yhdessä, pitää hauskaa yhdessä ja tehdä töitä yhdessä. Hyvä käytännön esimerkki on tietysti mökkipajat, joissa yleensä yhdellä kerralla nämä kaikki kohdat täyttyvät. Hurmalaiset suosittelevat myös yhteisiä ulkomaanmatkoja tai muita perinteistä parin päivän mökkipajaa pidempiä reissuja.

4. Lue, lue, lue

Kannustamme lukemaan ja opiskelemaan teoriaa luottamuksesta ja haavoittuvuudesta, jotta ymmärrys siitä, mitä se vaatii, lisääntyy. Vaikka lukeminen kuulostaisi tylsältä vinkiltä, niin käytäntöä on paljon helpompi ymmärtää, kun hahmotamme kokonaiskuvaa. Myös teorian hyödyntäminen arjessa ja tiimissä voi tuottaa hedelmällisiä tuloksia. Mikä olisi sopiva luottamuksen rakentamiseen liittyvä menetelmä tai työkalu juuri meidän tiimillemme tai projektille?

5. Mieti miten reagoit

Pelkästään se, että joku jakaa omat heikkoutensa ei rakenna luottamusta. Ratkaisevaa on myös se, kuinka haavoittuvuuteen reagoidaan. Mieti siis omaa reagointiasi, kun joku tiimissä ”avautuu”.

Extravinkki!

6. Luota prosessiin!

Varmasti jokainen tiimiläinen, ”hooärrä”, business leader, valmentaja tai johtaja on kokenut epävarmuutta, epätoivoa tai pelkoa siitä rakentuuko tiimissä luottamusta. Koska luottamusta ei voi pakottaa tai sen rakentumista ei voi määräänsä enempää kiihdyttää, on myös muistettava luottaa prosessiin.

Lähteet:

Saarinen, R. 2017. Oppi luottamuksesta. Gaudeamus Oy.

Brené Brown. 2010. The Power of Vulnerability. [TED Talk]. Julkaistu kesäkuussa 2010. [TedxHouston]. Kuunneltu 25.11.2019. https://www.ted.com/talks/brene_brown_on_vulnerability#t-319376

Lexico.com. 2019. Definition of vulnerability in English. [Sanakirja]. [Oxfordin sanakirjapalvelu Lexico]. Luettu 27.11.2019. https://www.lexico.com/en/definition/vulnerability

David Rock. 2008. SCARF: a brain-based model for collaborating with and influencing others. [PDF]. Luettu 27.11.2019. http://web.archive.org/web/20100705024057/http://www.your-brain-at-work.com/files/NLJ_SCARFUS.pdf

Daniel Coyle. 2018. How showing vulnerability helps build a stronger team. [ideas.ted.com article]. Julkaistu 20.02.2018. Luettu 27.11.2019. https://ideas.ted.com/how-showing-vulnerability-helps-build-a-stronger-team/