Virkistävää lukea esseetäsi, kun kirjoitustyylisi on niin lennokas, humoristinen ja vivahteikas. Kirjoitat samaan tyyliin, kuin mitä puhuisin kanssasi fyysisesti. Mikä on hienoa ja arvokasta, se tekee sinusta juuri sinut. Oma tyyli saakin näkyä. Esseen aihe on oikea herkkupommi. Kaikkien suussa tämä pommi on räjähdellyt vuoron perään. Minusta oli erittäin hyvä idea valita tämä aiheeksi kirjoittaa. Tällaisena maailmantilanteena kukaan ei tiedä kenenkään ajatuksista yhtään mitään, niin on varsin mukavaa lukea erityisesti tiimin jäsenien ajatuksia tästä kaikesta. Mieti, ilman esseetäsi en tietäisi, mitä mieltä olet oikeasti tästä polttelevasta pommista.

Ensimmäisenä haluan sanoa ja vahvistaa uskoasi itsesi johtamistaitoihin. Osaat sen varmasti edelleen, vaikka tilanne tuntuu tällä hetkellä päinvastaiselta. Olen perehtynyt paljon aiheeseen ja uskallan väittää, että turhautumisesi saattaa johtua rutiinien puutteesta. Normaalisti ilman pandemioita meillä kaikilla on tietyt rutiinit, joita noudatamme lähestulkoon päivittäin. Herätään samaan aikaan, suoritetaan samat aamutoimet tietyssä järjestyksessä meikkaamisesta syömiseen, mennään samalla kulkuneuvolla kotoa töihin tai kouluun, suoritetaan päivä, tullaan samalla kulkuneuvolla kotiin, mennään harrastuksiin, syödään, otetaan rennosti ja nukutaan. Ymmärrät varmaan jutun juonen.

Nyt kun on siirrytty etätyöskentelyyn, ei olekaan niitä toistuvia rutiineja, mitä joka päivä on totuttu noudattamaan. Tämä saattaa olla todella hämmentävää ja ristiriitaista. Niin kuin mainitsit sen aluksi tuntuneen vapauttavalta ja hienolta tehdä hommia pelkissä yökkäreissä, mutta pidemmän päälle ihminen tarvitsee rutiineja toimiakseen parhaalla mahdollisella tavalla. Oletko miettinyt, millaisia sinun rutiinisi ovat tällä hetkellä vai onko niitä ollenkaan? Jos niitä ei ole, niin suosittelen pysähtymään ja miettimään, miten kehittää sellaisia arkeesi. Voin jakaa omakohtaisia esimerkkejä rutiineistani, vaikka en sano, että tämä olisi minullekaan helppoa. Herään kuitenkin joka aamu tiettyyn aikaan, vaikka ei välttämättä olisi tarvetta siihen. Järjestelen ensimmäiseksi joka paikat kuntoon, jotta ajatus toimisi selkeämmin. Sama aamupala joka aamu on muodostunut rutiiniksi ja sen kaverina jakso Ruotsin Paratiisihotellia aloittaa aamun mukavalla aivot narikkaan meiningillä. Tämän jälkeen laitan hiukset kiinni ja ehostan kasvoni, jonka jälkeen olen valmis aloittamaan kouluhommat. Ennen kouluhommien aloitusta teen vielä selkeän tehtävälistan, mitä tänään pitäisi saada aikaiseksi ja hommiin.

Pohdin myös, voisitko ottaa jonkun sovelluksen avuksesi järjestämään itseohjautuvuuttasi? Jos kalenteri ei maistu tällä hetkellä ja vihon kulmamerkinnät eivät motivoi tekemään hommia. Uskon löytyvän erilaisia sovelluksia, joita voisi hyödyntää esimerkiksi TODOIST-sovellus, missä voi nimetä eri projekteja, aikatauluttaa tehtäviä, asettaa muistutuksia ja mikä parasta, saat merkintöjä suoritetuista tehtävistä. Auttaisiko, jos listaat kaikki kevään ”projektit” ensin ylös, jonka jälkeen jaat näihin alakohtaisia suoritettavia välietappeja, jolloin tämä koko etätyöskentely ei tuntuisi niin isolta möykyltä kaikkineen tehtävineen. Pyörittelemällä kaikkea yhtä aikaa mielessä, ei saavuta muuta kuin ahdistusta ja stressiä. Esimerkkinä ”projekteista” voisi olla seuraavat: opinnäytetyö, esseet, kurssit, työprojektit yms. Edellä mainittujen alle deadlinet, jotka helpottavat keskittymistä päivittäiseen tekemiseen.

Puhuttiin itseasiassa tästä vähän aikaa sitten, miten täytät arkipäiväsi / koulupäiväsi etätyöskentelyn aikana ja muistan, kuinka kerroit, että heräät sitten, kun tuntuu siltä, katselet jotain ohjelmia ja kun tulee se fiilis, niin aloitat esseetä tai jotain muuta. Kerroit myös, että olet nykyään tuottavampi ilta-aikaan ja koit sen esseen perusteella negatiivisella tavalla. Itse mietin, miksi näet sen negatiivisena. Mielestäni ei välttämättä ole huono asia, jos rytmi on siirtynyt, mikäli hommat tulevat hoidetuksi. Samahan se olisi toisinpäinkin, vai mitä? Jos aamut tuntuvat haastavilta tehdä mitään, niin kannattaako siihen väkisin ryhtyä, jos tietää iltapäivällä toimivansa paremmin ja hoitavansa asiat silloin. Tekee aamulla kaikki ne asiat, mitä normaalisti tekisi illalla ja suorittaa illalla kaikki ne asiat, mitä normaalisti tekisi aamulla. Tietysti helppohan se minun on täällä huudella. Voin kuvitella, kuinka luettuasi tätä mietit juuri sitä. En tarkoita näitä minun tuomiani asioita pahalla tai tarkoituksella nostaa itseäni jalustalle, vaan haluan aidosti yrittää auttaa.

Okei, nyt naurahdin hieman itselleni. Lähdin työstämään tätä kommenttiesseetä sinulle innostuksen puuskassa lukemalla ainoastaan ensimmäiset muutamat kappaleesi. Ja olen innoissani tarttunut rutiinien puutteeseen, kertonut toimenpiteitä ja vaikka mitä, ja nyt huomaan, kuinka oletkin oivaltanut asian jo itse sekä tuonut esille kuusi rutiinia, joita ajattelit lähteä hyödyntämään. On ehkä hieman hölmö olo, mutta toisaalta olen iloinen, miten olet itse tämän ymmärtänyt. Hyvä Jenna! Ketjuta, vahvista ja sammuta olivat erittäin hyvä lisäys, mistä sain itsekin irti uutta näkökulmaa etätyöskentelyyn, kiitos.

Olen 100 % varma, että sinä jos joku saa kyllä asioita aikaiseksi ja tämä koronan aiheuttama aika ei tunnu kohta enää miltään, kun pääset vauhtiin. Haluaisin ehdottomasti kuulla lisää tulevaisuudessa, miten ja millä keinoilla olet saanut rutiineja arkeesi sekä onko arjen kulku muuttunut. Kannustan sinua siis kirjoittamaan jatkoa tälle esseelle ja voin mahdollisesti oppia sinulta toimivia tekniikoita.

”When life knocks you down, stand the fuck up and say – you hit like a bitch”

LÄHTEET:

Tirkkonen, J. 2021. Korona, veit itseohjautuvuuteni ja nyt otan sen takaisin. Luettu 2.4.2021. https://esseepankki.proakatemia.fi/korona-veit-itseohjautuvuuteni-ja-nyt-otan-sen-takaisin/

Photo by Laura Chouette on Unsplash