Tampere
28 May, Tuesday
27° C

Proakatemian esseepankki

Asenteella eteenpäin



Kirjoittanut: Jemina Pennanen - tiimistä Flyyna.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Aikaansaajan asenne
Marjo Huhtala
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Johdanto

Halusin lukea Marjo Huhtalan kirjan ”Aikaansaajan asenne”, koska halusin saada uusia näkökulmia ja mahdollisia työkaluja buustaamaan omaa aikaansaamistani arjessa ja työssä. Toivottavasti tämä essee onnistuu luomaan jollekin myös inspiraatiota aloittaa kenties haaveilemiaan tavoitteita ja rästiin jääneitä hommia, jotta unelmat toteutuisivat tai vaan arki parantuisi.

Itselläni on paljon unelmia omassa elämässäni. Unelmani liittyvät sekä henkilökohtaiseen elämääni sekä työ-elämääni. Oli kyse sitten haaveesta perustaa oma perhe, asua järven rannalla hienossa talossa tai omistaa punainen Ferrari.

Tiedostan kuitenkin, että unelmieni toteuttamiseen minun tarvitsee tehdä paljon töitä. Enkä nyt puhu ainoastaan työurastani ja sillä etenemistä tai rahan tienaamista. Työtä oman henkisen itseni kehittymisen kanssa. Halua tehdä töitä parisuhteeni eteen, jotta molemmat osapuolet kokevat olevansa onnellisia ja parisuhde välillämme toimii. Rohkeutta ottaa riskejä työssä, jotta ura etenisi. Tai oli kyseessä sitten rohkeutta ottaa isoja askeleita kohti omaa perhettä ja oman mukavuuden prioriteetin pois siirtäminen, jotta prioriteetiksi mahtuu lisää perheenjäseniä.

No juu myönnetään, että perheen perustaminen ei ehkä kuulu niin vahvasti tähän asenne kategoriaan, mutta koen, että sama tausta ajatus on näissä kaikissa mainitsemissani kohdissa. Jos haluat jotain saavuttaa, niin mitä tarvitset ensikädessä, jotta niitä voit havitella. Intohimoa ja siihen tarvittavaa asennetta olla luovuttamatta, vaikka monien epäonnistumisien jälkeen tekisin mieli heittää hanskat tiskiin.

Tässä esseessä pohdiskelen asennettani, mistä tietty asenne kumpuaa, miten sitä voi muuttaa sekä heijastelen Marjo Huhtalan kirjoittamaa kirjaa ”Aikaansaajan asenne” ja sieltä löytyviä vinkkejä aikaansaatavuudelle ja asenteelle.

 

Kaikki lähtee asenteesta

Mieti kyseinen tilanne mielessäsi:

Heräät aamulla ja katsot ikkunasta ulos. Näet, että siellä on harmaa ja sateinen ja lämpöasteitakaan ei ole kummoisemmin. Päätät jo heti aamulla, että keli ulkona pilaa sen päivän moodisi aivan täysin. Huono sää ärsyttää, koska et tykkää kylmästä ja koleasta ja haluaisit auringon paistavan.

Sen sijaan, jos ajattelisit että no ainakaan ei ole tuskaisen kuuma päivä. On kiva, että luonto voi myös hyvin sateen ansiosta. Kyllä se aurinko sieltä jonain toisena päivänä sitten paistaa ja lämmittää. Väitän, että päiväsi voisi paljon paremmin toisen esimerkki asenteen kohdalla ja osaisit nähdä kolean ja harmaan sään myös positiivisia puolia ja mahdollisuuksia.

Toki elämässä tulee päiviä, kun ärsyttää eikä jaksa tsempata positiivisia ajatuksia, mutta niissä hetkissä tulee juuri kysyä itseltään ”mitä saan jos päätän, että en jaksa yrittää”? Väitän myös, että saat vähemmän, kuin jos ajatusmaailmasi antaisin luvan kokea negatiivista tunnetta, mutta ei antaisi sen ottaa sinusta valtaa.

Pyrin elämässä aina miettimään, että kaikesta eteemme tulevista haasteista ja kokemuksista löytyy aina jotain hyvää. Vaikka niissä vaikeissa tilanteissa ei siltä tuntuisikaan, että esimerkiksi yrityksen taloudellisen ahdingon keskeltä voisi löytyä mitään positiivista, mutta kyllä sieltä usein löytyy lopulta jotain. Ainakin oppeja jollei muuta.

Koen itse kuitenkin, että saan elämästä paljon enemmän oppeja irti ja vietyä käytäntöön, kun ajattelen tällä tavalla. Koska jokainen haaste, jokainen kokemus, jokainen sekunti elämästämme on mahdollisuus meille oppia ja kehittyä. Miksi heittää oppimisen mahdollisuuksia siis pois.

Itse haluaisin olla aina kaikessa todella hyvä ja hoitaa oman tonttini virheettömästi. Olen myös ennen ajatellut ja kokenut paljon painetta, jos en ole tiennyt heti tai etukäteen, miten tulen vaikka suunnittelemaan jotain aivan uutta asiaa (kuten yrityksen perustamis-papereiden tekeminen), joka ei ole minulle entuudestaan tuttu. Miten voisinkaan tietää, jos en ole sitä ennen tehnyt. Vanhempieni kliseiseltä tuntuva lause lapsuudesta asti, ”Ei polkupyörällä osaa heti polkea kaatumatta, kun ensimmäisen kerran sillä ajaa” tuntuukin näissä tilanteissa varsin osuvalta toteamukselta.

Huhtala mainitsee kirjassaan ”Aikaansaajan asenne”, että osaamista ja oppimista ei kannata laittaa napit vastakkain (Huhtala 2017,19). Uskon hänen tarkoittavan tällä sitä, että voit kyllä päättää elämässäsi muuttaa asennettasi tuosta noin vain, mutta et voi päättää, että osaat jonkin asian heti ja pystyt saman tien muuttaa toimintatapasi sen asian suhteen.

 

Miksi itse jätän asioita tekemättä tai vitkastelen niiden aloittamista

Aina kuitenkaan, vaikka asenne ja halua oppia uutta ja kehittyä olisi kunnossa niin silti asioiden tekemistä saattaa vitkutella tai jättää kokonaan tekemättä. Tarkastellessani omaa käyttäytymistäni tällaisissa tilanteissa olen huomannut, että omia syitäni jättää töitä tekemättä on mm:

  • Paine tekemättömistä tehtävistä kasvaa liian suureksi, että niiden toimeen tarttuminen on entistä vaikeampaa ja stressaavampaa
  • Merkityksettömyyden tunne työhön laitettavasta panoksesta
  • Motivaatiota hoitaa vastenmielistä tehtävää on liian pieni toimeen tarttuvuudelle
  • Puhtaasti unohtaminen
  • ”Kyllä mä ehdin toisenakin päivänä”, jolloin kyseiselle päivälle on jotain mielenkiintoisempaa tekemistä
  • Stressi deadlinen saapumisesta estää luovuuttani esim. kirjoittaa, jolloin ajattelen että ”f*ck this, ei tästä mitään tule ja suljen tietokoneen

 

Kuinka paljon helpompaa ja stressi vapaampaa elämä kuitenkin olisi, jos tarttuisin näistä rajoittavista tekijöistä huolimatta toimeen ja hoitaisin itseäni stressaavan asian pois päiväjärjestyksestä.

Huhtala mainitsee myös kirjassaan mistä aikaansaaminen koostuu: ”Aikaansaaminen=kokonaisenergiataidon hallinta + kestokyky + iloa tekemisestä ja onnistumisesta” (Huhtala 2017, 26).

 

Täysi To Do-lista, tekeekö hyvää aikaansaatavuudelle?

Elämme jatkuvassa kierteessä haalia uusia projekteja ja tehtäviä pelkästään puhtaasta mielenkiinnosta. Hyvänä esimerkkinä olin omana pinkku vuotenani todella aktiivisesti mukana Proakatemian yhteisössä (Mavi-tiimi, yhteisön Jory sekä hetken aikaa Phoenix Project lead). Tämän lisäksi kuvioissa oli oman tiimin pajat ja palaverit, esseiden kirjoitus sekä muut vaadittavat kurssit. Vaikka nautin todella paljon kaikista näistä tehtävistä huomasin jonkin ajan kuluttua, että oma suoritusjälkeni ei ollut sitä tasoa, johon olin tyytyväinen.

Liian monen raudan ollessa tulessa en pystynyt keskittämään fokusta kunnolla kaikkiin ja jonkun tehtävän laadusta piti tinkiä. Kuitenkin pitkässä aikavälissä kaikki alkoi pikkuhiljaa falskaamaan. Koen, että on tärkeämpää fokusoida vain muutamaan tehtävään kerralla ja panostaa niihin 100%. Tämä on paljon tehokkaampaan ja aikaansaavampaa työskentelyä ainakin itselleni.

Huhtala toteaakin kirjassaan, että ”Vaikka meneillään olisi useita eri projekteja samaan aikaan, tosiasia on että projektiin kuuluvia yksittäisiä tehtäviä voi keskittyneesti suorittaa vain yhden kerrallaan” (Huhtala 2017, 38).

 

Muista palkita itseäsi

Kovan työn ohella ei pidä unohtaa itsensä palkitsemista. Palkitseminen on omasta mielestäni todella tärkeää, koska siinä annat itsellesi vastineeksi jotain hyvää omasta työpanoksestasi. Huomaan kuitenkin itse jatkuvasti laiminlyöväni omaa palkitsemistani ajattelemalla, että olisi pitänyt tehdä kovemmin eikä tätä ”alisuorittamista” tule palkita. Vaikka alisuorittaminen tässä kohtaa tarkoittaa, että tavoitteiden saavuttaessa yksi pieni tehtävä jäi tekemättä ja kaikki muut saatiin vietyä maaliin.

Huhtala mainitsee myös kirjassaan palkitsemisen tärkeyden. Syiksi hän muun muassa mainitsee, että oman työn palkitseminen on osa projektin loppuun viemistä. Tämän tapahtuman pois jättäminen jättää projektin kellumaan eikä sitä viedä loppuun, jolloin seuraavaan projektiin siirtyminen on hankalampaa, kun edellistä ei ole viety loppuun.

Myöskin projektin kunnolla lopettaminen takaa sen, että projekti ei vain liukene pois ja sitä ei unohdeta. Projektiin on kuitenkin nähty vaivaa ja töitä ja siitä on saatu oppeja, jotka on tärkeä sisäistää tulevaisuutta varten. (Huhtala 2017, 62)

 

Pohdinta

Huhtalan kirja antoi minulle hyviä ja uusia näkökulmia aikaansaamiseen ja itsensä johtamiseen, kuten itsensä ja oman työn palkitsemisen tärkeyteen sekä miksi itse vitkastelen asioiden aikaansaamista ja aloittamista. Itselleni isoin oivallus oli oman työn palkitsemisen tärkeys. En ollut ajatellutkaan, mitä siitä saattaa koitua, jos en vie omassa päässäni projektia loppuun tai varsinkaan vie sitä loppuun positiivisella tavalla.

Jos ajattelen, että asian loppuun saamisen juhliminen ei ole tärkeää jääkö minulle negatiivinen ajatusmalli tehdystä työstä ja tulen ajattelen sitä kyseistä työtä enemmän negatiivisella tavalla kuin positiivisella tavalla, vaikka tehdyssä työssä ei olisikaan käynyt mitään negatiivista, josta tämä ajatus voisi kummuta. Tai onko minulle itselleni jäänyt paljonkin käsittelemättömiä projekteja mieleeni, kun en ole vienyt niitä kunnolla loppuun. Aiheuttaako tällainen ajattelu minulle myös huijarisyndroomaa, jos koen alisuorittavani ja polkemalla omaa työntekoani ja ammattitaitoani maahan ja vähättelemällä itseäni?

Tällaisia kysymyksiä jään jatkojalostamaan itseni kanssa kirjan ja esseen myötä. Koen, että kirjan ja esseen kirjoittaminen oli todella tärkeää itselleni uusien oivalluksien kautta.

 

Lähteet

Huhtala, M. 2017. Aikaansaajan asenne. Helsingin seudun kauppakamari.

Kommentoi