Tampere
03 May, Friday
12° C

Proakatemian esseepankki

Rohkeutta roskakorista, kiitos



Kirjoittanut: Emilia Kovanen - tiimistä Apaja.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Liiketoimintasuunnitelma roskakoriin
Ollis Leppänen
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Alkuun haluan kiittää valmentajaani Hannaa kirjasuosituksesta, vaikka olen reilu puoli vuotta jäljessä sen lukemisesta! Tässä sitä nyt ollaan ja suosittelen kirjan lukemista, olit sitten missä tahansa vaiheessa opintojasi, elämääsi tai yrittäjyyttäsi. Luin Olli “Ollis” Leppäsen kirjan Liiketoimintasuunnitelma roskakoriin.

Olen pidemmän aikaa jo miettinyt, mitä yrittäjyys merkkaa minulle ja miten koen sen. Arvostan yrittäjyyttä suuresti, ja näen, että sitä on olemassa monenlaista. Yrittäjyyteen ei ole olemassa selvää polkua tai ohjetta, miten toimia. Tutustuin viime kesänä erääseen opettajaan, joka oli aloittamassa uutta liiketoimintaa opetuspuolella. Olin kertonut hänelle, että opiskelen yrittäjyyttä ja tiimijohtamista. Hän kysyi innoissaan ja hieman avuttomana: ”Miten minä oppisin kaiken nyt yrittäjyydestä, voitko kertoa minulle? Mitä minun pitää tehdä?”

Jokaisella on yrittäjyyteen oma polkunsa, sillä yrittäjyys sujuu ja lähtee käyntiin harvoin suunnitellusti. Minun polkuni on alkanut Proakatemialta, 18 hengen Osuuskunnassa opiskellen ja työskennellen.

Leppäsen mukaan yrittäjyys lähtee omasta uteliaisuudesta, intohimoista ja innosta. Hän puhuu teoksessaan yrittäjäasenteesta ja ”mitä sitten”-ajattelumallista, jotka korreloivat oman innokkuuden ja mielenkiinnon kohteista tiettyä asiaa kohtaan. On tärkeää tiedostaa, mikä yrittäjyydessä on itselleen tärkeää, jotta omasta työstä ja yrityksestä voi ottaa vastuun. Itse innostun merkityksellisyydestä, ihmisistä ja vapaudesta. Innostaako yrittäjyys sinua? Miksi?

Minusta yrittäjä? Miten?

Hain Proakatemialle monien mahdollisuuksien takia. En kokenut sen suurempaa kutsumusta mihinkään tiettyyn ammattiin, mikään ala ei noussut ylitse muiden. Näen Proakatemian leikkikenttänä, jonka perusta rakentuu ammatillisuudelle. Tiimiyrittämisessä on omat monet puolensa.

Apajan alkutaipaleella yritimme kehittää yhteistä isoa projektia, mikä työllistäisi meistä jokaisen. Lähes vuoden jälkeen tulimme siihen tulokseen, että annamme yksilöille ja pienemmille projektitiimeille enemmän vapautta toteuttaa itseään. Osuuskuntamme jokaisella jäsenellä on erilaiset lähtökohdat, tavoitteet ja mielenkiinnon kohteet. Tämä on ollut mielestäni todella hyvä päätös.

Leppäsen ohjeet yrittäjyyden ja oman jutun yhdistämiseen ja löytämiseen:

  1. Listaa kaikki asiat, ilmiöt, ja asiakkaat, jotka innostavat sinua.
  2. Valitse näistä asioista ne, joissa sinä voisit olla hyvä tai joissa sinulla voisi olla jotain uutta tarjottavaa
  3. Valitse näistä asioista ne, joissa voisi oikeasti olla bisnesideaa. Kannattavuus ja maksuhaluiset asiakkaat.

4. Miten saat homman pyörimään? Mitä se vaatii vähimmillään?
(Leppänen 2013, 74)

Mitä Apajassa tapahtuu?
Olemme kokeilleet erilaisia projekteja ja kehittelemme jatkuvasti uusia. Suurin haasteemme on, että unohdamme liiankin helposti oikean asiakkaan. Unohdamme, että tärkein tehtävämme on tehdä liikevaihtoa.

Parasta kirjassa oli mielestäni tasapaino innokkaiden ja yksinkertaisten ideoiden, sekä niiden testausten välillä. Molemmat ovat tärkeitä. Apajassa meillä on ollut tapana suunnitella projekteja todella pitkälle hyödyntäen erilaisia työkaluja, ilman asian viemistä todellisten ihmisten, eli asiakkaiden ilmoille. Nyt onneksi asiat ovat kääntymässä paljon parempaan suuntaan. Järjestimme alkuvuodesta 12 tunnin innovointipäivän ihan sitä varten, että ajattelisimme hieman ”pienemmin”. Meidän ei tarvitse pelastaa koko maailmaa ja olla ammattilaisia. Koin päivän sellaisena, että palasimme takaisin maan pinnalle ja omien mielenkiintojen äärelle. Yksinkertaisilla ja tavallisilla ideoilla on tapana toimia, sillä ne ovat monistettavissa, liiketoiminta on yksinkertaista, alussa ei ole suuria kiinteitä kustannuksia, toiminta kasvaa myynti edellä ja ideat eivät sido pääomaa tai ole riippuvaisia erikoisosaamisesta (Leppänen 2013, 73).

Alkuvaiheessa ei saisi jäädä liikaa pohtimaan ja viilaamaan ideaa. Itse olen langennut tähän aivan liian usein. Menestyjillä on tapana tarttua heti tuumasta toimeen ja antaa idean muovaantua ja kiteytyä matkan varrella tekemisen kautta oikeanlaiseksi, sekä paremmaksi – sellaiseksi, millaisena asiakas sen haluaa (Leppänen 2013, 72). Kaikista tärkein mitä toimiva yritys tarvitsee, on oikeita asiakkaita. Kuka on asiakkaasi? Miksi hän ostaisi sinulta? Miksi hän ei osta sinulta?

Yrittäjyys ei ole excelien ja papereiden täyttöä, vaan jatkuvaa tekemistä ja tekoja. ”Yrittäjänä sinulla on mahdollisuus tehdä työtä omien arvojen, unelmien, ideoiden ja itse määrittämiesi riskien kautta. Yrittäminen on kilvoittelua itsesi kanssa, ja yritys on väline tavoitteittesi saavuttamiseksi ja osaamisesi kehittämiseksi.” (Leppänen 2013, 26.) Eikun tekemään! Kiitos Apaja ja ihanat tiimikaverit tämän mahdollistamisesta.

P.S.
Mitä Apajan roskakorista löytyy?
Näen roskakorissa palan rohkeutta, intohimoa ja projektien näyttämisen ulkomaailmalle. Ja näitähän kaivetaan lujaa sieltä pois.

Mitä Apajan roskakorista pitäisi löytyä?
Liian timanttisiksi hiotut suunnitelmat, olettamukset ja pelot.

Kommentoi