Unelmatyö on työ, joka tuo nautintoa, onnea ja merkitystä tekijälleen. Unelmatöihin on aina mukava mennä. (Rämö & Valtari 2017, 36.) Satu Rämö ja Hanne Valtari avaavat vuonna 2017 julkaistussa kirjassaan “Unelmahommissa” omia polkujaan kohti unelmatöitä. Kummankin unelmatyöt koostuvat monista eri asioista, jotka yhdistettynä luovat heille unelmatyön, joka ei usein tunnu edes työltä.  

Itsekin teen tällä hetkellä montaa eri asiaa, osaa samaan aikaan ja osaa tiettyyn aikaan enemmän, jonka jälkeen siirrän resurssini toisen asian pariin. Pyöritän Revenan kautta Vieno Outdoors –projektia. Proakatemian tasolla olen mukana kääpien toiminnassa. Koulun ulkopuolella pyöritän startup yritystä ja toimin yhdistyksen hallituksen jäsenenä. Minulla on monta palloa samaan aikaan ilmassa, mutta jokaista en pyörittele samaan aikaan käsissäni. Näiden osa-alueiden pyörittelyssä on toki vielä paljon treenattavaa, mutta pointti on, että teen nyt jo monia, keskenään hyvin erilaisia asioita. En näe mitään syytä, miksen jatkaisi tätä monen pallon pyörittelyä tulevaisuudessakin. Pallojen pyörittely vaatii vain sen, että todella pidän asioista, joissa olen mukana.  

“Unelmahommissa” kirjaa on hehkutettu niin useaan otteeseen tiimissämme, että päätin myös tarttua kirjaan ja selvittää reseptin unelmatyön luomiseen. Jaan kirjan reseptin ja omat oivallukseni nyt muillekin. 

Pohdi millainen unelmatyösi olisi ja kirjaa ylös asioita, jotka ovat sinulle työssä tärkeitä

En osaa sanoa, millainen unelmatyöni olisi, mutta osaan sanoa, millainen unelmatilanne työn kanssa olisi. Unelmatyöni olisi mielekästä ja sen tekeminen ei ahdistaisi. Olen lähes joka työpaikassani kärsinyt erityisesti töihin lähtiessä ahdistuksesta, joka on välillä todella paha riesa ja häiritsee työpäiviä. En ole pystynyt selvittämään juurisyitä ahdistukselleni, mutta joku töihin lähtiessä usein ahdistaa. Unelmatyöni ei tuntuisi sellaiselta, vaan päinvastoin, olisin innoissani ja onnellinen päästessäni töiden pariin. 

Unelmatyötä voisi tehdä missä vain. Riittäisi, että mukana olisi läppäriin ahdettu kotitoimisto. Se ei olisi siis aikaan tai paikkaan sidonnainen ympäri vuoden. En silti koe, että unelmatyö tulee pystyä hoitamaan pelkästään etänä toisella puolella maapalloa, mutta tällainen vaihtoehto olisi hyvä olla.  

Unelmatilanteessa työ olisi osa elämää yhdessä vapaa-ajan kanssa. Valtari ja Rämö (2017, 61) tiivistävätkin sen osuvasti: “Työ ei ole erillinen, joustamaton blokki”. Aihe nousi myös puheeksi Revenan viime mökkipajassa. Työt ja unelmat eivät ole erillään, vaan kaikki on yhtä ja samaa elämää. Se on asia, joka jokaisen tulee hyväksyä, jotta voi jättää “sitten kun” -mantran hokemisen väliin ja keskittyä elämään nyt ja tässä. “Työ ja vapaa-aika eivät ole toisistaan täysin erillisiä asioita. Ne ovat molemmat elämää.” (Valtari & Rämö 2017, 109). 

Pohdi, millainen olet työntekijänä, vapaa-ajan viettäjänä, sinuna itsenäsi. Paljonko tarvitset unta? Milloin saat työt hoidettua kaikista tehokkaimmin?

Olen vihdoin löytänyt itselleni sopivan työskentelyrytmin. Olen aamuisin kaikista tehokkaimmillani ja saan hoidettua keskittymistä vaativat asiat tehokkaasti. Iltapäivää ja iltaa kohti edetessä hidastun ja tehokkuuteni laskee. Olen huomannut, että silloin on parasta hoitaa sekalaisia asioita, jotka eivät vaadi pitkäkestoista keskittymistä: sähköpostien luku, asioilla käyminen, muistiinpanojen kirjoittaminen seuraavaa päivää varten. Illalla olen kaikkea muuta kuin tehokas ja virkeä. Joudumme usein pitämään startup tiimini kanssa palavereita myöhään illalla, sillä aikataulumme menevät muuten niin ristiin. Palaverit kuluvat usein haukotellen ja myöhäistä kellon aikaa stressaten. Ei siis parhaimpia taidonnäytteitä minulta.  

Vapaa-aikani ei tarvitse olla minuutilleen aikataulutettua tai sen kummemmin edes suunniteltua. Rakastan kyllä suunnitella erilaisia asioita, kuten mökkiviikonloppuja tai leffa-iltoja, mutta nautin, myös siitä, että vapaa-aikani koostuu toimettomasta ajasta. Sellaisesta, jolle ei ole suunniteltu mitään ja jolloin voi päättää juuri fiiliksen mukaan sen, mitä tekee. Pyrin vapaa-ajallani liikkumaan kuitenkin paljon luonnossa, sillä se antaa minulle kaikista eniten. Kiire ja surina pään sisällä helpottaa, hiljenee. Näin tapahtuu myös treenien aikana, mutta niiden jälkeen usein pää on täynnä energiaa ja ideoita. Siksi jos haluan täysin rauhoittua, menen luontoon.  

Olen löytänyt paljon jo tasapainoa oman arkeni hullunmyllyyn, sillä olen ensinnäkin tehnyt sen huomion, ettei arkeni ole tasapainossa. Tämän huomattuani olen pyrkinyt muokkaamaan arkeani kestävämmäksi. Pyrin suunnittelemaan viikkoa etukäteen, jotta saan itsellenikin rauhallisemman olon. Tämän lisäksi yritän panostaa esimerkiksi siihen, että ehdin ulkoilla joka päivä ja iltaisin rauhoitun kirjan ääreen. Arjen tasapainottamisessa on kuitenkin vielä kehitettävää, jonka takia jaan Valtarin ja Rämön (2017, 161) esittelemät neljä ohjenuoraa tasapainoisempaan arkeen: 

1. Suunnittele 
2. Käytä aikasi fiksusti 
3. Älä ylisuorita 
4. Karsi ja valitse 

Kaaduin usein ylisuorittamisen muottiin ja yritän hioa kaikkea loppuun asti, vaikka aina se ei todellakaan ole tarpeen. “Huonon ja täydellisen väliltä löytyy myös tarpeeksi hyvä” tiivistää Valtari & Rämö (2017, 169). Tunnollisena ja aina asiat hyvin hoitaneena on välillä hankala höllätä ja antaa vähemmänkin riittää. Opettelen tätä kuitenkin ja esimerkiksi esseitä kirjoittaessa saatan jossain vaiheessa kirjoittaessa todeta, etten tule saamaan esseestä täydellistä ja se on ok. Panostan sitten seuraavaan eri tavalla ja mietin esimerkiksi esseelle selkeän teeman. Valtari ja Rämö (2017, 163) korostavat myös ajan käytön merkitystä. Jos työn saa tehtyä kolmessa tunnissa sopivan pöhinän iskiessä, tee se äläkä voivottele sitä, ettei työpäiväsi kestänytkään kahdeksaa täyttä tuntia.  

Muista myös levätä ja löydä oma tapasi lomailla

Valtari ja Rämö (2017, 208-209) kertovat käsitteestä mikrolomailu, joka on esimerkiksi vapaapäivän pitämistä keskellä viikkoa. Olen itsekin löytänyt tieni mikrolomailun pariin, ja enää en pode siitä edes huonoa omaa tuntoa, sillä etäily mahdollistaa monia asioita. Jos huomaan, että paremmalla puoliskolla on ainoa vapaapäivä keskellä viikkoa, saatan itsekin himmata töitä ja lopettaa päivän aikaisemmin. Tai sitten esimerkiksi valvon illalla myöhään ja nukun aamulla pitkään toisen vieressä, jolloin työt siirtyvät myöhemmälle. Tällaiset pienet asiat tuovat minulle valtavasti energiaa ja lataavat minua. Enää en siis koe huonoa omaatuntoa keskelle viikkoa sattuvista lyhyemmistä työpäivistä. Tiedän, että tällöin jaksan työskennellä toisena päivänä paljon tehokkaammin ja keskittyneemmin, kun mieleni on saanut levätä. Esimerkiksi nyt lauantaina kirjoitan esseitä ja siirrän vapaapäiväni maanantaille. Tällaisilla teoilla teen arjestani mukavampaa ja siirrän itseäni pois “sitten kun on viikonloppu, niin rentoudun” –mindesetistä.  

Hyödynnä unelmatyömatriisia ja pohdi, miten nykyiset projektit ja haaveesi palvelevat sinua

Unelmamatriisi, on työkalu, jolla voi analysoida omien töiden kannattavuutta. Kuvassa 1 on unelmatyömatriisi, jonka nelikentässä on kaksi akselia, joista pystyakseli kuvaa rahasummaa, jonka asiakkaat ovat valmiita työstä maksamaan. Vaaka-akseli puolestaan kuvaa intohimoa työtä kohtaan. Nelikentältä löytyy neljä erilaista kenttää. Koira on työ, joka ei tunnu mielekkäältä ja jsta ei saa juurikaan rahaa. Lehmä on työ, josta saa rahaa, mutta jota on ajoittain tylsä tehdä. Kysymysmerkki on työ, josta pitää, mutta josta kukaan ei sillä hetkellä maksa. Tähti on puolestaan ideaalein tilanne: työ on sellainen, jota rakastaa ja siitä saa myös hyvin rahaa. (Valtari & Rämö 2017, 198-200.)  

Miltä minun työni näyttävät unelmamatriisissani? Unelmatyömatriisissani koira on pian vuoden kestänyt projekti, joka on tuntunut hankalalta, sillä eteemme on tullut vastoinkäymisiä vastoinkäymisten jälkeen. Projekti on myös sellainen, josta saatava rahasumma ei huimaa päätä, etenkään vuoden työskentelyn tuloksena. Lypsylehmä on toiselle tehty työ esimerkiksi kauppakassin kerääjänä tai katto-oppaana. Nautin työstä ja asiakaspalvelusta, mutta se ei ole vielä oman nelikenttäni tähti. Kysymysmerkkejä tällä hetkellä ovat startup yritykseni, jonka alku näyttää lupaavalta, mutta varmuutta ei vielä ole sekä projektimme Vieno Outdoors, jonka kuitenkin toivon nousevan tähdeksi. Ensimmäinen työntäyteinen kesämme Vienon parissa antaa kuitenkin osviittaa tähän. 

KUVA 1. Unelmatyömatriisi 

Lopuksi 

Unelmatyön löytäminen on varmasti meistä monen unelma. Olemmehan tulleet myös “unelmienkouluun” eli Proakatemialle. Unelmatyötä ei kuitenkaan löydetä nurkan takaa, vaan se luodaan. Askeleet siihen tapahtuvat ensin itsetutkiskelun kautta: mistä minä pidän työnteossa, millainen minä olen ja millaisia henkilöitä tarvitsen ympärilleni kannustamaan ja paikkaamaan omia vajaavaisuuksiani. Uusia ja monipuolisia projekteja kokeiltaessa unelmatyö voi kuitenkin löytyä jopa vahingossa. Pitää vain olla utelias ja avarakatseinen.  

Lähteet:

Valtari, H. & Rämö, S. 2017. Unelmahommissa. Helsinki: WSOY.

Photo by Henrik Dønnestad on Unsplash