Nyt keväällä on ollut otsikon mukaiset asiat erittäin pinnalla. Osasyy löytyy luultavammin opinnäytetyön työstämisestä, joka on toivottavasti kaikilla tällä hetkellä työn alla. Pidimme tuossa kuukauden kestäneen Scrum -haasteen, joka sisälsi joka arkipäivälle asetettavat tavoitteet. Haasteen alussa asetimme törkeän tavoitteen, jonka saavuttaminen olisi melkein mahdotonta, mutta kuitenkin mahdollista. Haaste päätyi viime viikolla ja en henkilökohtaisesti päässyt lähellekään tavoitteitani, osa saattoi olla jopa lähellä, mutta silti liian kaukana.

Siitä päästäänkin aiheeseen eli priorisointiin ja ajanhallintaan. Itselläni on molemmissa paljon harjoiteltavaa. Huomasin kuukauden haasteen aikana, että vaikka asetin itselleni melkein joka päivälle tavoitteet, ei se silti saanut minua niitä tekemään tai jos sai niin aloitin enkä päässyt maaliin. Tilannetta ei paranna tieto, että eivät kaikki tiimiläisetkään ole päässeet tavoitteisiin. Tiedän, että olisin helpostikin pystynyt pääsemään tavoitteisiini, jos vain olisin näin priorisoinut. Jos maaliin pääsemättä pääsystä, olisi seurannut jotain vakavaa, kuten sakko taikka jokin muu ”ei niin miellyttävä” -tehtävä. Olisinko päässyt paremmin tavoitteisiini? Ainakin kaikki esseet tulee aina ajallaan, kun polun päässä on myrkytetty porkkana. Käytin aikaani asioihin, jotka tietenkin ovat itselleni miellyttävämpiä ja hauskoja tehdä. Kummasti vaan oma vene on valmiina uutta kautta varten, uusi pyörä nojaa parvekkeella ja muut pienet puuhastelut ovat melkein valmiita. Sinnehän se aika meneekin.

Myönnetään, että priorisointi on ollut hieman retuperällä, kun asioita joita olisi pitänyt tapahtua ei tapahtunut ja toisinpäin. Tehtävistä asioista olen ollut hyvin perillä, siitä lähtien kun aloin käyttämään Trello-sovellusta. Siellä näen jokaisen asian, mikä pitäisi tehdä ja missä vaiheessa kokonaisuudet etenevät. Olen nyt priorisoinut opinnäytetyön selkeästi numero ykköseksi ja muutenkin opintojen vieminen kunnialla loppuun saakka. Opinnäytetyölle on varattu ajat kalenterista, jotta näkee vielä fyysisestikin, että nyt tehdään tätä. Tavoitteisiin pääseminen tuntuu mahtavalta ja etenkin silloin kun tietää, että lopussa kiitos seisoo.

Meidän firmassa paljon viljelty, yksilön vastuu, on loppujen lopuksi suurin haastaja. Kaikki tehdään loppujen lopuksi itseä varten, eikä ketään muuta varten. Tiimin kautta saatu kannustus ja tuki vain parantaa mahdollisuuksia tavoitteisiin pääsemisessä ja itsensä ylittämisessä.

Jos et mitään tee, niin et tule myös mitään saamaan.

https://duunitori.fi/tyoelama/taitava-ajanhallinta/