Pohdintoja Sadonkorjuusta

Jokainen, joka on joskus kylvänyt jotain tietää, että alkukevään sato maistuu parhaimmalle. Pitkän talven jälkeen on mahtava tunne, kun kevät tekee tuloaan ja satokauden herkkuja voi kasvattaa itse. Esimerkiksi retiisit, salaatit ja yrtit ovat maisteltavissa jo pikkukasveina nopean kasvunsa ansiosta. Nopean korjuun sijaan kasveja kannattaa kuitenkin latvoa. Latvominen parantaa kasvien haaroittumista, joka tekee sadosta runsaamman. (Martat n.d.) Latvomista voi tehdä useaan otteeseen, jolloin samalla saa jo vähän hyvää tunnetta onnistuneesta kylvöstä, mutta kuitenkin paljon on vielä edessä.

Toissakesänä kasvatin itse ensimmäistä kertaa tomaatteja. Menestys oli huono, sillä valitsin vääränlaisen lajikkeen suhteessa käyttämiini kasvatuskeinoihin. Jokin kirsikkalajike olisi varmaankin sopinut minulle paremmin. Loppukesästä sain korjattua muutaman tomaatin ja nekin maistuivat pahalta. Seuraavana kesänä tein saman virheen, mutta ei se haitannut. Sain kuitenkin tomaatista näyttävän parvekekasvin koko kasvukaudeksi, vaikkei lopputulos paras ollutkaan.

Mikä on paras aika korjata sato?

Sadonkorjuun ajat vaihtelevat eri juuresten ja vihannesten mukaan. Esimerkiksi perunaa nostetaan yleensä vasta syksyllä, mutta kuitenkin viimeistään syys-lokakuun vaihteessa, sillä perunan mukulat eivät kestä pakkasta. Myös varret kannattaa katkaista muutamaa viikkoa ennen korjuuta, jolloin perunoiden kuori vahvistuu entisestään ja ne kestävät paremmin nostovaihetta ja käsittelyä. (Martat n.d.)

Perunapenkki avataan kuokalla tai talikolla, itse muistan joskus pienenä olleeni mukana perunapellolla ja oli hauskaa, kuinka valmiit perunat nousivat pienellä käännöllä vauhdilla esiin, kun nostossa hyödynnettiin traktoria ja perunoiden oli annettu rauhassa ensin kasvaa kunnolla. Sitten porukalla korjattiin sato muutamassa päivässä. Sadonkorjuu ei kuitenkaan ole mitään heikkojen hommaa. Kerran nostin perunan ja säikähdin kuoliaaksi, kun mukana nousikin myös kuollut hiiri. Palkitsevinta oli kuitenkin syödä itse poimittuja perunoita, joita riitti pitkälle talveen. Myös korjuupäiviin kuulunut jauhelihakeitto maistuu vielä suussa ja se vasta olikin herkkua!

Olen kasvattanut nuorempana myös porkkanoita. Niiden kylvämisessä sai olla kärsivällinen, mutta sitten ne kasvoivat yhdessä hujauksessa ja maistuivat erinomaiselta. Porkkanoiden korjuuta ei kannatakaan kiirehtiä, sillä maassa ollessa niiden kuori kovettuu ja se helpottaa sadon säilömistä pidemmälle talveen (Martat n.d.). Porkkanoita oli kuitenkin yllättävän vaikea saada irti maasta. Ne saattoivat jopa katketa, jos yritti vetää niitä liikaa ja liian ajoissa.

Kevään kylvöt

Viimeisimpänä olen testannut kylvämistä ja korjuuta vähän aikaa sitten myyntikilpailun merkeissä roimalaisten kanssa. Idätysvaihe meni aika hyvin ja saatiin vahva tuntuma siitä, että korjuussa saataisiin nostettua ihan kilpailukykyinen sato. Kylvöpäivinä kokoonnuimme hoitamaan satoa, latvottiin, lannoitettiin ja kasteltiin. Versot kasvoivatkin pian vauhdilla, kun yhä useampi meistä innostui hoitamaan niitä. Kylvövaiheessa mokasimme kuitenkin hieman, sillä joukkoon eksyi vähän vääriä siemeniä. Niinpä sadon ollessa korjuuvaiheessa osa sadosta ei mahtunutkaan kasvamaan loppuun asti, sillä väärä lajike hieman varjosti niiden kasvua. Lopulta menetimme sadosta osan, jonka seurauksena satoa jäi vähemmän säilöttäväksi ensi talveksi.

Opimme tästä kuitenkin paljon ja jatkossa olemme taas parempia kylväjiä. Sadonkorjuu itsessään sujui meiltä yllättävänkin hienosti ja reippaasti, mistä olen ylpeä. Voimme kutsua tiimiämme sadonkorjuun ammattilaisiksi. Kylvöä täytyy vielä vähän harjoitella.

Tulevana kesänä kylvämme kenties vain yrttilajikkeita ja mietimme sen jälkeen uudestaan, millaista satoa seuraavaksi haluamme päästä korjaamaan.

LÄHTEET:

Proakatemian myyntipäivätapahtuma. 2023. Tampere.

Martat. N.d. Sadonkorjuu. Blogiteksti. Viitattu 8.4.2023.

www.martat.fi/marttakoulu/puutarha/puutarhan-tyot/sadonkorjuu/