Tampere
17 Jun, Monday
18° C

Proakatemian esseepankki

Planetaariset rajat



Kirjoittanut: Sanni Hujanen - tiimistä Saawa.

Esseen tyyppi: Akateeminen essee / 3 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 7 minuuttia.

Yhden ihmiselämän aikana ihmiskunta on lämmittänyt Maata yli yhden asteen ja vain 50 vuodessa olemme työntäneet itsemme planeettamme ulos tilasta, joka vallitsi viimeisen 10 000 vuoden ajan. Samalla olemme tuhonneet myös noin 68 prosenttia maailman villieläinpopulaatiosta. (Breaking Boundaries: The Science of Our Planet 2019.)

Planetaaristen rajojen viitekehys on Stockholm Resilience Centren vuonna 2009 julkistama tieteeseen perustuva lähestymistapa ihmiskunnan vaikutusten ymmärtämiseen planeetan mittakaavassa. Planetaariset rajat ovat yhdeksän planetaarista, olemassaolomme kannalta kriittistä tekijää ja niihin liittyvää raja-arvoa, jotka eivät saisi ylittyä, jotta maapallon ekosysteemi säilyisi elinkelpoisena ihmisille ja muulle elämälle.

Perusperiaate, johon planetaaristen rajojen viitekehys perustuu, on, että ihmiskunnan toiminta heikentää planeettamme viimeisten 12 000 vuoden suhteellisen vakaata oloa. Siitä lähtien, kun ihminen on ollut olemassa, planeettamme on vaihdellut säännöllisesti kahden tilan, kylmän jääkauden ja lämpimämmän interglasiaalin, eli jääkausien välisen lämpimämmän ajan, välillä. Nykyinen lämmin tila, holoseeni, on ollut olemassa lähes 12 000 vuotta. Holoseeni on ainoa tieteen tuntema ajanjakso, joka pystyy tukemaan ihmisen sivilisaatiota sellaisena kuin me sen tunnemme. Holoseenin aikana lämpötilat ovat vaihdelleet vain +/-1 celsiusasteessa, jonka ansiosta ihmiset ovat kyenneet kehittämään maataloutta, siirtokuntia, kaupunkeja sekä monimutkaisia ​​yhteiskuntia. Maajärjestelmän muutosten perusteella asiantuntijat sanovat, että emme ole enää holoseenissa, vaan olemme siirtyneet uuteen aikakauteen, jolle on jo ominaista lisääntyvä epävakaus. (SDGAcademy: Planetary Boundaries) Tämä aikakausi on määritelty antroposeeniksi, ajanjaksoksi, jolloin ihmisen toiminta vaikuttaa merkittävästi maapallon prosesseihin (Tieteen termipankki n.d.).

Yhdeksän planetaarista rajaa

Yhdeksän määriteltyä planetaarista rajaa ovat ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen, merten happamoituminen, maankäytön muutokset, yläilmakehän otsonikato, makean veden kulutus, typen ja fosforin kierto, ilmakehän pienhiukkaset sekä kemiallinen saastuminen. Yhdeksän planetaarisen rajan välillä on myös paljon keskinäisriippuvaisuuksia, joita ei ole pystytty kunnolla edes tunnistamaan. Muutokset yhdessä planetaarisessa rajassa voivat aiheuttaa ennustamattomia muutoksia muissa tekijöissä. (Rockström, et al. 2009.) Vuonna 2015 tehdyn päivityksen mukaan ihmisen toiminta on vienyt neljä planetaarista rajaa vaaralliselle, kasvaneen riskin tasolle tai kriittiselle, korkean riskin tasolle (Steffen, et. al. 2015).

Planetaariset rajat

Kuva 1. Planetaariset rajat (Lokrantz, J./Azote 2015)

Kasvaneen riskin tasolla on esimerkiksi ilmastonmuutos. Ilmaston lämpenemisen raja on 1,5 astetta ja otamme valtavan riskin, jos annamme ilmaston lämmetä yli tuon raja-arvon. Vuonna 2019 maapallon keskilämpötila nousi 1,1 celsiusastetta esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon verrattuna (Euroopan komissio). Ilmaston lämpeneminen on vahvasti sidoksissa hiilidioksidin määrään ilmakehässä. Vuonna 1988 ylitimme 0,035 prosenttia ilmakehän hiilidioksidipitoisuudessa ja tällä hetkellä ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on 0,0415 prosenttia. Tässä olemme siis jo planeetan rajan vaaravyöhykkeellä. Vaaravyöhykkeen rajan määrittelee tieteen epävarmuusalue – nyt tiede arvioi, että epävarmuusalue alkaa 0,035 prosentista ja ulottuu 0,045 prosenttiin, jolloin siirrytään erittäin korkean riskin alueelle ja vaarana on erittäin vahingollinen ja vaarallinen lämpötilan nousu. (Breaking Boundaries: The Science of Our Planet 2021, 17:00.)

Kasvaneen riskin tasolla oleva planetaarinen tekijä on myös muutokset maankäytössä. Muutokset maankäytössä johtuvat ensisijaisesti maatalouden laajentumisesta ja tehostumisesta, joka edistää maailmanlaajuista ympäristömuutosta. Se taas saattaa heikentää ihmisten hyvinvointia ja pitkän aikavälin kestävyyttä. Metsien ja muiden ekosysteemien muuttaminen maatalousmaiksi on suurin globaali ekosysteemin toiminnan ja palvelujen menetyksen aiheuttaja. Maatalousmaan lisääntyminen maailmanlaajuisesti uhkaa biologista monimuotoisuutta ja heikentää maaperän sääntelykykyä, sillä se vaikuttaa ilmastojärjestelmään ja veden kiertokulkuun. (Rockström et al. 2009.) Esimerkiksi Amazonin kuivakausi on pidentynyt kuudella päivällä joka vuosi vuodesta 1988 lähtien, sillä metsän vähentyessä ja ollessa enemmän hajallaan, sen kyky kierrättää vettä ja tuottaa sadetta kuivaksi kaudeksi on heikentynyt. Jos kuiva kausi kestää yli neljä kuukautta, viidakon puut kuolevat ja niiden tilalle tulee savannia. Kun Amazon kuivuu ja muuttuu savanniksi, puut kuolevat ja vapauttavat lisää hiilidioksidia ilmakehään. Amazonin päästöt voivatkin olla jopa 200 miljardia tonnia seuraavien 30 vuoden aikana. (Breaking Boundaries: The Science of Our Planet 2021, 22:32.)

Kriittisimmäksi tekijäksi tutkijat arvioivat biokemialliset virrat, joilla tarkoitetaan fosfori- ja typpilannotteiden huoletonta käyttöä ja siitä aiheutuvaa vesiekosysteemien rehevöitymistä. Lannoitteiden tuotanto ja käyttäminen aiheuttavat laajamittaista vaaraa meri- ja vesiekosysteemien tasapainolle. (Rockström et al. 2009.)

Kriittisellä tasolla on myös luonnon monimuotoisuus. WWF:n Living Planet 2022 -raportin mukaan selkärankaisten villieläinten populaatiot ovat kutistuneet keskimäärin 69 prosenttia 1970-luvulta vuoteen 2018 (WWF n.d.). Nykyään vain 30 prosenttia maailman linnuista elää luonnonvaraisina ja kaikista maailman nisäkkäistä luonnonvaraisten lajien osuus on painolla mitattuna vain 4 prosenttia. Luonnon monimuotoisuus muodostaa perustan mahdollisuuksillemme selviytyä maapallolla. Jos luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen nykysuuntaus jatkuu, emme pysty ruokkimaan koko planeettaa. (Breaking Boundaries: The Science of Our Planet 2021, 26:14.) Luonnonvarojen ylikulutus ja maankäytön muutokset ovat suurimmat syyt eläinten määrän vähentymiseen.

Merien biologiselle monimuotoisuudelle haasteen asettaa merten happamoituminen. Kun päästämme hiilidioksidia ilmakehään, noin kolmasosa päästöistä päätyy mereen. Se on muuttanut merten kemiaa ja pH-arvoa tehden meristä vähemmän emäksisen eli happamamman. Kun hiilidioksidi liukenee veteen, syntyy hiilihappoa. Viime vuosikymmeninä maailman merien happamuus onkin noussut noin 26 prosenttia. (Breaking Boundaries: The Science of Our Planet 2021, 40:30.) Tämä happamoitusmisnopeus on vähintään 100 kertaa nopeampi kuin milloinkaan viimeisen 20 miljoonan vuoden aikana. Merien happamoituminen vaikeuttaa monien ekosysteemien kannalta tärkeiden organismien toimintaa ja tämän seurauksena monien kalojen, nilviäisten ja pieneliöiden arvellaan kuolevan sukupuuttoon. (Rockström et al. 2009.)

Yksi kriittinen tekijä on makean veden kulutus. Ihmiset ovat nyt hallitseva liikkeellepaneva voima, joka muuttaa esimerkiksi globaalin mittakaavan jokien virtausta. Makean veden kiertokulun maailmanlaajuiset manipulaatiot vaikuttavat luonnon monimuotoisuuteen, ravintoon ja terveysturvaan. (Rockström et al. 2009.) Ihminen tarvitsee noin 3000 litraa makeaa vettä per päivä, jotta pysymme hengissä. 50 litraa siitä menee hygieniaan ja juomiseen, rikkaissa maissa 100 litraa pesemiseen ja kotitalouden tarpeisiin, teollisuus tarvitsee 150 litraa ja loput 2500 litraa menee ruokaa varten. (Breaking Boundaries: The Science of Our Planet 2021, 31:50.)  Ilmastonmuutos ja veden ylikäyttö johtavat siihen, että lähes puolet maailman ihmisistä asuu vedenpuutteesta kärsivillä alueilla vuoteen 2030 mennessä (Puoskari 2014).

Ilmakehän pienhiukkaset ovat tekijä, joka aiheuttaa sen, ettemme vielä näe kasvihuoneilmiön koko kauheutta – aerosolien jäähdytysvaikutus peittää noin 40 prosenttia ilmaston lämpenemisestä. Aerosolit ovat hiukkasia ilmakehässä ja aerosolisaasteesta 75 prosenttia on peräisin fossiilisista polttoaineista. Ilmakehässä hiukkaset pysäyttävät auringonvalon ja hajauttavat sen peilien lailla, joka aiheuttaa globaalin hämärtymisen. Ilmansaasteet tappavat vuosittain yli 7 miljoonaa ihmistä ja vievät meidän jokaisen elinajanodotteesta keskimäärin 3 vuotta. (Breaking Boundaries: The Science of Our Planet 2021, 44:40.) Aerosolien määrän turvallista raja-arvoa ei ole vielä pystytty määrittämään, sillä hiukkasten monimutkaisuus, suuri valikoima, eri lähteet ja vaikutukset sekä niiden taustalla olevat prosessit ja mekanismit ovat vielä osin selittämättömiä. (Rockström et al. 2009.)

Kemiallinen saastuminen vaikuttaa haitallisesti ihmisten ja ekosysteemien terveyteen, mikä on havaittu selvimmin paikallisella ja alueellisella tasolla, mutta näkyy nyt maailmanlaajuisesti. Ensisijaisia ​​kemiallisia saasteita ovat radioaktiiviset yhdisteet, raskasmetallit ja monet ihmisperäiset orgaaniset yhdisteet. Kemiallinen saastuminen voi vaikuttaa biologisen monimuotoisuuden rajoihin vähentämällä lajien runsautta ja mahdollisesti lisäämällä organismien alttiutta muille rasituksille, kuten ilmastonmuutokselle. (Rockström et al. 2009.) Saasteet sisältävät kaikkea ydinjätteestä pysyviin orgaanisiin saasteisiin sekä mikromuoveista raskasmetallien kertymiseen. Kemialliselle saastumiselle ei ole vielä pystytty määrittämään rajaa, sillä emme tiedä näiden saasteiden pitkäaikaisia seurauksia. (Breaking Boundaries 2021: The Science of Our Planet, 42:53.)

Yläilmakehän otsonikato on ainoa raja, jossa liikumme oikeaan suuntaan. Otsonikerros suojaa maapallon elämää suodattamalla auringosta tulevan haitallisen ultraviolettisäteilyn (Ympäristöministeriö n.d.). 1980-luvun puolivälissä Etelämantereen yllä havaittiin voimakas ohenema otsonikerroksessa, joka aiheutti huolen otsonikerroksen kohtalosta ja otsonikadon aiheuttamasta uhasta biosfäärille (Ilmatieteen laitos). Otsoniaukon löytyminen vauhditti toimia otsonikerroksen suojelemiseksi ja sen ohentuminen on saatu pysäytettyä, mutta sen palautuminen entiselleen kestää vuosikymmeniä (Ympäristöministeriö n.d.).

Nelinkertainen puristus – eli liikkeellepanevat voimat, jotka selittävät miksi olemme päätyneet kasvaviin ympäristöriskeihin

Johan Rockström määrittelee SDGAcademyn Planetary Boundaries -kurssin luennolla Let the environment guide our development neljä tekijää, jotka ovat ajaneet planeettamme kasvaviin ympäristöriskeihin. Nämä tekijät ovat väestön paine, paine ilmastolle, ekosysteemikriisi sekä keikahduspisteet.

Väestön paineeseen liittyy olennaisesti myös vaurauden kasvu. Vuonna 1950 maailmassa oli 3 miljardia ihmistä, vuonna 2014 7 miljardia ihmistä ja vuonna 2050 maailmassa odotetaan olevan 9 miljardia ihmistä. Olemme samaan aikaan myös siirtymässä pois maailmasta, jossa on 1,52 miljardia keskituloista kansalaista kohti 4, 5 tai 6 miljardia ihmistä, joiden keskitulot vastaavat maailman kehittyvien maiden keskituloja. Tämä tarkoittaa myös kasvavaa kulutusta, kasvavaa tarvetta materiaaleille sekä kasvavaa määrää jätettä. (SDGAcademy: Planetary Boundaries.)

Paine ilmastolle liittyy hiilidioksidin määrään ilmakehässä. Tällä hetkellä ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on 0,0415 prosenttia eli 415ppm. 450ppm on ilmakehän hiilidioksidipitoisuus, joka on tavallisesti tunnistettu tieteessä pisteeksi, jonka ylittyessä vaarana on erittäin vahingollinen ja vaarallinen lämpötilan nousu. (SDGAcademy: Planetary Boundaries.)

Kolmas voima, joka ajaa meitä ulos planetaarisista rajoista on käynnissä oleva ekosysteemikriisi. Viimeisen 50 vuoden aikana olemme menettäneet 60 prosenttia ekosysteemin toiminnoista ja palveluista, jotka eivät pelkästään tue ihmisten hyvinvointia suoraan, vaan myös säätelevät maapallon järjestelmän kykyä puskuroida esimerkiksi ilmastonmuutosta. (SDGAcademy: Planetary Boundaries.)

Neljäs liikkeellepaneva voima on yllätys/keikahduspisteet. Olemme olettaneet, että voimme ennustaa muutoksia maapallon järjestelmissä, kuten valtamerissa, metsissä, järvissä ja ekosysteemeissä, ennustettavasti ja että asiat muuttuvat hitaasti ja lineaarisesti. Tiede osoittaa kuitenkin nyt, että se on poikkeus ja yleissääntö on, että muutos tapahtuu usein yllättäen. Keikahduspisteellä tarkoitetaan kynnystä, jonka ylittyessä tapahtuu äkillisiä ja usein peruuttamattomia muutoksia. Kun prosessi on lähtenyt käyntiin, sitä ei voi enää pysäyttää.

Johan Rockström esittelee Planetary Boundaries -kurssilla käsitteen 3-6-9 -maailmasta, joka tarkoittaa sitä, että olemme menossa kohti 3 asteen lämpenemistä, kun samaan aikaan käynnissä on lajien kuuden massasukupuutto ja maailman populaatio lähentelee 9 miljardia ihmistä. Ihmiskunta aiheuttaa suunnatonta painetta ympäristölle ja samaan aikaan kasvavalla määrällä ihmisiä on oikeus kehitykseen.

Planetaaristen rajojen linkittäminen liiketoimintaan

Sanomattakin selvää, että kohtaamamme planetaariset riskit ovat niin valtavia, että sillä on väkisinkin oltava vaikutusta myös siihen, miten harjoitamme liiketoimintaa. Kuten University of Cambridge Institute for Sustainability Leadershipin julkaisussa Linking Planetary Boundaries for Business (2019) mainitaan, jos planeettamme on epävakaa, on olemassa merkittävä todennäköisyys, että monimutkainen yhteiskuntamme romahtaa. Vaikutukset liiketoimintaan ovat suuret esimerkiksi resurssien ja luonnonvarojen rajoitusten lisääntyessä ja epätasa-arvon kasvaessa. Markkinat muuttuvat nopeasti ja kuluttajien käyttäytyminen voi muuttua huomattavasti. Liiketoiminnallisia riskejä ovat etenkin dramaattiset toimitusketjujen katkeamiset, vaihtelevat markkinat, uudet ja kattavat säädökset, kasvavat kustannukset sekä raaka-aineiden niukkuus. (University of Cambridge Institute for Sustainability Leadership 2019, 8.)

Kiinnostus Planetaaristen rajojen soveltamiseen liiketoimintaan on kasvussa, mutta alamme vasta hiljalleen ymmärtää, miten kääntää tieteeseen perustuvat tavoitteet liiketoimintaympäristöön. Jotta Planetaaristen rajojen viitekehyksestä olisi yrityksille todellista hyötyä, täytyy tavoitteet muuntaa asteikolle, joka on relevanttia liiketoiminnalle (University of Cambridge Institute for Sustainability Leadership 2019, 9).

Haasteena julkaisussa mainitaan se, että ympäristöasiat nähdään yrityksissä edelleen ulkoisuuksina, kun luonto tulisi nähdä olennaisena pääomana. Yritykset keskittyvät usein myös ekosysteemeihin ja ympäristöön paikallisella tai alueellisella tasolla eivätkä ota huomioon maapallon kontekstia kokonaisuutena. Haasteeksi mainitaan myös, että yritykset keskittyvät usein yksittäisiin asioihin. (University of Cambridge Institute for Sustainability Leadership 2019, 5.)

Haasteet tuovat mukanaan kuitenkin myös mahdollisuuksia. Julkaisussa mainitaan etenkin mahdollisuus innovatiiviseen ajatteluun ja toimintaan sekä yhteistyömahdollisuudet tutkijoiden, kestävän kehityksen toimijoiden sekä hallitusten kanssa (University of Cambridge Institute for Sustainability Leadership 2019, 8). Ensin yritysten täytyy kuitenkin ymmärtää liiketoimintansa vaikutukset ja riippuvaisuudet luonnonpääomaan (University of Cambridge Institute for Sustainability Leadership 2019, 12).

Lähteet:

Breaking Boundaries: The Science of Our Planet. 2021. Ohjaus: Jonathan Clay. Tuotanto: Silverback Films, Indikate Productions.

Euroopan komissio. n.d. Ilmastonmuutoksen syyt. Luettu 4.5.2023. https://climate.ec.europa.eu/climate-change/causes-climate-change_fi#:~:text=maapallon%20ilmaston%20l%C3%A4mpenemist%C3%A4.-,Ilmaston%20l%C3%A4mpeneminen,0%2C2%20%C2%B0C%20vuosikymmeness%C3%A4.

Ilmatieteenlaitos. n.d. Otsonikato. Luettu 3.5.2023. https://www.ilmatieteenlaitos.fi/otsoni

Lokrantz, J./Azote based on Steffen et al. 2015. Planetary Boundaries illustration. https://stockholmuniversity.app.box.com/s/avnyhh4xzshxb19j82hn5mf3hxyuvqj0

Puoskari, V. 2014. Kilpailu maailman vesivaroista kiristyy. Luettu 4.5.2023. https://www.stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2014/kilpailu-maailman-vesivaroista-kiristyy/#:~:text=Makean%20veden%20m%C3%A4%C3%A4r%C3%A4st%C3%A4%20suurin%20osa,teollisuudessa%20ja%2010%20prosenttia%20kotitalouksissa.

Rockström, J., W. Steffen, K. Noone, Å. Persson, et.al. 2009. Planetary boundaries:exploring the safe operating space for humanity. Ecology and Society 14(2): 32. Luettu: 3.5.2023. https://www.ecologyandsociety.org/vol14/iss2/art32/.

SDGAcademyX. Planetary Boundaries. Kurssikokonaisuus. https://www.edx.org/course/planetary-boundaries?utm_medium=partner-marketing&utm_source=webpage&utm_campaign=sdgacademyx&utm_content=enroll_in_planetary_boundaries

Steffen, W., K. Richardson, J. Rockström, S.E. Cornell, et.al. 2015. Planetary boundaries: Guiding human development on a changing planet. Science 347: 736, 1259855. Luettu 3.5.2023. https://www.science.org/doi/10.1126/science.1259855

Tieteen termipankki. n.d. Antroposeeni. Luettu 3.5.2023. https://tieteentermipankki.fi/wiki/Geologia:antroposeeni

University of Cambridge Institute for Sustainability Leadership (CISL). (2019, January). Linking planetary boundaries to business: The first White Paper in Kering’s series on Planetary Boundaries for Business. Cambridge, UK: Cambridge Institute for Sustainability Leadership. Luettu: 4.5.2023. https://www.cisl.cam.ac.uk/system/files/documents/linking-planetary-boundaries.pdf.

WWF. n.d. WWF:n Living Planet 2022 -raportti: Luonnon hätätila jatkuu. Luettu 3.5.2023. https://wwf.fi/uhat/living-planet-raportti/

Ympäristöministeriö. n.d. Otsonikerroksen suojelu. Luettu 3.5.2023. https://ym.fi/otsonikerroksen-suojelu#:~:text=Suurimpia%20uhkia%20otsonikerrokselle%20maailmanlaajuisesti%20ovat,k%C3%A4yt%C3%B6n%20ja%20niiden%20p%C3%A4%C3%A4st%C3%B6jen%20lis%C3%A4%C3%A4ntyminen.

Reilumman ja kestävämmän maailman puolestapuhuja.

Kommentoi