”Jos ajattelet myönteisesti joka päivä, teet lujasti töitä, pyrit olemaan paras versio itsestäsi, ympäröit itsesi inspiroivilla ihmisillä, etkä ikinä anna periksi, niin ei ole mitään rajoja sille miten perusteellisesti voit palaa loppuun.” – Psykologian professori Svend Brinkmann, suom. Liisa Uusitalo-Arola

Johdanto

Viimeiset kaksi vuotta ovat menneet melko kovalla vauhdilla. Tai itseasiassa useampikin vuosi jos alkaa tarkemmin tarkastelemaan. Kun odotin tytärtäni kevät-kesällä 2020, opiskelin samalla Palvelumuotoilun osatutkinnon. Vauvan synnyttyä ostimme peruskuntoisen kerrostalohuoneiston, jonka sitten äitiyslomani aikana remontoimme lattiasta kattoon. Kun tyttäreni oli vasta 10 kuukautta aloitin opinnot Proakatemialla ja sillä tiellä ollaan. Ensimmäinen kesä meni kesäprojektin parissa ja seuraava lukuvuosi Team Leaderin roolissa. Kun tähän urajuoksuun yhdistää vielä yksityiselämän haasteet ja muutoksen, niin alkaa olla palautumisen aika. “Ensi viikolla helpottaa” -hokeman sijaan palautumisen aika on NYT. Mutta kuinka palautuminen sitten käytännössä tapahtuu ja mikä tärkeämpää, kuinka sen vaikutukset ylläpidetään myös loman loputtua?

Mistä aloittaa palautuminen?

”Palautuminen vaatii yhteyttä itseen” (Jaakkola, 2018, 22)

Aivojemme automaatiot ovat voimakkaita, joten meidän täytyy tietoisesti työstää yhteyttä itseemme, jotta tunnistamme kehomme viestit ja vältämme toimimasta jokaisen ärsykkeen ohjaamana. Yhteys itseen on kyky tarkastella mitä itselle kuuluu, ja herkkyyttä havainnoida omaa levon tarvetta ennen kuin väsymys saa vallan. Kun kykenemme ennakoimaan omia tarpeitamme, palautuminen on joustavampaa ja nopeampaa, ja koemme myös positiiviset tunteet täydemmin.  (Jaakkola, 2018, 22-23)

Valmistelin mahdollisuuden palautumiselleni jo keväällä edellisen lukukauden loppuessa. Tein sen karsimalla vastuitani ja luopumalla mielenkiintoisistakin tilaisuuksista, kuten mahdollisesta yhteisövalmentajan roolista, Sateen tekijät-koulutuksesta ja kesäprojekteista. Päätin, että en halua sitoa itseäni kesän ajaksi aikaan tai paikkaan, tai olla edesottamuksistani vastuussa kenellekään muulle kuin itselleni. Suoritan kesällä jonkin verran opintoja, mutta koska työstän omaa valmennuskonseptia, voin tehdä sitä juuri silloin kun se minulle sopii. Lasten päivähoitoa jatkoin kesäkuun ajan, jotta ehdin jo hieman palautua, ennen kun he jäävät heinäkuussa lomalle. Joustava pohja kesälle on siis luotu ja palautuminen alkakoon.

Aloitin palautumiseni unesta ja levosta. Määrällisesti ja laadullisesti riittävä uni onkin merkittävin palautumisen tekijä. Uni vaikuttaa meidän muistiimme, oppimiskykyyn, vireystilaan, vastustuskykyyn vain muutama mainitakseni. (Jaakkola, 2018, 104)

Unen parantamista seurasi luonnollisesti halu liikkua ja syödä paremmin. Tämä on aina ollut minulle se palautumisen pyhä kolminaisuus. Tämän peruspaketin lisäksi panostin nyt elämiseen. Tein mukavia juttuja itsekseni ja seurassa. Näin ystäviäni ja tein reissuja sekä lasten kanssa, että ilman.

”Uni on käytännössä aivotoiminnan fasilitaattori: jos haluaa pääkopaltaan mahdollisimman optimaalista toimintaa, uni määrittelee tämän toivomuksen toteutumisen.” (Jaakkola, 2018, 104)

Kuva: Piirainen, 2023 – Uni, liikunta ja ravinto ovat palautumiseni peruspilarit. Niiden lisäksi panostin elämiseen.

Uni, liikunta ja ravinto linkittyvät vahvasti toisiinsa. Se kuinka yhdestä osa-alueesta pitää huolta, vaikuttaa välittömästi toisten osa-alueiden hallintaan, niin hyvässä kuin pahassa. Jos olen nukkunut hyvin, jaksan todennäköisemmin lähteä liikkumaan tai syödä terveellisesti. Jos taas olen nukkunut huonosti, kehoni himoitsee energiapitoisempaa ruokaa ja liikkuminen tuntuu työläältä, eikä oikeastaan kummastakaan osa-alueesta huolehtiminen jaksa kiinnostaa. Liikkuminen kuitenkin parantaa unen laatua ja terveellisesti syöminen pitää energiatasot ja vireystilan sellaisena, jotka tekevät liikunnasta mielekästä. Ainakin omalla kohdallani tämä symbioosi on hieman muna ja kana- henkinen kombinaatio, mutta usein avain on panostaa lepoon. Levänneenä koko paketin saa haltuun kerralla.

Ravinnon osalta tämän kesän mahdollistama palautuminen on palvellut kahta eri tarkoitusta. Perinteisten terveyshyötyjen lisäksi, ravintoon satsaaminen on auttanut minua vatsan hyvinvoinnin tukemisessa. Olen kärsinyt vatsavaivoista jo pitkään ja kiireisessä arjessa tulee helpommin tehtyä kompromisseja itselle sopivien ruoka-aineiden suhteen. Esimerkiksi opiskelijaruokailua hyödyntäessä on vaikea karsia minulle sopimattomia viljoja, mausteita ja vielä sipulia ruokavaliosta. Vatsakivut aiheuttavat stressiä ja stressi aiheuttaa lisää vatsakipuja. Tästä oravanpyörästä on nyt päästy hieman väljemmille vesille.

Vatsakipujen lisäksi myös muut kiputilat ovat vähentyneet, liikunnan ja voimaharjoittelun myötä. Kun kroppa ei ole tuhannen jumissa ja kipeä, se kannustaa vain entisestään lähtemään liikkeelle ja pitämään huolta itsestään.

Sopivasti kuormittava liikunta auttaa palautumaan. Fyysinen harjoittelu parantaa autonomisen hermoston tasapainoa. Liikunnan merkitys näkyy unen laadussa, muistissa, mielialassa ja kaiken kaikkiaan palautumisen tehokkuudessa, kuten elimistön stressin säätelyssä ja kyvyssä rauhoittua. (Jaakkola, 2018, 123 ja 127)

Rentoutumisen harjoittelulla eroon ylivireystilasta

” Jotta uni ja lepo palvelisivat tarkoitustaan, täytyy oppia rauhoittumaan.” (Jaakkola, 2018, 16)

Rauhoittuminen ei ole ihan itsestään selvyys. Jos hermostomme on tottunut aktiivi- ja stressitilaan, sen rauhoittaminen valveilla ollessa voi olla työn takana ja vaatia harjoitusta. Vaikka tilanne sallisi levon, voi olo olla sisäisesti silti levoton ja mieli vaeltaa. Siksi tärkeä taito palautumisen kannalta on opetella havainnoimaan vaeltavaa mieltä hyväksyvästi ja palauttaa huomio läsnäoloon ja tähän hetkeen. (Jaakkola, 2018,16)

Fysiologiseen rauhoittumiseen toimivia keinoja ovat hengitysharjoitukset, palauttava jooga tai luonnossa oleilu (Jaakkola, 2018, 17). Minulle toimivat myös kevyt venyttely ja rentoutumisharjoitukset, joihin löytää ohjeita ja taustanauhoja esimerkiksi Spotifystä tai äänikirjapalveluista.

Panostin myös arkisempiin rentoutumismenetelmiin. Kiireisessä arjessa rentoutuminen jää hyvin nopeasti pepsi maxin ja netflixin tasolle. Nyt teinkin niin, että siirsin television lastenhuoneeseen ja hankin Soda Streamin. Vaihdoin siis ruudun kyttäämisen äänikirjoihin ja musiikkiin, ja pepsin hiilihapotettuun hanaveteen vaihtuvilla yrteillä ja sitruunalla. Äänikirjojen osalta tein myös radikaalin muutoksen ja heitin ammattikirjallisuuden hetkeksi jäähylle. Kuuntelin neljä kaunokirjallisuuden teosta melko lailla putkeen, ennen kuin olin valmis palaamaan ammatillisesti kiehtovien kirjojen ja podcastien pariin. Hankin ilmankostuttimeeni erilaisia eteerisiä öljyjä, joilla pystyn edesauttamaan rentoutumistani ja järjestelin kotiani ja vaatekaappiani siten, että se tukee hyväntuulisuuttani. Tein siis pieniä ja isompia siirtoja sen eteen, että saan päivittäin miellyttäviä kokemuksia elämisestä ja asioista, jotka tuovat minut hyvälle tuulelle. Seuraavassa kuvassa on purettu auki sitä, millä tavoin nämä muutokset ovat kesän aikana minuun vaikuttaneet.

Kuva: Piirainen, 2023 – Palautumisen ja elämänlaadun nostamisen vaikutukset näkyvät rentoutena ja positiivisuutena

Kuinka ylläpitää palautumisen vaikutukset?

Olen harrastanut kuntosalia pitkin elämääni ja aina nauttinut siitä. Jostain syystä se on kuitenkin ensimmäisiä asioita, josta karsin, kun aikataulut lyövät päälle. En ole aiemmin kyseenalaistanut sitä, miksi karsin juuri sieltä, mutta uskoisin sen johtuvan siitä, että priorisoin sellaiset tehtävät, jotka koskettavat myös muita ihmisiä ja kuntosalia tai muuta omaa liikuntaharrastustani olen siksi pitänyt helpoimpana pois pudotettavana. Nyt tarkastelen asiaa kuitenkin hyödyn näkökulmasta, ja ymmärrän ensimmäistä kertaa, että tämä ei ole oikea osa-alue lähteä karsimaan, koska koko toimintakykyni ja tuloksellisuuteni romahtaa, kun laiminlyön omaa hyvinvointiani. Liikunta tukee jaksamistani niin merkittävästi, että on typerää karsia sieltä.

Nyt olenkin pohtinut sitä, kuinka saan edes osan tämän palautumisjakson opeista vietyä mukanani myös tulevaan lukuvuoteen ilman, että ajaudun vanhoihin toimintatapoihini ja ylikuormitan itseni. Jaakkola herättelee kirjassaan ajatusta uudenlaisesta tavasta ajatella, joka puhuttelee minua tämän kysymyksen äärellä. Suomalaiseen mentaliteettiin kuuluu vaalia läpi harmaan kiven -henkisiä asenteita, jotka lopulta ohjaavat meitä liialliseen suorittamiseen, omien voimavarajoen ylittämiseen ja täydellisyyshakuisuuteen. Tällainen vaan lisää stressiä, joten pitkäjänteisempää on keskittyä tekemään asiat pikkuisen paremmin. Pienet askeleet kerrallaan vievät meitä pitkällä aikajänteellä pysyvämmin kohti toivottua lopputulosta, tässä tapauksessa palautumisen opettelemista osaksi ympärivuotista arkea. (Jaakkola, 2018, 18,19)

Esimerkiksi seuraavia asioita pyrin ylläpitämään ajattelussani ja toiminnassani ensi lukuvuoden aikana.

Kuva: Piirainen, 2023 – Energiaa ja tehokkuutta vievien ja tuovien asioiden selkeyttäminen ja tasapainottaminen on avain arjessa jaksamiseen.

Yritin priorisoida viime lukukaudellakin. Silloin tein sen virheen, että priorisoin tehtävälistallani olevat tehtävät tärkeysjärjestykseen, sen sijaan että olisin listannut prioriteettini ja tehnyt vain niiden mukaisia asioita.

“The key is not to prioritize what’s on your schedule, but to schedule your priorities.”

-Stephen R. Covey

Tiimioppiminen ja tiimin rakentaminen on opinnoissamme niin suuressa roolissa, että se vaikuttaa tapaani katsoa kokonaisuutta vain tiimin näkökulmasta. Nyt on kuitenkin aika vaihtaa perspektiiviä hieman yksilökeskeisempään ja luottaa siihen, että kun pidän huolen itsestäni, olen myös lopulta parempi tiimiläinen. Uskon, että Team Leaderin roolista irtaantuminen tulee helpottamaan keskittymistäni omaan visioon ja omiin tavoitteisiini, tiimin vision ja tavoitteiden sijaan. En tietenkään aio luopua tiimin tukemisesta ja toimintamme kehittämisestä, mutta muutan tärkeysjärjestystä huomattavasti. Keskityn ensi kaudella enemmän omaan valmennuskonseptiin ja opinnäytetyöhöni. Tiimimme on myös jo kehittynyt niin paljon, että rohkenen luottaa tiimioppimisen sujuvan luontevammin itsestään tänä kautena.

Kesän aikana olen panostanut itsetuntemukseen. Olen reflektoinut tarkasti toimintaani ja syitä sen takana. Olen lukenut kirjallisuutta ja kuunnellut podcasteja aiheista, jotka käsittelevät minun persoonani ja toimintani palasia. Olen esimerkiksi löytänyt erityisherkkyyden määritelmän, joka usealta osalta vastaa ominaisuuksiani ja siten selittää sellaista toimintaa, jota en ole aiemmin osannut sanoittaa tai eritellä.

Elaine N. Aron (2020) kiteyttää kirjassaan Erityisherkkä ihminen erityisherkkyyden tunnuspiirteet seuraavasti:

E = emotionaalinen reaktiokyky & empatia – erityisherkkien ihmisten peilisolut ovat erityisen aktiivisia ja siksi reagoimme voimakkaammin toisten ihmisten tunteisiin ta toimintaan.

V = vivahteiden vaistoaminen – erityisherkät ihmiset huomaavat ja aistivat jatkuvasti asioita ympärillään. Olen usein hyvin tietoinen siitä mitä ympärilläni tapahtuu ja tunnistan nopeasti tunteita, epämukavuutta ja muita nyansseja.

Ä = ärsykkeiden liiallisuus – koska eritysherkät ihmiset huomaavat ja siten kokevat paljon enemmän ärsykkeitä, he myös väsyvät niihin nopeammin. Olen itse melko herkkä väsymään valojen, äänien ja toiminnan keskeytysten häiritessä.

S = syvällinen käsittely – erityisherkkyyteen liittyy perustavalla tavalla taipumus käsitellä tietoa syvällisesti. Olen aina ajatellut, että minulla on vain hyvä muisti, mutta ehkä se johtuu siitä, että käsittelen saamaani tietoa automaattisesti syvemmin. Nautin myös asioiden reflektoinnista ja analysoinnista, mikä kuuluu myös erityisherkkien taipumuksiin. (Aron, 2020, 23-29,)

Tällaiset löydökset auttavat meitä ymmärtämään itseämme ja tarpeitamme paremmin. Näin ollen pystymme myös vastaamaan niihin ja edesauttamaan mm. omaa palautumista ja tiimityötä.

Yksi tärkeä oivallus myös omasta toiminnastani on se, että elän suoritusteni kautta ja luulen minua arvioitavan myös siten. Suorittaminen on minulle jo niin luontaista, koska olen tehnyt sitä lapsesta saakka, että en huomaa, kuinka jatkuvasti kerään itselleni tekemistä ja vastuuta. Nyt koitan harjoitella sitä, että sen sijaan, että minulla tulisi olla syy kieltäytyä ryhtymästä johonkin, minulla tulisikin olla syy ryhtyä johonkin. Olen ennenkin puhunut standardien laskemisesta ja otteeni hellittämisestä, mutta ajautunut pian vanhoihin toimintamalleihin, joten nyt osaan olla kärsivällisempi ja tarkempi. Pieniä juttuja kerrallaan ja aikaa tietoiselle ajattelulle, jolloin voin huomata etenenkö oman henkilökohtaisen visioni mukaan.

Pohdinta

Sen lisäksi, että palautuminen pitkästä kuormituksesta on aikaa vievää, se on myös yksilöllistä. Tärkeintä on löytää yhteys itseensä ja kuunnella mitä keho ja mieli tarvitsevat voidakseen paremmin. Jotta itseään voi aidosti ymmärtää on myös oltava avoin oppimaan itsestään uutta ja kyseenalaistamaan vanhoja uskomuksia siitä kuka on ja miksi toimii, kuten toimii. Suorittaminen ja ylikorostunut reippaus näkyy minussa maskuliinisena ja dynaamisena energiana, joka ulkopuolelle saattaa vaikuttaa siltä, että voimaa, energiaa ja päättäväisyyttä riittää vaikka muille jakaa. Todellisuudessa vain osa on luontaista tekemisen meiningistä nauttimista ja loput on väsymyksen ja kontrollin puutteen kompensointia. Ja nyt kysymys kuuluu, että ketä varten? Kesän 2023 palautumishaaste saakin siis jatkoa: Hyvinvointihaaste lukuvuodelle 2023-2024. Tähän haasteeseen lähdetään itsetuntemusta kehittäen, omiin tarpeisiin vastaten ja rajoja rakentaen. Aion valmennustyöni myötä olla osaltani rakentamassa Suomeen modernimpaa ja hyvinvoivempaa työkulttuuria. Miksi en siis aloittaisi itsestäni?

Lähteet:

Aron,E. 2020. Erityisherkkä ihminen. E-kirja. Nemo: Helsinki

Jaakkola,K. 2018. Palaudu ja vahvistu. E-kirja. Tammi: Helsinki