Mikäli luit edellisen blogiesseeni tiimimestareista, joudun tunnustamaan olleeni hieman liian ennakkoluuloinen jälleen. Kirjoitin siitä, kuinka oletin alun perin, että ryhmäni koostuu kokeneista bisnesihmisistä ja pääsen kuulemaan ja oppimaan heiltä kuuntelemalla tarinoita ja arkisia ongelmia ratkoen. Noh, odotukseni kerkesivät hieman romuttua, kun kuulin ryhmässä olevan 12 opettajaa ja samanverran teollisuusalan työntekijöitä. Ja vielä yksi käännös tapahtui, kun kävimme tällä ensimmäisellä pidemmällä yhdessä olo kerralla oppimissopimuksissa läpi hieman historiaamme ja jo oman ryhmäni 4 jäsenen kesken pääsin kuulemaan 8 ravintolan pyörittämisestä ja konkurssista kahdestakin suusta. Ja siitä kuinka nollan euron pääomasta tulikin muutamissa vuosissa miljoonabisnes. Kas, näin sitä taas oppi, että mitäpä jos ensin tutustut , ennen kuin rakennat harhakuvitelmia. Tämä on erittäin tärkeä oppi myös johtamistaitoihin.

Tiimimestarit koulutukseen kuuluu 6 kolmenpäivän lähikertaa, jossa käydään läpi yhtä tiimivalmentamiselle tärkeää aihetta kerrallaan. Tässä ensimmäisellä kerralla Taulun Kartanolla, homma lähti luonnollisesti liikkeelle oppimisen opiskelusta. Koko koulutuksen ajan toteutamme toimintaa tiimivalmennuksen työkalujen avulla. Ryhmästä valitaan 4 lillatreenarea, jotka saavat vinkkejä ja haastamista meidän kouluttajiltamme Heliltä ja Johannekselta. Lillatreenaret puolestaan valmentavat meistä muista koottuja tiimejä, jotka rakentavat tuotostaan aiheeseen liittyen. Keskustelemalla ja tietoa jakamalla jokainen tiimiläinen pääsee oppimaan uusia asioita ja tuomaan omaa osaamistaan tiimiin. Tiimin, yksilön ja yrityksen oppimismallinkin mukaan tiimi on tehokkain oppija ja sen huomasin kyllä, kun asiaa ajatteli yhdessä tekiessä ja sen jälkeen.

Saimme ensimmäisenä kysymyksen eteemme, jossa kysyttiin: ”Mitä haluatte oppia oppimisesta?”. Tätä lähdimme yhdessä 4 hengen tiimimme kanssa pohtimaan ja että mitäs kaikkea se oppiminen voikaan sisältää. Luottamus, ympäristö, lähtötilanne. Avaan aikaan saannostamme ja hieman teoriaa samassa, tuolista kiinni, nyt opitaan!

Mitä oppiminen on?

Oppiminen on uusien tapojen omaksumista. Pohdimme paljon sitä mikä oppimisen mahdollistaa, ja useimmissa keskusteluissa tiimien kesken nousi vahvasti esiin luottamus. Kun oppijalla on luottavainen olo itseensä ja saamaansa tietoon saa hän helpommin tunteen, että tätä tarvitsen ja haluan sisäistää, sekä viedä käytäntöön. Oppiminen tapahtuu monesti vasta, kun saatua tietoa käytetään toisen tai kolmannen kerran, ja monesti tämä tapahtuu vähän soveltaen.

Oppimisen muotoja on todella monia ja niitä Partanen avaa kirjassaan selkeästi. (Partanen, 23-32) Tiimioppiminen on sopiva sekoitus kaikkia näitä oppimismuotoja ja -näkemyksiä. Me tämän lähikerran tiimini kanssa lähdimme liikkeelle ihan sieltä tärkeimmästä. Kävimme läpi oppimissopimukset ja loimme luottamusta tutustumalla toisiimme ja tavoitteisiimme.

Pohdimme tiimini kanssa tuota kysymystä siitä mitä haluaisimme oppia. Saimme paperiimme ajatuksia:

• Oppimisprosessi ja sen vaiheet
• Oppimistyylit
• Mistä tiedät, että olet oppinut?
• Miksi haluat oppia?
• Miksi joku ei opi?

Näistä viimeisimpään lähdimme tarttumaan, kun yhdissä tuumin totesimme, että: ”Kun poistamme kaikki oppimisen haasteet. Saamme kaikki oppimaan.”

Mietimme mitä kaikkia esteitä oppimisen tielle voi tulla, ja miten ne joko poistetaan tai niiden kanssa opitaan oppimaan.

Pohdimme monia monituisia esteitä ja loimme polkua mitä pitkin kulkemalla jokainen este saadaan niputetuksi.

Esimerkkinä:

ESTE: Epäonnistumisen pelko

-> HAASTE: Itseluottamuksen puute, epäonnistumisen vaikutus arvosteluun

->RATKAISU: Lisätiedot tehtävästä, Tiimin tuki, Kokeilemisen vapaus

->OIVALLUS: Kyllä minä nyt pystyn, yhdessä me tässä onnistutaan

->Päästään luomaan tavoite

->Tavoite ohjaa tekemiseen ja oppimiseen.

Teetimme tästä muille pienemmille tiimeille testin ja kysyimme, että ”täyttäkää polku tarvittavilla pysähdyksillä ja mitä siellä tehdään?”. Taisivatpa kaikki tiimit päästä toivottuun lopputulokseen ja ymmärtää hakemamme polun tarkoituksen, kun esteille etsitään todelliset syyt ja niitä poistetaan.

Toteutimme tämän lopputuloksen siis reilut paripäivää kestävän synnytyksen voimin. Emme käyttäneet niinkään teoriaa itse tekemisen vaiheessa tukena, vaan kertasimme teorioita yhdessä tiimin kanssa tuotoksen ollessa jo melkein valmis. Saimme sieltä tukea siihen, että oikeilla jäljillä ollaan ja pystyimme arvioimaan omaa tekemistämme ja nappaamaan oppeja siinä vaiheessa. Koin tämän mielenkiintoiseksi tavaksi, kun yleensä on totuttu siihen, että teoria ensin ja sitten vasta tekemään.

Kävimme motorolassa tiimin kanssa paljon läpi kuinka ammensimme tietoa paljon kokemuksista. Tuossa tehdessä sitä ei samanlailla hiffannut, mutta käytimme tekemisessä siis paljon ”hiljaista tietoa” hyödyksi. Partanen avaa kirjassaan hiljaisen tiedon syntyvän nimenomaan kokemuksista eikä kirjoista lukemalla. (Partanen, 66) Käytännössä hiljainen tieto näyttäytyy useimmiten ammattitaitona ja osaamisena, joka opitaan vasta käytännössä lähes aina.

Loppufiilistelyt ennen seuraavaa kertaa:

Oli ilo huomata, kuinka niin erilaisista työpaikoista ja työtehtävistä tulevat ihmiset hioutuivat samaan nippuun ja koulutuspäällikön, sekä opiskelijan roolit oli heitetty nurkkaan ja painettiin yhteen hiileen. Taisipa joku todeta, että :”Samalla tavalla kaikki kinkkas tuolla lenkillä. Oli sitten rooli töissä mikä tahansa.”

Monien suusta korostui se, että haluaavat valmistautua ensi kertaa varten paremmin, jotta vielä enemmän olisi otettavissa. Tämä luo tottakai mukavaa painetta koko porukkaan ja tiivistää henkeä siitä, että yhdessä kehitetään kaikista parempia yksilöitä.

Käytäntöön viime kerran välähdyksistä menee introverttien parempi huomioimien tiimitekemisessä, sekä teorian oikea-aikainen käyttö.

Nyt kovaa vauhtia jo valmistaudutaan Johtamisen jaksolle ja kirjoista ammennetaan tietoa, jota voidaan yhdessä taas oppia!

Vamos, oppiminen on nastaa.

Lähteet:

Partanen, J. 2014. Välähdyksiä yksilön oppimisesta. Partus.

Tiimimestarit – Oppimisen koulutus. Taulun Kartano.