Kuinka unohdimme asiakkaan ja ajoimme pää edellä puuhun

Edelillä lähti menemään kovaa heti joululomalta palattuamme. Aluksi tuntui, että toiset vasta aloittaneet tiimit olivat meitä edellä, mutta nopeasti käänsimme mindsetin siihen, että vain oman tiimimme tekemisillä on merkitystä. Voimme saada muilta insipraatiota ja vinkkejä, sekä ajoittain yhdistää voimia toisten kanssa, mutta tien omaan menestykseemme luomme lopulta itse.

Pullaprojekti vei koko tiimiltä hurjasti energiaa kuukauden verran ja ylitimme itseämme toistamiseen jokainen omalla osa-alueellaan. Kun viimeisetkin pullat oli toimitettu ja motorola pidetty, valtasi hetkellinen lamaannus koko tiimin. Meillä oli silti hyvä pöhinä edelleen päällä ja tartuimme tilaisuuteen, kun meille tarjottiin ensimmäistä 12H-haastetta yhdessä Roiman kanssa. Meillä olisi sama toimeksiantaja, mutta työskentelisimme omina tiimeinämme. Lopulta toimeksianto jaettiin kahteen tehtävään ja oma tiimimme sen myötä vielä puoliksi. 

Toimeksiantajana toimi paikallinen ikkunanpesufirma ja he antoivat meille tehtäväksi miettiä tekoälyn hyödyntämistä palveluliiketoiminnassa, sekä miettiä markkinointisuunnitelmaa Turkuun laajentamista varten. Itse sijoituin tekoälyryhmään. 

Emme olleet valmistautuneet haasteeseen pajalla, emmekä miettineet roolituksia. Meillä kului aikaa järjestäytymiseen, eikä tiimit jakautuneet lukumäärällisesti tasaisesti. Koimme, että tekoäly ei tehtävänantona ollut yhtä laaja kuin markkinointisuunnitelma Turkuun, joten se ei lopulta haitannut. Kun pääsimme kyselytunnin jälkeen oman pienemmän tiimimme kanssa pohtimaan, alkoi kaaos. 

Hukkasimme punaisen langan heti käytelyssä, heittelimme huutoäänestyksellä ideoita ja lähdimme ajautumaan väärille urille. Mietimme ongelmaa uudelleen ja uudelleen ja jatkuvasti palasimme siihen, että ratkaisu olisikin yksinkertainen, eikä oikeastaan varsinaisen tehtävänannon mukainen. Emme mielestämme tarvinneet tekoälyä ratkaisussamme ollenkaan. Aloimme uskoa omaan ideamme sitä vahvemmin, mitä enemmän saimme asiantuntijakommentteja omien ajatustemme puolelle. Rakstuimme siihen ja päätimme ottaa riskin ideallamme. Emme testauttaneet tätä kuitenkaan itse asiakkaalla ja unohdimme heidän toiveensa ja tarpeensa. Vaikka tuotoksemme ehkä olisin ratkaissut varsinaisen yhtiön sisällä olevan ongelman, ei se kuitenkaan vastannut enää lainkaan tehtävänantoon. Varsinkin, kun asiakas oli päivän aikana kehittänyt omaa ajatustaan siitä, mitä he toivoivat tekoälyn suhteen saavansa, ajatuksemme oli ajautuneet lopulta todella kauas toisistaan. 

Sain tsempattua itseni muiden avustuksella pitchaamaan ja olimme voitontahtoa täynnä. Emme nähneet todellista tilannetta esityksen jälkeenkään vielä laisinkaan. Kun arvosanojen aika tuli, alkoi koko tilanne valjeta. Emme olleetkaan heti ensimmäisellä kerralla hyviä. Saimme matalat arvosanat ja olimme lähes tyrmistyneitä häviöstä. Jäimme kuin nallit kalliolle pohtimaan sitä, miten tässä nyt oikein näin kävi?

Uutta koitosta kohti

Uuden opettelu on ollut itselleni aina lapsesta saakka todella vaikeaa. Hankaluudet opettelemaan ryhtymisessä liittyvät omaan vaativuuteen ja kunnianhimoon. Olisi aina pitänyt osata heti ja jos en osannut, olin huono. Ärtymys valtasi mielen heti, jos pianoläksyt menivät aivan vihkoon, joten flyygeli koki kovia pienten hampaiden toimesta. Niin kovasti ärsytti. Tällä kerralla osasin ja osasimme tiiminä olla kuitenkin hieman järkevämpiä niin pettymyksen käsittelyssä kuin reflektoinnissakin. Suurimmat oivallukset tulivatkin siinä kohtaa, kun ymmärsin olevamme täällä todellakin oppimista, emmekä vain menestystä varten. Mikäli meillä olisi ensimmäisellä kerralla mennyt huippuhyvin, ei tulevilla koitoksilla olisi ehkä tehnyt mieli yrittää tosissaan. 

Reflektointipuolen hoidimme heti lähipäivinä kattavasti ja nappasimme matkaan useamman opinpaikan, joista tärkeimpiä olivat:

1. Suunnittelu. Pitäkää ennakoiva paja ennen haastetta. Miettikää kaikki mahdolliset asiat roolituksia myöden valmiiksi. Muistutelkaa mieleen innovointimenetelmiä ja palvelumuotoilun timantti.
2. Rauhoittuminen. Lähtölaukauksen jälkeen rauhoittakaa koko tiimi. Istukaa rauhassa alas ja pitäkää rauhallista dialogia. Hätiköinti ei johda mihinkään. Huolehtikaa tauoista. 
3. Aktiivinen kontaktointi. Älä pelkää kysyä asiakkaalta. Kerää kysymyksistä valmiiksi muistiinpanoja, jos et halua soittaa montaa kertaa. Miettikää asiakkaan todellista tarvetta ja asiakkaalle sopivaa ratkaisua. 
4. Palaute. Kysykää ja ottakaa vastaan palautetta jo haasteen aikana kaikilta mahdollisilta tahoilta. Oppikaa palautteesta ja kehittäkää ideaa. Älkää tarrautuko ideaan, johon ensin rakastuitte.

Seuraava 12H-haaste koittaa toukokuussa. Ensimmäisen ja toisen haasteen välissä tulee olemaan palvelumuotoilun kurssi. Omalta osaltaan epäonnistuminen 12H-haasteessa lisäsi motivaatiota myös kyseistä kurssia kohtaan. Palvelumuotoilun, leanin ja agilen tuntemattomuus olivatkin avainasemassa siinä, kuinka lopulta unohdimme asiakkaamme. Tiimillemme ei kuitenkaan jäänyt haaste- tai innovointikammoa, joten uskon lähtökohtiemme olevan paljon paremmat toisella yrittämällä. Toukokuu näyttää, millaisia koppeja edellisistä opeista on otettu ja kuinka saamme tuotua nämä tiiminä käytäntöön. 

Ketterä oppiminen ja tulevat haasteet

Hakieassani Proakatemialle heittäydyin totaalisesti epämukavuusalueelleni. Kuvittelin vihaavani ryhmätöitä ja viihtyväni parhaiten itsekseni. Määrittelin itseni introvertiksi, mutta sittemmin lisäsin siihen etuliitteen sosiaalinen. Koen olevani sosiaalinen introvertti siitä syystä, että olen huomannut kaikesta huolimatta nauttivani ihmiskontakteista ja tiimistä, enkä pelkää vuorovaikutusta, mutta silti kaipaan palautumista ja omaa rauhaa. Olen huomannut, että oman oppimiseni kannalta on erittäin tärkeää olla osa tiimiä, sillä oman ajatusmaailmani rajattu näkökulma saattaa hidastaa tai jopa pysäyttää ajatuskulun kehityksen kokonaan. Näin ollen tiimi täydentää minua ja minä sitä. Vuorovaikutus tiimin kanssa, palautteen kuuleminen ja siitä oppiminen on kehittänyt omaa suhtautumistani opiskeluun, tiimityöskentelyyn ja itsensä kehittämiseen. Mitä aktiivisempaa vuorovaikutus on, sitä tehokkaammin ja ketterämmin myös opin.

Kukapa ei haluaisi menestyä myöskin Proakatemian jälkeisessä maailmassa? Hyvä työntekijä onkin siis ketterä oppija. Jokaisen tulisi pyrkiä kehittämään omia oppimisen taitojaan niin pitkäjänteisesti, kuin myös lyhyelläkin aikavälillä. Käytännössä koko elämän ajan. Kokemusten reflektointi oivallusten kautta ja palautteeseen reagoiminen ovat ketterän oppimisen kannalta avainasemassa. Mitä enemmän yksilö käy kokemaansa läpi tiimin kanssa, sitä laajempia näkökulmia ja parempia mahdollisuuksia oivalluksiin hän voi saada. Ilman epätäydellisyyden hyväksymistä yksilö ei voi kasvaa. (Otala 2018.)

Ketterälle oppimiselle on Proakatemialla erittäin hyvät lähtökohdat. Päivittäinen vuorovaikutus tiimiläisten ja yhteisön jäsenten kanssa haastaa omaa ajattelua ja mahdollistaa yhteiset oivallukset. Taito on ensiarvoisen tärkeä työelämään siirtymisen kannalta. Yhteiset tiedotuskanavat mahdollistavat nopeasti uusien oppien jakamisen ja avoin yhteisö madaltaa kynnystä tiedustella muiden kokemuksista. Meitä myös kannustetaan hyödyntämään ajankohtaista teknologiaa oppimisen ja ajattelun tukena (huom. ei korvaajana). Nykyaikaisten teknologioiden aktiivinen hyödyntäminen luetaan myös ketteträn oppimisen piirteisiin (Otala 2018).

Seuraavassa haasteessa aionkin enemmän hyödyntää muiden aiempia kokemuksia, sekä omaa karttunutta kokemusta ensimmäiseltä kerralta. Haluan käydä aktiivisempaa vuoropuhelua oman tiimin kanssa, niin ennen haastetta kuin sen aikanakin. Oman pään sisälle jumiutuminen ei todennäköisesti vie ongelmanratkaisussa kovinkaan pitkälle, joten pyrin sanoittamaan pienimpiäkin ajatuksen alkuja muille, sillä vain silloin ajatusten jalostumisen mahdollisuus konkretisoituu, kun toinen kuulija voi tarttua siihen. Joukolla ongelmassa pyöriminen, sen hahmottaminen ja ratkaisun löytäminen on paljon tuottavampaa kuin yksin.

Lähteet:

Otala, L. 2018. Ketterä oppiminen. Keino menestyä jatkuvassa muutoksessa. Helsinki: Helsingin Kamari Oy.

12H-haaste. 21.2.2024. Edel x Roima. Proakatemia.