Kolmannen vuoden opiskelijana, kun opinnot alkavat kovaa vauhtia lähestyä maaliviivaa, on mielenkiintoista tutkia Proakatemian juuria. Tiimivalmentajan parhaat työkalut -kirja esittelee Jyväskylän Tiimiakatemian mallin, johon Proakatemian malli perustuu. Kirjassa käydään läpi malli ja työkalut tarkoituksena helpottaa tiimivalmentajien työtä. 

Muutaman valmennuksen tehneenä, eli varsin tuoreena valmentajan alkuna pohdin tässä tekstissä edellä mainitusta kirjasta tuttuja Johanneksen lakeja, joita harjoitellaan paraikaa käymässäni Tiimivalmentajakoulutuksessa. Johanneksen lait ovat syntyneet 40 vuoden liike-elämän – kouluttajan, konsultin, yrittäjän, kauppaopettajan ja päävalmentajan – työkokemuksen  myötä. Teksti jää siis mielenkiintoiseksi muistoksi siitä, miten ymmärrän tässä kohtaa polkua nämä konkarin laatimat lait. 

Ensimmäinen kahdeksasta on Puuttumattomuuden laki. “Älä puutu, kun koet, että sinun tulisi puuttua. Puutu, kun koet, että sinun ei tulisi puuttua.” Ymmärsin tämän lain merkityksen tiimivalmentajakoulutuksella omin sanoin seuraavasti. Jos valmentaja haluaa lisätä sattuman ja uuden oivalluksen mahdollisuutta, hänen tulee pitää omat käsityksensä, eli puuttuminen, poissa tiimin toiminnasta. Aina, kun valmentaja puuttuu, lisää hän omaa kaavaansa mukaan toimintaan. Jos valmentaja ei puutu, syntyy todennäköisesti jotain yllättävää. Vaikeaahan tämän lain toteuttaminen on, sillä monesti vaikuttamisen kiusaus ja oman oivalluksen näyttäminen on todella suuri. 

Toinen laeista on oppimisen hitauden laki. “Oppiminen on paljon hitaampaa kuin nopeampaa. 40 vuoden kokemuksella lisäisin vielä paljon. Paljon, paljonhitaampaa kuin nopeampaa. Kyse on mieltämisprosessista. Ymmärrän lain siten, että aikaisemmin opittu istuu ihmisessä tiukasti. Olemme omien aikaisempien oppiemme armoilla, kunnes hitaasti omaksumme jotakin uutta. Antti Holman sanoin “oppiminen on aina pienempi tai suurempi loukkaus egolle.” Toisin sanoen uusi on jotain, mitä et ole ennen mieltänyt totuudeksi. Lukemattomien ja lukemattomien toistojen jälkeen oppi alkaa tarttumaan – alat mieltämään opin totuudeksi. Oppimista voisi verrata nurmikolle syntyvään polkuun. Jos kävelet samaa reittiä, siihen syntyy hitaasti polku. 

Kolmantena tulee ohuen punaisen langan laki. “Luota prosessiin sekä siedä epäselvyyttä ja kaaosta.” Tätä lausetta ei voisi paremmin myhäillä oppineensa ymmärtämään Proakatemian opiskelujen aikana enemmän kuin koskaan. Silkka luotto siihen, että oikeita asioita tekemällä tulee lopputulos. Tämän asian ymmärtämiseen olen tarvinnut paljon toistoja opintojeni aikana. Ajattelu liittyy minun mielessäni systeemiajatteluun ja ammattilaisuuteen. Oikeita asioita tekemällä vaikuttaa asioihin ja lopulta syntyy tulos. Lisäksi ymmärrän, että henkilökohtaisesti minulle prosessiin luottaminen on tiimissä helpompaa kuin yksin. 

Neljäs laki on oppimisympäristön laki. “Oppimisympäristön merkitys on paljon suurempi kuin aluksi älysimmekään.” Tämän lain on oppinut ymmärtämään, kun on opiskellut erilaisissa oppimisympäristöissä ja havainnut suoran eron omassa ja muiden työn tehokkuudessa. Ympäristömme on yksi oppimisen virittymiseen vaikuttava tekijä. Ihan siinä missä on vaikkapa vireystilamme. Esimerkiksi Proakatemia ja Oulussa sijaitseva Ritaharjun koulu ovat aivan erilaisia ympäristöjä antaa luovuuden virrata kuin on ankea valkoisin seinin ja riviin asetetuin pulpetein varustettu luokkahuone. 

Viides laki on tiimivalmentajan oman roolin laki. “Tiimivalmentaja ei ole tiimiläinen. Olet kaveri, mutta et ole kaveri.” Valuessa tiimivalmentajan roolista on hyvä esimerkki tässä. Olemme tiiminä itsenäisiä ja valmentajamme, rakas Elina Merviö osaa ravistella ja tuikkia sopivilla suuntimilla tiimiä tarvittaessa. Emme kuitenkaan koskaan ole nojanneet valmentajaan siten, että tiimimme menestys olisi valmentajasta kiinni. Emme ole odottaneet valmentajan pelastavan meitä. Vastuu on meillä itsellämme. 

Kuudentena lakina on asiakkuuksien laki. “Mitä enemmän tapaamisia, sitä enemmän sopimuksia.” Odottamalla harva saa diilejä. Tai jos saa, silloin töitä on tehty valtavasti sitä ennen, josta työ palkitana myöhemmin. Tänä päivänä tapaamisia voi miettiä hieman laajemmin. Tapaamisen voisi mieltää vaikkapa huomioina. Tällä tarkoitan sitä, että vaikuttaaksesi johonkuhun, se ei välttämättä vaadi joka kerta kasvokkaista tapaamista. Se, montako kertaa kasvosi vilahtaa potentiaalisen asiakkaan silmissä vaikkapa LinkedIn-feedissä voi olla verrattavissa tapaamisten määrään. 

Seitsemäntenä on puuttumisen laki. “Osoitat suunnan, koska välität. Osoitat rakkautta ja huolenpitoa.” Silloin, kun täytyy, tehdään peliliike, koska valmennettaville toivoo vain parasta. Tietenkin puuttumattomuuden lakia silmällä pitäen. Lisäksi toisinaan tiimin on vain annettava oppia virheistään, siksi on hyvä, että lopullinen päätösvalta ja vastuu on heillä eikä valmentajalla. Puuttumattomuuden ja puuttumisen lakien vuoropuhelun ja tasapainon kanssa minulla on valmentajana hyvin paljon opittavaa ja tutkittavaa. 

Viimeisenä lakien listalla on rytmin laki. “Seuraa prosessin rytmiä. Hitaan jälkeen pitää tulla nopea ja nopean jälkeen hidas.” Viimeinen laki on minulle henkilökohtaisesti vähiten tuttu. Ymmärrän sen, että mikään ei elämässä ole tasaista. Lakia voisi ymmärtää vertauksena suhdannevaihteluun. On nousukausia, joita seuraa taantumat. Suhdanteen muuttuminen toiseen seuraa vääjäämättä, kun tietyt kriteerit täytyvät. Muuttumiseen voi joillakin seikoilla vaikuttaa, mutta täysin omissa käsissä se ei ole. 

Kaikissa näissä laeissa on viisautta ja niistä oppii varmasti yhä moniulotteisemmin kokemuksen karttuessa. Koen, että listalta kuitenkin puuttuu yksi laki. Se voisi mennä näin: Oman keskeneräisyyden laki. “Oman keskeneräisyyden hyväksymällä ja ymmärtämällä annat muille tilaa kasvaa ja mahdollistat oman kasvusi.” Olisi hienoa kuulla miten sinä, lukija, ymmärrät tämän lain syvemmän merkityksen.