Tampere
26 May, Sunday
21° C

Proakatemian esseepankki

Tää ei oo hit and run, tää on never ending story



Kirjoittanut: Santeri Simonen - tiimistä Kipinä.

Esseen tyyppi: Akateeminen essee / 3 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Tiimivalmentajan parhaat työkalut
Dialogi ja yhdessä ajattelemisen taito
Johannes Partanen
William Isaacs
Esseen arvioitu lukuaika on 10 minuuttia.

Kiitos tämän esseen otsikosta Tiimiakatemia Globalin valmentajille Leenalle ja Päiville. Lausahdus jäi elävästi mieleen juuri päättyneeltä innovoinnin valmennuskerralta. En muista mihin tämä lausepari suoranaisesti liittyi, mutta minusta tuo lause sopii kuvaamaan esimerkiksi tiimioppimista, valmennusprosessia tai vaikkapa oppivaa organisaatiota. Kun ollaan oppimisen äärellä harvemmin light touch; kevyt kosketus on koskaan parempi kuin deep dive; syvä sukellus. Oppiminen ottaa aikaa ja se myös jatkuu elinikäisesti. Se, että miten siihen sitten suhtaudumme, riippuu meistä itsestämme.

Koen olevani erittäin onnekas, että olen saanut mahdollisuuden päästä yhdeksi stipendiaatiksi Tiimiakatemia Globalin tuottamaan Tiimimestarit valmennusohjelmaan. Tiimimestarit on ollut melkoinen oppimisen matka ja ennen kaikkea silmiä avaava käynnissä oleva prosessi tiimien, tiimioppimisen sekä valmentamisen maailmaan Proakatemialla opiskelun ohella. Oma Tiimimestari matkani alkaa kääntyä voiton puolelle ja totesin, että tässä kohtaa kuljettua matkaa on hyvä reflektoida ja pohtia, sitä millaiseksi tiimivalmentajaksi minä olen kasvamassa sekä mitä matkalta on jäänyt käteen. Tämä toimikoon myös jonkinlaisena esipuheena meitzin paperille.

TAUSTAT

Tiimimestari on Tiimiakatemia Global nimisen yrityksen tuottama tiimivalmentajien valmennusohjelma, joka on jalostunut Johannes Partasen aikanaan vuonna 1993 lanseeraamasta Tiimiakatemia mallista. Tiimiakatemia Global entiseltä nimeltään Spartus on tuolloin perustettu Tiimiakatemia taustayhteisöksi, josta on sittemmin kehittynyt tiimioppimisen menetelmiä yritysmaailmaan ja organisaatioihin jalkauttava aikuiskoulutustoimija. (Partanen. 2018, 7-8.) Alkuperäinen Tiimiakatemia toimii edelleen osana Jyväskylän ammattikorkeakoulua Tiimiakatemia Globalin edelleen hallitessa virallista tavaramerkkiä Suomessa ja maailmalla. Sertifioituja oppilaitoksia löytyy niin Suomesta kuin maailmalta. Spartuksen ja Tiimiakatemia Globalin historian aikana on koulutettu jo lähes 2000 Tiimimestaria ja tällä hetkellä käynnissä olevien ryhmien numerot lähentelevät jo 140. Maailmaa ja Suomea muutetaan siis tiimioppivammaksi yksi ryhmä kerrallaan. (Tiimiakatemia Global. 2022.)

Tiimimestarit valmennuksen tavoitteena on kehittää siihen osallistujasta tiimitoiminnan, yhdessä oppimisen eli tiimioppimisen sekä yhteiskehittämisen osaaja. Tiimimestari, joka pystyy toimimaan osana tiimiä sekä tarvittaessa myös tiimin valmentajana oli kyseessä sitten esimerkiksi työpaikalla toimiva tiimi tai oppijoiden kanssa eri kouluasteilla toteutettava tiimioppiminen. Valmennusprosessin aikana treenataan käytännössä tiimioppimisen metodein erilaisia tiimioppimisen metodeja ja kyseessä ei ole millään tapaa esimerkiksi luentomainen kokonaisuus. Samalla tapaa kuin Tiimiakatemialla tai Proakatemialla opiskelu myös Tiimimestarit ohjelma perustuu yhteiseen dialogiin, yhdessä tekemiseen sekä teorian hankkimiseen lukemisen avulla. (Tiimimestarit. 2022.)

Tiimioppimisen teoreettinen tausta nojaa vahvasti Peter Shengen kirjaan The Fifth Discipline, Katzenbach & Douglasin The Wisdom of Teams -kirjaan sekä Barbara Prashnigin teokseen erilaiset oppijat. Näiden kirjojen innoittamana luotiin Tiimiakatemian ja tiimioppimisen metodi. Tämä täydentyi myöhemmin vielä Ian Cuccinghamin oppimissopimuksella. Sittemmin osaksi tiimioppimisen metodia Johannes Partanen on kehittänyt tai tuonut muilta useita erilaisia työkaluja ja hän on myös kirjoittanut useita oppaita sekä kirjoja, joita myös tiimimestarit valmennuksessa käsitellään sekä käytetään. (Partanen. 2018, 8)

Tiimiakatemia Global antaa lähtökohtaisesti jokaiseen alkavaan Tiimimestarit ryhmään 1-2 kappaletta stipendiaatti paikkoja Proakatemian opiskelijoille. Olemme mukana elävinä esimerkkeinä tiimioppimisen mallin käytännön toteutuksesta ja tuomassa nimenomaisesti tätä näkökulmaa yhteiseen dialogiin. Tästä huolimatta kyseessä on erinomainen oppimisen paikka myös tiimioppimista arkipäivässään joka päivä kohtaavalle tiimiyrittäjälle. Konteksti sekä mukana olevat yksilöt sekä heidän edustamansa organisaatiot eroavat todella merkittävästi tiimiyrittäjän arkipäiväisestä kokemuksesta kenties jonkinlaisessa omassa kuplassa.

TAPAHTUMAT

Tiimimestarit valmennus rakentuu seitsemästä yhteisestä valmennuskerrasta sekä niiden välillä tapahtuvista tiimien kohtaamisista ja dialogista sekä lukutreenistä. Valmennuskertoja ovat orientaatio, oppiminen, johtaminen, asiakkuudet, innovointi, brändi sekä karaktääri. Yhteiset valmennuskerrat toteutetaan arkiympäristöstä eroavissa paikoissa yleensä erilaisissa maalaismatkailukohteissa. Oma matkani on ollut siinä mielessä erilainen, että pandemia sekä omat aikataulut ovat tehneet prosessista rikkonaisemman. Olen itse mukana ryhmässä 129, mutta kuitenkin suorittanut muutaman kerran ryhmän 133 matkassa. Erittäin hyvä asia on kuitenkin ollut, että molemmilla ryhmillä on samat valmentajat eri Tiimiakatemia Globalilta Tatu ja kumppaniorganisaatio Saimaan ammattiopisto Samposta Päivi. Tämä on auttanut tekemään kuitenkin matkasta eheämmän kuin se, että olisi hyppinyt täysin uuteen ympäristöön. Dialogissa on kuitenkin aina kyse luottamuksen ilmapiiristä ja psykologisesta turvallisuudesta. Toisaalta olen voinut jäädä jostain paitsi, täysin uuteen hyppääminen on kuitenkin yksi parhaista tavoista haastaa itseään.

Valmennuskerrat pohjautuvat Johannes Partasen kehittämän rakettimallin ympärille. Rakettimalli perustuu siihen, että uusi taso voidaan saavuttaa, kun edellinen on täytetty. Jokainen yksittäinen taso perustuu prosessiin, joka rakentuu tekemällä oppimiseen sekä dialogin käymiseen. Näitä tukevat sekä tekijällä jo oleva elämän kokemuksen ja tekemisen mukana tullut tieto sekä kirjoitettu kirjojen kautta prosessin aikana saatava tieto. Tiimimestarit ohjelma antaa perusedellytykset juuri rakettimallin kautta ymmärtää tiimin kehittymistä, sillä jokainen ohjelmassa mukana oleva käy typistetysti läpi saman matkan. (Partanen. 2018, 12-13.) Oppija on tiimioppimisessa aina keskiössä.

ORIENTAATIO 12.10.2021, ZOOM

Kun ensimmäistä kertaa kohtasimme oman Tiimimestarit 129 ryhmän kanssa elettiin vielä suhteellisen pahaa pandemia aikaa ja ensimmäinen kohtaamisemme oli etänä Zoomissa. On silti erittäin mielenkiintoista nähdä, kun ensimmäistä kertaa ihmiset laitetaan uuden asian eteen ja käymään dialogia, josta he eivät juurikaan tiedä. Ensimmäisenä nousi huomio siitä, miten ihmiset ovat tulleet koulutukseen ja hakemaan vahvoja käytännön työkaluja. Oli ihmisiä, joilla oli Tiimimestarit käyneiden kollegojen ajatuksia, mutta olisi myös täysin uuden äärellä olevia. Ensimmäisellä valmennuskerralla pyörittiin vahvasti perusasioiden äärellä; mitä on dialogi, mitä odotamme, mihin olemme menossa. Ei olekaan lopulta niin helppoa sanoittaa odotuksia saatikka tavoitteita, kun ei tiedä mitä tuleman pitää. Ei edes tiimioppimista arkipäivässään toteuttavalle, vaikka heikon punaisen langan voimaan luottaminen on vahvempaa luonnostaan.

OPPIMINEN – 30.3.–1.4.2022, SAHANLAHTI

Valitettavasti en päässyt osallistumaan oman 129 ryhmäni oppimisen valmennuskerralle Korialle Tolkkilan Kartanolle. Onneksi Tiimimestarit konseptiin on rakennettu sama ristipölyttämisen mahdollisuus kuin myös Proakatemialla on esimerkiksi pajojen suhteen. Näin ollen suoritin oppimisen kerran itseasiassa vasta johtamisen kerran jälkeen ryhmän 133 kanssa. Oli erittäin mielenkiintoista istua ensimmäistä kertaa dialogirinkiin Tiimimestarit matkan aikana fyysisesti. Vielä mielenkiintoisempaa se oli siksi, että TM133 kohtasi ensimmäistä kertaa kasvokkain. Pääsin hyppäämään mukaan ikään kuin uutena tiimin jäsenenä, vaikka olinkin ristipölyttämässä. Ringissä oli selvästi jännitteitä. Oli mukavaa, että meitä oli tuolla kerralla mukana Proakatemialta useampi, Sille tiimin varsinaisena jäsenenä ja Esme sekä minä ristipölyttäjinä.

Ryhmässä 133 oli kuultavissa vahvasti vielä se, että oltiin lähdetty ja tultu koulutukseen. Oma ajattelu oli jo muotoutunut vahvasti siihen, että kyseessä on muutosprosessi, joka tähtää niin ajattelun kuin myös käytännön toiminnan muuttumisen arkipäiväisessä tekemisessä. Kyseessä ei kuitenkaan ole koulutus, jossa käteen annetaan vasara ja naula vaan enemmänkin annetaan metallia, joista voit kyseiset tuotteet rakentaa. Tätä näkökulmaa toin myös valmennuskerralla esiin, jota myös haastettiin tietyllä tapaa. Tämä ennusti hyvää tiimin kehittymisen suhteen. Yhtä lailla tiimit linkittyivät ihmisillä vahvasti työmaailmaan eikä niinkään oppijoiden pariin. Tätä jopa jaksan edelleen hämmästellä, sillä suurin potentiaali on nimenomaisesti oppijoiden parissa.

Valmennuskerta osui omassa elämässä jollain tapaa jotenkin raskaaseen ja hektiseen kohtaan. Jotenkin se tuli siis oikeaan aikaan pysähtymisen ja rauhoittumisen suhteen. Yritin erityisesti fokusoitua siihen mitä saapuu tilaan, kun itse saavun siihen. Keskityimme tällä kerralla oppimissopimuksiin ja pääsin haastamaan oman oppimistiimini ajattelua siitä, miten oppimissopimus mielletään. Kyseessä ei ole vain ammatillista minää käsittelevä työkalu vaan suurimman hyödyn saavuttaa ajattelemalla oppimissopimusta koko elämän kannalta sekä meta- että substanssikehittymisen kautta. Oppisopimusten ohella valmennuskerralla onnistuttiin reflektiossa eli motorolassa. Vaikka kyseessä oli ensimmäinen valmennuskerta motorola käytiin läpi erittäin dialogimaisesti eli ei tiimi kerrallaan, kuten helposti perinteisesti käy. Myös tämä kertoi TM133 omaavan paljon potentiaalia ja kenties riittävän erilaisia yksilöitä.

Valmennuskerralta jäi erityisesti mieleen kytemään ajatus tilanteen ja paikan merkityksestä – miksi esimerkiksi Proakatemian arjessa on vaikeaa ns. laskeutua pajoihin ja dialogitilantenteisiin? Mikä merkitys on oman energian johtamisella? Miten voisi parantaa edellytyksiä pysähtyä ja rauhoittua myös arjessa? Miten kysyä ja ihmetellä? Osaan olla erityisesti innostuneena todella tilaa vievä dialogissa ja siksi nämä ovat erittäin merkityksellisiä kysymyksiä oman kehittymisen kannalta. Pajavihkoon olin piirtänyt malliin dialogitimantista hieman erilaisilla kysymyksillä siivitettynä, joka kolahti. (Isaacs. 2001.)

1. Kuuntele = ”Miltä tämä tuntuu?”
2. Kunnioita = ”Miten tämä sopii kokonaisuuteen?”
3. Odota = ”Miten tämä toimii?
4. Puhu suoraan sydämestäsi = ”Mitä on tarpeen sanoa?”

Loppusynnytyksenä synnytimme kirkkoveneteorian, jossa ajatuksena oli herättää ryhmää pohtimaan tiimiä yksilön oppimisen välineenä ja sitä mikä merkitys on valmentajalla. Kirkkovene ei liiku oikeaan suuntaan, jos kaikki soutajat eivät vedä samaan suuntaan saatikka jos perämies ei ohjaa ja rytmitä sekä kiritä tiimiä. Olen todennut myös kyseisen valmennuksen muistiinpanojen loppuun, että valmentaminen on persoonalla tehtävää työtä ja niinhän se on. Kiitos sen ymmärtämisestä niin Proakatemian valmentajat kuin myös Tiimimestareiden valmentaja Tatu ja Päivi.

 

JOHTAMINEN – 2.2.-4.2.2022, ZOOM

Johtamisen valmennuskerta järjestettiin meillä etänä. Tarkoitus oli kohdata oikeassa elämässä, mutta tuossa kohtaa taas pahentunut pandemiatilanne meni sekoittamaan pakkaa ja valmennus siirrettiin viime hetkellä etätoteutukseen. Oli ristiriitaista hypätä mukaan, kun muut olivat jo kohdanneet oikeassa elämässä ja minut olit nähty vain linjoilla. Ajauduin vielä apuvalmentajaksi eli lillaksi eli yhden pienemmän oppimistiimin vetäjäksi. Vaikka en koe ongelmaksi vastuutehtävien ottoa oli jollakin tapaa stressaavaa hypätä maisteri tason ihmisien valmentajaksi, vielä etänä. Mitä annettavaa minulla on? Täytänkö kaikkien odotukset? Oli vaikeaa laskeutua kokonaiseen valmennuskertaan etänä, sillä koska tiimioppiminen on emotionaalista paikalla todellakin merkitystä. (Tuohimetsä 2022.) Minä vietin tuon kolme päivää Proakatemialla näin jälkikäteen ajatellen aika karussa tilassa ja huonoilla eväillä.
Johtaminen on teemana erittäin mielenkiintoinen ja oman oppimistiimini koostuessa pääosin opettajista lähtökohta aiheeseen oli erilainen omasta arkikokemuksestani. Ajattelussa nousi vahvasti esiin, sitä että itseään ei koeta johtajana tai johtaminen nähtiin hyvin julkisen sektorin systeemeihin kangistuneena. Dialogi kuitenkin eteni ja itselläni oli suuria haasteita pysyä valmentajan roolissa. Jälkikäteen reflektoiden olin aivan liian paljon äänessä, mutta uskon tähän vahvasti myös vaikuttaneen etätoteutuksen. Etänä toteutettu dialogi on huomattavan paljon vaikeampaa ja etänä työskentely on tutkitusti huomattavasti raskaampaa. (Pulkkinen. 2022.) Huomattavasti väriä oppimistiimimme tekemiseen toi Rautalammin kunnanjohtajan Anu Sepposen vierailu linjoilla. Hän puhui paljon kulttuurin ja heimon johtamisesta sekä ihmisten kohtaamisen merkityksestä. Johtaja on olemassa johdettaviaan varten. Herättelevää oli myös, että hän kertoi poistuneensa yksityiseltä sektorilta arvo ristiriitojen takia.

Johtamisen valmennuskerralta jäi erityisesti mieleen ajatus siitä, että lopulta monet asiat ovat hyvin samanlaisia, vaikka tulemme erilaisista taustoista. Niiden avaaminen ja yhteinen ymmärtäminen vaativat vain dialogia, jolloin meillä on mahdollista päästä samalle sivulle asiassa. Kolme tiimimme synnytyksessä esiin nostamaa johtajuuden näkökulmaa olivat luottamus, kulttuurin johtaminen sekä johtajuuden (identiteetin) rakentaminen. Kun nämä viedään tiimikontekstiin, on mielenkiintoista miettiä mikä on esimerkiksi valmentajan ja johtajan ero? Miten nämä kaksi voisi yhdistää vai voiko niitä yhdistää? Yhtä lailla pohdittiin itsensä johtamista ja sen vaikeutta; haaste ei näytä olevan sen helpompi, vaikka mukana on vuosikymmeniä työelämässä olleita. Tavalla tai toisella kaikki tiimit pyörivät samanlaisten aiheiden äärellä, jokaisen kulma oli vain hieman erilainen.

ASIAKKUUDET – 27.-29.4.2022, SAHANLAHTI

Asiakkuuksien kerta oli ensimmäinen, kun olin yhdessä oman TM129 ryhmäni kanssa läsnä. Oli mielenkiintoista kohdata ihmiset vihdoin livenä. On aivan eri asia katsella hahmoja ruudulla kuin nähdä heidät oikeassa elävässä elämässä. Ihmiset olivat vilpittömän iloisia päästessään kohtaamaan toisiaan elävässä elämässä; lihallisesti, kuten valmentajamme Tatu sanoo.

Koska ryhmästämme merkittävä osa on opetusalalta asiakkuudet eivät ole mikään helpoin teema omaksua, mutta onneksi mukana on kaupallisen taustan omaavia ihmisiä sekä julkisella sektorilla yleisön kanssa työskenteleviä. Toki lopputulemana todettiin, että yhtä lailla tänä päivänä oppijat sekä heidän mahdolliset huoltajansa ovat asiakkaita siinä missä esimerkiksi yritysten asiakkaat. Heidän asiakassuhteensa vain muodostuu ja rajautuu vähän eri tavoin. Pohdimme oppimistiimissämme asiakkuutta vahvasti tunteiden kautta, sillä tunne on totta. Ja siitä miten asioita tehdään aina ihmiseltä ihmiselle, jotta voidaan saavuttaa paras mahdollinen asiakaskokemus. Millainen asiakaskokemus meille oli tullut tuolla kerralla valmennusympäristönä toimineesta Sahanlahti Resortista?

Valmennuskerralta jäi mieleen miten merkityksellistä on kohdata livenä. Ja miten kaikesta huolimatta prosessiin on suhteellisen helppo hypätä matkaan, vaikka et olisi ollut mukana kuin livenä. Synnytykset olivat tällä valmennuskerralla erittäin erilaisia eivätkä ainoastaan dialogiringissä istumista. Silti ihmettelen, miten niiden sisältö on jäänyt verrattain heikosti mieleen.

INNOVOINTI 30.11.-2.-12.2022, KARHUPIRTIT

Jouduin valitettavasti työkiireiden takia jättämään välistä innovoinnin kerran TM129 kanssa, mutta pääsin ristipölyttämään jo ennestään tuttuun TM133 ryhmään. Ajattelin prosessin etenevän tätä kautta parhaalla mahdollisella tavalla, jotta valmennus ei menisi aivan uuden opetteluksi ja tutustumiseksi. Tämä osoittautui hyväksi valinnaksi. Valmennuskerran rakenne oli ehkä perinteisestä poikkeava ja valmennus alkoi vierailulla Pontuksen koululla Lappeenrannassa, jossa tiimimallia on toteutettu sekä henkilökunnan parissa, että oppijoiden kanssa jo pitkään. Valitettavasti en itse logistisista syistä päässyt osallistumaan, mutta vierailu tuntui osoittaneen käytännön toimivuuden monelle. Toinen päivä alkoi Saimaan ammattiopisto Sampon opiskelijoiden vierailulla, jossa saatiin vielä yksi näkökulma lisää tiimioppimismallin toteuttamiseen. Ryhmä 133 on nyt käynyt peruskoulussa, lukiossa Ylöjärvellä ja saanut myös ammatillisen koulutuksen näkökulmia, enää ei minusta puutu kuin vierailu Tiimiakatemialla tai Proakatemialla.

Oli hauska huomata, että odotin valmennuskerralta jonkinlaista innovointihaastetta niin kuin moni muukin. Sitä ei kuitenkaan ollut eikä itseasiassa selkeää synnytystäkään. Puitiin oppimistiimissä kuitenkin siitä, miten ehdollistutaan nopeasti tiettyyn malliin, johon kaikkien valmennuskertojen tulisi asettua. Onko kuitenkin synnytystäkin merkityksellisempää, että tapahtuneista asioista käydään hyvä reflektio? Ryhmä 133 onnistui minusta tässä taas kerran erinomaisesti. Viimeisen päivän reflektio oli aitoa dialogia, yhteistä ajattelua ja se kertoo minusta tiimin kehittymisestä paljon. Yhtä lailla taklattiin yhdessä konflikti, joka tiimiä kohtasi, mutta ei siitä sen enempää tässä kohtaa.

Yhteisenä loppusynnytyksenä valmennuksesta oli ymmärrys siitä, että välillä on vain hyvä pysähtyä ja ikään kuin kellua. Myös työelämässä. Oppimistiimissä pohdittiin myös sitä mitä innovaatio tarkoittaa. Se on kenties jo hieman punaiseksi poltettu sana. Lopputulemana kumminkin innovaatioita syntyy myös jokapäiväisessä työelämässä jatkuvasti ja parhaat sellaiset tulevat pakottamatta. Se ei silti tarkoita, etteikö tavoitteellista innovaatioiden synnyttämistä voisi tehdä.

BRÄNDI 9.-11.2022, KYRÖSKARTANO

Koska minulta jäi väliin innovointi ryhmän 129 kanssa hieman jopa hämmennyin, kun sähköpostiini tipahti kutsu ennakkotapaamiseen. Olin ja aiemmin 129 innovoinnin valmennuksen aikana saanut viestiä, että olisiko vierailu Proakatemialla mahdollinen. Tästä syystä kenties ajauduin myös apuvalmentajaksi. Ennakkotapaamisessa allekirjoittaneelle tuli merkittävä vastuu seuraavasta valmennuskerrasta ja suunnittelimme muutenkin valmennusta ennakkoon melko paljon. Tämä johtui siitä, että edellinen innovoinnin valmennuskerta oli ryhmällä 129 ollut melko haastava, Satulinnassa oli ollut samaan aikaan sekoitettuna kaksi Tiimimestari ryhmää. Valmennuskerta oli jäänyt kenties hieman pinnalliseksi ja kokeilun luontoiseksi. Tämä vahvisti omaa ajatusta luottamuksen merkityksestä sekä psykologisesta turvallisuudesta, kun puhutaan tiimioppimisesta. Kaikkineen kuitenkin selvästi arvokas kokeilu sekä ryhmälle, että sen valmentajille.

Brändikerta alkoi vahvasti kotikentältä ensin lounaalta ravintola Rainasta, jossa Johannes ja Roope esittelivät myös ravintolan toimintaa. Siitä siirryimme Finlaysonin alueelle Proakatemialle pitämään check-in kierrosta. Tämän jälkeen jatkoimme Proakatemian sekä projektien esittelyllä. Oli erittäin mukavaa saada oma ryhmä vieraaksi. Tiimioppimisen käytännön toteuttamisen todentaminen on tehokkainta toteuttaa näyttämällä asiat toteen. Tästä osa jatkoi vielä brändivierailuille eri kohteisiin, itse jäin purkamaan iltapäivän antia Proakatemialle. Tästä suuntasimme illaksi Hämeenkyröön Kyröskartanolle.

Tämän valmennuskerran vahvaksi agendaksi asettui edellisen kerran purkaminen sekä Tiimimestareihin liittyvän tuotekehittämisen erikoisammattitutkinnon edistäminen. Tutkinnot ovat jääneet erittäin irrallisiksi valmennuksista ja niiden kautta lähdettiin hakemaan konkretiaa ja käytännön tuloksia. Toisen päivän aamupäivä purettiin edellisen kerran tuntoja sekä edellisen päivän vierailuja. Pääosin edelliseen valmennuskertaan liittyvät ajatukset olivat ristiriitaisia tai negatiivisia. Lounaan jälkeen mukaan saapuivat apuvalmentajiksi Arto, Katja sekä Krista Kipinästä. Heitimme alkuiltapäivän osalta pallon tiimin päätettäväksi ja osa lähtikin työstämään työtä itsenäisesti. Loppujen kanssa lähdimme yhdessä työstämään bränditeemaa tiimivalmentajan brändin sekä karaktäärin kautta. Tähän saatiin huomattavasti lisää kulmaa vierailevien apuvalmentajien kautta ja mukana dialogissa olleiden ajatus siitä mitä karaktääri kerralta haetaan, kirkastui huomattavasti.

Loppuiltapäivän ajan pureuduimme tutkintoihin, joita käsittelimme yhteisesti oppimistiimeissä. Muutamat halusivat jatkaa yllättäen itsenäistä työskentelyä ja tähän luonnollisesti annettiin mahdollisuus, ettei hyvää flowta hukata. Käytimme Proakatemialta Kipinän pajoista tuttua projektipajan kaavaa, jossa projektitiimi jakaa ensin alustuksessa ajatuksiaan ja sitten heränneiden kysymysten sekä ideoiden kautta projektia viedään dialogisesti eteenpäin. Selvästi tälle oli tilausta, sillä tuotekehittämistyöt ovat olleet irrallisia Tiimimestareista, vaikka se on kuitenkin valmistavaa koulutusta tuotekehittämisen erikoisammattitutkintoon. Loppureflektiossa valmennuskerta koettiin poikkeavuudestaan huolimatta erittäin hyödylliseksi ja konkreettiseksi. Vaikka osa ryhmästä työsti tuotekehittämisen tutkintotyötä merkittävän osan ajasta selvisi, että niitäkin eteenpäin vietäessä oli käyty runsaasti dialogia sekä hyödynnetty ympärillä olevia ihmisiä.

Valmennuskerrasta jäi erityisesti käteen konkreettinen kokemus valmentamisesta yhdessä oman Proakatemia tiimin kanssa. Itselleen pääsi myös konkreettisesti osoittamaan, että heikon punaisen langan voimaan kannattaa kaikesta huolimatta luottaa, vaikka asiat eivät menisikään käytännössä niin kuin ne oli alun perin suunniteltu. Paluumatkalla Tampereelle Globalin valmentaja Tatu sanoitti ääneen jo monta kertaa kuullun jutun mikä vain erityisesti nyt kolahti. Valmentamista oppii vain valmentamalla ja Tiimimestarit on mitä parhain paikka kokeilla, harjoitella sekä epäonnistuakin.

SEURAUKSET

Loppupeleissä tämänkaltainen valmennuskertakohtainen reflektio on vähän hölmö, sillä Tiimimestareita pitäisi tarkastella kokonaisuutena, mutta toisaalta kokonaisuus muodostuu noista todeksi eletyistä yksittäisistä kokemuksista. Oman osaamisen sanoittaminen voi olla todella vaikeaa ja uskon, että merkittävä osa esimerkiksi Proakatemialta valmistuneista kamppailee tämän haasteen kanssa. Tämä johtuu varmasti siitä, että vaikka ollaan tekemisissä myös paljon substanssiosaamisen kehittämisen kanssa, kuten esimerkiksi vaikkapa myynnin tai markkinoinnin suurin osaamispääoma on metatasolla. Tiimitaidoissa, resilienssin kehityksessä, uuden oppimisessa, asenteessa sekä vuorovaikutustaidoissa noin esimerkiksi. Lista on pitkä. Tämä sama koskee jollain tapaa myös Tiimimestareita, sillä siellä nimenomaisesti kehitetään metataitoja. Tietää osaavansa jotain, mutta sen sanoittaminen ääneen tai mittaaminen on vaikeaa. Tässä jos jossain on paljon omaksuttavaa esimerkiksi opetusalan henkilöstölle, joka on tottunut jatkuvasti mittaamaan osaamisen kehittymistä ja näkemään sen kovin konkreettisesti.

Tiimimestareissa kuljettu matka on vahvistanut omaa halua ja ajatusta toimia jatkossa valmentaja niin yksittäisille henkilöille kuin organisaatioille. Se on saanut myös minut miettimään miten valmentajuuden ja johtamisen voisi yhdistää parhaalla mahdollisella tavalla. Se vaatii paljon kokeiluja ja dialogia. Yhtä lailla Tiimimestarit matka on lisännyt omaa ymmärrystä siitä mitä tiimioppiminen on teorian tasolla, kun on tutustunut aihetta käsittelevään kirjallisuuteen, jota esimerkiksi Johannes on kirjoittanut. Me Proakatemialta tulevat stipendiaatit tiedämme jo paljon, mutta saamme myös paljon sillä, poistumme tutusta ympyrästä. On hieno ymmärtää miten ainutlaatuisessa ja kovassa oppilaitoksessa saamme kuulua yhteisöön, opiskella ja yrittää. Yhtä lailla ymmärtää myös paremmin, että miten huomattavasti kehitettävää olisi systeemisessä ymmärtämisessä tiimioppimiseen liittyen. Kenties Johanneksen ajatuksiin tutustuminen ja joidenkin metodien käyttöön ottaminen voisivat myös kehittää Proakatemian tiimien ja yhteisön toimintaa? Toisaalta joku syy siihenkin on miksi niitä ei ole otettu käyttöön.

Uskon, että matka on vasta alussa ja suunnitelmat kehittää valmentamisosaamista ovat vahvoja. Tavoitteena on suorittaa vähintään Ihmevalmentaja valmennus. Toivosin todella, että jonain päivänä pääsisin itse toimimaan yhtenä valmentajana Globalin ohjelmissa. Tähän sopii siis vain yksi Gandhin lause. Meidän on itse oltava se muutos, jota maailmalta haluamme. Tähän loppuun haluan tiivistää omat tämänhetkiset ja jatkuvasti kehittyvät ajatukseni valmentamisesta. Ne pohjautuvat Tiimimestari matkan kokemuksiin, Johanneksen lakeihin sekä tiimivalmentajan teeseihin (Partanen. 2018, 108-109.)

1. Valmentaja tekee työtään omalla persoonallaan.
2. Valmentajan tulee vaalia tiimin yhteistä aikaa ja auttaa heitä selkiyttämään oma päämääränsä.
3. Valmentajan tulee osata asettua objektiivisesti suhteessa valmennettavaan tiimiinsä.
4. Valmentaja ei koskaan saa menettää uskoaan valmennettavaan tiimiin.
5. Valmentajan on tärkeää todellisesti kuunnella ja ennen kaikkea osattava kysyä oikeita kysymyksiä.
6. Valmentajan pitää osata suunnitella, mutta toisaalta taas luottaa ohuen punaisen langan voimaan.
7. Valmentajan on tarvittaessa koottava ja selkiytettävä ajatuksia tiimille sekä varmistettava, että kaikki ovat samalla sivulla, vain näin pystytään sukeltamaan syvemmälle.

Toistan saman kuin esseen otsikossa. Tiimivalmentajana, tiimioppijana tai tiimiyrittäjänä toimiminen ei ole hit and run, se on never ending story. Näillä ajatuksin kohti viimeistä Tiimimestareiden karaktäärin valmennuskertaa.

Isaacs, W. 2021. Yhdessä ajattelemisen taito. Helsinki: Talentum.

Partanen, J. 2018. Tiimivalmentajan parhaat työkalut. Jyväskylä: Partus.

Pulkkinen, J. 2022. Kasvokkain vai etänä – Työelämän tottumukset luodaan nyt. Luento 1.10.2022. Musiikki ja media 28.9.-1.10. Tampere.

Tiimiakatemia Global. 2022. Tiimimestari. Verkkosivu. Viitattu 4.12.2022.

Tiimimestari

Tiimiakatemia Global. 2022. Tiimiakatemia Global. Verkkosivu. Viitattu 4.12.2022.

Kehity tiimiosaajaksi Tiimiakatemia Globalin avulla

Tuohimetsä, T. 2022. TM129 Orientaatio. Valmennus. 12.10.2022. Jyväskylä.

Kuva: Simonen, S. 2022.

Hei ja tervetuloa tutkimaan millaisia ajatuksia allekirjoittaneen matkan varrella Proakatemialla on syntynyt!

Kommentit
  • Tutta

    Kiitos, kun jaoit omat kokemuksesi ja ajatuksesi Tiimimestareista! Selkeästi matka, jolle kannatti ehdottomasti lähteä.

    13.12.2022
Kommentoi