”Olet hyvä tyyppi” -kirjan pirteän oranssi kansi pisti esiin marketin alekorista. Ensimmäisen Proakatemia vuoden aikana on kyllä tullut kahlattua läpi useampia self help -oppaita ajankäytöstä, itsensä kehittämisestä ja tunteiden tunnistamisesta ja niin edelleen. Hyvistä tyypeistä kertova kirja vaikutti kuitenkin mukavalta ja lukemisen arvoiselta.

Hyvä tyyppi omassa elämässä

Tiedostan olevani luonteeltani enemmän introvertti ja Idiootit ympärilläni -maailmasta lähinnä sinivihreä. Tämä ei automaattisesti tarkoita, etten osaisi vaikkapa sosiaalisia taitoja tai verkostoitumista. Se vain tarkoittaa, että minun pitää nähdä tietoisesti enemmän vaivaa kuin jonkun, jolle tällaiset asiat tulevat enemmän luonnostaan. Onkin helpottavaa ajatella, että nämäkin taidot ovat kuin vaikkapa kitaran soitto: tietynlaisille ihmisille sen omaksuminen on helpompaa kuin toisille, mutta kaikki voivat oppia hyviksi harjoittelemalla tarpeeksi. Toisaalta ”sosiaalista pääomaa” on vain tietty määrä ja kun se kuluu loppuun, ei jaksa enää aktiivisesti panostaa sosiaaliseen tilanteeseen ja siirtyy vain sen ”ylläpitoon”. Pääoma kun pääsee introverteillä latautumaan vasta omassa rauhassa ja hiljaisuudessa.

Sosiaaliset suhteet ja taito ylläpitää niitä ovat äärimmäisen tärkeitä niin omassa kuin työelämässäkin. Kirjaa lukiessa oli muuten mukava huomata oma kehityksensä vuosien varrella. Vihreät persoonat tunnistavat varmasti itsessään sen, että porukkaan on helppo sopeutua tai jopa sulautua. Olisi kuitenkin hyvä löytää tasapaino sopeutumisen ja oman persoonan ja mielipiteiden näyttämisen välillä. Kirjasta opin muuten myös uuden sanan ”assertiivinen”, joka tarkoittaa aktiivista ja napakkaa, puolensa pitämistä.

Nieminen tekee kirjassaan mielenkiintoisen huomion:

”Suosittelen hymyä perusilmeeksi, sillä neutraalia ilmettä ei ole. Kun sinulla on omasta mielestäsi neutraali ilme, näytät muiden mielestä usein väsyneeltä, surulliselta, vihaiselta, tylsistyneeltä tai ylimieliseltä.”

Tästä lainauksesta tulee ensimmäisenä mieleen karmiva, korviin asti ulottuva Liisa Ihmemaassa -kissan hymy. Ei ollut ehkä kirjoittajan tarkoitus. Kannatan kyllä hymyilyä ja positiivisuutta, mutta epäilen jonkin pienen ja neutraalin, kasvoilla pidettävän perushymyn olemassaoloa. Vaikutusta on myös ryhdillä, katsekontaktilla ja äänensävyllä (puhelintyötä tehdessäni meille opetettiin, että hyvä ryhti ja hymyily kuuluvat jopa äänestä). Käytöstään ei toki ole mikään pakko muuttaa. Mutta jos useammat eri ihmiset reagoivat sinuun jollain omasta mielestäsi ehkä jopa oudolla tai ikävällä tavalla, kannattaa kokeilla hienosäätää vaikka edellä mainittuja asioita.

Lisäksi kannattaa muistaa avata suunsa ja huomioida toiset. Lopulta pienillä arkisilla huomionosoituksilla, tekemisillä ja sanoilla on niiden kohteelle iso merkitys. Olemmehan kaikki itse omien elämiemme tärkeitä päähenkilöitä.

Hyvä tyyppi työ- & yritysmaailmassa

Yksi tärkeimpiä Proakatemian, sekä myös ulkomaan harjoitteluni pointteja on verkostoituminen, yhteyksissä pysyminen ja muistijäljen jättäminen. Jos lähetät vaikkapa vain sähköisen työhakemuksen jonnekin ja tyydyt odottelemaan vastausta, et kuule paikasta ehkä koskaan mitään. Eikä hakemuksessasi ollut välttämättä mitään vikaa. Se ei vain herättänyt mitään erityistä muistijälkeä hakemuksen käsittelijässä.

Myös Nieminen on kirjassaan samaa mieltä näistä tärkeistä pointeista. Hän toteaa, että ihmiset, no.. unohtuvat. Tämähän on myös todella helpottavaa sen suhteen, että virheesikin unohtuvat. Omista analyyseistasi huolimatta kenenkään ei ole tarkoitus olla ilkeä tai jättää huomiotta. Kaikilla on kiire omassa elämässään ja he eivät vain tulleet ajatelleeksi sinua.

Jos et siis ole aktiivinen ja tietyllä tapaa ”pidä itsestäsi ääntä” voi lupaavan työpaikan napata nenäsi edestä joku muu. Joku muu, joka esimerkiksi soitteli ja kysyi, onkohan hakemus löytänyt perille. Ja naps, papereita lukiessaan nimi ja ääni puhelimessa voivat yhdistyä hakemukseen ja saattavat viedä lähemmäksi paikan saamista. Eräässä koulutuksessa muuten puhuttiin jännityksestä soittaa yrityksiin. Siellä todettiin, että yritys saa kuitenkin jo paljon puheluita eri paikoista ja sinun puhelusi on vain yksi niistä – ei häiritse enempää kuin muutkaan eikä jää analysoitavaksi muita enempää. Tartu siis luuriin!

Kirjasta nostan myös ajatuksen siitä, ettei kannata miettiä liikaa, onko jokin suhde oleellinen ja siten siihen panostamisen arvoinen vai ei. Kannattaa tavata paljon uusia ihmisiä, sillä vaikkapa joku satunnainen tuttava saattaa tuoda mukanaan yllättäviä mahdollisuuksia vähän myöhemmin:

”Kun teet paljon, alkaa tapahtua. Useasta kokeilusta ja pienistä puroista kasvaa vaikka mitä. (–) Se mukava Teemu, jonka tapasit käsipallokurssilla viime viikolla, voi viiden vuoden päästä olla vaikka lapsesi kummi, matkaseurasi Italian kiertomatkalla tai uusi työnantajasi.”

Toinen hyvä pointti on muistaa myös, että fiilis ja tunteet ohjaavat meitä usein kylmiä faktoja enemmän. Liian asiakeskeisyyden sijaan on siis järkevää olla hyvä tyyppi myös yritysmaailmassa. Se tarkoittaa myös, että on huomaavainen toisia kohtaan ja kiinnostunut muista. Itsestään ja omista mielenkiinnon kohteistaan mukava jutella, niistä kysymällä on siis helppo saada keskustelu alkuun. Ja jos ojentaa työkaverille auttavan kätensä, saa varmemmin joskus vastapalveluksen. Pistetään hyvä kiertämään!