Johdanto

Idea esseen kirjoittamiseen tuli Tampereen Tipotien terveysasemalla suorittamani harjoittelun aikana, jolloin pääsin kohtaamaan monia nivelrikkoisia potilaita. Tekonivelleikkaukseen menevät tai siellä käyneet potilaat olivat itselleni uusi kohderyhmä, vaikkakin nivelrikko ja tekonivelleikkaus on käyty koulussa aikoinaan lävitse. Vastaava ohjaajani oli erikoistunut juuri näiden hoitoon.

Tekonivelleikkaukset ovat Suomessa varsin yleisiä ja Terveyden ja hyvinvointilaitoksen sivujen mukaan suomessa tehtiin vuonna 2016 noin 22 00 leikkausta, joista suurin osa keskittyi lonkkaan sekä polveen. Tekonivelleikkaus itsessään on kirurginen hoitomenetelmä nivelrikosta kärsivälle potilaalle, jonka kipu ei ole hallittavissa. Leikkaukseen turvaudutaan yleensä silloin, kun tekonivelleikkauspotilaalla on selkeä toimintakykyyn vaikuttava nivelen virheasento tai liikevajaus. Leikkauksena se on kirurginen toimenpide, jossa nivelpinnat pyritään korjaamaan ja vaurioitunut nivel korvataan uudella tekonivelellä. Tekonivelleikkauksen tavoite on parantaa potilaan kivut, kohentaa liikkuvuutta sekä palauttaa liikkumiskyky mahdollisimman hyväksi. Tämän vuoksi fysioterapia onkin tärkeä osa nivelrikkopotilaan hoitoa liikkumiskykyä ajatellen.

Mikä on nivelrikko

Nivelrikko on sairautena varsin yleinen ja se onkin maailman yleisin nivelsairaus. Nivelrikkoa esiintyy eniten polvissa ja lonkissa, mutta myös jonkin verran esimerkiksi sorminivelissä sekä selkänikamien välisissä nivelissä. Nivelrikon perimmäistä syytä ei tiedetä, mutta vaaratekijöinä tunnetaan ikääntyminen, perimä sekä ylipaino. Nivelrikolle altistavia ympäristötekijöitä ovat kuormittavat harrastukset, fyysinen sekä raskas työ tai traumoille altistava ammatti.

Nivelrikon oireena ensisijaisesti on usein kipu, joka pahentuu rasituksessa, mutta taas vastaavasti lievittyy levossa. Usein alkavan nivelrikon kipuihin liittyy liikkeellelähtökipu, mutta edenneessä nivelrikossa kipu ilmenee myös rasituksessa ja levossa. Useimmiten nivelrikossa myös liikelaajuudet heikentyvät huomattavasti ja nivel jäykistyy. Ensisijainen hoito nivelrikkopotilaalla on konservatiivinen hoito, joka tässä tapauksessa tarkoittaa usein harjoittelua fysioterapeutin harjoitteiden mukaisesti. Myös painonhallinnalla sekä vääränlaisen rasituksen välttämisellä edesautetaan nivelrikko potilaan taudin kehittymisen estämistä.

Ennen leikkaukseen menemistä

Fysioterapeutin ohjaama terapeuttinen harjoittelu on hyvä hoitomuoto, joka olisi syytä aloittaa jo heti nivelrikon alkuvaiheessa. Usein tekonivelleikkaukseen turvaudutaan, kun potilaan kivut ovat ärtyneet todella pahoiksi. Tätä leikkausta edeltävää vaihetta kutsutaan preoperatiiviseksi vaiheeksi, joka alkaa siitä, kun potilas saa leikkauspäätöksen ja päättyy siihen, kun potilas siirtyy leikkausosastolle operoitavaksi. Preoperatiivisen ohjauksen tavoitteena on parantaa potilaan valmiuksia leikkaukseen ja saada potilas ymmärtämään leikkaus- sekä jatkohoitosuunnitelmaa ja muut kuntoutumiseen vaadittavia toimia. Potilaan on tärkeä ymmärtää, että leikkaus itsessään ei riitä paranemiseen, vaan harjoittelua tarvitaan kuntoutumisen näkökulmasta todella paljon. Muutenkin ennen leikkausta on potilaan fyysinen kunto oltava hyvällä tasolla komplikaatioriskien vähenemiseksi, eikä potilasta leikata, mikäli hän on kipeänä tai jos hänellä on esimerkiksi pintahaava sormessa.

Harjoittelussa haastatellessani tekonivelleikattuja potilaita ja ohjaavaa fysioterapeuttiani, oli huomattavissa, että potilaat, jotka ovat sitoutuneet preoperatiivisessa ohjauksessa saamiensa harjoitteiden tekemiseen, ovat leikkauksen jälkeen aktiivisempia ja heidän sairaalakäyntinsä oli yleensä lyhyempi. Tutkimusten mukaan preoperatiivinen harjoittelu auttaa selkeästi kivun hallinnassa ja liikkumiskyvyn palauttamisessa. Myös ennen leikkausta suoritettava harjoittelu vähentää esimerkiksi lonkan tekonivelleikkauksen jälkeisen luksaation riskiä. Yleisesti ajatellen preoperatiivisen ohjauksen periaatteena on saada potilaan yleiskunto mahdollisimman hyväksi ennen leikkausta. Preoperatiiviseen ohjaukseen kuuluu kirjallisten harjoitteiden antaminen, joiden avulla potilas pystyy harjoittelemaan leikkaukseen valmistautuessaan. Harjoittelussani tapasin monia nivelrikkoisia potilaita, jotka olivat menossa Tekonivelsairaala Coxan arvioon, jossa tehdään aina tekoniveleikkauspäätökset. Harjoitteissa pyrimme potilaiden kanssa lisäämään nivelrikkoisen nivelen liikkuvuutta ja vaikuttamaan niveleen vaikuttavien lihasten voimaan.

Fysioterapia leikkauksen jälkeen

Leikkaavien ortopedien mukaan tekonivelleikkauksessa pyritään välttämään jänteiden, lihasten sekä nivelsiteiden katkaisemista. Pehmyskudosvaurioiden syntyessä ne kaikki noudattavat pääpiirteittäin samaa paranemiskaavaa. Vaiheet ovat tulehdus-, uudelleenmuodostumis-, kypsymis- sekä uudelleenmuokkautumisvaihe. Tulehdusvaihe käynnistyy aina heti vaurion tapahduttua ja sen tarkoitus on puhdistaa vaurioitunutta aluetta kuolleista soluista, jonka jälkeen paraneminen voi varsinaisesti alkaa. Uudelleenmuodostumisvaiheessa vaurioon alkaa ensin kasvaa hiusverisuonia, joiden tehtävänä on kuljettaa hapekasta verta ja rakennusaineita uusiutumista varten. Uudelleen muodostuminen alkaa normaalisti noin 36 tunnissa vaurion syntymisestä ja vaihe kestää noin 3 viikkoa. Liikelaajuuksia ajatellen kriittisimmät ajat ovat 1-4 viikkoa leikkauksesta, jonka vuoksi alun liikelaajuuksien harjoittelu on erittäin tärkeää.

Tipotiellä tekonivelleikatut potilaat tulevat 4 viikon jälkeen leikkauksesta kontrollikäynnille. Leikkauksen jälkeen potilas saa kirjalliset ohjeet Coxasta, mutta kontrollikäynnillä tarkastellaan paranemisen etenemistä. Tutustuin itsekin hyvin Coxasta  jaettavaan opaslehtiseen, jossa on koottuna harjoitteet ja neuvot mitä tulee leikkauksen jälkeen tehdä missäkin vaiheessa. Esimerkiksi polven tekonivelleikkauksen jälkeen on syytä aloittaa kevyt harjoitteleminen jo nopeasti leikkauksen jälkeen. Alussa harjoitteet ovat paljolti verenkierron vilkastuttamista ja liikkuvuusharjoittelua ja tällöin vielä kipulääkitykselläkin on iso merkitys. Alussa polven ja lonkan leikkauksien jälkeen käytössä on myös kyynärsauvat, joiden käyttö opetetaan potilaalle coxassa. Paranemisen edetessä lihasvoimaharjoittelu, venyttely ja liikkuvuusharjoittelu on tärkeässä osassa kuntoutumista. Potilaiden tullessa kontrollikäynnille Tipotien terveysasemalle, tarkastettiin harjoitteiden oikeaoppinen suoritustekniikka sekä mitattiin liikelaajuudet, joilla selvisi, onko mahdollisesti nivelen liike vielä rajoittunut ja kuinka paljon. Kävimme myös lävitse, onko potilaalla vielä ollut kyynärsauvat käytössä ja miten kävely sujuu niiden avulla.’

Pohdinta

Tekonivelleikkaukset ovat itsessään yksi kalleimmista erikoissairaanhoidon osa-alueista, mutta saavutettu vaste on haastattelemieni potilaiden mukaan ollut kuitenkin aina erinomainen. Mieleeni herää kuitenkin kysymys, miksi monet potilaat haluavat leikkauspöydälle, vaikka kipu ei olisikaan vielä niin haittaava. Usein tuntuu, että ihmiset näkevät juuri le

ikkauksen olevan se parantava tekijä, joka korjaa itsessään kaiken, mutta mielestäni juurikin terapeuttinen harjoittelu on kaiken avain. Voiko myös olla, että kasvava ikärakenteen muutos ja lihavuuden kasvaminen lisää tulevaisuudessa nivelrikkoisien potilaiden määrää? Toisaalta tekonivelleikkauksen tekniikkakin tulee varmasti paranemaan ja kenties vaikka itse ollessani vanha, niveliä korjataan jo tavalla mitä emme vielä tiedä.

Lähteet:

Terveyskirjasto.fi. 2018. Nivelrikko. www-sivu. https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00673

Hokkanen, K. Ikonen, J. Merikallio, J. Saarelainen, M. 2016. Polven tekonivelleikkauksen jälkeinen harjoitusohjelma työikäisille.

Tekonivelsairaala Coxa. 2018. Tekonivelleikkaukseni Coxassa – potilasohje. https://www.coxa.fi/wp-content/uploads/2018/01/coxa_potilasohje2_leikkaus_11082017_LR.pdf