Yksilö essee

Promisia Osk

Kuinka saan tarvittaessa tahtoni läpi? Siitä vaikuttamisessa on pohjimmiltaan kyse. Erityisen ajankohtaiseksi arkisen vuorovaikuttamisen lisäksi aihe nousi elämässäni vuoden vaihteessa, kun lähdimme rakentamaan 19 kollegan kanssa yhteistä tiimiyritystä. Vaikuttamisen ympärillä pyörivää kirjallisuutta on saatavilla suomen kielellä kohtalaisesti, mutta suurin osa kirjallisuudesta vaikuttaisi olevan hyvinkin populistista voodoota, jossa lähdetieto on melko pitkälti yksilöiden henkilökohtaisen empirismin varassa. Kirjailijoiden joukosta erottui Eevastiina Gjerstad, joka mainostaa itseään Suomen johtavana vaikuttamisen asiantuntijana ja tietokirjailijana. Hänen Näin vaikutat- teoksen omatessa kunnioitettavat 19 sivullista lähteitä, päätös oli helppo lähteä etsimään uusia ajatuksia vaikuttamiseen Gjerstadin teoksesta. Ajatuksia tukemaan luin aiheeseen liittyen Vivien Burrin Sosiaalipsykologisia ihmiskäsityksiä- kirjan, jossa käsitellään pintapuoleisesti sosiaalipsykologian historiaa ja tutkimuksia sekä niiden tuloksia. Opiskelen ohella myös The Great Courses:n kurssia: Your Deceptive mind: A scientific guide to critical thinking skills. Kaikissa näissä kolmessa lähteessä viitataan yllättävän usein samoihin tutkimuksiin ja niiden tuloksiin, toki jokaisessa hieman eri näkökulmasta. Pyrin tässä esseessä kuitenkin pohtimaan enemmän aiheesta allekirjoittaneelle heränneitä ajatuksia, kuin tutkimaan tieteellisestä näkökulmasta näiden kolmen lähteen yhtäläisyyksiä.

Meillä ihmisillä vaikuttaisi olevan suuri mieltymys ajatella, että olemme hyvinkin rationaalisia toimijoita, joiden itsenäiseen päätöksen tekoon on hankala vaikuttaa. Kuvittelemme olevamme jokainen hieman keskivertoa immuunimpi ulkoisille vaikutteille. Mitä enemmän aiheeseen tutustuu, sitä enemmän vahvistuu usko siitä, ettei asia olekaan näin. Ihmismieli vaikuttaisi olevan ohjelmoitu noudattamaan hyvin kuuliaisesti hyvinkin epärationaalisia vaikutteita, etenkin emootioita, kunhan ne on puettu riittävän haluttavaan muotoon. Ikään kuin meidät olisi suunniteltu pässeiksi narun päähän. Samaan hengen vetoon sanottakoon, että kyseiseen taipumukseen vaikuttaisi liittyvän ihmisten halukkuus yliarvioida oman onnen todennäköisyys, sekä oma fyysinen että älyllinen kyvykkyys. Tästä esimerkkinä Gjerstad viittaa kirjassaan tutkimukseen, jonka mukaan Yhdysvaltalaisista noin 90% pitää itseään keskivertoa parempana autoilijana. Näitä ihmisluontoon kuuluvia epäjohdonmukaisuuksia nosti esille jo 1700-luvulla moraalifilosofi Adam Smith, teoksissaan Kansojen Varallisuus ja Moraalituntojen teoria, jotka pohjimmiltaan tutkivat ihmistä moraalisena toimijana.

Tutkitusti aivoillamme on taipumus vääristää, pelkistää sekä luoda illuusioita aistimuksistamme. Tämä johtunee siitä, ettei ihmisaivojen laskentateho riitä sisäistämään objektiivisesti kaikkea vastaanottamaansa dataa. Elossa pysymisemme kannalta on ollut oleellista kyetä tekemään nopeita päätöksiä, lyhyiden epätarkkojen havaintojen perusteella. Tämä aiheuttaa suurta riskiä joutua manipulaation uhriksi.

Elämme digitalisoituneessa maailmassa, jossa informaatiota on tarjolla ähkyyteen asti ja siitä vielä paljon pidemmälle. Meihin kohdistuu jatkuvasti erilaisia vaikuttamis- pyrkimyksiä, joten ei muuta kuin foliohattua kireämmälle.  Sosiaalisen median valtaan nousun tukemana tietopohjaisen informaation rinnalle on noussut pseudotiede tai mielipidetiede, jossa mielipiteet ja kokemukset tunnutaan miellettävän faktoiksi. Tämä suuntaus on valitettavasti saanut liiallista huomiota myös klassisessa mediassa, jossa pseudotiede näyttäytyy usein tieteen kanssa lähes tasa-arvoisina, ikään kuin vertailukelpoisina näkemyksinä. Tämä viittaa edelleen siihen, ettemme tarkkaile maailmaa kovinkaan rationaalisin silmin. Uskomme asioihin, joihin haluamme uskoa. Lausahdus ”Että emme usko valheisiin siksi että meidän olisi pakko uskoa niihin, vaan siksi että haluamme uskoa niihin.” kuvaa hyvin meidän tapaa mieltää maailma ja ihmiset ympärillämme.

Onneksi meillä on kuitenkin olemassa parempia mahdollisuuksia suojautua haitallisilta vaikuttamispyrkimyksiltä, kuin foliohatut. Sanonta, että ”Tieto on valtaa” on edelleenkin voimassa, ehkä hieman eri tavalla kuin aikaisemmin. Mitä suuremman riippumattoman tietovarannon omaat, sitä helpompi sinun on suodattaa uusi relevantti tieto mielipiteiden joukosta. Tietoa tarvitaan, jotta voit vertailla uutta informaatiota vanhaan ja suhtautua siihen kriittisemmin.

Miten meihin pyritään vaikuttamaan? Oleellisinta vaikuttamisessa vaikuttaisi olevan, että vaikutteet pyritään istuttamaan salakavalasti mieliimme. Asiat tehdään helpoiksi hyväksyä, erimerkiksi toistamisen avulla. Saamamme vaikutteet rupeavat näin hiljalleen kuulostamaan tutuilta ja näin ollen myös turvallisilta.  Ajattelumme voidaan jakaa karkeasti kahteen eri systeemiin, Systeemi 1: n ja Systeemi 2: n (Daniel Kahneman, 2011). Systeemi 1 pyrkii nopeaan, automaattiseen ja mahdollisimman energatehokkaaseen ajatteluun. Systeemi nojaa vahvasti uskomuksiin ja olettamuksiin, ollen erityisen herkkä kaikille vaikutteille. Systeemin avulla pystymme reagoimaan silmänräpäyksessä saamiimme ärsykkeisiin, mutta nopeus saavutetaan tarkkuuden hinnalla. Systeemi 2 on ihmisille ominainen tahdonvaltainen ajattelumalli, jonka käyttö on merkittävästi kuormittavampaa, kuin edellä mainitun. Systeemin tarkoitus on tarkkailla ja tutkia objektiivisesti Systeemi 1: sen tekemiä havaintoja ja virheitä. Voisi sanoa, että Systeemi 2 toimii eräänlaisena vartijana mielemme ja vaikuttamisyritysten välillä, pyrkien analysoimaan mikä on totta ja mikä ei. Näin ollen helpoin tapa vaikuttamiseen, etenkin epärationaaliselta pohjalta, on pyrkiä antamaan ärsykkeitä, jotka vaikuttavat kiinnostavilta Systeemi 1:lle ja jotka läpäisevät Systeemi 2:n seulan käynnistämättä energiaa kuluttavaa kriittistä prosessointia. Eevastiina Gjerstad tuo esille kirjassaan Näin vaikutat toimia, joiden avulla vaikutteet voidaan naamioida niin, etteivät ne herätä uinuvaa systeemi kahta kriittiseen ajatteluun.

Psykologia on yksi viime aikoina nopeimmin edenneistä tieteen aloista. Mitä enemmän ymmärrämme ihmismieltä, sitä enemmän ymmärrämme myös sen heikkouksia. Eikä tietenkään liene yllättävää, että tutkimustuloksista ovat hyvinkin kiinnostuneita tahot, joilla on suurin intressi päästä vaikuttamaan. Tästä esimerkkinä Gjerstad nostaa esille kirjassaan Ison-Britannian parlamentin, jossa on perustettu erityinen ”Tuupaus yksikkö”, jonka toiminta perustuu käyttäytymistaloustieteiden tutkimuksiin tehokkaista vaikuttamisen keinoista. Yksikön toiminta on onnistunut luomaan Briteille jo miljoonien puntien säästöt. (Yle, 2015) Tässä tapauksessa tiedettä on käytetty varmasti pohjimmiltaan hyvien intressien ajamiseksi, mutta tämä ei toki ole aina itsestään selvää. Pidänkin etenkin nuorena yrittäjänä, toki myös yhteiskunnan jäsenenä, erittäin tärkeänä pysyä ajan hermolla vaikuttamiseen liittyvän tieteen kehityksessä, jotta voin paremmin ja tarkemmin tunnistaa yritykseemme kohdistuvat vaikuttamispyrkimykset, ja tietenkin tulevien neuvottelujen varalta omaamaan muutaman ässän enemmän omassa hihassani.