Lilja Harala, Anton Klemola

Kirjoitimme artikkelin Final Campin aikana toteutuneesta yhteistyöstä Veliko Tarnovon yliopiston kanssa. Esittelimme yliopistolla liiketalouden opiskelijoille ja opettajille tiimiopiskelu -mallia ja kokemuksiamme siitä. Pääsimme tapaamaan paikallisia innovaatiotapahtuman järjestäjiä yliopistolla. Meidät kutsuttiin myös kaupungintalolle tapaamaan varapormestaria ja terveydenhuollon edustajaa. Pääsimme keskustelemaan Veliko Tarnovon kaupungin tämänhetkisestä tilanteesta ja tulevaisuudennäkymistä.

LINKKI ARTIKKELIIN: 

http://esseepankki.proakatemia.fi/experiencesaregreatteachers/

Meidät vastaanotettiin ystävällisesti ja yhteistyökumppanimme olivat todella innostuneita tekemään jatkossakin yhteistyötä suomalaisten kanssa, erityisesti TAMK:in edustajien kanssa. Koemme Veliko Tarnovon olleen erittäin onnistunut ja opettavainen Final Camp -kohde. Bulgariassa historian vaikutus on koettavissa arkipäivässä. Veliko Tarnovossa historiaan tutustuminen oli oleellinen osa kaupunkiin tutustumista. Sofiassa ollessamme vierailimme Caritaksen kehitysvammaisten päiväkeskuksessa, jossa meidät myös otettiin vastaan vieraanvaraisesti. Lisäksi järjestimme Suomen suurlähetystölle tykypäivä -ohjelmaa, jonka aikana pääsimme myös tutustumaan tarkemmin suurlähetystön toimintaan ja suomalais-bulgarialaiseen yhteistyöhön.

Vierailu Caritaksessa 21.11.2017

Kehitysvammaisten keskus Caritaksessa vieraileminen antoi perspektiiviä suhtautua puutteisiin Suomen terveys- ja sosiaalihuollossa. Toisaalta havainnoimme ammatillisten lasien läpi ympäristöä: esteettömyys ei toteudu  vaikeakulkuisilla kaduilla eikä  rampittomissa ja hissittömissä rakennuksissa. Mahdollisesti tämän vuoksi emme juurikaan nähneet liikuntarajoitteisia ihmisiä julkisilla paikoilla. Saimmekin käsityksen, että vammaiset pääsevät poistumaan kotoaan vain vähän ja pääsääntöisesti perheet huolehtivat vammaisista.

Caritaksessa oli ammatillisesti kiinnostavaa nähtävää fysioterapeuteille ja sosionomeille. Caritaksessa työskentelee oma fysioterapeutti ja useita, erilaisiin osa-alueisiin erikoistuneita sosiaaliohjaajia. Fysioterapeutti otti terapiatilanteeseen avoimesti mukaan ja keskusteli samalla meidän kanssa omasta työstään. Pääsimme vertailemaan suomalaista fysioterapiaa bulgarialaiseen fysioterapiaan, jolloin oli mukava huomata eräänlainen universaalisuus fysioterapian toteutustavassa. Sosiaalialan näkökulmasta universaalius ilmeni eettisissä asioissa, joita pohdimme erään työntekijän kanssa. Bulgariassa on aiemmin ollut haastava tilanne kehitysvammaisten huollossa ja aiheesta on tehty skandaalin aiheuttanut dokumentti. Työntekijän kanssa keskusteltuamme sai vaikutelman hänen häpeävän maansa sosiaalihuollon tilaa verratessaan sitä Suomeen. Kuitenkin Caritaksen toiminta vaikutti olevan eettisesti kestävällä pohjalla.

Sosiaalisista aktiviteeteista pääsimme kokeilemaan taideterapiaa (art therapy) käytännössä.

Tykypäivä Suomen suurlähetystöllä 22.11.2017

Tykypäivä Sofian Suurlähetystön kanssa sovittiin ja suunniteltiin hyvissä ajoin ennen reissua. Se olikin ensimmäinen sovittu projekti Bulgariassa. Viime hetkellä ohjelmaan pyydettiin tekemään muutoksia, joihin pyrimme vastaamaan joustavasti. Tämän vuoksi päivän toteutus poikkesi merkittävästi suunnitellusta toteutuksesta. Osa aktiviteeteista peruuntui pari päivää ennen tykypäivää eikä suurlähetystö uskonut kaikkien tiimiläisten mahtuvan tiloihinsa tykypäivänä.

Saamamme palaute toteutuneista aktiviteeteista (mindfulness, itsepuolustus harjoittelu ja syvävenyttely) oli positiivista. He sanoivat olevan harmillista, että he eivät pystyneet hyödyntämään kaikkia tarjolla olleita aktiviteetteja. Kokemus opetti meille, että yllättäviä muutoksia voi tapahtua lyhyelläkin varoitusajalla. Yllättäviin muutoksiin vain tulee pystyä sopeutumaan. Emme osanneet varautua, että paikan päällä muutoksia tapahtuisi niinkin paljon. Koemme, että pystyimme siitä huolimatta joustamaan tilanteessa. Pohdimme, oliko Bulgarian poikkeavalla aikakäsityksellä osuutta viime hetken muutoksiin. Aktiviteettien vetäjät saivat hyödyllistä kokemusta ohjaamisesta ulkomailla vieraalla kielellä, mikä oli heille epämukavuus -alueelle menemistä. Siitä syntyi itsensä voittamisen -kokemus, joka lisäsi pystyvyyden-tunnetta.

Suurlähetystön työntekijät saivat virkistyspäivänsä aikana toivomaansa itsepuolustus-opetusta Liljalta. Kuvassa tarkistetaan miten muodostetaan oikealla tavalla nyrkki.

Veliko Tarnovo 23.-24.11.2017

Veliko Tarnovossa vastaanotto oli lämmin ja meidät huomioiva. Yllätyimme siitä, kuinka merkittävinä vierailijoina meitä kaupungissa pidettiin. Erityisesti ikäluokkaamme kuuluvien tuutoreiden järjestämä ohjelma oli antoisaa. Tuutorit osasivat kertoa Veliko Tarnovon historiasta kiinnostavasti ja vierailimme heidän kanssaan paikallisessa vanhassa Tsavaretsin linnoituksessa. Tuutorit olivat järjestäneet meille myös illaksi vapaamuotoista ohjelmaa, jossa pääsimme tutustumaan paikalliseen vapaa-ajan viettoon heidän johdollaan. Meille välittyi rento lämminhenkisyys meidän huomioimisessa.

Siirryimme yhdessä paikallisbussilla Velikon Tarnovo -osuuden pääohjelmaan eli presentaatiomme tiimioppimismallista yliopistolla. Ennen esitystämme meitä kuvattiin paikalliseen televisioon haastattelussa. Esitystilanteessa yleisöä oli niin paljon ettei osa mahtunut istumaan. Yleisö vaikutti kiinnostuneelta, mutta kysymyksiä esittivät vain harvat opiskelijat eturivissä. Myös takarivissä osoitettiin kiinnostusta esitykseen esimerkiksi ottamalla valokuvia dioista. Esiintyminen ei tuntunut vaikealta, vaikka tilanne olikin taas esiintyjille tuntematon. Taidamme olla jo niin tottuneita esiintymään erilaisissa tilanteissa, joita tulee tiimiopiskelussa ja Proakatemian yhteisissä tapahtumissa paljon. Esityksen aikana tarjosimme yleisölle Fazer:in suklaata ja salmiakkia, joka nostatti yleisön vireystilaa mukavasti. Suurin osa irvisteli salmiakin maulle!

Presentaation valmisteluun ja rakentamiseen olimme käyttäneet paljon aikaa, sillä tarkkaa tietoa esitykseen liittyvistä raameista ei ollut etukäteen ja halusimme tehdä hyvän vaikutuksen. Presentaatio kokosi hienosti yhteen puoltatoista vuottamme Proakatemialla, sillä emme olleet aiemmin näin systemaattisesti pohtineet mitä tiimioppiminen todella on ja mitä se tiimiltä edellyttää. Yliopistolla maailmankuvaa avarsi erilaiset oppimisen tavat ja hierarkkisuus. Olemme tottuneet opiskelijakeskeiseen oppimiseen, mutta Veliko Tarnovossa kohtasimme toisenlaisen todellisuuden. Opetus vaikutti visiittimme perusteella olevan opettajakeskeistä tiedonkaatamista opettajalta opiskelijalle.. Enää ei tarvitse ihmetellä, miksi Proakatemialla käy usein tiimioppimisesta kiinnostuneita kansainvälisiä vieraita. Kontrasti vaikutti suurelta ainakin Veliko Tarnovon yliopiston ja Proakatemian opiskelutavan välillä.

Perjantaille meille oli järjestetty yhteinen keskusteluhetki Veliko Tarnovon varapormestarin ja sosiaali- ja terveydenhuollon vastaavan kanssa. Keskusteluhetki toteutui kaupungintalolla, hulppeissa tiloissa vaikutusvaltaisten ihmisten seurassa. Edustaminen eri kulttuurissa vaikutusvaltaisten ihmisten seurassa oli uudenlainen tilanne meille. Keskustelutilanne oli hieno kokemus, mutta emme ole varmoja kuinka hyödyllinen se oli kummallekaan osapuolelle. Meille keskustelu Veliko Tarnovon kaupungin asioista oli mielenkiintoista, mutta keskustelun aihe oli pääosaamisalueemme ulkopuolelle. Toisaalta emme ole varmoja, miten keskustelu hyödytti heitäkään, ellei se myöhemmin johda heillä oivalluksiin. He olivat kiinnostuneita yhteistyöstä jatkossa esimerkiksi Tampereen kaupungin kanssa, mutta mehän emme vastaa niistä asioista. Haastavaa oli se, että kaikki eivät ymmärtäneet täysin kieltä, mutta silti tiimimme piti osoittaa tilanteessa kunnioitusta.

Tapasimme Veliko Tarnovon varapormestarin ja kaupungin edustajia kaupungintalolla

OIVALLUKSET

Matkaohjelma oli positiivinen yllätys ennakko-oletuksiin verrattuna. Ennen reissun alkua vaikutti siltä, että tiimiläisiltä puuttui aito innostus kohteista ja Final Campista. Tähän vaikutti se, että Final Camp -viikon kohteet kasattiin yhteen sekalaisesti tiimiläisten kontaktien perusteella, sillä emme saaneet tarpeeksi isoa projektia koko viikolle. Olisimme toivoneet viikon mittaista, ammatillisesti kehittävää projektia, mutta emme onnistuneet saamaan sopivaa toimeksiantajaa. Siihen vaikutti ehkä vaatimus ammatillisesta, tuottavasta projektista. Vaikeuksia aiheutti se, että pelkkien nettisivujen perusteella oli hankala löytää yhteystietoja ja muodostaa kokonaista kuvaa paikoista. Tämä oli haaste meille, etukäteissuunnitteluun tottuneille, sillä oli vaikea arvioida mitä odottaa kohteilta ja ottaa yhteyttä kohteisiin. Koemme, että epäonnistuimme siinä, että emme saaneet yhtään aineellista korvausta toteuttamistamme projekteista.

Caritaksen ja tykypäivän osalta koko kontaktointi, yhteydenpito ja suunnittelu olivat vain yhden henkilön vastuulla ja ainoastaan Veliko Tarnovon osuudessa kahdella henkilölle. Nyt ajateltuna vastuuta olisi pystynyt jakamaan myös tykypäivän ja Caritaksen osalta useammalle henkilölle. Vaikka kaikki vastuhenkilöt hoitivat mallikkaasti työnsä, olisi kahdesta vastuuhenkilöstä ollut hyötyä kaikissa ohjelman osuuksissa. Useamman vastuuhenkilön myötä tehtäviä pystyi jakamaan, ajatuksia pallotelemaan yhdessä ja samalla vastuuhenkilöt kannustivat toisiaan.

Emme aluksi huomanneet, että suomen puhuminen vierailukäyntien aikana on paikallisia kohtaan epäkunnioittavaa. Caritas -vierailun aikana puhuimme välillä keskenämme suomea ja tämän paikalliset saattoivat kokea epäkohteliaaksi. Pohdimme käyttäytymistä ja viestintää Final Campin puolessa välissä, minkä ansiosta Veliko Tarnovossa kieliasia ja sanaton viestintä huomioitiin paremmin.

Olimme päävastuussa kontaktoinnista ja ohjelman suunnittelusta Veliko Tarnovoon. Oivalsimme hyödyntää Proakatemian kv-tiimiltä ohjelman suunnittelussa. Saimme kv-tiimin kautta kontaktin Veliko Tarnovon yliopistolta ja myöhemmässä vaiheessa presentaation pohjaksi esityksellemme. Ajatus presentaation pitämisestä Veliko Tarnovossa heräsi alunperin kv-tiimin kanssa käydystä keskustelusta, sillä halusimme tarjota Veliko Tarnovon kontaktillemme jotain konkreettista alusta lähtien. Meidän oli vaikea miettiä, minkälaista osaamista voisimme myydä ulkomaille fysioterapeutti- ja sosionomiopiskelijoina. Päädyimme hyödyntämään Proakatemiaopintoja Veliko Tarnovon ohjelman rakentamisessa, mikä oli onnistunut ratkaisu.  

Sähköpostittelu Veliko Tarnovoon vei aikaa, sillä puolin ja toisin vastaamiseen liittyi useamman ihmisen mielipiteen kysyminen. Asioiden varmistaminen meni viime tippaan, mikä vaikeutti ohjelman kasaamista ja aikataulujen suunnittelua. Koko Final Camp -viikon ohjelma oli kuitenkin aikataulullisesti joustava. Jopa vielä Bulgariassa pystyimme muuttamaan lähtöaikataulua Sofiasta Veliko Tarnovoon. Emme tienneet tarkkaan mitä odottaa Veliko Tarnovolta, joten suhtautumisemme oli avointa. Vastuuhenkilöinä olimme innostuneita suunnitellusta ohjelmasta. Viikon jälkeen saimme myös palautetta, että Veliko Tarnovo oli ollut paras osuus Final Campista.

Viestintä

Tiimin kesken reflektoidessamme ymmärsimme kuinka monessa erilaisessa tilanteessa pääsimme harjoittelemaan viestimistä. Useammassa tilanteessa pohdiskelimme olimmeko tasavertaisia ammattilaisia vai opiskelijan asemassa, sillä monessa tilanteessa oli elementtejä kummastakin. Muutoin viestimisroolit oli jälkikäteen helppo jaotella näihin neljään ryhmään:

TIIMIN TOIMINTA PROJEKTIN AIKANA JA MATKALLA

Odotukset ja tavoitteet

Tiimiläisten odotukset reissun matkakohteesta olivat erilaiset emmekä keskustelleet niistä riittävästi. Osa oli matkustanut vähemmän, joten jo pelkkä reissulle lähteminen tuntui eksoottiselta. Toisille taas erikoinen matkakohde olisi tuonut haluttua hohtoa ja innostanut enemmän. Lopullisessa matkakohteen päätöksessä tiimi päätyi turvalliseen ratkaisuun, jolloin enemmän matkustaneet joutuivat luopumaan unelmistaan ja joustamaan tiimin edun vuoksi.

Asetimme Final Camp matkan tavoitteeksi videon tekemisen näytteenä ammatillisesta osaamisesta. Lisäksi kukin sai halutessaan kirjoittaa artikkelin, jolla osoittaa LinkedIn:ssä osaamistaan. Toivoimme, että Final Campin kokemusta jakamalla verkostoituisimme ja työllistyminen helpottuisi muidenkin huomatessa arvomme. Reissulla LinkedIn oli kokoava teema ja siitä pidettiin soluja reissun aikana. Ajattelemme onnistuneemme, sillä koemme jättäneemme hyvän vaikutuksen kaikissa paikoissa. Veliko Tarnovossa saimme lisänäkyvyyttä paikallisen television haastattelussa ja mahdollisesti julkaistavan artikkelin myötä. 

Johtaminen Final Camp -projektissa

Motivella on ollut Final Camp -projektin aikana kolme eri projektipäällikköä, joilla kaikilla on ollut oma tapansa johtaa. Final Campin alkutaipaleesta teki haastavan se, että tiimiläisillä oli paljon erilaisia toiveita ja vaatimuksia. Tämä teki projektipäällikön tehtävästä vaikeaa. Projektipäällikön oli kuunneltava tiimiläisten toiveita ja toisaalta tehtävä päätöksiä, joihin tiimiläiset eivät sitoutuneet riittävästi. Matkakohteen valitseminen oli pitkä ja haastava prosessi, mikä osaltaan vaikutti projektipäällikön vaihtumiseen ensimmäisen kerran. Tuossa vaiheessa Final Camp ei enää ollut kenellekään unelmaprojekti, minkä vuoksi kukaan tiimistä ei ollut täysin sitoutunut eikä ollut valmis panostamaan .   

Loppumotorolassa pohdimme, että emme osanneet vaatia tarpeeksi sitoutumista toisiltamme. Projektissa ilmeni myös niin sanottua dominoefektiä, jossa ehdotettua kaukokohdetta alettiin epäillä. Yhden epäröidessä oli muidenkin helpompi vedota henkilökohtaisiin syihin ja vetäytyä kaukokohteeseen lähtemisestä. Ristiriitaisten toiveiden ja uskon vuoksi projekti rikottiin useammaksi Final Campiksi. Rikotussa mallissa oli hetken ajan ajatuksena tehdä jopa kolme eri Final Campia reissua Kaukomaat – Eurooppa – Suomi -jaolla. Myöhemmin lopulliseksi projektin toteutustavaksi muodostui kaksi Final Campia, toinen Bulgariaan ja toinen Suomeen. Kuitenkin olemme tyytyväisiä, että saimme löyhästä sitoutumisesta huolimatta riittävästi ohjelmaa ja etukäteisjärjestelyt hoidettua, jotta pääsimme kaikki Final Campille.

Final Camp -reissun alkuvaiheessa ei ollut johtajaa, joka olisi huolehtinut esimerkiksi aikataulujen muutoksista ja päätöksistä. Tämän vuoksi päätöksien tekeminen oli vaikeaa ja se kuormitti kaikkia, kun kukaan ei ollut sanomassa viimeistä sanaa. Reagoimme tilanteeseen Final Campin loppupuolella, kun asia nostettiin yhteiseen keskusteluun. Tulloin projektipäällikkö vaihtui toisen kerran ja loppuosa reissusta johtaminen sujui selkeästi. Vaikka ennen reissua oli jo osittain keskustelua projektin johtamistyylistä, ei muutoksia kuitenkaan tehty ennen kuin vasta Final Campilla. Käymässämme keskustelussa tiimimme tuli siihen tulokseen, että johtohahmon puuttuminen vaikutti kuormittavan tiimiläisiä. Toisaalta osa oli kokenut joustavuuden hyvänä asiana Final Campilla eikä ollut edes kaivannut selkeää johtajaa. Toiset taas pitivät selkeää johtohahmoa tarpeellisena reissun onnistumiseksi. Meille kirkastui  tällä reissulla, kuinka erilaiset ihmiset kaipaavat johtamiselta erilaisia asioita.  

Yksilöiden tarpeet ja haaveet

Final Camp prosessin alkuvaiheilla olimme jo yhdessä lähdössä kaukokohteeseen, mutta kuitenkin epäilykset ja pelko saivan luopumaan suurelta vaikuttaneesta haasteesta. Pelkoa ja epäilystä aiheutti esimerkiksi rahojen hankkiminen pidempää reissua varten. Raha oli keino kanavoida pelot reissusta konkreekttiseksi, hyväksyttäväksi syyksi lopettaa kaukokohteen reissun tavoittelu. Pelkoa kasvatti myös vaikeus luottaa tiimissä toisiinsa, joka saattoi johtua avoimen keskustelun puutteesta. Ymmärsimme tämän vasta projektin loppumotorola -keskustelussa.

Läsnäolo Final Camp -projektin palavereissa oli kesällä ja koko syksyn aikana heikkoa, mikä osaltaan kasvatti pelon tunnetta. Epäilimme toisiamme; lähtisivätkö kaikki ja olisiko suunniteltu ohjelma toimiva. Aika ajoin joku ilmoittikin jäävänsä pois tai tulevansa mukaan pidemmälle matkalle. Lopulta suurin osa tiimiä oli valinnut Euroopan haluamakseen matkakohteeksi, siten että kaukokohteeseen haluavia oli vain muutama henkilö.

Tiimi on toiminut eri tavoin eri kokoonpanoilla. Tämä havaittiin konkreettisesti Bulgarian Final Campilla, jolle osallistunut porukka ei ollut ollut juuri lainkaan sillä kokoonpanolla yhdessä. Yhteishenki ei toteutunut samalla tavoin kuin jo edellisellä viikolla olleessa 24h -haasteessa. Yllättävien päätöksien tekeminen oli jopa poikkeuksellisen haastavaa reissun aikana. Vaikutusta oli varmasti myös, sillä olimme poissa Proakatemialta ja tutusta ympäristöstä. Vieraassa ympäristössä ihmisten heikommat puolet alkavat selkeämmin näyttäytyä ja jatkuva tiimin läsnäolo oli myös monille kuormittavaa. Pohdimmekin loppumotorolassa, että olisi ollut järkevää ottaa muutamaksi illaksi hotellimajoitus, jossa jokaisella olisi ollut omaa tilaa. Lisäksi päivistä muodostui lopulta yllättävän pitkän yhteisen illastamisen yms. myötä.  

Vaikka mahdollisuuksia yksityisyyteen olisi ollut, niitä ei kuitenkaan osattu riittävästi hyödyntää. Tämäkin asia tuli ilmi loppumotorolassa; valtaosa olisi halunnut enemmän omaa aikaa reissun aikana. Osaltaan kyse oli myös siitä, että oman ajan merkitystä ei ymmärretty tiimissä ennen reissua tai reissun aikana. Toisaalta myöskään yksilöt eivät osanneet tunnistaa omia tarpeitaan ja tuoda niitä muille esille. Vaikutti siltä, että pinnan alla kuohui, mutta yksilöt eivät tuoneet mahdollisia ristiriitoja yhteiseen keskusteluun. Ehkä tästä syystä Final Campin aikana yhteishenki ei vaikuttanut yhtä vahvalta kuin tavallisesti olemme Motivessa tottuneet. Koimme jokaisen reissussa olleen tiimiläisen spontaanin vuorovaikutukseen heittäytymisen olleen vähäistä. Tämä näkyi ulospäin osan vetäytymisenä ja päätöksenteon passiivisuutena. Myöskään osan huoliin ja tuntemuksiin ei tartuttu kunnolla yhteisissä keskusteluissa.

TULEVAT HYVITIIMIT – OLKAA ROHKEITA!

Halusimme kirjoittaa Final Camp projektistamme ja reissusta, jotta voisimme jakaa kokemuksiamme ja saamiamme oivalluksia. Toivomme tämän kirjoituksen hyödyttävän erityisesti tulevien hyvinvointitiimien Final Camp projekteja. Meille projekti ja matka eivät olleet opiskelujen huipennus kuten Proakatemialla ne tavallisesti ovat. Kokemuksemme projektin latteudesta johtui vaikeuksista sen suunnittelussa ja todennäköisesti tiimin sisäisestä epäluottamuksesta. Epäluottamus ruokki pelkoa emmekä lopulta uskaltaneet luottaa toisiimme. Final Camp on sitoutumista vaativa projekti, jossa koko tiimi on mukana. Loppumotorola auttoi ymmärtämään, että emme vaatineet riittävästi sitoutumista toisiltamme. Pyrimme miellyttämään kaikkien toiveita, mikä aiheutti tyytymättömyyttä ja johti vähäiseen panostamiseen.

Loppukeskustelussa pohdimme, että emmekö vain uskaltaneet vaatia tarpeeksi sitoutumista ja jahdata unelmien Final Campia. Sen sijaan tyydyimme turvalliseen ratkaisuun. Toivoisimme tulevien tiimien toteuttavan meistä poiketen Final Campillä projekteja, joista maksetaan jollain tavalla. Me tyydyimme tekemään ilmaiseksi ja vapaaehtoisesti, jotta vain saimme Final Campin jotenkin kasaan. Meidän oli vaikea toteuttaa hyvinvointitiiminä ammatillista projektia, joka tyydyttäisi ammatillisesti ja olisi lisäksi rahaa tuottava. Meillä oli Meksikoon hyvä kontakti ammatillista projektia varten. Enää voimme vain spekuloida olisiko korvaus ollut mahdollinen tuosta yhteistyöstä, sillä tiimin uskallus lähteä kaukokohteeseen mureni Final Camp -projektin suunnitteluvaiheessa. Emme saaneet enää palautettua innostusta Bulgarian matkallemme. Bulgarian matka oli silti meille antoisa. Kliseisesti todettakoon, että matkan aikana saimme perspektiiviä oloihimme Suomessa ja siihen, millaista on arkisesta pakerruksesta poikkeava reissaaminen tiimin osana.