Promisia on opinnoissaan viimeisellä vuodella, mikä tarkoittaa sitä, että edessä ovat ainakin Final Camp ja 24h innovointihaaste. Nämä ovat Proakatemian kenties arvostetuinta ja tarkastelluinta projektia tai suoritusta, jotka tiimiyritys elinkaarensa aikana tekee. Tiimillämme on vähintäänkin haastava tilanne, sillä kassastamme puuttuu euro, jos toinenkin Final Camp -matkan kustantamiseksi. Lisäksi monet meistä ovat jo löytäneet kutsumuksensa ammatillisella uralla ja keskittyminen menee ymmärrettävästi niihin. Vaikka asioissa on yleensä aina kaksi puolta, on myös tiimin edun nimissä tehtävän työn puoli huomattava. Final Camp ja projektit voivat kääntyä sattumankin kautta erittäin suotuisasti, mutta sen varaan ei voi laskea. On siis tärkeää, että jokainen promisialainen on lähtökohtaisesti motivoitunut tavoittelemaan yhdessä sovittuja tavoitteita: Final Campia Mauritiuksella sekä 24h innovointihaasteesta parasta mahdollista arvosanaa.

Luin motivaatioon liittyen Minna Rasilan ja Maria Pitkosen kirjan Motivaatio, työn ilo ja into. Sieltä löytyi monia hyviä mittareita motivaation kartoittamiseen sekä mahdollisten hankaluuksien voittamiseen. Kirjassa esiteltiin teoria, jonka mukaan ihmisellä on kaksi perusmotivaatiota: rakkaus ja pelko. Kaikki muut motivaatiot kanavoituvat näihin kahteen. Tarkastellakseni tämän teorian paikkansapitävyyttä, otin käsittelyyn Rasilan ja Pitkosen esiin nostamat yhdeksän ura-ankkuria, jotka vastaavat kysymykseen siitä, miksi teemme juuri tätä työtä – tässä tapauksessa olemme Promisian jäseninä:

Asiantuntijapätevyyttä olemme kerryttäneet merkittäviä määriä opintojemme aikana ja yksilöt saavat varmasti lisäpotkua siitä, että saavat tehdä sellaisia projekteja, joissa heidän oppimansa taidot pääsevät oikeuksiinsa. Esimerkiksi Ahlmanille tehty valmennussarja oli koko tiimillemme erittäin mieluisa projekti ja sitä on toteutettu hyvässä yhteishengessä ja tasapuolisesti. Toisaalta sellaiset projektit, jotka eivät ole palvelleet riittävästi tiimiläisten asiantuntijan sydäntä, on jätetty ottamatta.

Johtajuus ja esimiehenä oleminen on ollut tiimillemme kuuma peruna sillä vain yhtä ja ensimmäistä business leaderiamme lukuun ottamatta jokainen pestissä ollut on jättänyt sen syystä tai toisesta kesken. Näkisin tässä isona syynä sen, että meillä ei ole matkan varrella ollut riittävän selviä yhteisiä tavoitteita ja nyt loppuvaiheessa porukkamme intressit ovat jo niin hajallaan, että esimerkiksi business leaderin voi olla hankala saada kokonaiskäsitystä tiimin todellisesta iskukyvystä ja tahtotilasta.

Itsenäisyyden tarvetta ja itseohjautuvuutta olemme peräänkuuluttaneet liki koko opintojemme ajan. Meille on ollut haastavaa olla johdettavina yhtenä isona porukkana ja jokainen on vuorollaan keksinyt oman köyden, josta vetää. On toisaalta hienoa, että yksilöt ovat itseohjautuvasti löytäneet kutsumuksiaan, mutta emme ole riittävästi kiinnittäneet huomiota tiiminäkökulmaan. Nyt itseohjautuvuuden kääntämisessä tiimiin päin on haasteita, kun yksilöillä on edessään muun muassa opinnäytetyöt ja projektien eteenpäin vienti.

Turvallisuus ja ennakoitavuus ovat tietenkin jokaiselle ihmiselle jossain määrin tärkeitä ja siitä nostan hattua tiimillemme, että useimmiten toimimme varsin ennakoitavasti ja tiimissä on turvallista olla. Aivan loppuun asti esimerkiksi turvallisuuden psykologinen puoli ei ole mennyt, sillä monessa tilanteessa on nähtävissä, että henkilöiden mielissä pyörii ajatuksia, mutta on itselle edullisempaa olla päästämättä kaikkea ulos. Itsekin olen usein kokenut, että ”miksi sanoa tätä ääneen, jos kärsin siinä itse enemmän kuin mitä tiimi hyötyy.”

Paikkakuntaan sitoutuminen ei ole ollut missään vaiheessa meille ongelma. Vaikka koulumme sijaitseekin Tampereella, olemme läpi opintojemme kartoittaneet projektimahdollisuuksia ympäri Suomen ja jopa maailman. Olemme tehneet projekteja niin yrityksille muista kaupungeista kuin kutsuneet ulkopaikkakuntalaisia Proakatemialle tekemään yhteistyötä kanssamme. Tiimissämme on lisäksi paljon kansainvälisten asioiden tuntemusta, mikä lämmittää itseäni kovasti.

Luova yrittäjyys on ollut meille toisaalta helppoa, mutta silti niin haastavaa. Olemme kehittäneet paljon sellaisia projekteja, joissa luovuus on ollut avainasemassa. Miela Designroom on tietysti kruununjalokivemme, mutta esimerkiksi Squad Tampere -tapahtuma ja useat eri valmennukset ovat osoittaneet, mihin pystymme luovuuden nimissä. Tietynlainen hulluttelu ja kekseliäisyys ovat aina motivoineet Promisiaa.

Toisten auttaminen, omistava palvelu ja ”kutsumus” eivät kuulosta sellaisilta asioilta, jotka olisivat varsinaisesti Promisian vahvuus. En ainakaan kerrasta uskoisi, varsinkin tänään aprillipäivänä, että Promisia olisi kenellekään sen jäsenistä kutsumus itsessään. Promisia ja sen jäsenet ovat auttaneet toisiaan välittömästi ja välillisesti löytämään kutsumuksiaan, mutta siinä sivussa olemme unohtaneet kollektiivisesti sen, että Promisia on itse asiassa se yritys, joka on pidettävä hengissä, jotta kukin voi seurata kutsumuksiaan.

Haasteita meillä on ollut yllin kyllin. Tiimiimme on tullut uusia jäseniä ja meiltä on poistunut väkeä erinäisten syiden takia oikein olan takaa. Vasta opintojemme loppupuolella kokoonpanomme on vakinaistunut ja olemme alkaneet löytää sitä lopullista harmoniaa, joka auttaa meitä esimerkiksi mainituissa 24h innovointihaasteessa ja Final Camp -projektissa. Kaikki tulemiset ja lähtemiset sekä muut henkilöstöpuolen asiat ovat jättäneet jälkensä tiimiimme, mutta olemme oppineet elämään niiden kanssa. Yhteinen ymmärrys on hyvä motivaattori.

Elämäntapa, tasapaino ja harmonia kuvaavat siinä mielessä kaikki tilannettamme, että olemme kaikki samassa elämäntilanteessa. Korkeakouluopiskelijana vietämme arkeamme suurin piirtein samalla tavalla – kullakin on omat harrastuksensa ja kaveripiirinsä, mutta jokaiselta löytyy samoja elementtejä. Ne tuovat myös tiimin tekemiseen tasapainoa, kun yksikään jäsen ei ole esimerkiksi täysin erilaisessa tilanteessa kuin muut. Harmonia on tietysti sellainen asia, joka on välillä järkkynyt, kun ihmismielet ovat kalistelleet ajatuksiaan yhteen. Olemme kuitenkin aina päätyneet takaisin harmoniseen tilaan, jossa edetä. Se, että onko taustalla yhä jotain sellaisia kyteviä voimia, joista emme vain halua puhua, selvinnee aikanaan.

Rasilan ja Pitkosen kirjassa esitellyt yhdeksän motivaatioon liittyvää ankkuria osoittavat mielestäni hyvin sen, että tiimimme Promisia on todellisuudessa tehnyt hyvän työn yksilöiden ja tiimin motivoinnissa kohti tavoitetta. Jokainen on löytänyt oman identiteettinsä osana porukkaa eikä kukaan näytä tällä hetkellä ulospäin siltä, että kipuilisi motivaation puutteen kanssa. Olemme keskustelleet paljon luottamuksen merkityksestä, mutta tässä vaiheessa jopa luottamusta tärkeämmäksi seikaksi nousee juuri motivaatio. Jos kaikilla yksilöillä on yhtäläiset motivaatiotekijät, muodostuu tiimin yhteismotivaatio. Tällöin tavoitteen saavuttaminen helpottuu huomattavasti riippumatta siitä, kuinka luottavaisia tiimiläiset ovat toisiaan kohtaan. Vielä, jos luottaisimme toisiimme sataprosenttisesti, olisi onnistumisemme tavoitteiden saavuttamisessa hyvin todennäköistä.