Mistä puhutaan?

Lääketiede on täynnä normaali kulkijalle tuntemattomia lyhenteitä ja termejä. Jokainen on varmasti joskus kuullut puhuttavan aivoverenkiertohäiriöstä, mutta mitä ovat aivoinfarkti, ICH, SAV tai TIA ja miten ne eroavat toisistaan.

Aivoverenkiertohäiriöt ovat yleisiä ja pelättyjä sairauksia. Niihin sairastuu vuosittain noin 24 600 suomalaista ja se on Suomen kolmanneksi yleisin kuolinsyy. Sairastuneista 14 600 ovat aivoinfarktipotilaita ja loput 10 000 sairastuvat muihin aivoverenkiertohäiriöihin. Yhteensä aivoverenkiertohäiriöistä kuolemaan johtaa vuosittain noin 4500 tapausta. Luku kuulostaa suurelta, mutta olemme matkalla oikeaan suuntaan. Kuolleisuus näiden sairauksien osalta on puolittunut yli puolella viimeisen 20 vuoden aikana. Mutta miksi? Syitä on varmasti monia, mutta uskon lääketieteen kehittymisen sekä lisääntyneen tietouden terveellisistä elämäntavoista olleen suuressa roolissa.  

Aivot kuluttavat noin 20% valtimoverenkierron tuomasta hapesta. Aivosolujen hapenpuutteen sietokyky on kaikista solutyypeistä vähäisin, jolloin aivosolut tarvitsevat jatkuvasti happea ja glukoosia eli sokeria. Jos kaula- tai aivovaltimoissa verenvirtaus vähenee tai pysähtyy ja aivosolut lakkaavat saamasta tarvitsemansa hapen ja ravinnon, syntyy aivoverenkiertohäiriö. Aivoverenkiertohäiriö on seurausta pääasiassa kahdesta tapahtuneesta. Valtimoverisuoni voi mennä tukkoon eli syntyä aivoinfarkti tai se voi revetä eli syntyä aivoverenvuoto.  Aivojen biologia suojelee aivoinfarktissa nopeilta solutuhoilta, jolloin pysyvä vaurio alkaa syntyä vasta puolesta tunnista muutamaan tuntiin tukoksen synnyttyä. Hapenpuutteen kestäessä muutamia tunteja pidempään, hapenpuutteesta kärsinyt alue aivoissa voi vaurioitua pysyvästi. Vaurioalueen sijainti ja laajuus määrittelevät aivoverenkiertohäiriön seuraukset. Aivoverenkiertohäiriöihin kuuluvat aivoinfarkti, aivoverenvuoto, lukinkalvonalainen vuoto sekä TIA-kohtaus.

Korkea verenpaine on merkittävin vaaratekijä aivoverenkiertohäiriöistä puhuttaessa. Verenpainetta voidaan hoitaa terveellisillä elämäntavoilla ja lääkityksellä. Tupakointi on myös riskitekijä, sillä se nopeuttaa valtimoiden kalkkeutumista etenkin aivoihin verta vievissä kaulavaltimoissa. Tupakoidessa myös verenpaine nousee nikotiinin ansioista sekä tupakan savu lisää veren taipumusta muodostaa hyytymiä. Diabetes aiheuttaa muutoksia valtimoissa, mikä lisää vaaraa sairastua aivoverenkiertohäiriöön. Diabetes aiheuttaa myös usein kohonnutta verenpainetta, jolloin vaara nousee entisestään. Aivoverenkiertohäiriöiden riskiä lisää tiedetysti myös runsas alkoholin käyttö, sillä muihin ihmisiin verrattuna, alkoholistin riski sairastua aivoverenvuotoon on kaksinkertainen. Alkoholi on itsessään vaarallista, mutta nostaa myös verenpainetta ja aiheuttaa maksakirroosia, jotka lisäävät verenvuodon riskiä. Muina vaikuttavina tekijöinä pidetään korkeaa ikää, miessukupuoli, sydänsairaudet sekä ylipainoa. Mitä enemmän yksittäisiä vaaratekijöitä ihmisellä on, niiden merkitys kasva ja samalla riski sairastua aivoverenkiertohäiriöön nousee.

Aivoinfarkti

Aivoinfarkti on sairaus, jossa valtimo tukkeutuu äkillisesti, aiheuttaen aivokudokseen alueellisen hapenpuutteen eli verenpuutteen. Tämän seurauksena vaurion alueelle syntyy muutaman tunnin kuluessa pysyvä kuolio. Vuonna 2013 Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan aivoinfarktien osuus kaikista aivoverenkiertohäiriöistä oli 79%.

Yleensä aivoinfarkti johtuu verihyytymästä ahtautuneessa valtimossa, mutta tukkeuma voi kulkeutua aivoihin myös sydämestä tai kaulavaltimosta, eikä näin ollen ole paikallisesti aiheutunut. Aivovaltimon tukkeutuminen voi johtua esimerkiksi sydänperäisestä veritulpasta. Syynä on yleensä valtimoiden kovettumatauti eli ateroskleroosi. Kovettumataudissa verisuonten kimmoisuus yleensä heikkenee, jonka seurauksena verisuonet ahtautuvat ja pahimmassa tapauksessa tukkeutuvat.

Aivoinfarktin tyypillisiin ensioireisiin kuuluvat toispuolihalvaus, kömpelyys, puheen tai ymmärryksen häiriö, suupielen roikkuminen, näköhäiriöt tai kävelyn häiriöt. Näitä ensioireita kutsutaan myös puutosoireiksi, koska sairastuneelta käsitteen mukaisesti puuttuu joukko normaaleja aivotoimintoja.

Aivoinfarktin oireet saavuttavat huippunsa yleensä muutamissa minuuteissa tai harvemmin tunneissa. Aivoinfarktin saanut ei välttämättä itse edes tunnista oireitaan. Mitä nopeammin hoito päästään aloittamaan, sitä suurempi hyöty sillä saadaan aikaan. Akuuttihoidossa aivoveritulppa liuotetaan tai poistetaan mekaanisesti ensimmäisten tuntien aikana oireiden ilmaannuttua.

Aivoverenvuoto eli ICH (Intraserebraalivuoto)

Aivoverenvuoto on nimensä mukaan aivokudoksessa tapahtuvaa verenvuotoa. Yleisin syy aivoverenvuodolle on pitkäaikainen verenpainetauti, joka ajan mittaan heikentää valtimoita, aiheuttaen repeämän sen seinämään. Toisena riskinä valtimon repeämälle on verisuonen pullistuma.

On todennäköistä ja yleistä, että aivoverenvuodon oireet alkavat henkilön ollessa valveilla, sillä aivoverenvuodot syntyvät usein rasituksesta. Tällöin verenpaine on korkeammalla ja verisuonet altistuvat rasitukselle. Oireet ilmenevät hyvin äkillisesti ja kehittyvät nopeasti, jopa muutamassa minuutissa. Verisuonen puhjetessa, tuntee henkilö usein vuotamisen tai valumisen tunnetta pään seudulla. Monesti vuodon tunnetta edeltävästi, henkilö on kuullut napsahduksen. Heti näiden oireiden jälkeen on tyypillistä kokea päänsärkyä sekä oksentelua ja pahoinvointia. Vuodon ollessa suuri, saattaa henkilö vaipua tajuttomuuteen. Tajuttomuuden kestäessä yli vuorokauden on vain 15% todennäköisyys, että henkilö selviää elossa.

Aivoverenvuotopotilaista noin 30% menehtyy ensimmäisen kuukauden aikana vuodon alkamisesta. Sairaalahoitoa saaneista potilaista noin puolet jäävät henkiin ja potilaan terveyden tilaa voidaan pitää pysyvänä vasta vuoden jälkeen viimeisestä vuodosta. Tämä ei silti tarkoita, etteikö potilaan elämä voisi jatkua täysin normaalina välittömästi sairaalajakson jälkeen. Aivoverenvuodon jälkiseurauksena toispuolihalvaus on yleistä ja ylä- sekä alaraajat ovat usein halvaantuneet yhtä pahasti. Aivoverenvuodosta kärsineet ovat yleensä huonokuntoisempia, kuin aivoinfarktista toipuvat potilaat, joten kuntoutuksen aloittaminen on myös yleensä hitaampaa.

Sairaalahoitoon päästyään vuodon tapahtuminen selvitetään TT-tutkimuksen avulla ja myöhemmin vuodon tarkka sijainti angiografialla. Leikkaushoitoa harkitaan tapauksissa, joissa voidaan epäillä vuodon aiheuttavan mekaanista painetta aivoihin ja tätä kautta pahentavan potilaalla neurologisia oireita.

Lukinkalvonalainen vuoto eli SAV (Subaraknoidaalivuoto)

Aivoissa on kolme aivokalvoa, joista yksi on nimeltään lukinkalvo. Kun aivoissa tapahtuu verenvuoto ja se vuotaa tämän lukinkalvon alaiseen tilaan, kutsutaan sitä lukinkalvonalaiseksi verenvuodoksi eli SAVksi

Subaraknoidaalivuodon syynä on aivovaltimoiden, usein haarautumakohtien seinämien rakenteiden heikkous. Heikko kohta on joko synnynnäinen tai hankittu huonoilla elämäntavoilla, kuten tupakoinnilla. Valtimon heikkoon kohtaan muodostuu ajan kuluessa säkkimäinen pullistuma, jota kutsutaan sakkulaariseksi aneurysmaksi. Tämä jatkaa kasvuaan vuosien mittaan. Puhkaisevana tekijänä aneurysmalle voi olla runsas alkoholin käyttö tai esimerkiksi verenpaineen äkillinen nousu ponnistelun aikana, joskin puhkeaminen voi myös tapahtua unen ja levon aikana. Aneurysman kautta aiheutuneista subaraknoidaalivuodoista suurin osa tapahtuu Suomessa miehille, kun taas maailman laajuisesti enemmistön muodostavat naiset. Keski-ikä aneurysman puhkeamiselle on miehillä noin 45 ja naisilla noin 50 vuotta.

SAV:n oireet ovat usein vielä nopeammin syntyviä, kuin aivoverenvuodossa. Huomattavana oireena on kova päänsärky, joka tuntuu pahiten takaraivossa ja niskan seudulla. Ensimmäisen vuorokauden aikana on myös tyypillistä muodostua niskan jäykkyyttä. Lukinkalvonalaisen vuodon ollessa suuri on hyvin todennäköistä, ettei sen saanut selviä ja menehtyminen tapahtuu yleensä melko nopeasti. Aivokudokseen vuotanut veri aiheuttaa noin 5-10%:lle halvauksia.

Diagnoosi subaraknoidaalivuodolle tehdään alustavasti pelkkien tyypillisten oireiden perusteella, jolloin isossa roolissa ovat luja päänsärky sekä niskajäykkyys. Myöhempää ja tarkempaa diagnoosia varten tehdään TT-tutkimus. Jos vuodon tapahtuminen on pystytty varmentamaan TT-tutkimuksella, selvitetään seuraavaksi sen tarkka sijainti angiografialla.

Subaraknoidaalivuotopotilaat vaativat aina sairaalahoidon. Tutkimukset tehdään ja hoitoa toteutetaan pääsääntöisesti alle 75 vuotiaille, tajuissaan oleville potilaille. Angiografia tulisi toteuttaa heti ensimmäisen vuorokauden kuluessa vuodon toteamisesta. Kirurgista hoitoa annetaan, vain jos angiografiassa on todettu verisuonen pullistuma. Leikkauksessa vuotokohta pyritään saamaan kiinni mahdollisimman nopeasti, rasittaen potilasta mahdollisimman vähän. Valmiiksi huonokuntoiset ja iäkkäät potilaat haastavat hoidollisesti, sillä kirurginen leikkaus ei välttämättä rasittavuutensa takia ole vaihtoehto.

TIA (transient ischemic attack)

TIA-kohtaus tarkoittaa ohimenevää iskeemistä, eli hapenpuutetta aiheuttavaa aivoverenkiertohäiriötä. Kohtaus on kestoltaan yleensä lyhyt, noin 2-15 minuuttia ja on oireiltaan aivoinfarktin kaltainen. Ero aivoinfarktiin on se, ettei aivokudosvauriota tai neurologisia vammoja ehdi syntyä, jolloin normaali olo palaa jo pian kohtauksen jälkeen. Myös syyt TIA-kohtauksen takana ovat samat kuin aivoinfarktissa, tärkeimpänä niistä ateroskleroosi eli suonten kovettumatauti.

Jos kohtaus kestää kauemmin kuin tunnin, voi kyseessä olla jo pienimuotoinen aivoinfarkti. Vaikka TIA- kohtaus onkin yleisesti nopeasti ohi menevä, on siihen suhtauduttava vakavasti. TIA- kohtaus on usein varoittava merkki tulevasta aivoinfarktista. Tämän takia TIA-kohtauksen saaneena on aina syytä hakeutua hoitoon, vaikka oireet häviäisivätkin. Akuuttihoidossa tehdyillä kuvantamisilla ja laboratoriokokeilla pystytään havaitsemaan mahdollisia aivoinfarktin riskitekijöitä, jotka johtivat kyseiseen TIA- kohtaukseen.  Joka kymmenes TIA-kohtauksen saanut saa aivoinfarktin tai uuden TIA-kohtauksen viikon kuluessa.

TIA-kohtauksessa oireet alkavat aina äkillisesti ja ne ovat luonteeltaan paikallisia. TIA-kohtauksen oireisiin ei liity kipua. Mikäli oire on kaulavaltimoperäinen tai johtuu aivojen etuosien tai silmän verenkiertohäiriöstä, oireena on toispuolinen heikkous tai kömpelyys. Oireena voi olla myös puutumista, puheen tuoton- tai toisen silmän näön häiriö. Kaiken kaikkiaan oireet muistuttavat aivoinfarktia, jota ei voida poissulkea ilman aivokuvantamista.

Lähteet:

Aivoliitto. 2019. Mikä on aivoverenkiertohäiriö (AVH)?. https://www.aivoliitto.fi/aivoverenkiertohairio/faktat/

Atula, S. 2019. Ohimenevä aivoverenkiertohäiriö (TIA). Lääkärikirja Duodecim. Luettu 24.4.2020. https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00591

Sairanen, T. 2020. Aivoinfarkti. Duodecim terveysportti. Luettu 28.4.2020. https://www.terveysportti.fi/apps/ltk/article/ykt00889/search/aivoinfarkti

Sairanen, T. 2019. TIA. Duodecim terveysportti. Luettu 28.4.2020. https://www.terveysportti.fi/apps/ltk/article/ykt00888/search/tia

Soinila, S., Kaste, M. & Somer, H. (toim.). 2006. Neurologia. 2., Uudistettu painos. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim.

Tarnanen, K., Lindsberg, P., Sairanen, T. & Tuunainen, A. Julkaistu 2020. Tunnista aivoinfarkti – hoitoon ja heti! (aivoinfarkti ja TIA). Käypä hoito. https://www.kaypahoito.fi/khp00062