Tampere
24 May, Friday
25° C

Proakatemian esseepankki

Mitä Vuosigaala kertoo yhteisöstämme?



Kirjoittanut: Niina Piirainen - tiimistä Roima.

Esseen tyyppi: Blogiessee / 1 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 5 minuuttia.

Mitä Vuosigaala kertoo yhteisöstämme?

Vuosigaala 2023 Kuva: Hassan Chakir

Vuosigaala 2023

Tammikuussa 2023 juhlittiin taas Proakatemian Vuosigaalaa, tällä kertaa hulppeissa puitteissa hotelli Rosendahlissa. Vuosigaala on valmistuvien tiimien juhla, jossa koko yhteisö kokoontuu kunnioittamaan ja juhlistamaan heidän akatemiataipaleensa päätöstä. Vuosigaalaa koostuu suurelta osin erilaisista puheista ja palkinnoista, joita jaetaan valmistuvien tiimien ja koko yhteisön kesken. Näitä palkintoja ovat muun muassa Hall of Fame-maininnat ja arvopalkinnot. Arvopalkintojen kategoriat määräytyvät Proakatemian arvojen mukaan, joita ovat luottamus, rohkeus, teot, oppiminen ja menestys.  Palkittujen akatemialaisten lisäksi kuulimme liikuttavia kiitospuheita valmistuvilta tiimeiltä ja heidän valmentajiltaan. Puheita oli ilo kuunnella ja huomasin niissä muutamia yhdistäviä tekijöitä, jotka kielivät siitä millaisen jäljen elämä akatemialla ihmisiin jättää. Käytän tässä tietoisesti opintojen sijaan sanaa elämä, koska tiimioppiminen sitoo meitä yhteen paljon laajemmin, kuin vain opintojen osalta, mikä heijastui vahvasti mikin varteen päässeiden opiskelijoiden puheissa. Mitä muuta saamme tietää yhteisöstämme, kun tarkkailemme yksittäistä tapahtumaa, johon latautuu paljon odotusta, helpotusta ja jäähyväisiä?

 

Hullu matka

Kun proakatemialaiselta kysyy millainen paikka Proakatemia on, saadaan harvoin selkeää ja ytimekästä vastausta, tai jos saadaan, vastaus useimmiten sisältää termin hullu. Proakatemia kehittää meitä niin monella eri tasolla, että on vaikea kuvailla sitä mitä opinnot pitävät sisällään. Valmistuvien opiskelijoiden puheissa toistui hämmentynyt ylpeys ja tyytyväisyys siihen, millainen matka saadaan nyt päätökseen. Puheissa kuvattiin matkan haasteita ja vuoristoratamaista kulkua hyvistä hetkistä kiperiin tilanteisiin ja takaisin. Keskiössä oli kuitenkin kehitys, niin yksilön kuin tiiminkin tasolla. Jälkikäteen monet haasteet osattiin nähdä juuri kehitykselle välttämättöminä askeleina, vaikka ne eivät tapahtumahetkellä siltä tuntuneetkaan. Vaikka kehitys oli kollektiivista, sen ilmeneminen oli yksilöllistä – siinä missä joku oli saanut itsevarmuutta, toinen oli löytänyt nöyryyttä, tai siinä missä yksi oli saanut rohkeutta tulla esille, toinen oli oppinut mitä saavuttaa, kun astuu välillä taaksepäin kuuntelijan rooliin.

Toinen valmistuvia ja alumneja yhdistävä tekijä oli kipuilu yhteisöstä luopumisesta. Tiimioppimisen menetelmät ja oman tiiviin yhteisön rakentaminen saa aikaan sen, että koemme tavallisesta poikkeavaa kiintymystä ja yhteyttä yhteisöämme kohtaan. Tämä on todennäköinen syy aktiiviseen alumnitoimintaamme, kuten arvopalkintoja jakanut alumni Esa Lappalainen antoi ymmärtää. Tiimien yhteinen tulevaisuus yritystoiminnan tai muun yhteydenpidon osalta on vielä asia erikseen, mutta enemmän puheista huokui se kaipuu, joka jää Proakatemiaa ja yhteisöä kohtaa. Koen itse, että tällainen yksilön kehitystä tukeva ja yrittämiseen kannustava ympäristö on merkittävä voimavara. Kun on turvallinen paikka, jossa koetella taitojaan ja rajojaan sekä yhteisö, jonka arvot ovat perinteistä työkulttuuria modernimmat ja tiimipelaamista vaalivat, on varmasti kulttuurishokki vaihtaa työympäristö toisenlaiseen. Toivottavasti jokainen meiltä valmistuva voi omalta osaltaan viedä suomalaista työkulttuuria terveempään ja tuoreempaan suuntaan ja toimia yrittäjyyden esikuvana.

Vuosigaala 2023 Kuva: Hassan Chakir

Vuosigaala 2023 -Valmistuvien tiimien puheet Kuva: Hassan Chakir

 

Epävarmuus vaanii kehityksessä

Revenasta valmistuvan Miisa Hiltusen puhe muistutti minua aiheesta, josta olen keskustellut akatemialla aiemminkin. Miisa koki tiiminsä nuorimpana olevansa akatemialla liian aikaisin, koska muiden rohkeus ja teot tuntuivat omia suuremmilta. Miisa ei ole lainkaan ainoa, joka kokee iän tuomaa alemmuuskompleksia, mutta hieman huvittavaa on se, että tätä samaa ongelmaa voi katsoa ikäjanan eripäistä, ja silti kokea tuota samaa ulkopuolisuutta. Siinä missä tiimien nuorimmat arastelevat kokemattomuuttaan, minä tiimini vanhimmasta päästä koin olevani muita jäljessä, koska olin akatemialla vasta nyt. Vertailu on turhaa, mutta niin kovin inhimillistä.

Oppimisen ja kehityksen kulku ei ole suoraviivainen ja tasaisesti etenevä. Se vaatii yrityksiä, erehdyksiä, reflektointia ja sinnikkyyttä yrittää uudestaan, jotta voi hyödyntää epäonnistumisten tarjoamat opit. Luonnollisesti tällainen matka aiheuttaa meissä monenlaisia tunteita, joihin mahtuu niin ylpeyttä, pelkoa kuin epävarmuuttakin. Luottamuksesta arvopalkinnon pokannut, kolmannen vuoden tiimiyrittäjä Aleksi Kolunsarka totesi puheessaan, että kulunut lukuvuosi on tarjoillut myös rakoilua itseluottamukseen, minkä vuoksi yhteisön arvostus tuntui erityisen merkitykselliseltä. Samaistuin Aleksin kokemuksiin, koska olen ammentanut tuolta samasta epäilyksien saavista omallekin lautaselleni. Epävarmuudet sekä oman toimintansa ja roolinsa ajoittainen kyseenalaistaminen kuuluvat nähdäkseni kehittymisen ja kasvamisen prosessiin. Akatemiaympäristö ohjaa meitä jatkuvaan reflektointiin ja itsensä työstämiseen, jossa me opettelemme rajoja sille, kuinka tarkka syynääminen on milloinkin kannattavaa. Myös tiimi toimii meille peilinä, niin hyvässä kuin pahassa, ja välillä tarvitsemme sen tulkintaan apua. Nostan käteni ylös virheen merkiksi, että olen käyttänyt aikaa itseni soimaamiseen ja toimintani kyseenalaistamiseen vähintään kymmenen opintopisteen verran. Reflektointi ja palautteen pyytäminen on toki kannattavaa, mutta sen tulee tukea kehitystä, ei jarruttaa sitä. Näissä epävarmuuksien hetkissä minua on parhaiten auttanut turvallisten tiimikaverien tai valmentajan kanssa asioista puhuminen, jolloin saan uutta perspektiiviä ja kevyttä ravistelua muodostuneille oletuksille ja ajatusvääristymille.

 

Same in english

Proakatemian yhteisö on kasvanut ja kansainvälistynyt viime vuosina räjähdysmäisesti. Kaksikielisyys tuottaa ajoittain haasteita ja tämä näkyi myös Vuosigaalassa puheiden painottuessa pääasiassa suomeksi. Tuntui kurjalta, että suuri osa yhteisöstämme jäi ulkopuolelle siitä, mitä juhlasalissa tapahtui. Ymmärrän täysin, että yllätetty ja hieman herkistynyt suomalainen turvautuu helposti kotimaiseen kieleen, ja englannin puhuminen yleisön edessä voi ylipäätään tuottaa paineita. Meidän tulisi miettiä, kuinka voimme tukea yhteisöämme yhteisen kielen käyttämisessä. Voisimmeko hyödyntää tulkkausta, joko ihmisen tai tekoälyn keinoin? Voisimmeko jollain tavoin madaltaa kynnystä haparoida vieraan kielen kanssa tai auttaa sanojen löytymisessä? Suomalaiset puhuvat pääasiassa oikein hyvää englantia, mutta asetamme itse vaatimustasomme turhan korkealle.

Voi olla, että vielä puolitoista vuotta sitten olisin itsekin turvautunut äidinkieleen tuollaisen paikan tullen. Aikani Proakatemialla ja heittäytyminen kaksikielisyyteen on tuonut kuitenkin helpotusta englannin kylmiltään puhumiseen. Joltain osin olen varmasti saanut luottamusta ja rohkeutta omaan ilmaisuuni, mutta eniten tässä on auttanut se oivallus, ettei kukaan oleta minun puhuvan täysin oikein tai edes sujuvasti. Jos kahdesta asiasta täytyy valita, niin ennemmin nolaan itseni pyrkiessäni kommunikoimaan, kuin säästän kasvoni yhteyden kustannuksella. Koitan asettaa itseni siihen asemaan, millaista olisi olla maassa, jonka kieltä en ymmärrä, enkä saisi juttuseuraa, koska ihmisten standardit omalle kielitaidolleen olisivat niin korkeat. Haluan kannustaa siis kaikkia luopumaan itsensä nolaamisen pelosta ja priorisoimaan kommunikoinnin. Mitä enemmän me käytämme vierasta kieltä, sitä vähemmän siihen tulee kiinnitettyä huomiota.

(tämän esseen voit lukea englanniksi vaihtamalla kieltä sivun oikeasta yläkulmasta)

 

Fire on a dance floor

Kun puheet oli pidetty ja juhla-ateria nautittu, oli aika sytyttää tanssilattia liekkeihin. Hotelli Rosendahlin yökerho täyttyi juhlivista akatemialaista ja tanssilattialla nähtiin niin opiskelijat kuin valmentajatkin. Yhteinen juhlahumu oli käsin kosketeltava ja mietin mielessäni, että niinköhän perinteisten opintolinjojen bileissä lehtorit pistää parastaan tanssiringin keskiössä. Oli upeaa nähdä, kuinka heittäytyminen ja toistemme kannustaminen kantoi myös tällaisessa ympäristössä. Vuosigaala on yhteisölle todella tärkeä ja positiivisesti latautunut tilaisuus. Yksilön kunnioitus valmistuvia tiimejä ja koko yhteisöä kohtaan kasvaa taipaleen edetessä ja huomasin, että tilaisuus oli ainakin minulle tärkeämpi tänä kuin viime vuonna. Ymmärsin sen merkityksestä enemmän, samaistun sen sanomaan enemmän ja koin kuuluvani yhteisöön tiiviimmin. Vuosigaala on myös kaiken tämän lisäksi projekti, jonka järjestävät proakatemialaiset itse. Projektitiimi oli tehnyt todella hienoa työtä ja juhlan luonteesta tekee täydellisen juuri se, että se on 100% proakatemialainen.

Vuosigaala 2023 Kuva: Hassan Chakir

Pohdinta

Vuosigaala tuo parhaimmillaan esille Proakatemian hienouksia, niin yksilön kehittymisen kuin yhteisön yhteenkuuluvuudenkin osalta. Yhteisömme on kuitenkin nyt murroksessa sen jatkuvan kasvun, kaksikielisyyden ja ensi syksyssä häämöttävän muuton vuoksi, joten enemmän kuin koskaan tarvitsemme liimaa, joka pitää yhteisöä koossa. Kun mietin Vuosigaalassa ilmenneitä vahvuuksiamme yhteisönä, nostan esille tuon työlään kehityskulun, jota käymme yhdessä läpi, ylpeyden ja kunnioituksen yhteisöämme kohtaan, sekä vahvan toimijuutemme omien olojemme eteen. Nämä asiat voivat toimia työkaluina jatkossakin sille, että saamme yhteisön pidettyä tiiviinä. Vuosigaalan analysoinnin pohjalta sanoisin, että yhteisömme haaste on siinä, että yhteisöömme kasvetaan hiljalleen. Ensimmäisen vuoden opiskelijat ja kansainväliset tiimit ovat mielestäni hieman irrallaan ja vaikka integrointia toteutetaankin jo joltain osin, uskon, että siinä on vielä parannettavaa. Kuinka voisimme siis valjastaa vahvuutemme; kollektiivisen kehityksen, yhteisöylpeyden ja toimijuuden rakentamaan yhteisöstämme saumattomamman ja integroida nopeammin uudet tiimit osaksi kokonaisuutta?

Omalta osaltani aion integroida ensimmäisen vuoden opiskelijoita aktiivisella kummitoiminnalla ja osallistumalla yhteisötasolla sparreihin ja pajoihin, kuten Myyntipäivien valmennuksiin ja Team Leader-pajoihin. Kannustan ja näytän esimerkkiä kaksikielisyyden normalisoinnissa ja pyrin luomaan avointa ja lämmintä ilmapiiriä kaikkien tiimien kesken. Ensi viikon pajaohjelmassamme on Apuvien fasilitoima yhteisöpaja, joka on mainio tilaisuus tarkastella näitä haasteita koko tiimimme voimin. Sen lisäksi tutustumme tiiminä muutosjohtamiseen ja valmistaudumme Kuntokadulle muuttoon tavoitteenamme karsia turhat sopeutumisvaikeudet ja muutosvastarinta. Sopeutumiselle tulee antaa aikaa, mutta voimme omalla asenteellamme tehdä siitä nopeampaa ja miellyttävämpää. Voimme yhdessä tehdä yhteisöstä vielä tiiviimmän, hyödyntämällä vahvuuksiamme ja muistamalla kollektiivisen vastuun.

Kahden lapsen äiti, ex-myyntitykki, nykyinen tiimiyrittäjä ja oppija läpi elämän. Suuntana valmennustyö ja se mystinen balanssi työn ja perheen välillä.

Kommentit
  • Mikael Lindell

    Tosi hyvä, monipuolinen & ajatuksia herättävä blogiessee! Vuosigaala antaa valtavasti perspektiiviä siihen, mitä matka Proakatemialla voi parhaimmillaan merkitä yksilölle ja tiimille!

    8.2.2023
Kommentoi