Blogiessee julkaistu sivulla www.vaellusjourney.com

Monelle matka kohti itsetutkiskelua, omaa persoonaa kohti alkaa elämän pääpolulta eksymisen yhteydessä. Elämän mittaista vaellusta on mahdoton, sekä järjetön suunnitella etukäteen. Jokaisen matkan varrelle sattuu monenmakuisia muutoksia, sattumia sekä tapahtumia. Kaikki niistä ei ole mieluisaa, mutta jälkikäteen katsottuna on mahdollista havaita merkityksiä myös vaikeissa asioissa. Sillä hetkellä, kun kokee itsensä heikoksi, vaatii vahvuutta katsoa tilannetta isommassa kuvassa, eikä ainoastaan sen hetkisestä kärsimyksestä käsin. Isompaa kuvaa katsoessa on mahdollista havaita, että jotain täytyy joskus särkyä, jotta uudelleen liimautuminen vielä paremmalla tavalla olisi mahdollista. Minuus ei ole staattista, muttumatonta, eikä tarvitsekaan olla.

Erilaisten henkisten mankelien läpi kulkeminen muokkaa ihmisen persoonaa. Se muokkaa myös elämänkatsomusta ja tapaa ajatella, sekä kohdata muita ihmisiä. Jotain ehkä jää matkan varrelle ja jotain uutta tulee lisää. Usein oma arvomaailma kouliintuu uudelleen, tai uskoakseni vaikeissa elämäntilanteissa moni saattaa ottaa arvoihinsa katsauksen jopa ensimmäistä kertaa. Ennen omaa sairastumistani, olin hyvin suorituskeskeinen. En nähnyt niinkään arvoa asioilla, jotka ovat osa arkipäiviäni nykyään. Määritin itseni, sekä identiteettini selkeästi saavuttamieni meriittien kautta, eli koin itseni hyvin arvottomaksi epäonnistumisten myötä. Toipumiseni laittoi rytinällä arvoni uusiksi, ja nykyään pyrin suhtautumaan myötätunnolla epätäydellisyyttä kohtaan. Pyrin hyväksymään myös niitä hetkiä, jolloin on vaikea hyväksyä.

Millainen persoona sinä olet? Jos teoriassa luonne on sellainen osa minuutta, mikä mukautuu elämän matkan aikana, niin persoonan ydin pysyy samana. Oletko tuttu jo itsesi kanssa? Minä uskon, että matkan kohti omaa sisimpää voi aloittaa muutenkin kuin olosuhteiden pakosta ja elämäntilanteiden rytistessä. Itsetutkiskelua on mahdollista harjoitella siinä missä mitä tahansa muutakin uutta taitoa. Uskon, että sen voi aloittaa lempeällä katsahduksella omaan sisimpään, valmiudella ottaa vastaan mitä tunteita, ajatuksia, muistoja sieltä saattaakaan pulpahtaa. Kyse on sinuksi kasvamista ja omien tarpeiden sekä tunteiden kanssa tutuiksi tulemista. Tässä on kyse siitä Vaelluksesta, jolle me haluamme tarjota, sekä löytää matkaseuraa.

Kuten integraalipsykologian Fasilitaattori Tommi Kujala sanoi: ”Vasta sitten, kun emme usko omia ajatuksiamme siitä, kuka olen, mitä muut ajattelevat minusta, mitä haluaisin että muut ajattelevat minusta ja mitä minä ajattelen minusta, voimme ymmärtää: Minä olen mitä olen.”

Elämästä selviää toki ilman syvempiäkin pohdintoja. On kuitenkin totta, että henkistä älyä kehittäessämme kasvamme kohti itseämme, mutta myös laajemman perspektiivin vastuunkantajiksi. Jotta tämän matkan aloittaminen tai jatkaminen olisi sinulle helpompaa, haastan sinua ajattelemaan tai kirjoittamaan ylös vastauksia seuraavaan kymmeneen kysymykseen:

1. Olenko onnellinen siitä mitä teen?
2. Olisiko nuorempi minä ylpeä siitä, missä olen nyt?
3. Mistä olen kiitollinen juuri tällä hetkellä?
4. Mikä tekee minut onnelliseksi?
5. Milloin tunnen oloni parhaimmaksi?
6. Mitkä kolme asiaa haluaisin elämässäni muuttaa heti?
7. Pitääkö jokin asia minua hereillä öisin?
8. Mitkä ovat asioita, jotka saavat minut nousemaan sängystä aamuisin?
9. Mitkä ovat omista tavoistani sellaisia, jotka voin muuttaa saadakseni onnellisemman elämän?
10. Mitä minä todella elämältäni haluan?