Oletko koskaan miettinyt, miksi niin monet asiat on opittava kantapään kautta? Minä ainakin olen. Vaikka niin monet kerrat kuulet vanhemmilta, ystäviltä tai elämäsi muilta tärkeiltä tahoilta selkeitä havaintoja ja huomautuksia ihan siitä vierestä. ”Hei näytät aika väsyneeltä. Koska viimeksi olet pitänyt vapaata.” ”Taasko sulla on lounaaksi noin kevyet eväät?” ”Lähdetään illalla lenkille ja sen jälkeen saunaan. Tuletko mukaan?” Vastaat, ettei nyt ehdi, sitten kun tämä on ohi, voidaan katsoa uudestaan. Huomaat kuitenkin, että sitten kun hetki on mennyt ohi, on sinulla jo uusi tai kenties uusia tavoitteita, jotka menevät kategoriaan, ”sitten kun”. Mikä saa sinut toimimaan täysin arvojasi vastaan ja laiminlyömään oman hyvinvointisi, perheen tai ystävät? Huomaat yleensä matkalla varoitusmerkkejä, muttet piittaa niistä, koska pusket määrätietoisesti kohti uusia tavoitteitasi. Huomaat elämän kaventumisen, väsymyksen ja merkityksettömyyden tunteen vasta, kun olet yllättävän syvällä suossa. Vielä sinulla on pieni mahdollisuus kuunnella itseäsi ja tehdä korjausliikkeitä. Matka takaisin raiteille on kuitenkin jo melko pitkä ja tahmea. Tiedät mikäli vielä jatkat, tarvitset noustaksesi suosta jo muidenkin apua. Miksi sen, mikä on tärkeää, ymmärtäminen on niin pirun vaikeaa? Varsinkin silloin, kun kaikki on hyvin ja tulee tilaisuus tehdä houkutteleva valinta. Otat ensimmäisen askeleen ja huomaamattasi homma alkaa ajautua sivuraiteille. Yleensä ymmärrät merkittävien asioiden arvon vasta silloin kuin menetät ne. On kyse sitten terveydestä, lähimmäisistäsi, työpaikasta tai muusta yllättävästä tapahtumasta.

Äänikirjoja ja hyvinvointia

Kuuntelin ja kokeilin ensimmäisen kerran äänikirjoja kesällä 2018. Olin pitkään jo harkinnut tuttujen suosituksien perusteella, että ottaisin kokeilujakson äänikirjojen maailmaan, mutta aikaa moiseen ei mukamas löytynyt. Olin juuri tehnyt kaupat ja myynyt vanhan rintamamiestalonmaalausurakan. Tiesin keikkuvani muutaman päivän nosturin korissa ja tilaisuuteni tulleen. Muutama päivä työtä, jota on tahkottu aikanaan tuhansia työtunteja, takaisivat mahdollisuuden keskittyä myös kuuntelemiseen. Ei kun kuulokkeet korville ja valitsemaan kirjaa. Paljon lukusuosituksia saanut Oskari Saaren kirjoittama: Aki Hintsan, Voittamisen anatomia valikoitui kuunneltavaksi kirjaksi. Alkuun olin vähän skeptinen, mutta vaikutuin kirjasta. Tarinat Haile Gebreselassiesta, formulamaailman tähdistä ja huippujohtajista saivat ajattelemaan asioita. Samaistuin moneen allekirjoittaen Hintsan ajatukset pitäen ajattelumalleja hyvinä, olihan itselläni elämä sillä hetkellä hyvällä mallilla. Muutaman vuoden olin rakentanut elämääni arvostamiani asioita kunnioittaen. Elämä yrittäjänä kehitti ja työ oli mielekästä, sitä oli inhimillinen määrä ja joka päivä opin jotain uutta. Söin terveellisesti ja säännöllisesti päivittäin sekä kävin aktiivisesti ystävän kanssa kuntosalilla treenaamassa. Harrastin vähän liiaksikin tanssimista, mutta olihan se nyt mitä mainiointa ajanvietettä ystävien kanssa. Nautin myös juoksulenkeistä ja kymmen kilometrin hölkkälenkki taittui helposti alle tuntiin. Unet toisinaan olivat välillä kortilla, kun harrastuksia, ystäviä ja työtä riitti, mutta kun muu pakka oli kasassa voi satunnaisesti luistaa jostakin osa-alueesta. Parisuhderintamalla tapailin erästä ja välit perheen kanssa olivat hyvät. Elämä oli kaikin puolin tasapainossa.

”Menestys on hyvinvoinnin sivutuote”

Saari (2015, 65 – 66) kirjoittaa Hintsan havainnoista reissuiltaan Etiopiassa, joissa tämä vietti runsaasti aikaa menestyneen urheilijan ja moninkertaisen olympiavoittajan Haile Gebreselassien seurassa. Hintsa pohti, että osataan täällä länsimaissakin harjoitteluun ja ravintoon liittyvät asiat, mutta jotain erilaista Hailen tekemisessä oli. Menestyksekkäällä miehellä vaikutti olevan elämä kokonaisuudessaan kunnossa, vaikka ympäristö, jossa hän eli ja oli rakentanut menestyksensä, oli länsimaalaisen näkövinkkelistä askeettinen tai lähes elinkelvoton, mutta Hailelle vaikeat olosuhteet vaikuttivat olevan otolliset, jopa edukkaat. Mies oli onnellinen ja lähes täydellinen urheilija. Juoksevalla miehellä ei varsinaisesti ollut eri identiteettiä urheilumaailmassa tai kotioloissa. Hän vaikutti imevän energiaa joka paikasta siitä huolimatta, että hänen elämänsä oli kuluttavaa. Perhe, ystävät, ravinto, lepo, työ ja harjoittelu olivat tasapainossa. Ei ollut yhtään asiaa, joka olisi vienyt energiaa pois juoksemiselta. Kaikki ylimääräinen oli karsittu pois. Hailen mielestä keskeisimmät asiat matkalla menestykseen olivat: kurinalaisuus, kova työ ja tärkeimpänä sitoutuminen.

”Hänen elämänsä oli yksinkertaista ilman ylimääräisiä häiriötekijöitä tai houkutuksia. Keskittyminen olennaiseen oli helppoa. Hän tiesi tarkalleen, mitä halusi elämältään ja hänellä oli se kaikki.” (Saari 2015, 66).

Palautuessaan loukkaantumisesta Kuortaneella Hintsan leikattua Gebreselassie, oli hän vaikuttunut Suomalaisista lääkäreistä ja puitteista urheilupuistossa, mutta hän kuitenkin tuumasi Hintsalle, että mikäli Etiopiassa olisi vastaavasti yhtä hienot puitteet, ei maassa olisi yhtään huippu-urheilijaa. Kuortaneella oli vähän turhankin mukavaa ja kaikki asiat tehtiin hänen puolestaan. Kyse oli siitä, että Haile oli tottunut kantamaan itse vastuun tekemistään valinnoistaan ja tekemään niiden saavuttamiseksi tarvittavan työn. Suomessa hänen roolinsa oli lähinnä passiivinen ja piti tehdä vain se, mitä käskettiin. Hintsa oivalsi, missä valmentamisessa yleensä mennään pahimmillaan vikaan. Urheilijan valmentamisen sijasta pitäisi kiinnittää huomiota ihmiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, sillä se oli maailman kovimman kestävyysjuoksijan salaisuus. (Saari 2015, 67 – 68.)

Hyvinvoinnissa on kyse kokonaisuudesta

Oivallus siitä, että menestyksen perusta ja edellytys on kokonaisvaltainen hyvinvointi, loi pohjan Hintsan valmennusuralle. Pohdinnat siitä, ettei ihmisen voi olettaa luovan menestyksekästä tekemistä, jollei tämä voi hyvin, olivat merkittäviä. Voittaakseen tai menestyäkseen on ihmisellä oltava perusta kunnossa. ”Korttitalon päälle ei voi asettaa tiiliskiveä.” Näin ollen Hintsa purki ajatuksen seuraaviin hyvinvoinnin osa-alueisiin: yleiseen terveyteen, biomekaniikkaan, fyysiseen aktiivisuuteen, ravintoon, lepoon ja henkiseen energiaan. Hintsan pohdittua asiaa urheilumaailman näkökulmasta yhdessä nämä muodostaisivat kokonaisuuden, perustan hyvinvoinnille ja voittavalle tekemiselle. Hän oli luonut voittamisen anatomian, jota voi pitää pohjana urheilumaailman lisäksi kaikkeen muuhunkin. Kaikkien osa-alueiden ollessa tasapainossa, on ihmisellä mahdollisuus tavoitella parasta mahdollista potentiaaliaan. Maailman hyvinvointijärjestö WHO on määritellyt jo vuonna 1948 sen, että terveys tarkoittaa sosiaalisen-, henkisen- ja fyysisen hyvinvoinnin täydellistä tilaa. Samaa ajatusta noudattaa Hintsan kuuden osa-alueen ”menestyksen ympyrä”, jossa elämä on tasapainossa, ja jonka tarkoituksena on lisätä energiaa, elämän iloa ja hyvinvointia. (Saari 2015, 69, 70-73.)

 Core

”Ydin eli core on Hintsan tapa hahmottaa ihmisen minuus, eräänlainen henkinen profiili. Oman ytimen tunteminen tarkoittaa Hintsan ajattelutavassa itsensä, tavoitteidensa ja motiiviensa perinpohjaista tuntemista. Ydin muodostuu vastauksista kolmeen kysymykseen: Tiedätkö kuka olet? Tiedätkö, mitä haluat? Hallitsetko omaa elämääsi? Ensimmäisen kysymyksen tarkoitus on hahmottaa ihmisen identiteetti, toisen tulisi kertoa jotakin oman elämän tarkoituksesta, kolmas kysymys tutkii mahdollisia esteitä omien pyrkimysten mukaiselle elämälle.” (Saari 2015, 70 –73, 85–86.)

Kuva 1. Saari 2015. Aki Hintsa, Voittamisen anatomia.

Oivalluksia

Nyt myöhemmin ymmärrän oikeasti, kuinka merkittävän tärkeää kokonaisvaltainen hyvinvointi onkaan. Pian aikaisemmin kuvaamani hyvän jakson jälkeen vauhti kiihtyi ja uuvuin ensimmäisen kerran oikein kunnolla. Ystävän avustuksella katsottiin suuntaa uudestaan ja päädyin vähän liian nopeasti takaisin vastaavanlaiseen prässiin. En missään vaiheessa ennen tämän hetkistä aikaa ole saanut pysähdyttyä ja ladattua voimavarojani. Tämä on siis jo voimavarojen limiiteillä olemisen toinen aalto tai syvänne. Olen tavallaan kulkenut koko Proakatemiamatkani vajaalla teholla, enkä siis ole voinut saavuttaa tai käyttää lähellekään todellista potentiaaliani. En missään vaiheessa ole rakentanut uudestaan hyvää perustaa tai pysähtynyt kirkastamaan identiteettiäni. Pysäyttävää oli ohimennen kuulla ajatus siitä, että rehellisen kuvauksen omasta identiteetistäsi saisit, jos olisit nyt kärpäsenä katossa omassa muistotilaisuudessasi ja kuulisit kuinka ystäväsi ja lähimmäisesi kuvailisivat, millainen olit ihmisenä. Mieti tilanne omalle kohdallesi ja kysy itseltäsi elätkö sellaista elämää, jota haluat ja joka tukee arvojasi?

Ehkä nyt on siis korkea aika pysähtyä Hintsan Coren kolmen ydinkysymyksen äärelle: Tiedätkö kuka olet? Tiedätkö, mitä haluat? Hallitsetko omaa elämääsi? Edellisen esseeni tavoin, jossa pohdin arvojeni kirkastamista, vaatii identiteettini uudelleen miettimistä ja elämäntapani perusteellista uudelleen rakentamista tähdätäkseni kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Ehkä elämässä toisinaan vaaditaan johdannossa mainitun tärkeän asian menettäminen, jotta voi oivaltaa tai oppia palasia merkityksellisestä elämästä. On siis minusta itsestäni kiinni, mahdollistanko oman menestymiseni. Kysyin huhtikuussa valmentajaltani, mitä en näe tai minkä tiellä seison. Nyt tiedän vastauksen.

Olen kuitenkin huomannut, etten ole asian kanssa yksin, ja kuinka ilmeistä ihmisille on, etteivät he tahdo nähdä lähellä olevia olennaisia asioita. Sanontakin jo sen sanoo, että ”on mentävä kauas, jotta voi nähdä lähelle.” Ottakaa siis etäisyyttä ja pysähtykää aika ajoin tarkkailemaan elämäänne kauempaa. Rohkaiskaa myös ystäviänne tekemään niin, mikäli näette heidät taistelemassa vastaavien haasteiden kanssa. Pienillä teoilla on suuri merkitys.

LÄHTEET:

Saari, O. 2015. Aki Hintsa, Voittamisen anatomia. 1. painos. Painettu Eu:ssa: Werner Söderström Oy