Sijoittaminen sen eri muodoissa on yksi tekijä, joka on pyörinyt mielessäni miettiessäni menestyksen edellytyksiä. Olen jonkin aikaa pohtinut, millä perusteellä sijoitan aikaa, rahaa tai energiaani erilaisiin mahdollisuuksiin. Kiinnitänkö sijoittamiseeni edes riittävästi huomiota? Havahtuminen siihen, että mahdollisesti käytän niitä lähes suunnitelmatta, saa minussa aikaan kylmiä väristyksiä. Aika, raha ja energia kuitenkin ovat merkittävä osa kaikkia mahdollisia strategioita, oli kyseessä sitten henkilökohtainen elämä tai yritystoiminta. Kyse on johtamisesta ja resurssien kohdentamisesta. Miten johdan itseäni tai yritystäni? Mitkä asiat tai ketkä ansaitsevat huomioni ja millä perustein? Mitä menestyksekkäällä resurssien johtamisella voidaan parhaimmillaan saavuttaa ja mahdollistaa? Kuinka merkittävä tekijä hyvinvointi on tässä yhtälössä?

Aika on ydin valuutta

Usein saatamme pohtia rahan käyttämistä hyvinkin tarkkaan. Varsinkin silloin kun teemme elämämme isompia hankintoja, joissa liikutellaan kohtuullisia määriä rahaa. Mutta miksi aikaa ei suhteessa lasketa yhtä merkittäväksi resurssiksi kuin rahaa, vaikka kyseessä on varsinainen ydin valuutta? Kysymys koskee etenkin meitä nuorempaa väestöä. Johtuuko se siitä, että sitä on useimmilla kymmeniä vuosia vielä jäljellä ja rahaa vain rajallisesti? Vai siitä, ettei peruskoulujärjestelmässämme puhuta nuorille riittävästi viisaasta resurssien käytöstä vai eikö sille osata luoda riittävää merkitystä, miksi niin tulisi ajatella? Kenties. Usein iäkkäämpien ihmisten puheista kuulee, että he ovat ymmärtäneet ajan merkityksen, mutta valitettavan usein iso osa heistäkin liian myöhään, silloin kun se on käymässä vähiin. Kirjoitin aiempaan esseeseeni kysymyksen siitä, että miksi elämän tärkeimpiä asioita osaa arvostaa oikeasti vasta sitten, kun menettää ne?

Toki aikaakin pitää välillä käyttää rentoutumiseen niin kuin rahaakin, mutta harvemmin oikeasti tiedostamme paljonko niitä eri asioihin käytämme. Joka tapauksessa aika on johdettavista resursseistamme se, joka tuottaa useimmille meistä eniten harmaita hiuksia. Painimme itse luomamme kiireen kanssa valittaen toisillemme, kuinka ei vain yksikertaisesti ole aikaa mihinkään. Loppujen lopuksi tärkein asia, mitä rahalla ostamme, on aika. Mitä paremmin tienaamme, sitä helpommin voimme elättää itsemme ja perheemme. Ylimääräisellä rahalla mahdollistamme vapaamman ajan käyttömme. Sillä vapaus on se, mitä todella tavoittelemme.

”Arjen ahtaus johtuu tuhlatusta tulevaisuudesta”

Kuvittele, jos joku aamu herätessäsi saisit tilillesi käyttöön 86 400 puhdasta valuuttaa. Saisit tehdä sillä ihan mitä haluat, mutta se tulisi käyttää kaikki kyseisen päivän aikana. Miten käyttäisit saamasi varat? Mitä, jos sama toistuisi joka ikinen päivä? Mitä jos kerron sinulle, että valuutta, josta puhun, on aikaa sekunteina ja mainitsemani tili on kello ranteessasi? Vaikuttaisiko se valintoihisi tai toimintaasi? Elämässä mikään ei ole yhtä kallista kuin aika, miksi sitten elämme tuhlaten sitä?

Siteeraan (Sarasvuo, 2016) podcastissaan kertomaa lausetta. ”Arjen ahtaus johtuu tuhlatusta tulevaisuudesta.” Mielestäni lause on kerrassaan mainio. Se kiteyttää kiireen syy seuraus suhteen täydellisesti. Mikäli käytät aikaasi nyt holtittomasti sijoittaen sitä vääriin asioihin, vaikka tiedät että deadlinet ovat tulossa, seuraa siitä myöhemmin itse aiheutettu kiire ja ahdistus. Miksi niin usein Netflix voittaa opiskelun? Sarasvuo (2016) tarkentaa, että tavallaan nykyisyys on seurausta kaikesta menneestä ja kaiken tulevan syy. Jos haluat tuntea menneen, on sinun tutkittava olosuhteitasi juuri nyt, mutta jos haluat tietää ja tuntea tulevan tarkkaile ja tutki nykyisiä tekojasi. Tulevaisuutesi on seurausta nykyisistä valinnoistasi. Vanha sanontakin sen jo sanoo, että ”sen minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.” Miksi silti emme useimmiten näe valintojemme ilmeisiä syy seuraus suhteita ja teemme toistuvasti samoja huonoja valintoja? Koska olemme kaikki luonteeltamme viivyttelijöitä joissain asioissa. Mitä jos opettelisimme sijoittamaan aikaamme vähän viisaammin aiemmin?

Oleelliseen sijoittaminen

Meidän tulisi sijoittaa oleelliseen. Huomion arvoista on se, että kun aika on inhimillistä toimintaa, on sillä kaikista voimakkain korkoa korolle vaikutus. Ajan funktioina tapahtuvat muun muassa oppiminen, luottamuksen rakentuminen, tiimien muodostuminen, yrityskulttuurin rakentuminen ja strategioiden toteutuminen. Onnistuessaan niillä kaikilla on valtava korkoa korolle ilmiö. Sijoittaminen on parhaimmillaan yrittämistä, työn antamista ja johtamista. Joillekin se voi olla jopa unelman toteuttamista. Miksemme siis tavoittelisi edellä mainittuja ajan funktioita? (Sarasvuo 2018.)

Fakta on se, ettemme voi täysin hallita todellisuutta millään suunnitelmalla, mutta aina voimme valita paremmin. Todellista taitoa on valita strategiansa tunnistamiensa vaihtoehtojen joukosta. Vaikka menestymiseen ei ole yhtä ainutta oikeaa reseptiä, tarvitsemme tavoitteita. Merkittävää on huomioida se, että strategisesti niin henkilökohtaisessa kuin yrityselämässä voimme johtaa kolmea asiaa: aikaa, tilaisuuksia ja energiaa. Mikäli en emme suostu johtamaan aikaamme alkaa arki ja elämä muuttumaan ahtaaksi. Se kuinka väljää tulevaisuutemme on niin arjessa kuin työssä, omassa ja muiden, on seurausta tämän hetken valinnoista. Toisena voimme johtaa tilaisuuksia ja onneksemme elämässä on paljon varianssia eli vaihtelua, että erilaisia tilaisuuksia ja mahdollisuuksia tulee kuin liukuhihnalta. Opimme menneestä ja tulevaisuus on mahdollisuus oppia erilaisista syy seuraus suhteista tavoitellen parempaa elämää. Kolmantena voimme johtaa on omaa energiaamme. Parhaimmillamme olemme iloisia, uteliaita, myötätuntoisia ja kärsivällisiä. Energisinä keräämme ympärillemme positiivisia ihmisiä, pystymme ajattelemaan strategisesti ja kohdistamaan fyysistä ja positiivista tunne energiaamme oikein. (Sarasvuo 2018.)

Pohdinnan paikka

Arkeni on ollut ahdasta jo niin pitkään, etten edes muista milloin viimeksi olen siitä varsinaisesti nauttinut. Ehkä eniten asiassa harmittaa se, että syypää tähän olen minä itse. Tärkein asia, mitä elämästäni tällä hetkellä puuttuu, on tasapaino kaikilla osa-alueilla. Olen monessa mielessä kaksi askelta jäljessä ja nollatilanteen saavuttaminen tuntuu taistelulta. Tärkeimmät asiat elämässäni, joista aiemmin koin iloa ovat alkaneet nekin maistumaan puulta. En ole ikinä ollut kovinkaan hyvä nauttimaan saavutuksista, vaan siirtynyt tavoittelemaan jo seuraavia asioita, mutta nyt se tuntuu erittäin hankalalta. Tiimillämme menee paremmin kuin koskaan, mutta henkilökohtaisesti siitä on vaikea iloita. Mutta ymmärrän sen syy seuraus suhteen. Viitaten ajan, tilaisuuksien ja energian johtamiseen tein podcastiä kuunnellessa merkittävän huomion. Kiehtovaa on kuinka vahvasti kaikki kolme ovat linkissä toisiinsa. Mikäli niistä jotakin ei huomioi kunnolla alkaa paketti pikkuhiljaa sakkaamaan muilla osa-alueilla ja koko paletti on sekaisin. Mikäli johdat aikaa huonosti, väsyt ja tilaisuudet menevät ohi tai et ehdi reagoimaan niiden vaatimalla tavalla. Mikäli johdat energiaasi huonosti teet tilaisuuksissa huonosti harkittuja päätöksiä ja aikasi kuluu varmuudella vähän mihin sattuu. Mikäli hukkaat tilaisuuksia, käyt tyhjäkäynnillä ja jos tartut liikaa tarjoutuneisiin tilaisuuksiin tai et osaa luopua asioista, väsyt ja arki on ahdasta. Ihan helvetin yksinkertainen yhtälö niin kuin on moni muukin asia, helppo hiffata, mutta vaikeampaa toteuttaa käytännössä. Henkilökohtaisesti nautin pienistä ja yksikertaisista asioista, joten tässäkin suhteessa siihen on pyrittävä.

Heikoin osa-alueeni on varmasti tilaisuuksien johtaminen, vaikka se ehkä ulospäin näyttäytyy enemmän surkeana ajan ja energian johtamisena. Olen uupunut ja ylityöllistetty. Monessa määrin halu auttaa muita on kääntynyt itseäni vastaan. Olen tehnyt itsestäni vastausautomaatin, jolta varmasti saa apua tai vähintään linkin henkilölle, joka voi auttaa. Saatan kääriä hihat ja ryhtyä mukaan hommiin, vaikka asia ei liittyisi minuun tai se ei ole millään lailla vastuualueellani. Olen tavallaan siis hinnoitellut oman aikani lähes ilmaiseksi. Tavallaan auttamisessa ei ole mitään vikaa ja sitä pitääkin tehdä, mutta sen määrää pitää rajoittaa. Korjausliikkeitä on tehtävä ja opeteltava enemmän valmentajamaisempaa otetta oivalluttamalla ja vihjailemalla puuttumatta kaikkiin asioihin varsinaisesti. Annan tehtäväksi itselleni opetella kunnioittamaan omaa aikaani ja puntaroimaan, kuka aikaani ansaitsee ja miten paljon, jotta käytettävästä ajasta useimmiten hyödyn myös minä ja ne, jotka sen ansaitsevat.

Olen opetellut myös priorisointia, mutta valitsemiseen ja päätöksiin on laitettava vieläkin enemmän eforttia. Tällä hetkellä en voi tarttua uusiin tilaisuuksiin ellen karsi jostain tai aseta selkeitä maksimi määriä paljonko nykyisille tehtäville saa viikossa enintään laittaa aikaa, jotta palautumiselle ja vapaa-ajalle jää myös tilaa. Samaa ajatusta pitäisi miettiä ihan tiimitasollakin. Paljonko kukin käyttää maksimissaan aikaa esimerkiksi organisaatiota ylläpitäviin toimiin viikossa. Ajan on jakauduttava tulevaisuudessa entistä tasaisemmin henkilöiden kesken, jotta maksimaalinen aika ja jaksaminen tuloksen tekoon on mahdollista. Lisäksi arjen prosesseihin ja kannattavuuteen tulee kiinnittää huomiota, jotta niistä saadaan aikaa ajatellen optimaalisemmat. Yksi elämän suuria taitoja on osata elää rytmissä. Rutiineja tulisi rakentaa sellaisten asioiden suorittamiseen, joihin ei tarvita varsinaista ajattelutyötä. Sama pätee henkilökohtaiseen, että yrityksen toimiin. Aikaa ajattelulle ja suunnittelulle on tehtävä silloinkin, kun on kiire, ja jos prosessit tai toimintamallit eivät toimi. Kaikki lähtee rehellisestä tilannekuvasta eli positiosta. Asiat, jotka eivät toimi on ensin tunnistettava, jotta voidaan tulkita ja luoda skenaarioita, jonka pohjalta voidaan luoda uusia kokeiluja ja toimintaa. Tiimimme ei ole hirveän suunnitelmallinen tai tavoite orientoitunut, mikä on ehkä toiminnan suurin haaste. Tuloksissa se näkyy numeroiden lisäksi monellakin mittarilla ja sattumalla on roolia väärissä paikoissa. Osa tiimistä on ylikuormittunut ja osalla vaikuttaa olevan luppoaikaa. Meidän on opeteltava johtamaan eritoten aikaa.

Kokemuksen syvällä rintaäänellä olen astunut resurssien käytössä useasti harhaan. Kyse on kai ahneudesta, valtavasta halusta tehdä ja nähdä paljon asioita aina vaan emännän ja isommin, josta useasti karma muistuttaa ja palkitsee näpäyttämällä sormille. Tällä hetkellä omaa mieltä rasittaa käytössä olevat voimavarat, jota olen käyttänyt tuhlaillen vähemmän viisaasti. Luonnollisesti näin jälkiviisaana se on näyttäytynyt armottoman surkeana itsensä johtamisena, josta on seurannut kiire ja kehnot valinnat. Nyt hidastettuani huomaan, kuinka tärkeää ajattelulle on varata aikaa. Se on ainoa keino nähdä eri vaihtoehtoja kirkkaammin. Etäisyys ja tarkkailu ovat järkevän elämänhallinnan kannalta erittäin tärkeitä. Sitä varten joku on varmasti keksinyt lomailun, jotta se tapahtuisi ihmisillä automaationa. Tulevaisuudessa on löydettävä lisää rohkeutta tehdä valintoja ja luopua asioista, jotka eivät ole tärkeitä.

LÄHTEET:

Jari Sarasvuo. 2016. ”Arjen ahtaus johtuu tuhlatusta tukevaisuudesta”. Kuunneltu: 28.11.2021.

https://open.spotify.com/episode/1lFMXSzkDpdKDJZfY7vo1L?si=d544c8834530465f

Jari Sarasvuo. 2018. “Strategia on luopumisen taidetta”. Kuunneltu: 28.11.2021.

https://open.spotify.com/episode/3AzJkgn2Z3Orvht35QFXXq?si=zkxmpVTDQRGJprdQb6Tn0A