Olen kolmannen vuoden fysioterapeuttiopiskelijana osana Motive 8.0 – osuuskuntaa, joka toimii tiimiyrittäjäyhteisössä Proakatemialla tuottaen hyvinvointipalveluja. Hyvinvointiosuuskuntaamme kuuluu yhdeksän fysioterapeuttiopiskelijaa sekä kaksi sosionomiopiskelijaa. Proakatemialla olemme siis ainut sotealan tiimiyritys ja myös ainut moniammatillinen sellainen. Erotumme joukosta, mikä on ainakin äkkiseltään ajateltuna hyvä asia tai vähintään voimavara, jota kannattaa hyödyntää. Tulevaisuuden sotealan ammattilaisina meidän tiimistämme jokaisen on hyödyllistä osata joukosta erottumisen taito etenkin omien alojemme kovasti kilpaillulla kentällä. Tässä blogitekstissä aion kertoa rehellisesti mitä etuja ja haittoja Proakatemian innovatiivinen tiimioppiminen on tarjonnut tähän asti oman ammatillisen kasvuni sekä yrittäjyyteen liittyvien ominaisuuksien kehittymisen näkökulmasta.

Tämä teksti tulee olemaan täysin omaan näkemykseeni perustuva. En voi siis missään nimessä todeta, että tämä on koko tiimin mielipide. Lukiessasi tätä esimerkiksi mahdollisena tulevana motivelaisena, muista että kokonaisvaltaisemman ja luotettavamman näkemyksen saamiseksi tarvitset suuremman otannan. Lupaan kuitenkin puhua totta! Joten, eiköhän oteta käyttöön vanha kunnon burgerimalli, jota monesti palautteenannossa käytetään. Eli alkuun kerron hyviä asioita, välissä tulee miinuksia ja loppuun vielä positiivista, ei ruusuisesti, vaan rehellisesti.

Aloitetaan aivan alusta. Ajatuksenani hakiessani akatemialle oli, että näin TAMK:in fysioterapeutin tutkinto-ohjelmasta saa kaiken mahdollisen irti ja kynnys opintojen ja työelämän välillä pienenee. Jos vuotta tiimiopinnoissa verrataan ”normilinjalaisten” viimeisen vuoden lukujärjestykseen, on meillä ollut huomattavasti monipuolisempaa sekä työelämän haasteisiin soveltuvampaa sisältöä. Mikä parasta, olen oppinut valtavasti fysioterapian ulkopuolisia asioita, kuten taloushallintoa, markkinointia, suoramyyntiä, oman osaamisen hinnoittelua ja niin sanottua hiljaista tietoa tiimiyrityksen tai oikeastaan minkä tahansa yritystoiminnan pyörittämisestä käytännön työn kautta. Vaikka minulla olikin jo valmiiksi parin vuoden taustaa yksityisenä elinkeinonharjoittajana, ja ajattelin: “Tuleekohan akatemiasta olemaan todellisuudessa minulle hyötyä?”, voin heti sanoa hyötyneeni suuresti. Osaan nyt välttää useammankin tulevaisuuden sudenkuopan, kuten innokkaan startup-yrittäjän sokean tarttumisen jokaiseen toimeksiantoon, josta vaan voi saada rahaa. Oma aikani yrittäjänä on nyt arvokkaampaa, hyvä niin. Proakatemia on turvallinen paikka kokeilla siipiään ja onnistua, mutta vielä turvallisempi paikka epäonnistua, oppia ja kehittyä.

Ruusuilla tanssimista tämä ei kuitenkaan ole ollut. Alku akatemialla oli hyvin epämääräistä ja ajoittain ihmeellistä seilausta. Syksyllä tuntui monesti, että me Motiven tiimiyrityksenä jäimme huomiotta todennäköisesti kahden syyn takia: muut tiimit eivät tienneet meistä tarpeeksi emmekä me tienneet yhteisön toimintatavoista ja mahdollisuuksista tarpeeksi. Olimme aluksi kuin väliinputoajia, emme kenenkään maalla. Pakotettuina käymään fysioterapian harjoitustunneilla, jotka olivat toki hyödyllisiä, mutta veivät yhä enemmän resursseja akatemia-arkeen integroitumisesta. Tiimimme kahdella sosionomilla riippuvuus peruslinjan opintoihin on ollut vieläkin intensiivisempi, mutta heidän puolestaan en voi puhua tämän enempää. Ennen vuodenvaihdetta useampaan kertaan tuli fiilis, että aika akatemialla ja Motivessa menee hukkaan ja se ärsytti

On ollut myös sotealan palkattomat harjoittelut, jotka ovat sotkeneet kokonaisuutta entisestään. Kaikki tiimimme jäsenet kokevat ammatillisen kehittymisen kannalta elintärkeäksi päästä kliiniseen kenttätyöhön, mikä ei mahdollistu akatemian projektien kautta samalla tavoin, vaikka kuinka yrittäisi. Täten tiimimme on ollut hyvin rikkonainen läpi vuoden eikä myyntiä muutamia projekteja luukunottamatta juurikaan syksyn aikana saatu. Lisäksi esseet ja opinnäytetyöprosessi on meinannut ajaa osaa porukasta liian lähelle uupumusta, itseni ajoittain mukaan lukien. Onkohan tämä liiankin aitoa yrittäjäoravanpyörän simulointia?!

Ehkä, ja toisaalta sitä olen myös tietoisesti lähtenyt hakemaan. Itsensä uudenlainen haastaminen tulisi olemaan selviö, kun viime keväänä saimme tiiminä perehdytystä akatemiaelämään. Työkuorman määrä kyllä silti yllätti ja oudosti myös se, että kaikkea mitä tämän vuoden aikana olisi halunnut Motiven alla toteuttaa, ei ole ollut ajan puutteen takia mahdollista. Akatemia-aika ainakin toistaiseksi on kuitenkin antanut enemmän kuin ottanut. Vuosi Motivessa on ohjannut minua erottumaan edukseni, olemaan suunnitelmallisempi, asettamaan tavoitteita ja luomaan reittejä niiden saavuttamiseen. Olen luonut tulevaisuuden kannalta potentiaalisia verkostoja. Tästä kaikesta on kiittäminen yhteisöä nimeltä Proakatemia, johon kuuluminen on ollut sekä taakka, että suuri mahdollistaja. Tiimin toiminnasta voin vielä sen verran sanoa, että nyt keväällä, ainakin omasta mielestäni, Motive 8.0 on alkanut kukoistaa. Tiimimme on ollut rohkeampi sekä näkyvämpi ja koen, että juuri näistä syistä saanut onnistumisia myös taloudellisesti.

Kun täältä joulukuussa valmistun, olen varmasti valmiimpi kohtaamaan tulevaisuuden työelämän ja oman yrittäjyystaipaleeni haasteet. Joulukuuhun on kuitenkin vielä pitkä aika, ja minusta tuntuu, että tiimimme on vasta päässyt alkuun. Motive 8.0 ja sen jäsenet tulevat saavuttamaan vielä upeita asioita. ISOJA JUTTUJA TULOSSA!