Tasan vuosi sitten voin todella huonosti. Oloni oli todella huono niin fyysisestikin kuin myös henkisesti. Heräsin aina väsyneenä, sängystä nouseminen oli vaikeaa, ei kiinnostanut lähteä aamulla kouluun, kaikki pienikin ns. ylimääräinen ponnistelu tuntui raskailta vastoinkäymisiltä, en saanut mitään asioita tehokkaasti aikaiseksi ja jos sain olin hyvin väsynyt sen jälkeen. Unenlaatuni oli selkeästi heikkoa ja pitkät päivätkään ei meinannut loppua ilman reilua kofeiini tankkausta pitkin päivää.

Olin uupunut. Ihmisen hyvinvointi on aina kokonaisuus sekä yksilöllistä. Tunnistan kyllä useitakin syitä miksi olin siihen pisteeseen päätynyt, mutta oleellisinta onkin miten korjata kyseinen tilanne. Isoin sudenkuoppa kuntoni heikkenemiseen ja myös pelastus sieltä oli liikunta ja sen puute. Ahersin tuoreena yrittäjänä pitkää päivää koulun ohella, halusin pystyä palvelemaan kaikkia asiakkaita ja heidän aikataulujensa mukaan (Perälä 2021). Tämä on ollut yksi iso virhe alusta asti kestävän yrittäjyyden näkökulmasta. Sen lisäksi tuli korona, en pystynyt enää harrastamaan minulle tärkeää lajia, koska kaikki kontaktilajit olivat tietenkin pannassa. Olin muutenkin ”liian kiireinen” harrastamaan enää liikuntaa ja oli helppo tekosyy olla liikkumatta, koska en pystynyt edes harrastamaan lajiani. Tämä on ollut huonoin tekosyy olla liikkumatta elämäni aikana ja valitettavasti myös pitkäkestoisin. Olen aina tykännyt liikunnasta, olen tykännyt liikkua monipuolisesti ja kokeilla monia eri lajeja. Nyt en ainakaan vuoteen tai melkein kahteen käytännössä liikkunut juuri yhtään. Sain aina energiaa siitä, kun pääsin liikkumaan sekä se oli mainio tapa purkaa omia ajatuksia, ikään kuin terapiaa.

Kun en liikkunut alkoi painoni nousemaan ja sitä kautta vähäinenkin liikkuminenkin tuntui ikävämmältä. Energiatasot olivat selkeästi huonommat ja itsetuntonikin oli nykyistä huomattavasti heikompi ylimääräisten kilojen takia. Tästä alkoikin ikävä noidankehä, joka toisti itseään. Se oli hyvin vaikeaa pysäyttää, kun päivä päivältä on entistä väsyneempi olo. Yhtenä päivänä päätin, kun vaaka näytti ennätyslukemia, että nyt saa riittää. Se oli itselleni se viimeinen ja tärkeä herätys todellisuuteen. Olin liian pitkään hiljaisesti hyväksynyt sen, että painoni oli ikään kuin hiipien lisääntynyt ja samalla energiani laskenut. Omalla tavallaan hitaalle muutokselle on helppo sokeutua. Nyt kuitenkin oli muutoksen aika.

Ensimmäinen steppi kohti parempaa elämänlaatua oli myöntää itselleen, että homma ei vaan toimi näin. Se ei ollut helppoa, mutta sitäkin tärkeämpi vaihe. Ratkaisu kestäviin muutoksiin lähtee aina sisäisestä motivaatiosta, vaikka toki myös ulkoiset motivaattorit auttavat paljon matkalla. Päätin vähentää taakkaani, aloin jakamaan vastuuta töistäni enemmän muille, eli harjoittelin itseni ulkoistamista. Alkuun on vaikeaa luopua omastaan ja luottaa se muiden käsiin, mutta se on pakollista, jos haluaa päästä pidemmälle. Jätin myös opintoni väliaikaisesti pois arjesta, koska tarvitsin henkistä lepoa uupumuksen selättämiseen. Ja sitten tärkein asia. Aloin jälleen liikkumaan. Päätin tukeutua alkuun ammattilaisen eli Pt:n puoleen. Olin kyllä pitkään käynyt aiemmin itsekin salilla ja tiesin turvalliset sekä ns. oikeaoppiset tekniikat ja olisin hyvin kyennyt suunnittelemaan itselleni treeniohjelman. Isoin ero tässä oli siihen, että olisin ryhtynyt tähän projektiin yksin, olikin se, että olin tilivelvollinen myös jollekin toiselle. Pystyin jakamaan kuulumiseni, haasteeni ja ennen kaikkea myös ne lukuisat onnistumiset jollekin toiselle kuka myös aidosti välitti. Sain myös apua sopivan ravinto-ohjelman luomiseen ja se olikin todella iso osa myös tätä kokonaisuutta. Kun liikkuu, on tärkeää syödä oikean verran ja oikeanlaista polttoainetta, että jaksaa. En olisi välttämättä itse jaksanut laskea kaikkia annosten makroja, vaikka olisin osannutkin. Olisin luultavasti syönyt pelkkää tylsää kanaa ja riisiä, joka ei olisi taas ollut kestävä ratkaisu pidemmällä aikavälillä. Myös annosten preppaaminen oli iso osa arkea, joka mahdollisti esimerkiksi kuntosalille lähtemisen nopeasti töiden jälkeen. Se vapauttaa muutenkin viikosta paljon aikaa kun kokkaa enää kahdesti koko viikon aikana.

Aloinkin nyt suunnittelemaan viikkoni liikunnan mukaan. Päätin, että tuona ja tuona päivänä käyn salilla ja jonain toisena päivänä teen jotain muuta liikuntaa. Aloin priorisoimaan itseäni. Opettelin myös asettamaan kohtuulliset rajat tavoitettavuuttani kohtaan. En enää vastannut asiakkaille myöhään illasta vaan odotin rohkeasti aamuun. Vointini ja energiani alkoikin nopeasti nousemaan liikunnan myötä. Jäin jopa hieman koukkuun liikuntaa. Kaikessa pitää olla kohtuus, jossain kohtaa olisi ollut varmasti hyvä pitää muutama lepopäivä enemmän, koska välillä kroppa muistutti pysähtymään nostamalla pientä flunssaa päälle. Olin kuitenkin onnistunut taas saamaan liikunnan osaksi arkeani. Pitkään kesti, että olin taas entiseni, mutta yhtä lailla olin myös laiminlyönyt itseäni pitkään. Suosittelen jokaista ottamaan itsestään kehitys kuvia oman liikunta projektin aikana, mikäli olet samanlaisessa tilanteessa, koska eron huomaa kyllä selkeästi kuvia vertaamalla, mutta ei välttämättä peilistä.

Enää en ikinä luopuisi liikunnasta, vaikka viikkoni olisi kuinka kiireinen. Se täytyy vain priorisoida. Se antaa energiaa ja hyvää mieltä. Uskon vahvasti, että se näkyy myös lopulta lompakossa tehokkaampien päivien ansiosta. Liikuntaa voikin kutsua sijoittamiseksi. Yrittäjän tärkein työkalu on itse yrittäjä. Pidä siis itsestäsi huolta niin yrityksesikin varmasti menestyy ja voi paljon paremmin.

Lähde: https://www.ttl.fi/ajankohtaista/blogi/nailla-keinoilla-pienyrittajat-taklaavat-tyokuormitustaan 25.1.2024