Kriittinen palaute, minun mörköni

Heti alkuun tahdon sanoa, että minua jännittää kirjoittaa ja ennen kaikkea julkaista tämä essee. Ehkä siksi, että tätä mörköäni ja siihen liittyviä asioita en ole ollut kovin halukas paljastamaan edes itselleni.

Eventalla oli palautepaja alkuviikosta. Se tuli minulle vähän puskista, enkä ollut ehtinyt henkisesti varautumaan. Edeltävänä iltana kiemurtelin sohvalla ahdistuneena ja väänsin melkein itkua poikaystävälleni, joka ei yhtään ymmärtänyt miksi huolehdin. “Jos joku sanoo sulle ikävästi, niin sehän on vain sen mielipide”, hän totesi tapansa mukaan lyhyesti ja ytimekkäästi. Tottahan se onkin. Kriittinen palaute on aina sen antajan näkemys toiminnastasi ja miten sitä voisi kehittää.

Mutta vaikka järki takoisi lekalla kalloani, olen valitettavasti tunnepohjainen ihminen ja turhankin vahvasti tunteideni vietävissä. Ja nyt ne tunteet olivat lähinnä ahdistuneita, sekä välillä myös kiukkuisia. Kaiken logiikan mukaan pajan järjestäjälle oli ilmeisesti hyvä kiukutella omassa mielessä…

Pysähdyin kuitenkin pohtimaan miksi olin niin ahdistunut. Selittelin itselleni, että ei aidosti järkevää ja rakentavaa palautetta voi kukaan keksiä yhdessä illassa, vaan kaikki hosuisivat palautepaperiin mitä ensimmäisenä mieleen juolahtaa – palaute ei siis olisi totuudenmukainen tai välttämättä tarpeellista. Uskottelin itselleni myös, että palautteen vastaanottajalle pitäisi aina antaa aikaa valmistautua henkisesti ja rakentaa tietynlainen suojamuuri tunteiden suojaksi. Seliseli…

Ymmärsin, että suurimmat syyt ahdistukseeni olivat pelko ja epävarmuus itsestäni. Suurin syy epävarmuudelleni kumpusi selkeästi ADHD-diagnoosistani, jonka oireiden kanssa olin taistellut koko ikäni niitä aktiivisesti jo vuosia kehittäen. Tiesin, että esimerkiksi kuluneen viiden vuoden aikana olin oppinut hallitsemaan oireitani hurjasti paremmin, mutta tiimiläiseni eivät ole tunteneet minua niin pitkään – niinpä he eivät myöskään ole nähneet kyseistä kehitystä. Minusta on aina tuntunut epäreilulta, kun minua on moitittu tai minulle on osoitettu epäonnistumisiani, jotka johtuvat oireistani – niihin kun minun on hyvin haastavaa vaikuttaa ja ne kun ovat osa persoonaani ja tulevat aina kulkemaan mukanani.

Pelkäsin myös omaa reaktiotani palautetta vastaanottaessa. En ole muistaakseni koskaan ollut kovin hyvä siinä. Yleensä vastaan kriittiseen palautteeseen voimakkaalla puolustusreaktiolla, eli hyökkäämällä. Suutun, kiellän ja annan takaisin “samalla mitalla”. Jos olen yrittänyt hillitä tätä hieman aggressiivista puolustusreaktiotani, en olekaan enää oikein tiennyt miten purkaa tunteeni, ja olen alkanut itkemään (toim. huom. hysteerisesti vollottamaan). Tosi aikuismaista ja kypsää hei. Tämän tiedostettuani jäin tietenkin myös pohtimaan mistä tälläinen käytösmalli juontaa juurensa, mutta olkoon se toinen tarina.

Uskon, että kaikessa voi kehittyä. Niin myös varmasti palautteen vastaanottamisessa. Lähdin tutkimaan useita eri lähteitä ja kokosin niistä itselleni 10 parasta vinkkiä kriittisen palautteen vastaanottamiseen.

1. Muista, että sinulla ja palautteen antajalla on yhteinen tavoite; jonkin toimintatavan kehittäminen paremmaksi. Kaikkihan me halutaan asioiden toimivan paremmin, tehokkaammin ja sujuvammin? Kriittinen palaute on ainutlaatuinen mahdollisuus oppia ja kehittää itseäsi – kukaan meistä ei koskaan ole täysin valmis.
2. Ole (itsellesi) rehellinen ja myös kriittinen. Helposti sorrumme selittelemään ja puolustautumaan. Vaatii rohkeutta myöntää itselleen ja muille virheensä ja heikkoutensa – jos siihen pystyt, voit olla ylpeä itsestäsi ja kokea onnistumisen iloa.
3. Kiitä palautteesta ja kerro, että ajattelet asiaa. Hillitse itsesi äläkä sorru puhetulvaan tai hyökkäykseen, vaan kaikessa yksinkertaisuudessaan vain kiitä ja anna itsellesi aikaa prosessoida palaute. Usein kriittinen palaute ei tunnu läheskään niin ikävältä muutaman minuutin itsetutkiskelun jälkeen.
4. Kuuntele aktiivisesti loppuun asti. Kehonkieli kertoo paljon kunnioituksestasi palautetta ja sen antajaa kohtaan. Kun palautteen antaja kokee sinun arvostavan palautetta, myös hänen ulosantinsa on usein miellyttävämpää.
5. Jos et ymmärrä palautetta kunnolla tai se tuntuu sinusta epäoikeudenmukaiselta tai käsittämättömältä, aloita rohkeasti vuoropuhelu. Pyydä tarkennusta ja perusteluja. Perusteltu palaute on myös helpompi sinun itsesi käsitellä kuin ohimennen töksäytetty kommentti.
6. Kiinnitä huomio vain ja ainoastaan itse kehitettävään asiaan. Unohda palautteen antajan äänensävy, ilmeet, eleet ja kehityskohteet, joihin et pysty vaikuttamaan. Kaikilla on joskus huonoja päiviä ja aina palaute ei ole täysin loppuun asti mietitty. Asioille, joihin et kykene vaikuttamaan ei kannata uhrata energiaa.
7. Älä ota henkilökohtaisesti. Useimmiten asiat riitelevät, eivät ihmiset. Ethän sinäkään ravintolassa ruoka-annokseen pettyessäsi henkilökohtaisesti toivo kokille mitään pahaa – toivot tiettyyn toimintatapaan muutosta.
8. Joskus palautteen antaja verhoaa oman pahan olonsa, henkilökohtaiset ristiriidat tai haukut palautteeksi. Ne eivät ole sitä. Opi tunnistamaan, milloin kyseessä on aidosti kriittinen ja kehittävä palaute, milloin vain louskutusta, jolle ei tarvitse uhrata ajatuksiaan tai energiaansa. Jos palaute jää mietityttämään, kannattaa kysyä myös muiden mielipidettä asiaan.
9. Muistuta itseäsi hyvistä ominaisuuksistasi ja taidoistasi. Joskus palaute menee kaikesta huolimatta tunteisiin, ja silloin on hyvä muistaa, että me kaikki olemme montaa eri asiaa – emme vain yhden epäonnistumisen tai heikomman taidon summa. Kaikki ovat hyviä jossakin ja huonoja jossakin muussa.
10. Hymyile. “Psykologisesti hymyileminen – myös näytelty – tasoittaa jännittyneitä tilanteita ja yleensä kritiikin antaja tajuaa ottaa askeleen taaksepäin, erityisesti, jos kritiikki pääsee ilmoille negatiivisena. Monet kritiikin antajat ovat aivan yhtä kauhuissaan kritiikin antamisesta kuin sinä sen vastaanottamisesta. Ystävällisyys ja hymy rohkaisevat myös kritiikin antajaa rentoutumaan.” – Superassari Maarit (Wannado-blogi, 2016)

Yritän ahkerasti sisäistää nuo edelliset kymmenen askelta, joiden avulla voin kehittyä paremmaksi palautteen vastaanottajaksi. Se hyödyttää varmasti itseäni, sekä on huomattavasti miellyttävämpää myös muille. Toivon mukaan vuoden päästä tutkintotodistusta noutaessani en enää pelkää palautteen vastaanottamista ja osaan reagoida siihen neutraalisti, eikä mieleni tekisi käydä palautteen antajan kurkkuun kiinni.

No, miten sen palautepajan kanssa sitten kävi? En maininnut kuin parille tiimiläiselleni ahdistuksestani, mutta kai meidän tiimi sitten vaan on täynnä palautteen annon mestareita. Kaikki kriittinen palaute esitettiin minulle ystävällisesti tsempaten ja koin, että pystyn oikeasti kehittämään palautteen aiheita. Sain myös niin paljon positiivista palautetta, että ne jättivät heittämällä kriittiset palautteet varjoonsa ja lähdin pajasta hymy huulilla – ilman yhdenkään kyyneleen tai kirosanan vuotamista. Että turhaan stressasit, hölmö.

Lähteet

Aloittelevan johtajan opastus -blogi. Miten palautetta tulisi ottaa vastaan. https://johtamisopas.weebly.com/palautteen-vastaanottaminen.html. Julkaistu 27.4.2012. Luettu 14.12.2017.

Avaimia. Miten annan ja vastaanotan palautetta? http://www.avaimia.fi/kortit/miten-annan-ja-vastaanotan-palautetta/. Luettu 13.12.2017.

Manpower. 5 vinkkiä palautteen vastaanottamiseen. https://www.manpower.fi/fin/urapolku/tyoelama/5-vinkkia-palautteen-vastaanottamiseen/. Luettu 14.12.2017.

Pajunen, Elina. Kaleva. Miksi palautteen vastaanottaminen on niin vaikeaa? http://www.kaleva.fi/teemat/hyva-elama/miksi-palautteen-vastaanottaminen-on-niin-vaikeaa/730703/. Julkaistu 16.6.2016. Luettu 13.12.2017.

Superassari Maarit. City.fi. Wannado-blogi. 10 ohjetta siihen, kuinka otat vastaan negatiivista palautetta rakentavasti. https://www.city.fi/blogit/superassarit/10+ohjetta+siihen+kuinka+otat+vastaan+negatiivista+palautetta+rakentavasti/132358. Julkaistu 5.10.2016. Luettu 14.12.2017.