Callus your mind – Koveta mielesi. Nämä sanat jäivät päällimmäiseksi mieleen ex-navy seal David Cogginsin kirjasta ”Can’t Hurt Me”. Kirja kertoo kyseisen miehen elämänkerran; tositarinan epäonnistumisesta, kaltoinkohtelusta, pettymyksistä ja niiden ylipääsemisestä sekä itsensä kehittämisestä. Osa kirjan jutuista tulee ottaa suolaripauksen kera, mutta jokaisen tulisi se lukea.

Kun hyvä ystäväni suositteli minulle tätä elämänkertaa, ajattelin että katsotaanpa millaista motivaatiopuhetta sieltä tulee. ”Luin” kirjan äänikirjana samalla kun ajoimme kaverini kanssa Norjasta Suomeen. Pakko myöntää, että harvemmin on pitkä automatka ollut yhtä hiljainen mutta silti niin intensiivinen. Äänikirjan lukijan Adam Skolnickin vaikuttava artikulointi sekä hänen ja Davidin keskustelut kappaleiden välissä saivat ajatukset laukkaamaan.

Kun kuuntelee kirjaa ”Can’t Hurt Me”, jää mieleen pyörimään hieman omaatuntoa kolkutteleva ajatus. Se voi olla positiivinen, jopa dissatisfaktiota aiheuttava ajatus tai sitten täysin negatiivinen ja ylitsepääsemätön tunne. Kuinka en jaksa edes siivota neljännessadan neliön kokoista kämppääni tai palauta koulutehtäviä ajoissa jos tämä mies tekee nämä asiat? Cogginsin tarina ja mentaliteetti on hyvin kärjistetty näkökulma elämästä. Jossain vaiheessa hänen elämäänsä yksikin väliin jätetty leuanvetosarja tai juoksukilometri johti itsensä rankaisuun ja jäljelle jääneen työmäärän kymmenkertaistamiseen. Kirja antaa sellaisen käsitteen, että mitä enemmän häntä sattuu, sitä parempi on olla ja sitä uniikimpi on ihmisenä. Tämän esseen pointti ei ole tartuttaa lukijalle juuri samanlaista mentaliteettia. Tarkoitus on herätellä jollain tasolla itsensä kehittämiseen johtavia ajatuksia ja pohdintaa. Usko tai älä, myös kirjan päähenkilö lepää välillä nykyään.

Olen jo jonkin aikaa pyrkinyt luomaan tietynlaista mentaliteettia itseni kehittämisen suhteen. Jo yläasteen lopulta olen noudattanut tietynlaisia rutiineja treenaamisen ja ylipäätään elämisen suhteen. Kuten Cogginsilla, myös itse olen kokenut asioita, jotka ovat sysänneet tämän tyylistä ajattelumallia liikkeelle. Tosin Cogginsin tausta on hieman isommassa mittakaavassa. Hän koki lapsuudessaan perheväkivaltaa ja suurta vääryyttä. Tämän seurauksena hänen koulumenestyksenä oli mitä oli ja collegekoris vei kaiken hänen aikansa kunnes hän kyllästyi siihenkin. Lopulta hänen uskomaton preppauksensa sotilaaksi kouluttautumiseen itseinhon takia käänsi kelkan. Kirja pyrkii todistamaan elämänkerran kautta sitä, kuinka vaatia itseltään. Miten asioita saavutetaan?

Kirja sai aikaan ajatuksia ja mielenmyllerryksiä. Edellä mainittuun kysymykseen keksin seuraavanlaisen vastauksen: saa olla tyytyväinen mutta koskaan ei saa tyytyä. Koen tämän hyvänä ohjenuorana. Kun teet töitä kovasti, oli asia mikä tahansa, saavutat asioita. Näihin saavutuksiin voit olla tyytyväinen. Voit olla itseesi tyytyväinen. Yksi asia, mihin moni usein ajautuu, on tyytyminen. Tyytyväisyydellä ja tyytymisellä on hiuksenhieno ero. Olosuhteisiin ja saavutettuihin asioihin tyytyminen on mukavuusalueelle jäämistä. Tämä tarkoittaen sitä, että kehittyminen usein hidastuu tai jopa loppuu kokonaan, pahimmillaan ottaa peruutusvaihteen silmään miellyttävään tilanteeseen jämähdettyä. Kuten mainittu, SAAT olla tyytyväinen mutta pian matka taas jatkuu. The grind goes on. Forever. Vanhan valmentajani sanoin: ”kun olet joukkueen paras pelaaja, vaihda joukkuetta”. Sama pätee elämään ylipäätään. Tyydytkö siihen, että salitreeni tuntuu muutaman viikon päästä ohjelman aloittamisesta helpolta, kun saat samoilla painoilla helppoja sarjoja? Tyydytkö työhösi, kun sen suorittamisesta tulee rutiinia ja kaikki tapahtuu liukuhihnamentaliteetilla? Tyydytkö palkkaasi, joka riittää juuri ja juuri elämiseen ja siitä jää hitusen käteen kuussa? Vai astutko epämukavuusalueelle ja lisäät painoa tai kouluttaudut lisää haastavampia toimeksiantoja ja korkeampaa tuloa varten? Sinun valintasi. Tällaiseen ajatusmaailmaan tulisi jokaisen adaptoitua. Kärjistettynä joku voi miettiä että ”hei, pitääkö minun vaihtaa puolisoa jos hän ei hyödytä minua?”. Ei pidä. Kyse on elämänlaadun parantamisesta oikeanlaisella järjenjuoksulla. Voi kuitenkin hyvinkin olla, että joudut kehittyäksesi vaihtamaan alaa.

Miten oma ajatusmaailmani jalostui kirjan kuuntelun jälkeen ja miten se vaikutti käyttäytymiseeni? Treenaamisen suhteen olen tällaista ajatusta jo jonkin aikaa implementoinut. Älä jätä viimeistä toistoa tekemättä. Tee treeni. Pieni väsymys kuuluu asiaan. Kirjan kuuntelemisen jälkeen otin tavaksi venytellä ja avata kroppaani joka aamu. Herään tuntia aiemmin ja venyttelen yksin ja hiljaisuudessa tai musiikkia kuunnellen. Joka ilta pyrin olemaan tunnin ilman puhelinta ja rauhoittumaan. Teen tiskit välittömästi aterioinnin jälkeen. Nämä yksittäiset asiat, mitä vaihdoin käyttäytymisessäni voivat kuulostaa hyvinkin mitättömiltä ja yksinkertaisilta. Se, että herään aamulla aikaisemmin ja venyttelen, antaa rauhallisen aloituksen päivään ilman kiirettä ja pitää minut ja kroppani vetreänä ja tukee fyysistä toimintakykyäni työssä ja ylipäätään arkiaskareista selviytymisessä. Illalla taas rauhoittuminen ennen nukkumaanmenoa estää aivojen kuormittamista. Jokainen ilmoitus käsitietokoneen näytöllä aktivoi päätä taas vähäksi aikaa ja pidentää nukahtamista. Koen itseni muutenkin huonouniseksi, ja olen tällä tavalla huomannut nukahtamisajan lyhentyneen ja unenlaadun parantuneen. Suorittamalla tiskit ruokailun jälkeen minulle jää aikaa myöhemmin, ja erityisesti tiskin kertyminen estyy. Esimerkiksi näistä tavoista tulee jo jonkinlainen konsensus, joka tukee elämääni ja saa minut jaksamaan ja vaatimaan itseltäni enemmän. Jokainen suoritettu rutiini ja tehtävä tuovat onnistumisen tunnetta ja aktivoivat mielihyväreseptoreita. Itseensä voi olla taas tyytyväinen hetken aikaa. Terve kroppa, terve mieli. Ja toisinpäin. Ajanpuute ei ole oikea syy itsensä kehittämisen sivuuttamiseen. Kaikki on kiinni priorisoinnista. Usko pois, on paljon hienompi fiilis tehdä hommat ensin kun että prokrastinoi ensin päivän eikä aikaa jää enää mihinkään.

Tietynlainen nöyryys kuuluu myös tällaiseen ajatteluun. On tärkeää että pysyy nöyränä, kuuliaisena ja kunnioittaa muita. Muista tämä: jokainen, jolla on EDES yksi päivä enemmän kokemusta jostain asiasta on sinua viisaampi vähintäänkin kokemuspohjalta. En tarkoita sitä, että sinulla kestäisi asian oppiminen yhtä kauan kuin jollain toisella, vaan kyseessä on juuri se kunnioitus. Tuhlaat omaa aikaasi miettimällä sitä, mitä sinusta puhutaan selän takana. Eikö olisi kuitenkin upeaa, jos se mitä sinusta puhutaan on hyvää? Niin kauan kuin et ole joukkueen paras, olet oppipojan asemassa. Sinun tulee kunnioittaa taitavampia kanssapelaajia. David vaati itseään aina kehittymään, ja ympäröi itsensä samanhenkisillä ja vielä kovemmilla ihmisillä. Kuka tällaisessa asetelmassa kehittyy, se kaikkein kokenein vai? Kun olet paras, astut takaisin mukavuusalueelle ja kehittyminen loppuu. Hypoteettini on se, että mitä pidempään tällä ihanalla vyöhykkeellä viihdyt, sitä nopeammin nöyryytesi katoaa. Nöyryys onkin todella harvinainen ominaisuus ihmisissä. Pystytkö myöntämään itsellesi sen, että joku muu yksinkertaisesti vain tietää asiasta enemmän kuin sinä? Oli kyse sitten käytännöstä tai teoriasta. Kun pystyt tähän, olet varma voittaja.