Tampere
20 May, Monday
13° C

Proakatemian esseepankki

Kommenttiessee: Ajanhallinnan haasteet ja niiden taklaaminen



Kirjoittanut: Fiia Ketonen - tiimistä Kipinä.

Esseen tyyppi: Blogiessee / 1 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Vapaus liikkua, mutta vapauden tunne puuttuu

 

Istun tällä hetkellä Muoniossa työkeikan johdosta saadussa pakettiautossani. Vapaus. Se on ensimmäinen mitä tulee mieleeni, kun ajattelen pakussa asumista. Vapaus ja onnellisuus. Saa herätä missä haluaa ja milloin haluaa. Maisemat ikkunoista vaihtuvat jatkuvasti. Tämä on yksi pitkäaikainen haaveeni ja ihan todellinen unelmatyökeikka. Matkustaa nyt kaksi kuukautta pakulla ja joku vielä maksaa siitä. Huomaan kuitenkin olevani samalla todella stressaantunut ja välillä onnellisuuden tunteet ovat kaukana saavuttamattomissa.

 

Elän ensimmäisen opiskeluvuoden viimeisiä viikkoja. Tässä kohtaa on pakko todeta, että korkeakouluopiskelu on ollut huomattavasti rankempaa mitä odotin. Jo toista vuotta jatkuva koronan ja siitä johtuvien rajoitusten läsnäolo ei varmastikaan helpota. Toisaalta voisi kuvitella etäopintojen juuri helpottavan ajanhallintaa. Matkustaminen ja paikasta toiseen liikkuminen on jäänyt pois. Opintoja voit tehdä mistä vaan, missä on nettiyhteys. Etäopinnot mahdollistivat myös tämänkin työkeikan vastaanottamisen. Mistä siis kiikastaa? Miksi en ole onnellinen?

 

Koen, että etäopinnot mahdollistavat paljon, mutta samalla ajanhallinta on lähestulkoon täysin jokaisen omalla vastuulla. Itse olen luonteeltani melkoinen aikaoptimisti, joten usein ajattelen saavani asiat tehtyä helpommin ja nopeammin. Lopulta päädyn tilanteeseen, missä deadlinet puskevat päälle kaksi viikkoa putkeen ja joudun alkaa ottamaan aikaa niille muista asioista. Vähiin jäävät tällöin niin yöunet kuin sosiaalinen elämä sekä itselle tärkeä henkireikä: urheilu. Päätin lukea muutamia esseitä ajanhallinnasta, jos saisin niistä eväitä tämänhetkisen tilanteeni korjaamiseen.

 

Palautumisen peruspilarit

 

Jennin Palautumalla vahvemmaksi -essee käsittelee palautumisen perusteita. Samaistuin tekstissä perfektionistina erityisesti siihen, että vaikka huomaisi jossain vaiheessa oman lautasensa olevan liian täynnä, en silti osaa karsia tai sanoa ei. Ajattelen, että nyt kun tähän on lupauduttu, on tämä pakko viedä loppuun. Tuloksena on yleensä puoliteholla tehty lopputulos, joka ei ainakaan helpota perfektionistin olotilaa. Aion jatkossa panostaa enemmän siihen, että sanon ei tai jopa tarvittaessa jättäydyn pois projekteista.

 

Jennin essee muistutteli itseäni myös ihan perusjutuista, mitkä ovat itselle todella tuttuja, mutta kiireen keskellä niihin ei panosta. Uni on itselle tärkeää, mutta menen helposti ylivirittyneeseen tilaan. Tällöin tulee vain pyörittyä sängyssä, ajatukset vilistävät päässä ja uni ei tule. Päätänkin tämän viimeisen kevään puristuksen jälkeen priorisoida ensisijaisesti oman hyvinvoinnin. Panostan uneen ja en skippaa palautumista. Kynttilää ei voi polttaa molemmista päistä! Jenni kirjoittaa esseessään myös, miten kuormitus vaikuttaa luovuuteen. Itse teen todella luovaa työtä, valokuvaamista sekä videokuvaamista. Huomaan ylikuormittuneena pystyväni vain suorittamaan. En nauti tekemisestä ja luovuus ei kuki. On siis omaa työtänikin ajatellen elintärkeää palautua!

 

Älä ajaudu sirkuksen pyörteisiin

 

Jasmiinan Tervetuloa sirkukseen -essee oli mielestäni todella hyvin jäsennelty ja lähteitä oli käytetty laajasti. Koin tämän esseen erityisen hyödylliseksi. Sain tästä käyttöön monia tavoitteita ja työskentelytapoja, jotka pääsevät varmasti käyttöön viimeistään seuraavalle kouluvuodelle. Essee alkaa aiheella ”Määrittele ydinarvosi.”. Tätä samaa aihetta sivusi myös Annan essee. Jos toimii jatkuvasti omien arvojensa vastaisesti, se on henkisesti kuluttavaa. Jos pidät tärkeänä omaa aikaa, palautumista ja urheilua, se tulee olla prioriteeteissa ykkösenä. Näistä ei kannata tinkiä, koska seurauksena on henkinen pahoinvointi ja jopa fyysinenkin. Itse olen tinkinyt näistä ihan liikaa, erityisesti lukukausien loppupuristuksissa. Tähän tulee muutos!

 

Jasmiina puhuu töiden listaamisesta. Tämä on itsellä jo pitkään käytössä ollut tapa ja tehtävien asioiden paperille oksentaminen helpottaa kuormitusta välittömästi. Erityisesti iltaisin, jos uni ei meinaa tulla ja ajatukset pyörivät päässä, otan yleensä käteeni vihkoni ja alan kirjoittaa. Listaan ylös kaiken mitä päässäni sillä hetkellä pyörii! Toimii lähestulkoon aina. Ongelma tässä kuitenkin on se, että asiat löytyvät lopulta niin monesta listasta, ettei se välttämättä lisää tehokkuutta älyttömästi. Aion siis panostaa asioiden järjestelyyn yksien kansien sisään. Ensimmäisenä kouluvuotena otin pitkästä aikaa käyttöön paperisen kalenterin ja sen käyttö jatkuu myös tulevaisuudessa.

 

Jasmiinaa kehottaa esseessään myös sanomaan ei ja hiljentämään puhelimen aina kun mahdollista. Ei sanominen on se itselleni isoin kehityskohta, niin kuin jo mainitsinkin. Tästä esseestä löytyi lisää hyviä ajatuksia aiheesta. Olen myös itse todennut puhelimen vaikuttavan negatiivisesti keskittymiseen. Tällä hetkellä saman puhelinnumeron takana on sekä henkilökohtainen että yritykseni puhelinnumero. Tämän olen kokenut hieman kuormittavana, sillä on vaikea irtautua töistä, kun minut saa samasta numerosta kiinni kaikki. Olenkin siis ensi vuodelle harkinnut työ- ja koulupuhelinnumeron hankkimista!

 

Mikä sinulle on tärkeintä?

 

Annan essee alkaa muistelulla omasta vaihtovuodesta Madridissa. Pidin tiiviistä ja yksinkertaisesta esseestä, mutta olisin toivonut lisää reflektointia juuri oman vaihtovuoden kautta! Anna toteaa kärsivänsä ”olemattomasta kyvystä hallita omaa ajankäyttöään”. Lokeroin itseni tähän lokeroon myös, joten mielenkiinnolla odotin Annan omia oivalluksia aiheesta. Esseessä puhutaan paljon karsimisesta. Se taitaa olla itsellänikin edessä. Seuraavan kouluvuoden aion aloittaa minimalistisesti. Aloitan vain kaikesta ihan pakollisesta. Otan vain sen verran töitä, kun pystyn hallita. Ajattelin myös kokeilla merkitä kalenteriin omat vapaapäivät ja suunnitellut ajat urheilulle. Näin olleen toivot, että palautumista ei varmasti tule sivuutettua.

 

Esseessä oli kiva lainaus Anna Perhon kirjasta Antisäätäjä: ”Kun sanot kyllä kaikelle, tulet samalla sanoneeksi ei kaikkein tärkeimmille asioille.” Annan essee muistutti myös omien arvojen tärkeydestä sekä niiden arvostamisesta. Jos tekee paljon asioita, joita ei oikeasti haluaisi tehdä, vaikuttaa se lopulta henkiseen jaksamiseen. Tykkäsin todella paljon viimeisestä lainauksesta Perhon kirjasta, joka tiivistää aika hyvin sen, miten itse aion jatkossa toimia.

 

”Fiksu ajankäyttäjä ei keskity siihen, mitä hän haluaa. Hän keskittyy siihen, mitä hän haluaa eniten.” – Anna Perho, Antisäätäjä.

 

Lähteet:

 

Jasmiina Servo – Tervetuloa sirkukseen

https://esseepankki.proakatemia.fi/tervetuloa-sirkukseen/

 

Jenni Peräinen – Palautumalla vahvemmaksi

https://esseepankki.proakatemia.fi/palautumalla-vahvemmaksi/

 

Anna Vikman – Fiksu ajankäyttäjä

https://esseepankki.proakatemia.fi/fiksu-ajankayttaja/

Aihetunnisteet:
Kommentoi