Tampere
23 May, Thursday
10° C

Proakatemian esseepankki

Kohti äänekkäitä unelmia!



Kirjoittanut: Niina Piirainen - tiimistä Roima.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Voimana toivo
Jordan Peterson
Maaret Kallio
Esseen arvioitu lukuaika on 8 minuuttia.

Kohti äänekkäitä unelmia!

 

Let’s paint a picture!

Muutaman poronkuseman päässä Tampereesta, kaunis, persoonallinen talo hohtaa kultaa kesäisessä ilta-auringossa. Pihaan kulkevaa ajotietä reunustavat isot lehtipuut ja tien päässä on sammaleen peittämä kiviportti, joka toivottaa tulijan tervetulleeksi. Talon kuistille nousevat leveät portaat, jossa koirat usein nauttivat päiväuniaan. Nyt pihavahteja ei näy, mutta vaimea haukunta kuuluu alhaalta rannasta. Pihassa on vaatimaton puutarha – muutama pensas ja puu, jotka tuottavat satoa, mutta muuten pihaa koristavat nurmikolla lojuvat pelivälineet, pieni futismaali ja keppihevosten esterata.

Rantasaunan piipusta nousee savu. Lapset leikkivät rannassa ja akustinen musiikki soi saunan terassilta. Puutarhan keskellä on kesäkeittiö ja suuri ruokapöytä on katettu kauniisti ja värikkäästi. Pöydän yli kulkevat valolyhdyt näyttävät tunnelmallisilta, kunhan ilta alkaa hämärtää. Kannan valtavan salaattikulhon pöytään ja tarkistan, miltä grillissä näyttää. Kaikki on pian valmista. Kävelen alas rantaan, jossa lapset nauravat ja koirat juoksevat villeinä rantavedessä. Kurkkaan saunan terassille, jossa ystävämme istuvat alkudrinkkeinensä ja nauttivat aurinkoisesta kesäpäivästä. Mieheni laskee kitaran kädestään ja kaataa minullekin drinkin. Istun heidän kanssaan, katselemme rannan ilakointia, haistelemme lämpiävää saunaa ja kuuntelemme musiikkia, sen mitä lasten mekastukselta kuulemme. Vierasaitta on jo pedattu yöpyville, nyt voi vaan istua hetken, nauttia hetkestä ja hengittää kesää. Kohta syödään yhdessä.

 

Itsereflektion aikakausi

Edeltävä pätkä on ote minun unelmieni tulevaisuudesta, jossa olen pystynyt mahdollistamaan perheelleni oman Edenin, joka yhdistää kodin ja mökin. Olen rakentanut tiimin kanssa menestyksekkään valmennusyrityksen, mikä mahdollistaa sen, että minulla on sekä aikaa että rahaa elää näin. Kun olen töissä, teen sitä täysillä ja hyvässä porukassa. Kun olen vapaalla, voin keskittyä perheeseen, talon askareissa puuhasteluun ja itseeni. Ruuhkavuodet alkavat hellittää otettaan ja myös ystävien kanssa ehditään viettää enemmän aikaa.

Elämäni kurssi otti uutta suuntaa viime syksynä ja käynnisti ajanjakson elämäni kyseenalaistamiselle ja sille, millä on oikeasti väliä. Millä on väliä minulle – ei muille? Olen tuijottanut syvälle peiliin, sanonut käsipäivää oman kapasiteettini syvimmälle pohjalle ja lopulta tehnyt sinun kaupat oman rajallisuuteni ja keskeneräisyyteni kanssa. Olen pakannut täydellisyyshakuisuuteni laatikkoon ja vienyt vintille, muuttanut keskivertouteen asumaan ja levittänyt lattioille armollisuuden matot. Se ei ole ollut helppoa, se on sisältänyt kipua, häpeää ja mitättömyyttä, halun nostaa kädet ilmaan ja luovuttaa. Suhteeni hiljaisuuteen on ristiriitainen. Rauhan ja yksinolon hetket ovat todella harvinaisia, silti olen yksinäinen. Haluaisin aikaa hengähtää ja ajatella, mutta jos pysähdyn, putoan. Vaikka aika on ollut vaikeaa, se ei ole mahdotonta. Toivo ja toimijuus ovat olleet kanssani koko ajan ja tiedän, että sinnikkyyteni kestää koettelua. Olen torakka.

”Kun olemme toivossamme vahvoja, kykenemme paremmin vaikuttamaan sinne, missä se on mahdollista ja sopeutumaan siihen, mikä ei ole omissa käsissä.” Maaret Kallio (11/210)

Tämä alkuvuosi on kaikkeudessaan tuonut paljon. Paljon ymmärrystä, oivalluksia, kasvua, mutta myös vatsatauteja, pyöreiksi venyneitä päiviä ja lunastamattomia lupauksia. Olen sukeltanut itsereflektioon aiheina toivo, itseluottamus, tavoitteet, unelmat ja ihmisyyden taidot. Olen osallistunut verkkokursseille, kuunnellut podcasteja, lukenut kirjoja, käynyt kehityskeskusteluja ja käyttänyt useita reflektion työkaluja kirkastaakseni itselleni, minne olen menossa.

Yksi näistä työkaluista on Self Authoring-niminen tavoitteiden asetannan -työkalu, jonka KoodiTume vinkkasi tiimimme käyttöön. Pääsin työkalun avulla tarkastelemaan sitä, mitkä asiat ovat minulle tavoittelemisen arvoisia, miksi ja kuinka otan tietoisia askelia niitä kohti. Työkalu todella kirkasti ristiriitaa tavoitteissani ja tekemisessäni. Pidin myös tietoisesta unelmoinnista, koska saan siitä voimaa tekemiseen ja uskoa tulevaan.

Maaret Kallio kertoo kirjassaan Voimana Toivo (2020, 30–33), että toivo kulkee kolmessa ajassa. Meidän tulisi kunnioittaa menneisyyttämme ja tarkastella sitä uteliaana, kuinka se on muovannut meistä juuri tällaisia. Nykyhetkessä on ainoa mahdollisuutemme vaikuttaa ja täällä myös onnellisuus koetaan. Nykyhetki on myös sidoksissa tulevaan, koska tekomme tässä ja nyt antavat suuntaa sille mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Tavoitteet asetetaan tulevaisuuteen ja silloin juuri toivo, on liikkeelle paneva voima. Kun luotamme tulevaisuuden tarjoavan valoisampia näkymiä, jaksamme sietää tämän hetken epätoivoisuutta.

 

Missä haluan kehittyä ja miksi?

En hypännyt suoraan isoihin unelmiin, vaan lähdin liikkeelle miettimällä, minkä jo elämääni kuuluvan asian haluaisin tehdä paremmin. Huomasin, että minun on hyvin vaikea miettiä vain yhtä ainoaa asiaa. Mieleni alkaa heti priorisoimaan esimerkiksi lasteni hyvinvointia. Nyt kuitenkin tuntuu, että kaikkein eniten minun tulisi panostaa omaan hyvinvointiini.

Olen ollut monta vuotta jo melko kuormittunut ja ruuhkavuodet vievät todellakin mehun ihmisestä. Opiskelu ja yrittäjyyteen ponnistaminen on todella inspiroivaa ja mieluisaa, minkä vuoksi huomaan olevani aika optimistinen voimavarojeni suhteen. Vaikka opintojen tuoma stressi on pääasiassa positiivista, se on kuitenkin stressiä ja vaatisi minulta enemmän palautumista.  Minun tulisi muuttaa tapaani täyttää kalenteriani ja sisällyttää sinne enemmän aikaa omille harrastuksille ja palautumiselle. Koska illat kuluvat usein lasten kanssa, voisin jättää johonkin päivään aikaa käydä urheilemassa ja miettiä keksinkö tapoja harrastaa liikuntaa myös lasten kanssa. Kesä tuo paljon helpotusta ja ulottuvuuksia, kun ulkoilu ja pyöräily on helpompaa.

Palautumisellani on iso merkitys, koska tyhjästä on paha nyhjästä, ja jos jäljellä on pian pelkkä haamu, ei minusta ole annettavaa töihin tai kotiin. Haluan totta kai olla energinen tiimiläinen ja tehdä duunia hyvällä draivilla, mutta en voi olla ajattelematta myös sitä, kuinka paljon parempi äiti olisin, jos jaksaisin puuhata ja olla luova. Jos oikein tarkkaan muistelen, voisin väittää myös ärsyyntymiskynnykseni olevan aika reippaasti korkeampi kuin tätä nykyä. Itselleni tärkeät arvot ovat kuitenkin vain sanan helinää jos en pysty elämään niiden mukaisesti. Ja jos haluan näyttää lapsilleni esimerkkiä, kuinka he voivat toteuttaa arvojaan elämässään, nyt alkaa olla aika live what you preach.

 

Mitä haluan tehdä isona?

Self Authoring -työkalu kannustaa unelmoimaan rohkeasti ja laittamaan meidän mentaalirajoittimemme hetkeksi sivuun. Edellisen lämmittelyn jälkeen alan olla valmis riisuutumaan realismista ja unelmoimaan vailla rajoja. Mitä oikeasti haluaisin tehdä, jos kaikki menisi niin kuin toivon, enkä mieti onko se järkevää tai todennäköistä?

Työ: Tulevasta työelämästäni haaveillessa, näen selkeästi olevani jo urani alussa kiinni. Muutaman vuoden päästä haluan olla yritys- ja työyhteisö valmentajana ja tiimiyrittäjänä kannattavassa valmennusbisneksessä ja opiskella samalla esim. bisnes- tai lyhytterapeutiksi. Haluan tehdä töitä vahvassa, sujuvasti toimivassa tiimissä ja kasvattaa liiketoimintaa sekä toimialana, että liikevaihdollisesti. Välittäisimme ja kouluttaisimme valmentajia ja puhujia, tekisimme sekä live- että verkkovalmennuksia ja järjestäisimme tapahtumia aiheen ympärille. Haluaisin muokata työstäni sellaista, että pääsen sopivassa määrin itse tekemään, mutta myös isolta osin olla koordinoimassa itsekseen pyörivää koneistoa. Tavoitteenani on löytää lakipiste, jossa riittää sekä aikaa että rahaa.

Jotta pääsen tuohon suuntaan, haluan seuraavan lukukauden aikana tehdä opinnäytetyötä aiheesta jollekin TAMKin ulkopuoliselle yritykselle ja suunnata kaikki opiskeluni tukemaan tätä päämäärää. Haluan myös hahmottaa jo tulevan yrityksen konseptia ja sitä, kuinka tiimi rakennetaan palvelun ympärille ja mistä tuleva tiimini löytyy.

Perhe: Haluaisin elää lasteni kanssa aktiivista ja kokemusrikasta elämää. Haluaisin käydä lasteni kanssa uusissa paikoissa, tehdä retkiä ja hankkia uusia kokemuksia, tavata ihmisiä ja harrastaa yhdessä. Haluaisin tehdä sellaisia juttuja, jotka opettavat lapsille luovuutta ja heittäytymistä ja sitä, että kaikkea ei saa kaupasta. Haluaisin nukkua heidän kanssaan parvekkeella, käydään myöhään illalla uimassa, matkustaa junalla toiseen kaupunkiin päiväretkelle, ilahduttaa tuntemattomia vanhuksia lauluilla ja piirustuksilla tai mennä eläinsuojeluyhdistyksen talkoisiin töihin.

Toivon, että voin näyttää lapsilleni, kuinka elämästä voi tehdä näköistään, että perhe on tärkeä, mutta ydinperhe ei ole edellytys asioille, vaan moni asia on vaan järjestely- ja rohkeuskysymyksiä. Myös yksin voi ostaa talon, hankkia koiran, matkustaa lasten kanssa tai mökkeillä. Saan pankkilainan ilman kiveksiäkin. Haluaisin, että lapseni kasvavat luoviksi, seikkailunhaluisiksi ja ympäröivää elämää kunnioittaviksi ihmisiksi, jotka nauttivat luonnosta, hyvistä teoista ja siitä, että he voivat itse muuttaa ”mahdottoman” mahdolliseksi.

Suunnatakseni tähän unelmaan, minun tulee kirkastaa itselleni, kuinka voin toteuttaa omia arvojani elämässäni. Minun täytyy varata aikaa sille, että tutkimme mahdollisuuksia ja suunnittelemme kokemuksia, jotta seikkailujen toteuttaminen onnistuu. En tarkoita tällä spontaaniuden kitkemistä, vaan sitä, että kun tiedämme, milloin tapahtuu ja missä, ehdimme osallistua lapsille mielenkiintoisiin tilaisuuksiin, tai kun olemme hankkineet tarvittavat välineet vaikkapa telttailuun, voimme singahtaa metsän siimekseen heti kun sille vapautuu sopivasti aikaa. Otan asiakseni kirjoittaa lasten kanssa toivelistan erilaisista seikkailuista ja kokemuksista, joita haluamme yhdessä kokea. Siitä voimme sitten vuoden mittaan napata inspiraatiota kokemus kerrallaan. Minun täytyy pystyä pysähtymään lasteni kanssa ja tutkia uteliaasti heidän ajatuksiaan ja toiveitaan. Mitä he haluavat kokea ja kuinka he haluavat tulla nähdyksi?

 

Toteemi-ihmiseni

Kun kirkastamme itselle merkityksellisiä arvoja ja sitä millaista elämää haluaisimme elää, on avuksi kääntää katse ihmisiin, joita ihailemme ja katsomme ylöspäin. Millaista elämää he elävät, mitä arvoja he toteuttavat elämässään ja voimmeko oivaltaa tai oppia heiltä?  Ihailemissani ihmisissä yhdistyy eräänlainen tasapaino, rehellisyys itselleen ja ote merkityksellisyydestä, sekä lämmin suhtautuminen muihin ihmisiin. Toteemi-ihmisiäni ovat esimerkiksi isoveljeni Toni ja entinen työnohjaajaani, nykyinen ystäväni ja asiakkaani Kati, sekä valmentajamme Tirri. Kokosin ajatuksia siitä, mitä ihailen heissä:

Toni on löytänyt balanssinsa: hän johtaa perheyritystämme ja tekee kansainvälistä bisnestä, minkä vastapainoksi hän välillä painuu yksin tunturiin. Toni on luonnon- ja käytännönläheinen ihminen, joka pyrkii yksinkertaistamaan asioita, eikä halua nähdä elämää vaikeampana kuin mitä se on. Tonilla on positiivinen kasvunasenne ja hän on tunne- ja keskusteluälykäs. Toni on hyvä isä ja haluaa kehittyä myös siinä työssä jatkuvasti. Toni elää arvopohjaansa perustuvaa elämää ja ammentaa sitä myös lapsilleen esimerkiksi toimimalla partion lippukunnassa ohjaajana, sekä antamalla lapsilleen tilaa kasvaa, kokeilla ja epäonnistua. Näen meissä Tonin kanssa paljon samaa, mutta myös paljon poikkeavaa. Haluaisin olla yhtä pystyvä ja rohkeasti seikkailuihin ryntäävä kuin Toni, ja silti pitää langat käsissäni ja johtaa yritystoimintaa kunnioitettavasti ja todistetusti hyvin tuloksin. Haluan olemukseeni samaa rentoutta, jota Tonilla on. Hän tietää kuka on ja antaa sen näkyä.

Kati on rehellinen itselleen ja arvoilleen. Hän tekee niitä asioita, jotka kokee tärkeiksi ja jättää taakseen sellaiset asiat, jotka eivät sovi hänelle. Katilla on suuri sydän ja hän ei pelkää näyttää lempeyttään. Katilla on uskomattomat verkostot ja hänen välitön olemuksensa sopii näiden verkostojen laajentamiseen entisestään. Kati on rauhallisen itsevarma, ei ota itseään liian vakavasti tai yritä näyttää kiiltävämmältä kuin mitä on. Hän itkee ja nauraa julkisesti, puhuu muille kauniisti ja vittuilee rakkaudella. Katille perhe on todella tärkeä ja hän on valmis muuttamaan pelin sääntöjä, jotta voi tarjota perheelleen sen mitä he tarvitsevat tai mitä muut samassa tilanteessa olevat tarvitsee. Hän on vahva ja herkkä nainen, äiti, puoliso ja yrittäjä, joka tanssii sillä samalla nuoralla perheen ja yrittäjyyden välillä, jonne minäkin tähtään.

Toivoisin löytäväni saman itsevarmuuden ja rauhan osaamiseeni ja arvooni, kuin mikä Katilla on. Toivon, että olisin myös sellainen ihminen, joka kerää ympärilleen muita samankaltaisia ihmisiä, hyviä viboja ja verkostoja. Ihminen, joka jää mieleen ilman, että on tehnyt itsestään numeroa. Haluan säilyttää kyvyn ja uskon herkkyyteen ja tehdä siitä voimavarani ja erottumistekijän. Haluan, että seurassani on hyvä olla ja että voin jakaa omastani myös muille. Haluan olla rehellinen itselleni ja tehdä sellaisia valintoja, jotka tuntuvat hyvältä myöhemmin. Haluan aina priorisoida perheeni ja mahdollistaa työnteolla heille hyvät puitteet tasapainoiseen ja aktiiviseen elämään.

Tirri on syvästi ajatteleva, tunne- ja keskusteluälykäs, verbaalisesti taitava ja aina tilanteen tasalla, hän osaa sanoittaa ja yhteenvetää isoja kokonaisuuksia ja kysyä juuri niitä oikeita kysymyksiä. Hän on aina askeleen tai pari edellä muita, kun ajatellaan tai analysoidaan jotain. Tirrissä on jotain Yodamaista viisautta, mikä tekee hänestä niin vakuuttavan, ettei hänen sanomisiaan osata aina kyseenalaistaa. Tirri on suoraviivainen, jämäkkä, kipakkakin jopa ja silti lämmin, pehmeä, kunnioittava ja herkkä. Näen itsessäni paljon samankaltaisia ominaisuuksia kuin Tirrissä, mutta verrattain pienessä mittakaavassa. Tämä tekee kuitenkin Tirristä vielä mielenkiintoisemman, koska minun on helppo samaistua häneen ja nähdä se, kuinka meitä yhdistävät ominaisuudet voivat toimia myös omalla kohdallani. Esimerkiksi se, kuinka voin yhdistää suoraviivaisuuden ja lämpimän lähestyttävyyden, kuinka rehellinen kritiikki saa muut uskomaan myös rehellisiin kehuihin. Toivon, että kehityn ajattelijana samaan suuntaan kuin Tirri, että pystyn noin vaivattomasti syväluotaamaan kohtaamani ihmiset ja näkemään mikä on heidän kannaltaan merkityksellistä. Haluan osata reflektoida tilanteita ja viedä dialogia sille tarpeelliseen suuntaan. Haluan oppia milloin puuttua peliin ja milloin antaa löysiä. Tirrissä on luontaista karismaa kohdata isojakin joukkoja, mutta myös kyky maaduttua läsnä olevaksi hetkeen kahden ihmisen kesken. Tirri on taitava vuorovaikuttaja ja se on jotain, mitä itse myös aktiivisesti kehitän.

 

Tunnistaisitko elämäsi jos se kävelisi sinua vastaan?

Olen miettinyt mitä haluan tehdä ja mitkä arvot ja teot vievät minua kohti tavoitteitani. Millaista elämä sitten on, jos pääsen näihin tavoitteisiini ja teen elämästä näköistäni? Miltä minun elämäni näyttää?

Haluan elämälleni vankkumattoman tukikohdan, sellaisen kotipesän, jossa on tilaa rakkaille ja, jossa me kaikki viihdymme. Haluan elämääni myös vaihtelua ja seikkailua ja siksi onkin tärkeää, että kotiin palatessani odottaa turvallinen vastapaino. Toivon, että minua ympäröi ihmiset, jotka haluavat nauttia elämästä kanssani ja autamme vuoron perään toisiamme myös irtaantumaan kodin pyöristyksen vastuista. Haluan, että lapseni kasvavat auttavaisiksi ja oma-aloitteisiksi nuoriksi, joiden kanssa tällaisen kodin pyörittäminen on niin vaivatonta, kuin mahdollista.

Ennen kaikkea haluan, että minulla on aikaa ja rahaa toteuttaa elämääni siten, että saan tehdä inspiroivia juttuja ja viettää aikaa perheeni ja ystävieni kanssa. Haluan suunnitella työni siten, että voin tehdä niitä pääasiassa etänä, mutta omasta halustani nähdä tiimiä, kutsua heitä myös meille työpäiviksi ja osallistua itse asiakastöihin. Näen itseni kuitenkin esimiehenä koordinoimassa jotain isompaa kokonaisuutta.

Olen iloinen, hyväkuntoinen ja aktiivinen ihminen. Jaksan leikkiä lasteni kanssa, en ärsyynny pikkuasioista ja energiaani riittää myös luoviin asioihin, kuten kokkailuun ja taiteiluun. Suhde lapsiini on avoin ja lämmin. Teemme paljon asioita yhdessä ja juttelemme toisillemme avoimesti. Pystyn tukemaan lapsiani heidän harrastuksissaan ja kulkemisessaan, minkä lisäksi isohko talo tarjoaa heille riittävästi omaa tilaa ja mahdollisuuksia puuhastella omiaan. Perheen koirat ovat koko perheen hoidon alla ja kotityöt on jaettu jokaisen asujan kesken, tietyistä korvauksista sopien.

Tasapaino toistuu monessa asiassa, ja se on yksi isoin asia, jota minä lähden tavoittelemaan. Toivon saavuttavani tasapainon sekä taloudellisesti, että myös henkisesti. Viime aikoina olen ollut niin kuormittunut, että olen jäänyt elämäni jalkoihin ja tähän toivon muutosta niin pian kuin ruuhkavuodet ja oma pystyvyyteni sen sallivat. Mitä paremmin tunnen itseni, sitä luonnollisemmin tasapaino elämääni löytyy. Siltä osin olen jo hyvällä matkalla. Haluan kuitenkin jaotella elämäni osaset uudestaan niin, että minulle löytyy siitä isompi siivu. Tarvitsen palauttavia ja energisoivia asioita elämääni, jotta jaksan ja jotta voin olla sellainen rauhallinen, mukava ja aktiivinen ihminen kun haluan olla ja jollaisena haluan lasteni ja muiden minut näkevän.

Yksinäisestä reflektoinnista yhdessä unelmointiin

Kehityksemme kannalta palaute on tärkeässä roolissa ja huomaan, että tällaisessa elämänvaiheessa ajatukset saavat aivan omanlaisiaan mittasuhteita, jos niitä pyörittelee ylhäisessä yksinäisyydessään. Jotta kannustaisimme toisiamme kohti tavoitteita, meidän tulisi muistaa antaa toisillemme palautetta ja osoittaa, että huomaamme edistymisen ja työn kehityksen takana. Meidän tulisi uskaltaa unelmoida ja jakaa haaveitamme keskenämme ilman, koska niin konkretisoimme tavoitteitamme ja annamme muille mahdollisuuden tukea meitä siinä. Unelmat jäävät kuitenkin usein kertomatta, koska pelkäämme niiden syövän vaatimattomuuttamme. ”Kuka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa”, on vanha suomalainen sananlasku.

Minä vaan kysyn, että kuka sinne kuuseen sitten ikinä pääsee, jos koko jengi jää täysin tyytyväisenä nypläämään niitä katajia?

Unelmoidaan siis yhdessä, kurkotetaan vaikka mäntyyn. Kerro minulle mistä sinä haaveilet ja anna minun nähdä se kehitys työssäsi kohti tavoitteita. Ja kerro minulle, jos sinä näet minussa sen.

 

 

LÄHTEET:
Kallio, M. 2020. Voimana Toivo. WSOY: Helsinki
Peterson, J. 2023. Self authoring. Tiimin käyttöön muokattu tavoitteiden asetannan työkalu. Suoritettu 4/2023. https://www.selfauthoring.com/

Kahden lapsen äiti, ex-myyntitykki, nykyinen tiimiyrittäjä ja oppija läpi elämän. Suuntana valmennustyö ja se mystinen balanssi työn ja perheen välillä.

Kommentoi