Pääsin viime marraskuussa mukaan Proakatemian markkinointi- ja viestintätiimin ensimmäiseen podcastiin keskustelemaan kirjoittamisesta kirjailija Katleena Kortesuon ja toisen Proakatemian opiskelijan Lassi Sepän kanssa. Viimeistään podcastin aikana päätin, että Proakatemian aikaisista esseistäni aion ottaa kaiken ilon irti jatkossa. Kirjoittaminen on jo pitkään kiinnostanut minua, ja kirjoitan usein hyviä esseitä. Rakastan kieliopillisesti kaunista tekstiä, ja haluan kehittyä kirjoittajana paremmaksi. Silti esseiden kirjoittaminen on minullekin vaikeaa ja minäkin välttelen esseiden aloittamista edelleen.

Aloin pohtia, mitä kirjoittaminen minulle on ja miksi se kiehtoo. Kirjoittaminen on yhteyden luomista muihin ihmisiin, mutta erityisesti itseeni. Kirjoittamalla jäsentelen ajatuksiani ja ilmaisen itseäni. Ajatuksista tulee todellisempia, kun ne on puettava sanoiksi ja kirjoitettava ylös. Kirjoittaminen toimii siis työkaluna omien ajatusteni käsittelyyn ja itseni ymmärtämiseen. Sanat ovat viestinnän ja vaikuttamisen peruselementti. Haluan kirjoittaa hyvin, jotta voin käyttää mahdollisuuteni vaikuttajana tehokkaasti. Kielellisiä taitoja tarvitaan toimiakseen uskottavana, vakuuttavana viestijänä. Sellainen haluan todellakin olla, päädynpä mihin tahansa työtehtävään Apajassa tai muualla.

Asiakasviestintä on menestyksen kulmakivi. Tarjoukset, reklamaatiot, mainokset ja kaikki muut viestit yrityksen ja asiakkaan välillä vaativat kielellistä taitoa, jos haluaa erottua muista ja jättää positiivisen muiston. Katleena vertasi podcastimme aikana kirjoitettua viestiä visuaaliseen viestiin, ja mielestäni se oli erittäin osuva vertaus. Jos kuva on epäselvä tai rakeinen, mielenkiinto lopahtaa heti. Sama pätee kirjoittamiseen, tekstin on oltava selkeää, jotta sitä tekee mieli lukea.

Tekstien kautta on mielenkiintoista seurata oman ajattelun kehittymistä, ja siinä piileekin samalla esseiden ahdistavuus. Kirjoittaminen on ihana haaste, kun joutuu pohtimaan, ymmärretäänkö minut nyt oikein. Kirjoittaessa joutuu kyseenalaistamaan ja perustelemaan omia mielipiteitään, ja se on taito, jossa haluan kehittyä jatkuvasti. Välillä on pelottavaa julkaista omia tekstejä, kun pohtii, olenkohan itseni kanssa samaa mieltä enää hetken päästä tai ajattelenko oikeasti näin. Mutta miksi pelottelen itseäni ajatuksieni kehittymisellä? Sehän olisi ihanaa! Mielipiteeni saavat muuttua, ja voin vaikka kirjoittaa aiheesta uudelleen laajemmasta näkökulmasta. Essee on pohtiva teksti, joten kirjoittaessa ei tarvitsekaan lukkiutua yhteen mielipiteeseen, vaan voi kirjoittaa pohtivansa aihetta useasta näkökulmasta.

Proakatemialla valitaan kerran kuukaudessa yhteisön yhteisessä tilaisuudessa Projektorissa Kuukauden essee jokaisen tiimin essee-ehdokkaiden väliltä. Valinnan tekee edelliseen Kuukauden esseen -kirjoittaja. Muistan opintojen alussa seuranneeni Projektoreissa Kuukauden esseiden -julkistuksia. Haaveilin, että joskus minunkin esseeni ansaitsee tuon palkinnon. Siitä tuli tavoite, jota en uskaltanut sanoa ääneen. Tuntui jollain tapaa hävettävältä, että niinkin pieni juttu oli minulle oikeasti tärkeä tavoite. Enkä edes oikeasti itse ajattele, että Kuukauden essee -tittelin saaminen olisi pieni juttu. Miksi vähättelin sen arvoa? Ehkä siksi, että esseet eivät ole Proakatemialla suosituinta herkkua eikä moni arvota niitä korkealle. Kuukauden essee on kuitenkin kunnianosoitus, jota jokaisen proakatemialaisen tulisi tavoitella. Me kaikki kirjoitamme esseitä ja tavoitteena on antaa niiden kautta osaamisestamme jotain muillekin. Kun siinä onnistuu, tietää tehneensä jotain hyvää ja hyödyllistä.

Kun tammikuun Projektorissa esseeni ”Kohti parempaa kuluttamista” yllättäen palkittiin joulukuun Kuukauden esseen tittelillä, olin valtavan onnellinen ja ylpeä itsestäni. Se tuntui ihanalta! Tämä tunnustus oli minulle merkittävä saavutus. Tuntui, että osaan, ja oli ihanaa, että se huomattiin. Olen stressannut opinnoistani ja osaamisestani viime aikoina aivan liikaa, joten onnistumisen tunne oli todella tervetullut ja tarpeellinen. Sain lisää uskoa itseeni ja intoa kirjoittamiseen.

Haluaisin kovasti jakaa intoani kirjoittamista kohtaan muillekin. Haluaisin auttaa muitakin kehittymään kirjoittajina ja näkemään esseet työkaluina. Projektin oppien ja vaiheiden dokumentointi sekä oman toiminnan reflektointi ovat ehkäpä tärkein osa projektia. On tavallaan samantekevää, millaista projektia tekee, kunhan siitä oppii ja oppimaansa hyödyntää seuraavissa kokeiluissa. (Haluaisin oppia ajattelemaan näin! Asetan tällä hetkellä liian suuret paineet projekteille ja se rajoittaa rohkeuttani kokeilla.) Kirjoittaessa usein opettaa itseään, kun pitää sanallistaa ajatuksensa ja kokemuksensa. Samalla antaa lukijoille mahdollisuuden oppia uutta. On ihanaa olla omien oivalluksien ansiosta apuna muille! Proakatemialla iso osa opiskelijoista pohtii esseiden merkitystä ja lukemisen tärkeyttä projektien työstämisen lomassa. Itse ajattelen esseitä todisteena ajattelemisesta ja ajattelun kehittymisestä. Emme tee tenttejä emmekä henkilökohtaisia näyttöjä osaamisestamme, joten esseet ovat erinomainen keino pohtia ja osoittaa omaa osaamistaan.

Minulle lukeminen on usein vertaistukea ja keino oppia ymmärtämään maailmaa paremmin. Lukeminen opettaa näkemään asioita laajemmista näkökulmista ja lähtökohdista. On helpottavaa kuulla muiden pohtineen samoja ajatuksia ja etsineen puolestani pohdinnoilleni tutkimustietoa ja teoriaa. Lukiessa paras tunne on oivaltaminen. Mutta kun oivalluksen vielä kirjoittaa itselleen muistiin, oivallusta on helpompi hyödyntää omassa elämässään. Oivalluksilla muutetaan maailmaa, mutta ne on ensin osattava kirjoittaa vakuuttavasti muiden nähtäville. Kirjoittaminen on kommunikointia, ja se on taito, jota tarvitaan kaikkialla, kun haluaa saada äänensä kuuluviin. (Peterson, J).

Usein esseet ajatellaan liian monimutkaisesti. Ehkä meitä rajoittaa ajatus siitä, että esseet julkaistaan Esseepankkiin koko maailman luettavaksi? Voi tulla tunne, että esseideni on oltava erityisiä ja edustettava minua yrittäjänä. Haluaisin esseiden julkisuudesta huolimatta kehottaa kirjoittamaan ensisijaisesti itseään varten. Tiedän monien pohtivan, hyödyttääkö esseeni ketään tai viekö tämä tiimiämme eteenpäin. Väittäisin, kun kirjoittaa avoimesti ja rehellisesti omista kokemuksistaan ja oppimastaan, tiimistä löytyy aina joku, jonka silmiä essee avaa. Teemme niin erilaisia projekteja, että meillä on jatkuvasti opittavaa toisiltamme. On vain ensin pysähdyttävä itse pohtimaan projektin tuomia oivalluksia ja oppeja, jotta niistä voi muutkin hyötyä.

Apajassa herää jatkuvasti rasittavalta tuntuva kysymys ”kuinka tuot projektisi oppeja tiimille?”. Mutta nyt ymmärrän kysymyksen jujun. On jokaisen vastuulla tarkastella omia oppejaan ja dokumentoida niitä ylös hyödyttääkseen muita. Jotta voimme toimia kuin tiimi, on meidän jokaisen tuotava omat oppimme koko tiimin käyttöön. Miten voisin hyödyntää edellisen projektin oppeja seuraavissa projekteissa, jos en ole pysähtynyt kertaamaan oppimaani ja kirjoittanut niitä muistiin?

Tiimimme piti tammikuussa esseistä pajan, koska niiden kanssa on toivottu apua. Esseitä ei kirjoiteta säännöllisesti, joten niitä ei hyödynnetä oppimisen tukena. Esseistä ei innostuta ja niihin liitetään paljon paineita. Annoin pajassa tehtävän, jossa jokaisen piti valita omista esseistään mielestään parhain. Tämän jälkeen essee piti esitellä pikkuryhmälle ja kertoa, mitä oli oppinut kirjoittaessaan ja miksi oli valinnut kirjoittaa juuri tästä aiheesta. Yritimme STAR-menetelmän avulla selvittää, miksi esseestä oli tullut niin hyvä. STAR-menetelmän kirjaimet tulevat sanoista situation, task, action ja result. Pohdimme, millainen aihe ja prosessi kirjoittaessa oli, millaisia keinoja ja lähteitä kirjoittaessa oli käyttänyt, mitkä seikat johtivat erityisen hyvään esseeseen. Yritin tehtävän avulla hakea merkityksen tunnetta kirjoittamiselle oman hyvän esseen tarkastelun kautta. Jos aiemmin on osannut kirjoittaa hyvän esseen, josta on ylpeä, miksi ei suhtautuisi muihinkin esseisiinsä samanlaisella kunnianhimolla? Halusin auttaa löytämään ja jakamaan hyväksi havaittuja luku- ja kirjoitustaktiikoita. Parhaita esseitä oli syntynyt aiheista, jotka kirjoittajaa oli oikeasti kiinnostanut. Kirjoittaessa oli ollut halu tehdä hyvä essee, koska aiheen koki tärkeäksi ja siitä halusi kirjoittaa hyvin, jotta innostus aihetta kohtaan leviäisi. (Lehtimäki, T).

Proakatemian johtoryhmä on asettanut tiimeille joka lukukaudelle esseepisterajan, johon tiimin on yhdessä päästävä. Emme Apajassa päässeet viimeksi tavoitteeseen, joten nyt kevätlukukaudella joidenkin on kirjoitettava enemmän, kun esseitä on syksyltä rästissä. Pajassa heräsi kysymys ”kumpi on tärkeämpää, että kaikki pääsevät pisterajaan vai että esseet ovat laadultaan parempia?”. En usko, että esseiden laatu paranisi, vaikka aikaa olisi enemmän. Aikaa on nytkin todella paljon, mutta se käytetään mieluummin muihin asioihin. Esseen aloittamista on helppoa viivyttää, koska se on itsenäinen tehtävä ja tiimiläinen on yksin vastuussa esseidensä aikatauluttamisesta ja kirjoittamisesta. Projektitiimin antamia tehtäviä on vaikeampi vältellä, koska niistä on selkeämmin vastuussa muille ihmisille.

Apajassa on ehdotettu, että esseerajaan pääsemisestä saisi palkinnon, jotta olisi jotakin, joka motivoisi kirjoittamaan. Mielestäni tuntuisi typerältä palkita koulutehtävän suorittamisesta. Pikemminkin on pohdittava, miksi esseet eivät motivoi ja miten ne nähtäisiin hyödyllisinä. Pohdin, tarvitaanko koko tiimiltä toimenpiteitä siihen, että yksilöt kirjoittaisivat säännöllisesti ja ottaisivat vastuun oman osuuden suorittamisesta. Mutta toisaalta ajattelen, että esseepisteraja on annettu nimenomaan tiimille, joten vastuu on kannettava yhdessä. Ei siis riitä, että minä saan esseeni tehtyä vaan tehtävänäni on auttaa muita pystymään samaan. Tämä vaatii yksilöiltä rohkeutta pyytää apua, jos esseiden kanssa on haasteita. Kun tavoite on yhteinen, sen toteutumista on seurattava yhteisesti, joten omasta suorituksestaan on raportoitava muille.

Pajassa heräsi kysymys, onko oikea syy kirjoittamattomuudelle se, ettemme tee Apajassa tarpeeksi projekteja. Jos olisi projekti, jonka eteen joutuu opiskelemaan ja tekemään uusia asioita, olisi koko ajan jotain, mihin peilata esseissä. Tekeminen tuo aiheita ja innostusta kertoa siitä.

Tunnistan tämän ja olen sitä mieltä, että tekemättömyys johtaa esseettömyyteen. Minulla on kuitenkin mielessä monia aiheita, joista haluan kirjoittaa, mutta silti viivyttelen esseiden kanssa. Tähänkin esseeseen minulla on ollut yli kuukauden muistiinpanot, lähteet ja esseen runko valmiina word-pohjalla, olen ollut aiheesta koko ajan innostunut, mutta silti kirjoitan esseetä vasta nyt. Jään helposti odottelemaan ”oikeanlaista” tunnelmaa ja tilannetta kirjoittamiselle. Se on selkeästi haasteeni, ja sen kanssa minun on tehtävä töitä.

Etsimme tiimissämme helposti syitä kirjoittamattomuudelle ulkopuolelta emmekä itsestämme. Monia harmittaa, ettei esseistä saa palautetta eivätkä muut kommentoi niitä. Se harmittaa minuakin, mutta palautetta voi myös pyytää. Esseistä voi tehdä merkityksellisempiä – itselleen ja lukijalle. Esseitä voi tehdä hyödyttämään tiimiä. Aiheen voi valita tiimi tai muu kohderyhmä huomioiden. Lähtökohtaisesti suosittelisin kuitenkin edelleen kirjoittamaan itseään varten. Esseet ovat loistava työkalu oman oppimisen ja ajattelun tueksi, jos niille uskaltaa antautua. Suosittelen pohtimaan, millaisesta esseestä itselle olisi juuri nyt hyötyä. Mitä minun tarvitsisi opiskella nyt? Mikä on tuntunut vaikealta pukea sanoiksi? Mille aiheelle minun olisi kannattavaa panostaa aikaani ja ajatuksiani?

Ehkä minulle esseet ovat mieluisia tehtäviä senkin takia, että ne tuovat tasapainoa yhdessä pohtimiselle ja työskentelylle. Esseetä kirjoittaessa saan kirjoittaa omista kokemuksistani ja keskittyä oman osaamiseni edistämiseen omaan tahtiini. Nautin siitä, että kirjoittaessa saan yksin rauhassa kasata ajatuksiani pakettiin. Keskustellessa harvemmin ehtii jäsentelemään ajatuksiaan täysin valmiiksi ennen ääneen möläyttämistä. Välillä voi olla helpompaa perehtyä johonkin aiheeseen ensin yksinään ja sitten esitellä tulos projektitiimille tai koko tiimiyritykselle ja sen avulla jakaa oppeja koko porukalle. Se tuntuu tiimityöltä.

Kirjoitin toiseen esseeseeni omia vinkkejäni kirjoittamiseen ja otin mukaan Stephen Kingin työkalut kirjoittajille. Voit lukea ne täältä: https://esseepankki.proakatemia.fi/vinkkeja-esseekirjoittamiseen/

LÄHTEET:

Keränen, E., Kortesuo, K. ja Seppä, L. 2019. Kuinka kehittyä kirjoittajana? (podcast). Tampere: Tampereen ammattikorkeakoulu: Proakatemia. https://soundcloud.com/user-690047457-366070437/kuinka-kehittya-kirjoittajana-vieraana-kirjailija-katleena-kortesuo

Lehtimäki, T. 2019. 6Aika / Tulevaisuuden älykkäät oppimisympäristöt. Luodaan yhdessä menestystä. Paja. 3.12.2019. Proakatemia. Tampereen ammattikorkeakoulu. Tampere.

Peterson, J. 2018. Essay Writing Guide. Luettu 19.2.2020 osoitteesta https://docs.google.com/viewer?url=http://jordanbpeterson.com/wp-content/uploads/2018/02/Essay_Writing_Guide.docx