Korkeakouluopinnoissa, meidän tapauksessamme Proakatemialla, emme voi välttyä kirjoittamiselta. Ensimmäisen syksyn aikana sukelletaan suoraan syvään päätyyn, kun pääsemme muun muassa viestinnän ja juridiikan kursseilla kirjoittamaan vakavasti otettavaa, akateemiseksi luokiteltavaa tekstiä, tai ainakin tämä olisi tavoite. Ensimmäisen vuoden opiskelujen toisella puoliskolla, tammikuussa lysti vasta toden teolla alkaakin, kun pääsemme hyppäämään akateemisten esseiden maailmaan muun muassa palvelumuotoilun kurssin johdatuksella.

Yleisesti ottaen akatemialla asenne esseiden kirjoittamista kohtaan tuntuu olevan melko nihkeä. Esseet nähdään usein pakkopullana, riesana ja rasitteena, jonka moni hoitaa viimeistä deadlinea edeltävä yönä hiki hatussa ja kyynel silmäkulmassa. Tarvitaan asennemuutos.

Kokosin muutamia vinkkejä esseenkirjoitukseen liittyen, jotta niin itselläni, kuin muillakin voisi tämä olennainen Proakatemialla oppimisen muoto olla jatkossa hieman kivuttomampaa. Kun muistaa, mitä on tekemässä ja etenkin miksi, ja pitää homman yksinkertaisena, on tekeminen yleensä huomattavasti mieluisampaa. Osa ohjeista on aivan niin kutsuttuja ruohonjuuritason perusasioita, mutta mielestäni niitäkin on aika ajoin hyvä kerrata itselleen, jotta esseenkirjoitusprosessi eri vaiheineen pysyisi mielessä kirkkaana ja työskentely olisi mahdollisimman tehokasta ja jäsenneltyä.

Mikä on essee?

Sana ”essee” tulee alun perin latinasta ja tarkoittaa punnitsemista. Esseessä kirjottaja päättää, mitkä tiedot ja seikat ansaitsevat tulla mainituiksi. Hyvässä esseessä taustatiedot, fakta ja kirjoittajan omat ajatukset ja tulkinnat nivoutuvat sulavasti yhteen.

Esseetä ei tekstilajina olekaan määritelty kovin tarkasti ja esseitä voikin olla hyvin erilaisia. Essee voi olla pääasiassa omista kokemuksista muodostuva, reflektoiva teos, tai akateeminen, laaja ja faktatietoihin vahvasti pohjautuva tuotos.

Esseet ja esseepisteiden kertyminen Proakatemialla

Proakatemialla yrittäjyyden ja tiimijohtamisen tutkinnossa opiskelijan tulee kirjoittaa vähintään 100 esseepistettä tutkintonsa aikana. Ensimmäisenä keväänä esseepisteiden minimäärä on 15 pistettä, minkä jälkeen minimi on 20 esseepistettä per lukukausi.

Essee pisteytetään sen mukaan, onko se reflektoiva tuotos vai akateeminen essee. Reflektoivissa tuotoksissa niin sanotut blogiesseet ovat yhden esseepisteen arvoisia, eikä niihin välttämättä tarvitse lähteitä. Kahden pisteet esseeseen vaaditaan jo useampi sivu tekstiä ja tueksi lähde, tai mieluummin useampi. Lähteitä voivat olla kirjojen lisäksi esimerkiksi artikkelit, seminaarit ja podcastit.

Akateeminen essee on oikein toteutettuna kolmen pisteen arvoinen. Akateemisen esseen voi kirjoittaa yksin, tai maksimissaan kolmen hengen ryhmässä. Akateemisen esseen tulee olla vähintään 8-10 sivun mittainen, akateemisesti laadukas tuotos. Hyvä nyrkkisääntö on, että aihetta tulee olla käsitelty esseessä niin laajasti, että siitä voisi pitää pajan. Proakatemian esseepankin ohjeistuksessa kerrotaan, että ”akaateemisen esseen on tarkoitus kehittää tiedon keruun, käsittelyn, analysoinnin, reflektoinnin sekä kirjoittamisen taitoja kohti opinnäytetyötä vaativaa tasoa”.

Akateeminen essee vaatii lähteikseen vähintään yhden kirjan ja sen lisäksi muita vakavasti otettavia lähteitä, kuten artikkeleita tai vaikkapa opinnäytetyön. Akateemiseen esseeseen tulee laittaa tekstiviitteet sekä lähdeviitteet oikeaoppisesti Tamkin opinnäytetyön raportin mukaisesti. Ohjeet teksti- ja lähdeviitteisiin löytyvät Tamkin kirjallisen raportoinnin oppaasta, osoitteesta https://www.tuni.fi/fi/opiskelijan-opas/kasikirja/tamk/opiskelu-0/kirjallisen-raportoinnin-opas.

Harjoitus tekee mestarin

Esseiden kirjoittamiseen, kuten muuhunkin kirjoittamiseen oppii vain harjoittelemalla. Harjoittelun lisäksi olennainen tekijä, jolla jalostaa itsensä viime hetken paniikkiraapustelijasta oman elämänsä Runebergiksi on opiskella esseen kirjoittamisen perusteita, suunnittelua ja kirjoittamista yleisellä tasolla.

Kirjoittamisen olennainen ja erottamaton pari on lukeminen. Jotta voit kehittyä kirjoittajana, tulee sinun myös lukea. Lue kirjoja, artikkeleita ja esimerkiksi muiden proakatemialaisten esseitä ja huomaat kirjallisen tuottamisesi kapasiteetin kasvavan ja ajattelukykysi laajentuvan.

Esseen kirjoittamisen vaiheet

Oli esseesi mistä tahansa aiheesta ja olipa sinulla kuinka paljon aikaa tahansa käytettävänäsi, kannattaa esseen kirjoittaminen aloittaa aina suunnittelulla. Voit esimerkiksi kirjoittaa ylös ranskalaisilla viivoilla esseesi aiheen ja kaiken mitä siihen liittyen tiedät. Tästä voi sitten suorittaa karsimista, jolla rajaat esseesi niin, ettei se rönsyile valtoimenaan ja pysyt todella annetussa, tai valitsemassasi aiheessa ja sen tietyissä tulokulmissa. Yhteen esseeseen ei mahdu koko maailma.

Tämän jälkeen on aika muotoilla esseen rakenne: mitä aiot sanoa ja missä järjestyksessä. Yleensä esseen perusrakenne on seuraava:

-Johdanto

Aloituksen, eli johdannon tarkoitus on herättää lukijan kiinnostus ja avata aihetta kirjoittajan valitsemasta näkökulmasta. Aloitukseen olisi hyvä palata, kun essee on muilta osin valmis ja tarvittaessa täydentää sitä.

-Itse asia

Otavian oppimateriaalien suosituksena, että käsittelykappaleiden määrä olisi noin kolmesta neljään kappaletta. Käsittelykappaleet kehittelevät ajatusta eteenpäin. Suosittelen suunnittelemaan sisällön otsikot etukäteen, jotta tulet varmasti käsitelleeksi kaikki haluamasi asiat, mutta kokonaisuus pysyy hallittuna.

-Johtopäätökset tai tiivistelmä

Esseen luonteesta riippuen sen lopetuskappale voi pohjautua johtopäätöksiin, tiivistelmään esseestä tai olla myös reflektoiva. On tärkeää, että esseen alku ja loppu muodostavat parin ja lopetus viittaa ainakin jossain määrin esseen alussa esitettyyn kysymykseen, pohdintaan tai muuhun alustukseen.

Seuraava esseen kirjoittamisen vaihe on itse kirjoitustyö. Mitä paremmin esseesi on suunniteltu etukäteen, sitä helpompaa ja nopeampaa itse kirjoittaminen on. Mikäli kirjoitat esseetäsi tietokoneella, voit halutessasi jättää itse kirjoitusvaiheessa itseltäsi niin sanotusti suodattimen pois ja kirjoittaa vapautuneesti aiheesta kaiken, mitä tiedät. Editointi onnistuu kyllä myöhemmin. Tärkeää on saada tuotettua tekstiä ilman, että takerrut pikkuseikkoihin. Toki faktoissa tulee pysyä aina.

Mikäli esseesi sisältää lähteitä, kirjaa ne aina esseeseen sitä mukaa, kun kirjoitat lähteeseen liittyen. Lisää lähdeluetteloosi lähdeviite, mieluiten heti alusta asti oikein, Tamkin ohjeiden mukaisesti muotoiltuna. Mikäli esseesi on akateeminen ja vaatii tekstiviitteet, merkitse viitteet heti sivunumeroineen. Muuten teetät itsellesi vain ylimääräistä työtä, jos joudut myöhemmin metsästämään lähteitäsi sivunumeroineen kaikkineen.

Viimeisenä vaiheena esseen kirjoittamisessa on tekstin editointi. Käy koko esseesi läpi tarkasti. Keskity ensin tekstin sisältöön. Mikäli jokin virke, kappale tai ajatus tuntuu vaillinaiselta, täydennä se. Tarkastele, eteneekö esseesi loogisesti ja onko asiat esitetty selvästi. Ovatko väitteesi hyvin perusteltuja? Mikäli tarkoituksesi on osoittaa osaamistasi, oletko määritellyt keskeiset termit ja onko tekstisi niin selkeää, että kuka tahansa (aikuinen ihminen) voisi ymmärtää sen?

Seuraavaksi käy teksti läpi kiinnittäen huomiota niin tekstin oikeakielisyyteen. Hio kieliasu kuntoon ja korjaa mahdolliset kielioppi- ja kirjoitusvirheet. Mikäli olet käyttänyt esseessäsi lähteitä, tarkista vielä kerran, että tekstiviitteet ovat kohdillaan ja oikein.

Ideointi

Olen kokenut hyödylliseksi tavan kirjata esseeaiheita puhelimeni muistioon sitä mukaa, kun niitä milloin mistäkin juolahtaa mieleeni. Tällöin minulla on aina valmiina lista ideoita mistä kirjoittaa, eikä esseenkirjoitushetkellä tarvitse alkaa keksimällä keksimään aiheita tyhjästä. Useimmiten nämä listaamani aiheet ovat myös aiheita, jotka ovat jo muistiooni päätyessään käyneet läpi seulani siitä, ovatko ne sopivia ja tarpeeksi Proakatemiaan liittyviä aiheita ja myös sen, että olen itse kiinnostunut oppimaan niistä lisää.

Kun aihe on valittu, on aika alkaa suunnitella ja ideoida, mitä kaikkea aiheesta halutaan kirjoittaa. Olen aiemmin vierastanut esimerkiksi mindmappeja eli miellekarttoja, mutta kokeiltuani kerran kyseistä menetelmää esseeni ideointiin en usko, että on enää paluuta entiseen. Mindmapin avulla pystyt visuaalisesti havainnollistamaan itsellesi, mitä kaikkea aiheesta tiedät tai haluat kirjoittaa, mitä huomioita minkäkin aihealueen alle voisi tulla ja mitkä seikat liittyvät keskenään yhteen.  Muita ideointitekniikoita ovat perinteinen listaus, käsitekartta, tai vaikkapa laajenevat kehät-tekniikka.

Protip kokemusasiantuntijalta

Kuulun itse juuri niihin opiskelijoihin, jotka ovat suorittanut tähänastisen Proakatemia-uransa esseiden osalta ”viime tippa, paras tippa”-taktiikalla. Tämä on aiheuttanut huomattavan määrän stressiä, unettomia öitä ja alisuoriutumista. Useita hyviä ja hyödyllisiä aiheita esimerkiksi pajahetkistä on jäänyt käyttämättä ja hyödyntämättä, vaikka niistä olisi saanut kirjoitettua esseitä useiden esseepisteiden verran.

Olen päättänyt ottaa käyttöön taktiikan, jossa kirjoitan esseen jokaisesta pajasta, josta suinkin jotain kirjoitettavaa saa irti. Useimmista pajoista, tai vähintäänkin niiden aiheiden pohjalta pystyisi kirjoittamaan vähintäänkin yhden pisteen esseen ja hieman laajemmin asiaan perehtymällä enemmänkin. Olennaisena tähän taktiikkaani kuuluu se, että esseet kirjoitetaan välittömästi pajan jälkeen, samana iltana, tai vähintäänkin viikon sisällä siitä. Näin ote hyvästä aiheesta ja pajanaikaisista ajatuksista ei pääse lipsahtamaan aivoistani ja saan sisällytettyä esseeseeni ajatukseni ja tietoni, sekä pajassa käytyjen keskustelujen annin mahdollisimman syvällisesti. Luonnollisestikin tarkoitukseni on kirjoittaa myös muista, kuin pajoissa käsitellyistä aiheista, mutta jotta pajat eivät olisi vain puuduttavaa istumista kahdeksan tuntia viikossa ilman sen syvällisempää oppimista tai reflektointia, koen niiden olevan hyvä pohja esseepisteiden täyteen saamiselle.

Mikä tärkeintä, näin esseiden kirjoituksessa pysyy tasainen tahti. Oppimisen kannalta esseepisteiden raapiminen kasaan deadlinea edeltävä päivänä ja yönä on kestämätön tyyli. Kun paniikissa yrittää saada esseet kasaan keinolla millä hyvänsä, ei niistä oppiminen voi mitenkään olla optimaalista. Siksi esseiden tasaiseen tahtiin kirjoittaminen pitkin lukukautta on huomattavasti hedelmällisempää. Asioihin ehtii oikeasti perehtyä ja aivoilla on aikaa prosessoida niitä.

Lopuksi

Esseiden kirjoittaminen on yksi olennaisimpia Proakatemian oppimisen muotoja. On asennekysymys, kuinka mielekkääksi ja hyödylliseksi sen koemme ja kuinka paljon saamme esseistä irti. Esseet, niiden aiheisiin syvällinen perehtyminen ja esseiden kirjoittamiseen panostaminen voivat nostaa oppimisen aivan uudelle tasolle. Esseet ovat pakollisia, joten suhtautukaamme niihin uuden oppimisen ja itsemme kehittämisen asenteella. Olemmehan Proakatemialla oppimassa, emme vain selviytymässä.

Lähteet:

Jukola Tekstioppi. 2017. Peda.net. Tekstin ideointi ja suunnittelu. Verkkosivu. Viitattu 3.12.2023. www.peda.net.

Joensuun seudun erilaiset oppijat ry. Vinkkejä kirjoittamiseen (essee). 11.3.2022. Youtube-video. Viitattu 4.12.2023. https://www.youtube.com/watch?v=O56V0oSyhOk

Opiskelukoulu. n.d. Opiskelukoulu. Tekniikka, jolla esseen kirjoittaminen onnistuu varmasti. Verkkosivu. Viitattu 3.12.2023. www.opiskelukoulu.fi

Otavian oppimateriaalit. 2023 Äidinkieli: Miten rakennat esseen? 2.1.2023. Youtube-video. Viitattu 4.12.2023. https://www.youtube.com/watch?v=NYE13K-zCaI

Outokummun lukio. n.d. Ideointityökaluja. Laajenevat kehät-ideointityökalu. Verkkosivu. Viitattu 3.12.2023. https://peda.net/outokumpu/outokummun-lukio/oppiaineet2/jk/ai10/ideointityokaluja/laajenevat-kehat-ideointityokalu

Proakatemia. n.d. Esseeohjeistus. Proakatemian esseekäytännöt syyskuusta 2021 alkaen. Verkkosivu. Viitattu 4.12.2023. https://esseepankki.proakatemia.fi/esseeohjeistus/

Tamk. n.d. Kirjallisen raportoinnin opas. Verkkosivu. Viitattu 4.12.2023. https://www.tuni.fi/fi/opiskelijan-opas/kasikirja/tamk/opiskelu-0/kirjallisen-raportoinnin-opas