Tampere
23 Apr, Tuesday
-1° C

Proakatemian esseepankki

Kiipeily osana tuki- ja liikuntaelinkuntoutusta



Kirjoittanut: Henri Kupi - tiimistä Motive.

Esseen tyyppi: Blogiessee / 1 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

Kiipeily ja kiipeäminen on yksi ihmisen perusliikkumisen muodoista ja motoristen taitojen perusasioista siinä missä kävelemään, juoksemaan tai hyppäämään oppiminenkin. Kiipeily on myös urheilulajina alkanut saamaan enemmän huomiota ja se on ollut mukana mm. Tokion olympialaisissa 2020. Lajina suosio on kasvanut, näkyvyys on kasvanut, liikkumisen ja motoriikan osalta se on kaikille olennainen taito. Miksi ihmiset eivät kiipeä tai miksi sitä ei käytetä osana kuntoutusta, vaikka sillä on todettu olevan monia positiivisia vaikutuksia? Keski-Euroopassa kuntoutuksen saralla tunnetaan jo käsite: terapeuttinen kiipeily, mutta Suomessa sitä ei olla hyödynnetty yksittäisiä tapauksia lukuun ottamatta.

 

Kiipeilyllä on hyvin monipuolinen liikkumisen muoto. Kiipeily on käytännössä tasapainoilua erilaisilla ja eri muotoisilla pinnoilla. Samat vaikutukset ja elementit on löydettävissä riippumatta siitä, kiivetäänkö seinällä, kalliolla, puussa tai puolapuilla. Kun tasapainoilusta tehdään riittävän haastavaa pienentämällä tukipintaa esimerkiksi seisomalla kahden jalan sijaan vain yhdellä jalalla, huomataan, kuinka koko vartalon lihaksisto alkaa aktivoitua säilyttääkseen tasapainon. Jos asentoa edelleen vaikeutetaan nousemalla yhdellä jalalla seisten päkiäseisontaan ja yhdistetään siihen toisen jalan polven nosto ja ristikkäisen käden kurotus ylös, huomataan jo selkeää vartalon lihaksien aktivoitumista ja tasapainoelimistön sekä hermoston herkistymistä asennon säilyttämiseksi. Samalla voimme todeta tämän viimeisimmän asennon mukailevan aika hyvin kiipeilyn perusliikkumista, johon kiivetessä voisimme yhdistää vielä yläraajojen vetävän lihastyön.

 

Kiivetessä on siis jatkuvasti koko kehon eri lihasryhmiä aktiivisena. Lisäksi, kun asentoihin yhdistetään liike, saadaan staattisista asennoista dynaamisia, jolloin vartalon hallinta ja kontrolli kehittyvät tehokkaasti ja monipuolisesti. Kiipeilyssä tulee tehtyä hyvin monipuolisesti liikkeitä eri tasoissa ja nivelkumissa. Näin harjoitusta saa monipuolisesti eri lihasryhmät ja liikesuunnat. Tasapainon, eri kaltevuuksien ja vartalon asentojen vuoksi keskivartalo saa tehokasta harjoitusta. Raajoissa koordinaatio ja liikkuvuudet, kuin myös voimatkin, kehittyvät tehokkaasti. Lisäksi kiipeily hauskaa ja se kehittää myös psykologisia ominaisuuksia kuten minäpystyvyyttä, keskittymiskykyä, ongelmanratkaisua, itsetuntemusta, vähentää masennusta ja ahdistusta.

 

Kuntoutuksessa kiipeilyä olisi helppo tehdä puolapuilla erilaisilla harjoitteilla tai kiipeilyseinällä. Harjoittelu on helppo toteuttaa tarkemmin rajattuna tiettyyn osa-alueeseen tai yhdistää toiminto osaksi kokonaisvaltaisempaa liikettä. Harjoittelu on niin sanottua toiminnallista harjoittelua, jossa keskittyminen on enemmän toiminnassa, tavoitteessa ja tehtävässä kuin tarkassa harjoitteessa, jolloin myös motorinen oppiminen on tehokkaampaa. Harjoittelumuotona kiipeily voi olla motivoivampi kuin spesifit harjoitteet, mikä voi lisätä halua tehdä harjoittelua ja motivaatiota jatkaa liikkumista. Yksi tärkeimmistä asioista kuntoutuksessa onkin löytää yksilölle sopiva ja motivoiva tapa toteuttaa harjoittelua, sillä tylsät harjoitteet jäävät helposti tekemättä eikä niistä silloin ole hyötyä, vaikka harjoite olisikin paras kyseiseen vaivaan.

 

Tein aiheesta opinnäytetyön (2023), joka on luettavissa Theseuksesta lähiaikoina, kun saamme sen parini kanssa julkaistua. Opinnäytetyön nimi on: Terapeuttinen kiipeily – Kiipeilyn hyödyntäminen terapiamenetelmänä tuki- ja liikuntaelinkuntoutuksessa: Opas fysioterapeuteille.

Kommentoi