Olen ollut lapsesta asti kiinnostunut rahasta siitä näkökulmasta, kuinka paljon saan rahaa ja miten sitä käytän. Sain 8-vuotissyntymäpäivänäni hammasraudat ja jouduin niiden vuoksi käymään hammaslääkärissä kuukausittain siihen asti, kunnes täytin 16 vuotta. Lähes poikkeuksetta oikoja-aikani oli aina hieman myöhässä, joten hyödynsin odotteluajan hammaslääkärin vastaanotolla kuittieni selvittelyyn. Minulla oli aina repussa mukana pantterikuvioinen kovakantinen vihko, jonne sitten hammaslääkäriaikaani odotellessa kirjasin ylös tuloihin saamani viikkorahat ja esimerkiksi isovanhemmilta saadut lahjarahat, ja menoihin raapustin karkkipussit sekä tarrasetit sekä muut koululaisen ostokset. Olin ilmeisen hauska näky odotustilan sohvalla, sillä hammaslääkärini alkoi jossain vaiheessa pyytää minut sisään kutsuen minua ”pikkukirjanpitäjäksi”. Olin nimittäin levittänyt ostoskuittini aulan sohvalle tarkasti ja kirjasin niitä lapsen vakavalla innolla pantterivihkooni.

En ole kuitenkaan ollut koskaan mitenkään matemaattisesti todella lahjakas, olen vain järjestelmällisenä ihmisenä ollut aina kiinnostunut tulojeni ja menojeni suhteesta ja siitä, miten saan säästettyä rahaa isompiin hankintoihin. Vaikka päässälaskutaitoni eivät ole mainitsemisen arvoiset, olen kyllä aina osannut käyttää laskinta plus- ja miinuslaskuihin. Jatkoin menojeni ja tulojeni tarkkaa kirjaamista omilleen muuttamiseen asti, mutta nykyään en enää kirjaa niitä ylös niin tarkasti. En ole myöskään enää saanut säästettyä rahaa niin paljon kuin nuorempana. Luin Julia Thurénin kirjan Kaikki rahasta ja siinä annetaan vinkkejä mm. siihen, kuinka voi säästää jopa kymppitonnin vuodessa.

Yksi ensimmäisistä stepeistä säästämiseen on juurikin omien tulojen ja menojen ymmärtäminen. Thurénin mielestä on hyvä kirjata ylös omat tulot ja menot ja seurata niitä aktiivisesti, sekä asettaa niihin verrattuna itselleen sopiva säästöprosentti, jonka verran laittaa joka kuukausi esimerkiksi erilliselle säästötilille. Onneksi tänä päivänä näitä ei tarvitse välttämättä kirjata ylös vihkoon, niin kuin nuorena tein, vaan omaa rahankäyttöä voi helposti seurata erilaisilla sovelluksilla ja esimerkiksi omassa verkkopankissa. Käytän itse Osuuspankkia ja sen verkkopankkisovelluksessa voi nykyään seurata hyvin mihin on rahansa käyttänyt ja mistä sitä on tullut ja paljonko rahaa on säästössä. Sovellus kategorisoi itsestään tilitapahtumat oikeisiin osa-alueisiin, esimerkiksi ruokaostoksiin, asumiseen ja ravintoloihin.

Kun on saanut laskettua, paljonko omista tuloista jää menojen jälkeen jäljelle, kannattaa asettaa itselleen oikea säästöprosentti. Jos vaikka tienaa kuussa nettona 2000 € ja saa säästettyä rahaa 100 € on säästöprosentti silloin 5 %. Jos taas saa säästettyä tästä summasta 500 € on silloin kyseessä jo 25 % säästöprosentti. Varallisuusvalmentaja Tellu Uotilan mukaan kuukausituloista 60 prosenttia olisi hyvä laittaa kiinteisiin kuluihin (ruoka, asuminen, liikkuminen, vakuutukset ja kodin laitteet), 10 % opiskeluun ja itsensä kehittämiseen, 10 % säästöön, 10 % sijoituksiin ja loput 10 % johonkin hauskaan ja itseä ilahduttavaan. Nimittäin jos rahoilla ei hemmottele itseään koskaan, saattaa repsahtaa tuhlaamaan kerralla paljon ja holtittomasti. Siksi on hyvä varata myös tiettymäärä rahaa huvitteluun joka kuukausi, kerranhan täällä vain eletään! Rahan käytön suhteet muuttuvat toki aina tapauskohtaisesti ja varsinkin kun säästää johonkin isompaan asiaan, tulee silloin otettua pois jostain muusta osa-alueesta enemmän.

Omalla kohdallani tämän hetkinen säästökohde on ensimmäinen oma asunto, jonka aiomme poikaystäväni kanssa ostaa. Olen laittanut nyt muutaman vuoden ajan aina joka kuukausi tietyn summan omalle ASP-tilille, jotta saisimme jossain vaiheessa ostettua oman ihanan kodin. Se on ollut myös hyvä motivaattori shoppaillessa. Kun olen esimerkiksi ollut sortua omaan kulutuspaheeseeni, eli suomidesigniin ja vintage-vaatteisiin, olen ihana mekko päällä miettinyt, tuoko tämä minulle enemmän onnea, kuin joku jo kaapissani oleva ihana vaate ja onko tämä sen arvoinen, että voin antaa sen viedä osan asuntosäästöihin menevästä osuudesta? Aika usein mekko on sitten jäänyt rekkiin ja säästötilini on päässyt kasvamaan.

Vaikka olen yrittänyt keskittyä säästämiseen, eivät säästöni ole kuitenkaan vielä sillä tasolla kuin haluaisin. Julia Thurén kysyi parilta sadalta naiselta hyviä ja huonoja säästövinkkejä ja listasi koosteen näistä kirjaansa. Seuraavat vinkit aion ottaa käyttöön tai olen jo todennut hyviksi:

1. Etsi tarvitsemasi asia ensisijaisesti käytettynä tai lainaa se

Paras säästövinkki on hyödyntää kierrätystä! Maailma on täynnä tavaraa, jota ei tarvita. Aina kun tarvitset jotain, käy ensiksi läpi kirpparit ja selaa tori.fi:tä. Kannattaa myös avata suu ja kertoa omista tarpeistaan. Monilla lojuu kotona turhana tavaraa, jonka voisi antaa eteenpäin jollekin, joka tarvitsee sitä enemmän. Kannattaa myös kysyä tavaroita lainaan, kaikkea ei tarvitse itse omistaa. Käytä jo olemassa olevaa, älä tue uuden turhan tavaran valmistusta ja maapallon hupenevien resurssien haaskaamista.

2. Onko tämä hyväksi minulle ja muille?

Jos haluan ostaa jotain, mietin, onko se ekologista, terveellistä keholle ja mielelle tai onko siitä iloa myös muille. Tämä pohdinta karsii hyvin osan turhista ostoksista pois. Esimerkiksi nälkäisenä kaupassa ostan mieluummin välipalaksi edullisen banaanin, jonka kuoret voin kierrättää biojätteenä, enkä kertakäyttöiseen muovipulloon pakattua smoothieta, joka on kalliimpi ja on tyhjänä inhottavaa muovijätettä.

3. Määritteleekö joku muu ostotarpeeni?

Tänä päivänä on niin helppo joutua mainoksen uhriksi. Esimerkiksi Instagramissa vaikuttajat suosittelevat kaikenlaisia asioita ja tuotteita, joiden avulla kuluttajat uskovat elämänsä muuttuvan hohdokkaaksi ja entistä paremmaksi. Onko onneni kiinni materiasta vai luonko itse oman onnellisuuteni muulla kuin kuluttamisella? Kannattaa kehittää omaa medialukutaitoa kriittisemmäksi ja ostaa vain aitoon tarpeeseen, ei vain tunteen tyydyttämiseen.

4. Miten tämä on tuotettu?

Maailmantuska on tehokas tapa säästää lompakkoa. Kun jaksaa selvittää tuotteiden alkuperän ja tuotantotavat, huomaa nopeasti, minkälaisia tahoja ei halua tukea. Eettisin ja ekologisin perustein tuotettuja tavaroita ei ole tarjolla niin paljon kuin näiden vastakohtia, esimerkiksi pikamuotia. Tiedostavana kuluttujana alttius ostaa turhaa vähenee suuresti.

5. Voiko tämän korjata tulevaisuudessa?

Kannattaa ostaa esimerkiksi sellaisia vaatteita, joita on valmis korjaamaan joko itse tai viemään ne korjautettavaksi. Monet ostavat esimerkiksi halpaa pikamuotia ja edullisen hinnan takia vaate on rikkoutuneena helpompi heittää pois. Kun taas ostaa laadukkaista materiaaleista tehdyn vaatteen ja maksaa siitä korkeamman hinnan, haluaa tätä sijoitusta huoltaa ja vaalia aivan eri tavalla. Tällä taktiikalla tulee myös kerättyä itselleen vaatekaappi, joka on täynnä vain omia lempivaatteita, sillä ostokset ovat yleensä paljon harkitumpia ja oikeasti mieluisia!

6. Voiko ostamisesta saadun elämyksen hankkia muulla tavalla?

Ostan esimerkiksi harvoin matkamuistoja, minulle tärkeämpää kohteesta ostetun tavaran sijaan ovat valokuvat näkemistäni paikoista, ne tukevat muistoa matkasta paremmin kuin turha tavara. Mielestäni Muumien Nuuskamuikkunen on käsittelyt asiaa nerokkaasti: “Minä vain katselen niitä – ja kun lähden tieheni, ovat ne minulla päässäni. — Minä omistan kaiken mitä näen ja mistä pidän. Minä omistan koko maailman.”

+ Zero Waste -ajattelu ja minimalismi

à Olen tutustunut viime aikoina zero waste -ajatteluun ja minimalistiseen elämään ja inspiroitunut niistä suuresti! ZW:ssä pyritään elämään niin, että tuottaa mahdollisimman vähän jätettä maailmaan, ja silloin tulee myös kulutettua rahaa vähemmän. Minimalistinen elämäntapa kertookin jo paljon, silloin pyritään elämään niin, että pärjää vähemmällä kaikilla osa-aloilla. Ja kun ei ole jatkuvasti tarvetta täyttää elämäänsä tavaroilla, ei tule myöskään tuhlattua rahaa.

Jos siis haluaa säästää ja hallita omaa rahankäyttöään paremmin, kannattaa tarkastella omaa kuluttamistaan ja kulutuskohteita kriittisesti ja miettiä, missä asioissa voisi tehdä paremmin, ja onko kaikki rahanmeno tarpeellista. Muistan, kun pienenä hammaslääkärin vastaanotolla kirjasin kuittejani ylös ja huomasin käyttäneeni monta kymppiä kuussa karkkeihin, joten päätin aloittaa karkkilakon rahaa säästääkseni. Karkkiostoksista säästöön jääneillä rahoilla sainkin kustannettua esimerkiksi osallistumiseni heppaleirille, josta on jäänyt itselleni monia mukavia muistoja. Kiitän niistä ja reiättömistä hampaistani nuorta itseäni ja toivon, että tulevaisuudessa saan myös kiittää itseäni uudestaan. Silloin en toivottavasti vietä päiviäni toinen toistaan upeampien mekkojen ja tavaran keskellä onnettomana pimeässä ja surkeassa asunnossa, vaan olen unelmieni kodissa, päälläni yksi kauneimmista vintage-mekoista, jonka olen jo muutama vuosi sitten ostanut, ja ihana asuntomme ei ole täynnä turhaa tavaraa, vaan onnellisia muistoja ja hetkiä.