2021 pidetyillä myyntipäivillä, joissa oli hauduketee, joulukalenteri ja treffiboxi maailmalle lähetettävinä tuotteina. Tämä essee pohjautuu empiiriseen kokemukseeni tehdä myyntiä pukeutuneena joulupukiksi.

Meidän tiimin jäsenellä oli joulupukin asu ollut käytössä ensimmäisenä myyntipäivänä. Hänen teoistaan ja tuloksistaan en kuitenkaan tiedä. Mutta joulupukin kaapu, parta ja lakki jäivät päivän päätteeksi ständipisteelle, autooni pakattavien tavaroiden sekaan.

Seuraavana päivänä minä ja myyntiparini Eemi suuntasimme Tampereen Yliopistolle tekemään kauppaa. Päivä käynnistyi hyvin nihkeästi koulutuspyhäikön lähes tyhjillä käytävillä. Mietin, että jostain pitäisi saada energiaa ja innostusta, uusi vaihde silmään. Mieleeni juolahti se pukin rooliasu autostani, mitä lähdin siltä mieltteeltä ja istumiseltani hakemaan. Autoni sijaitsi noin 10 minuutin kävelyn päässä yliopistolta. Jätin reppuni koulun aulan naulakkoon ja nuoren miehen reippain askelin harpoin kohti kulkuvälinettäni. Kymmen minuutin hikoilun, liian varhain käyttöönotetun toppatakin kanssa, olin autoni luona toteamassa, että avaimeni ovat repussani koululla…

Toinen käyntini autolle oli onnistuneempi kera avaimen. Ja hukattua aikaa otin takaisin hyödyntäen sähköpotkulautaa. Puin punaista hyvin tunnistettavaa nuttua päälleni ja tunsin jo selkäpiissäni nuo muutamat kiinnostuneet katseet. Viimeiseksi silaukseksi asetin kirurgisen type IIR maskini, yhteisen hyvän vuoksi, parran alle.

Hetken Eemin kanssa jaoimme naurut ja ajatukset, siitä että mitäköhän oikein nyt teemme. Sitten valitsin ensimmäisen uhrini, siis asiakkaani. Lähdin kohti tuota pahaa-aavistamatonta vaaleaverikköä kahvilan pöydässä. Hänet saavutettuani sanoin taikasanat ”hou hou”, ja päätin hyödyntää improvisoitua myyntispiikkiä nimeltä ”pukki tarvitsee apuasi”. Eli lyhyesti, pukki tarvitsi kalenterin tavoin apua lahjavarkaan kiinni saamiseen ja rahallisella panoksella tuettaisiin Korvatunturin talouden elpymistä pandemian annettua sille kielisuudelmia. Yksi kalenteri myyty.

Seuraavaksi pukki haastoi itseään ja ihmisryhmiä mitä halluimmilla tarinoilla. Sekä esiintymällä muutamassa pakollisessa valokuvassa. Olinhan julkkis. Sanoisin, että olin pukkina noin kahden tunnin ajan ja myynti saldoksi muistaakseni tuli neljä kalenteria, treffiboxi ja ainakin yksi tee. Olin enemmän kuin tyytyväinen, vaikkei myynti määrät olleet isoja.

Hetkonen, joulupukkihan on suhteellisen tunnettu globaalisti ANTAMISESTA, niin ei ihmekkään että maksupäätteelinen pukki ei ollut myyntitykki. Mutta rohkenen väittää, että myyntitilanteista kukaan ei poistunut ilman, että suupielet olivat kääntyneet kohti aulaa valaisevia loistevaloputkia. Päivä oli äärimmäisen kuluttava, koska myymiseni muistutti enemmän piilokamera stand up showta kuin kaupankäyntiä. Ja siltä se näyttikin, koska olin kuin keskiajan lähetti kylän torilla julistamassa vitsailevaa verollepanoa, kun ihmiset sankoin joukoin lähestyivät kuuntelemaan saarnaani ja nauramaan uhoamisilleni taloudellisissa vaikeuksissa kamppailevasta Korvatunturista. Hauska päivä!