Tampere
24 May, Friday
19° C

Proakatemian esseepankki

Immuuni uupumukselle



Kirjoittanut: Marko Nevala - tiimistä Roima.

Esseen tyyppi: Blogiessee / 1 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

”Uupumuksella ja väsymyksellä tarkoitetaan pitkäaikaista tai voimakasta väsymystilaa, johon liittyy voimattomuutta. Uupunut ihminen ei virkisty, vaikka saisi levätä.” – Mehiläinen

 

Joitain viikkoja takaperin Roiman pajassa esitettiin kysymys ”kuinka moni kokee olevansa täysissä sielun ja ruumiin voimissa?” Jos muistan oikein, kolme kättä nousi ylös. Se on huolestuttavan vähän. Tämän jälkeen olen paljon pohtinut omaa suhtautumistani uupumukseen ja omia voimavarojani. Alla Mielenterveystalon lista alkavan uupumuksen merkeistä. Listassa lihavoituna on kohdat, joita tunnistan kokeneeni viimeisen kolmen kuukauden aikana.

 

  • Unohtelet entistä useammin pieniä käytännön asioita
  • Et jaksa lukea lehtiä tai avata postia
  • Tunnet olevasi urakkatyössä (vaikka et oikeasti ole)
  • Et saa asioita tehdyksi ajoissa tai kunnolla
  • Sinulla ei riitä voimia muuhun kuin työhön
  • Mikään ei kiinnosta, innosta eikä tuota iloa
  • Et jaksa olla aktiivinen ihmissuhteissa
  • Heräilet öisin ja sinun on vaikea nukahtaa uudelleen
  • Töihin lähteminen ja ylipäätään ryhtyminen tuntuu jatkuvasti vastenmieliseltä

Mielenterveystalo.fi

 

Olenko uupunut tällä hetkellä? En tiedä. Tuskinpa. Vai enkö halua myöntää? Miksi muille on helppo sanoa, että huilaa hetki, jarruta. Mutta kun itse sortuu ajattelemaan moista, niin toinen aivopuolisko haukkuu velliperseeksi. Yhtälö ei ole yksinkertainen. Pari päivää voi kulua mieli maassa ylitsepääsemättömän työtaakan painaessa ja sitten taas jostain tulee tarmoa ja energiaa, eikä ole mitään ongelmaa vaikka ”To do” -lista on kasvanut entisestään.

 

Koen jonkinlaista mielihyvää, kun päivän päätteeksi pystyn toteamaan tehneeni ”täysmittasen työpäivän” eli vähintään 12 tuntia. Positiivinen asia, joka kertoo korkeasta työmoraalistani vai vääristynyt mielenmalli, joka on imetty raatamista ihannoivasta kasvu- ja työympäristöstä? Huono omatunto kolahtaa sitten kotona, kun huomaa ettei ole kolmeen viikkoon osallistunut kotitöihin ja parisuhdeaika kuitataan pieraisemalla aamulla sängystä noustessa. Joka tapauksessa pakko se on myöntää. Tykkään työn teosta. Tykkään myös levosta, mutta miksi samankaltaisen mielihyvän saaminen levätessä ei onnistu?

 

Fakta on sekin, että työnteko ei aina voi olla hauskaa, eikä pidäkään. Aina ei voi tuntea oloaan energiseksi ja tarmokkaaksi vaikka kuinka tekisi kaikki oikein ja lepäisi riittävästi. Uskon että turhaa kitinääkin esiintyy nykyään paljon. Suolaa sirotetaan omiin haavoihin hokemalla mahdollisimman näyttävästi, miten väsyttää ja kuinka on ylikuormittunut. Vaikka universumin ja oman itsensä kannalta olisi parempi viitsiä purra hammasta ja suorittaa. Voisiko joku kertoa mikä on uupumista ja mikä on kitinää? Nykyään puhutaan paljon yksilöllisyydestä ja siitä, miten yksilöiden erot tulisi ottaa huomioon. Missä määrin uupumisen voidaan sallia olevan yksilöllistä työelämässä? Miten pitäisi toimia, jos yksi kokee uupuvansa sähköpostin kirjoitettuaan ja kollega vieressä painaa neljättä päivää putkeen samoilla silmillä. Eikä valita. Toteaa vain kollegalleen rauhallisesti että; ”Huilaa vaan. Hoidan sinunkin sähköpostisi pari päivää.”

 

Huomaan usein miettiväni mihin aikani oikein kuluu? Teenkö oikeita asioita, voisiko jostain karsia? Vai onko tekemiseni vain tehotonta? Jos syy ei olekaan työtaakassa vaan tahdissa. Jotain olen ehkä oppinutkin Proakatemialla. Kalenteri kulkee matkassa aina ja pyrin olla ajattelematta kiirettä ja stressiä, koska olen oppinut, että se luo kiirettä ja stressiä. Mutta missä se paljon puhuttu kultainen keskitie menee? Mehiläisen sivuilla lukevassa uupumisen määritelmässä on sana pitkäaikainen. Mikä on pitkä aika olla väsynyt? Pari viikkoa, kolme kuukautta vai vuosi? Milloin on aika alkaa ajatella kiirettä ja stressiä, eikä kääntää huomiota pois ja painaa eteenpäin.

 

Toistan kysymyksen: Olenko minä uupunut tällä hetkellä? Tuskinpa. Nyt on ainakin ihan hyvä olo ja tulipahan sentään tehtyä täysmittanen työpäivä…

 

 

Lähteet:

 

Mehiläinen. Pitkä kestoinen väsymys eli uupumus. Luettu: 2.11.2022 https://www.mehilainen.fi/mielenterveys/vasymys-eli-uupumus

 

Mielenterveystalo. Mistä uupumuksessa on kyse? Luettu 2.11.2022. https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito/uupumuksen_omahoito/Pages/osio1.aspx

Kommentit
  • Tuomas Leinonen

    Mielenkiintoisia kyssäreitä, itsensä uupuneeksi määrittely on subjektiivista ja myös energiatasot on subjektiivisia. Siksi onkin vaikea tietää kuka on tosissaan aivan loppu ja kuka uskottelee itselleen olevansa loppu. Itse uskon sellaiseen ajatusmalliin, että jos ajattelee olevansa jollakin tavalla rajoittunut, sitten onkin rajoittunut. Sen takia velliperseeksi haukkuminen on helpompaa. Tässäkin ehkä vähän vaikuttaa se uupumuksen taso, jos on oikeasti neljän tunnin yöunilla pitkän aikaa ja stressitasot ovat katossa ja tehtäviä on loputtomasti on vähän tyhmää sanoa uupumuksen johtuvan laiskuudesta. Vastapuolella taas jos työtehtävien paljous johtuu niiden huonosta hallinnoinnista ja pieni taakka on kasvanut suhteettoman isoksi, on ehkä syytä lopettaa velliperseily ja laatia itselleen kalenteri.

    7.11.2022
Kommentoi