Luin Sanna Olshinin blogikirjoituksen Sivutoimisesta päätoimiseksi yrittäjäksi, joka käsittelee sivutoimisen yrittäjän haasteita ja muutoksia siirryttäessä “isompaan liigaan”. Olshin käsittelee blogissaan sivutoimista yrittäjyyttä harrastetoiminnan kautta, kuinka esimerkiksi valokuvauksesta voi yhtäkkiä muodostua ammatti.

Moni Proakatemialla omaa jonkin harrastuksen, kuten valokuvaamisen, käsitöiden tekemisen tai teknistä osaamista muun muassa koodaamisen parissa. Olshin selittää blogissaan hyvin, kuinka esimerkiksi joku tekee käsitöitä omaksi iloksi ja pian nurkat alkavat täyttyä tehdyistä töistä. Ystävät saattavat kiinnostua virkatuista kaulahuiveista ja lupautua maksamaan pienen korvauksen, jos heille voisi tehdä samanlaisen. Tuttua valokuvaajaa saatetaan pyytää ottamaan juhlissa kuvia pientä korvausta vastaan. Kun tällaisia tilanteita tulee vastaan tarpeeksi monta ja pimeän rahan vastaanottaminen ei tunnu enää hyvältä, on hyvä miettiä vaihtoehtoa siirtyä sivutoimiseksi yrittäjäksi. Töiden vastaanottaminen ja laskuttaminen menee selkeämmin ja virallisesti, kun käytössä on y-tunnus ja mahdollisesti mainostettava tuote.

Pieni liiketoiminta palkkatyön tueksi

Yleisimpiin sivutoimisiin yrittäjiin kuuluu sähköisten liiketoimintojen pyörittäjät, kuten esimerkiksi verkkokauppiaat, verkkokurssien tarjoajat ja mobiilisovellusten kehittäjät. Ajatuksena on kehittää liiketoiminta, joka ei vaadi alkuinvestointien jälkeen suuria ponnisteluita päivittäin. Ajatus passivisesta tulosta on kaunis ja siksi se onkin monen Proakatemialaisenkin mielessä liiketoimintaa kehittäessä. Olshin kirjoittaa blogissaan sähköisten liiketoimintojen olevan äärimmäisen kilpailtuja houkuttelevan kasvun takia. Esimerkkinä verkkokurssit vaativat nykyään jatkuvaa kehittämistä ja tiedon päivittämistä. Jotta tuote erottuisi markkinoilla, vaaditaan markkinoinnissa paljon töitä ja panostusta.

Kaikki eivät haluaisi markkinoille sivutoimisia harrastelijayrittäjiä. Kokopäiväiset yrittäjät, kovan luokan ammattilaiset, joiden elanto on kiinni riittävän korkeasta hintatasosta, jotta he pystyvät maksamaan yrittäjyyden lakisääteiset velvoitteensa, saattavat kirota hinnan polkijoita. Harrastelija toki veloittaa alhaisemman hinnan kolmesta syystä:

1. Osaaminen ei ole ammattilaisen tasolla, joten hinta on edullisempi.
2. Koska yritystoimintaa ei harjoiteta päätoimena, ei synny taloudellista painetta laskuttamiselle, vaan ajatus on pikemminkin se, että kiva, jos tästä saa edes jotakin lisätuloja, sillä näitä juttuja tehtäisiin joka tapauksessa. Sivutoimisen yrittäjän ei tarvitse ajatella, onko toiminta oikeasti taloudellisesti kannattavaa. Lisäksi sivutoiminen yrittäjä ei välttämättä ole yel- tai alv-velvollinen, jolloin hintaa on mahdollista pitää edullisena, sillä toiminnan kulut ovat alhaiset.
3. Ei ole ymmärrystä liiketoiminnan todellisista kustannuksista tai markkinoiden hintatasosta.

(Olshin 15.8.2020)

Mitä siirtyminen päivätyöstä yrittäjäksi vaatii? Jotkut työnantajat Suomessa voivat vaatia työntekijää täyttämään sivutoimi-ilmoituksen. Tarkoituksena on pyrkiä estämään kilpailevan liiketoiminnan aloittaminen hyväksikäyttämällä työssä saatuja tietoja tai kontakteja.

Siirtymistä kokopäivätyöstä yrittäjäksi kannattaa Olshinin mukaan harkita, jos sivutoiminen yrittäminen alkaa haitata hyvinvointia tai vapaa-aikaa. Perhe ja ystävät vaativat aikaa, eikä ole itsestäänselvyys, että päivätyön päätteeksi ehtisi hoitaa perheen lisäksi liiketoimintaa. Pahimmillaan sivutoiminen yrittäjyys voi olla painajaismaista. Asiakkaita olisi enemmän, kuin mitä ehtii tehdä ja velvollisuuden tunne on suuri. Olethan tarjoamassa tuotetta maksavalle asiakkaalle ja yrittäjänä on vaikea sanoa rahalle ei. Olshinin mukaan moni päivätyöstä siirtyny yrittäjä on ensin ajanut itsensä uupumukseen tekemällä molempia töitä parhaansa mukaan.

Jos sivutoiminen yrittäjä on onnellisessa tilanteessa, että asiakkaita riittää, niin henkilön kannattaa miettiä, olisiko mahdollista vähentää palkkatyön työtunteja. Olshin huomauttaa blogissaan siitä, että motivoitunut työntekijä ei välttämättä malta pudottaa työmääräänsä. Toinen vaihtoehto vähentää työtaakkaa on nostaa tuotteiden tai palveluiden hintoja. Tämä karsii yleensä hieman asiakkaita ja hyvässä tapauksessa liiketoiminta muuttuu niin kannattavaksi, että palkkatyötä ei tarvitse enää tehdä palkan takia.

Yrittäjyyden hinta

Kynnys yrittäjyyteen siirtymiseen on luonnollisesti korkea, sillä se tuo mukanaan vastuuta ja epävarmuutta. Jos on tottunut saamaan joka kuukausi 2500€ työnantajalta, niin pudotus ns. tyhjän päälle voi tuntua kauhealta. Aloittava yrittäjä voi hakea TE-toimistosta starttirahaa, joka on 700€ kuukaudessa ja tarkoitettu yrittäjän elämiseen. Ei voida olettaa, että juuri aloitettu yritys tuottaisi niin paljon rahaa, että siitä jäisi yrittäjälle tarpeeksi palkkaa. Tämä on pieni summa suhteessa totuttuun tulotasoon ja yrittäjän tuleekin huomioida tämä liiketoimintasuunnitelmaa tehdessä, että miten varautuu taloudellisesti siirtymään palkkatyöstä yrittäjäksi.

Olshin kertaa hyvin kaikki yrittäjyyttä harkitsevien yleisimmät kysymykset. Mitä jos asiakkaita ei olekaan riittävästi? Mitä jos raha ei riitäkään laskujen maksamiseen? Mitä jos koti menee alta? Nämä ovat relevantteja kysymyksiä, eikä näitä tosiasioita pidä sivuuttaa yritystä perustettaessa. Keino ehkäistä näitä on Olshinin mukaan panostaa näkyvyyteen ja asiakkaiden hankintaan. Jo olevien asiakkaiden säilyttäminen on arvokasta, sillä uusien asiakkuuksien hankkiminen on aina hankalampaa, kuin tyytyväisten asiakkaiden ylläpito.

Suomeen viimevuosina rantautunut termi “kevytyrittäjyys” luo illuusion siitä, että kuka vain voi lähteä yrittäjäksi saamalla vain yrittäjyyden hyvät puolet. Jos tulot ovat pienet (alle 7958,99€/vuodessa) niin ei tarvitse maksaa yel-maksuja. Kevytyrittäjän ei tarvitse miettiä kirjanpitoa tai alv:n maksamista joka kuukausi. Täysipäiväiseksi yrittäjäksi siirryttäessä on otettava huomioon lisäkulut, joita ovat muun muassa pankin yritysitilin maksut, yel- ja tyel-maksut.

Yel, eli laillinen yrittäjän eläkevakuutusmaksu on pakollinen, mikäli yrittäjä saa tuloa vähintään 7 958,99€ vuodessa. Työttömyysturvan säilyttämiseksi yrittäjän tulee ilmoittaa yrittäjätuloksi eläkevakuutusyhtiöön vähintään 13073€ vuodessa. Alkava yrittäjä saa Yel-maksusta 22%:n alennuksen neljältä ensimmäiseltä vuodelta, mutta kyllä vakuutusmaksuissa on silti maksamista. Esimerkiksi 25 000€:n vuositulolla yel-maksu on alle 53-vuotiaalta yrittäjälsä alkavan yrittäjän alennuksen jälkeenkin vielä 392€ kuukaudessa, ja ilman alennusta 502€/kuukaudessa. 45 000€:n vuositulolla yel-maksu ilman alennusta on jo 902€/kuukaudessa. (Olshin, 2020)

Tähän Olshin lisää vielä muistutuksena että yel-maksu ei luonnollisesti sisällä tapaturma-, sairaus tai henkivakuutusta.

Yrittäjän tulee liittyä arvonlisäverorekisteriin, jos alv:illinen myynti ylittää 10 000€ rajan. Tämä tulee ottaa huomioon palveluiden hinnassa. Mikäli sivutoiminen valokuvaaja on normaalisti pyytänyt hääkuvauksista 100€, niin alv velvollisena kannattavan liiketoiminnan kannalta hänen tulee nostaa hinta 124€ (sis. alv). Olshin kirjoittaa, että mikäli yrittäjä ei lisää myyntihintaan arvonlisäveroa, on se tilitettävä silti Verohallinnolle.

Aloittavan yrittäjän tulee ottaa kuluissa huomioon myös kirjanpitokulut. Normaalissa tilanteessa aloittelevalla yrittäjällä tuskin on kokemusta kirjanpidosta ja sen hoitamisesta. Yksinyrittäjän kannattaa Olshinin mukaan budjetoida kirjanpitokustannuksiin 50-150€/kuukaudessa ja noin 200€ tilinpäätökseen ja veroilmoitukseen kerran vuodessa.

Pankkitilin perustaminen yritykselle on hieman eri asia kuin henkilökohtaisen tilin perustaminen ja ylläpito. Esimerkiksi nuorille (alle 25v) pankkitilin pitäminen on ilmaista, eikä siihen kohdistu normaalisti kuluja. Päinvastoin pankki saattaa maksaa tilillä pidettävistä varoista korkoa. Toiminimiyrittäjän yritystili voi maksaa 10-15€/kk. Tähän päälle täytyy usein hankkia verkkolaskutusohjelma, joka tulee maksamaan lisää toiset noin 10€. Mikäli kyseessä on osakeyhtiö, hinnat voivat olla tätäkin kalliimmat lähemmäs 50-100€/kuukaudessa.

Kulut ovat siis käynnissä, vaikkei ensimmäistäkään käsityötä tai valokuvaa ole edes myyty. Halusin tuoda nämä “piilokulut” esille, jotta aloitteleva yrittäjä osaa ottaa nämä asiat huomioon ennen kalliin toimitilan tai laitteiston hankintaa.

Yrittäksi, maksoi mitä maksoi!

Tarinoita yrittämiseen lähtemisestä on yhtä monta, kuin on yrittäjiä. Suurinta osaa heistä yhdistää jännitys hypätä pois palkkatyöstä ja aloittaa oma liiketoiminta palkaten täten itsensä ja mahdollisesti muita ihmisiä. Kun alun jännityksestä on päästy, niin olo on usein helpottunut ja vapautunut. Motivaatio lähteä toimistolle on usein huomattavasti korkeampi, kun kyseessä on oma tuote tai palvelu.

Olshin nostaa esille vielä taloudellisen epävarmuuden sietämisen. Monilla yrittäjyyttä harkitsevilla saattaa olla kuluja kuten lainanmaksut, harrastukset tai perheen elättäminen. Taloudellinen paine voi aiheuttaa stressiä ja aiheuttaa ahdistusta, mutta esimerkiksi lainanmaksusuunnitelmasta voi keskustella pankin kanssa, jos maksueriä voisi lykätä tai pienentää väliaikaisesti. Kuinka paljon olet valmis tiukentamaan lompakon nyörejä henkilökohtaisessa elämässä, jotta yritys pysyy pystyssä.

Pelkkä hyvä idea ja fiilis ei riitä siihen, että tuote lähtee liikkeelle tai palvelu saa asiakkaita. Olshin korostaa blogissaan konkreettisten toimenpiteiden tärkeyttä liiketoimintaa suunnitellessa. Kuinka asiakkaita oikeasti saadaan ja miten kassavirta saadaan liikkeelle.

Sivutoimisen yrittäjän kannattaa puntaroida, onko liiketoiminta valmis siirtymään seuraavalle tasolle. Jos harrastus on rakas, eikä ole valmis uhraamaan kaikkea ko. alalle, niin vaihtoehtona on myös pitää harrastus harrastuksena, josta saa pieniä tuloja silloin tällöin.

Lähde:

Sivutoimisesta päätoimiseksi yrittäjäksi