Tampere
23 Apr, Tuesday
-2° C

Proakatemian esseepankki

Huolestuvaa tyyppiä?



Kirjoittanut: Lotta Lehtikevari - tiimistä Apaja.

Esseen tyyppi: Blogiessee / 1 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
-
-
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

Estääkö pelko ja huolestuminen sua etenemästä joskus?

Oon ite törmännyt viimeaikoina siihen, että olen todella usein huolissani tulevaisuudesta. Jännittää, ahdistaa ja jopa pelottaa. Se tuntuu välillä todella lamaannuttavalta ja olen paljon miettinyt, miten tulevaisuudesta ahdistumista voisi helpottaa. Se nimittäin vaikuttaa huomattavasti siihen, miten itse toimii. Lähdenkö mukaan juttuihin? Tavoittelenko unelmiani tai uskallanko edes unelmoida? Kuinka pärjään stressin kanssa? Olenko kiitollinen? Olenko onnellinen hetkessä? Tulenko toimeen muiden ihmisten kanssa?

Mitä jos? Mitä jos? Jatkuva skenaarioiden pyörittely vie suoraan sanottuna elämäniloa. Kun olen itse huomannut olevani peloissani ja ahdistunut, on siitä käynnistynyt vielä kaupan päälle toinen kierre. Olen ollut ahdistunut siitä, miten lopetan ahdistuneena olemisen ja liian huolestumisen. Eli miten nyt muutan tilannetta? Ja ylläri ylläri, energian laittaminen siihen, ettei huolehtisi, on vain pahentanut asiaa. 

Vaikka tietää, että kokeilemalla oppii ja ettei mitään sen kummallisempaa tapahdu vaikka kaikki ei aina menisi ihan täydellisesti, meidän aivot on taitavia uskottelemaan meille toisin. Liiasta huolestumisesta seuraa kroonista ahdistusta ja ihan fyysisiä oireita, kuten mahakipua. Tämän olen itsekin huomannut. Huolehtiminen pienissä määrin ei tietenkään ole huonoksi. Se voi auttaa meitä toimimaan ja suunnittelemaan tulevaisuutta. On hyvä joskus pohtia mahdollisia riskejä, jotta niitä voidaan ennakoida. Pakonomainen huolestuminen kuitenkin saa meidät voimaan pahoin, sillä kehomme tulkitsee pelon aidoksi. Aivomme luulevat siis, että olemme oikeasti hädässä, vaikka olisimme turvallisesti vaikka omassa kodissamme peiton alla.

Niin sanottua ”tehokasta” huolestumista on se, että lamaantumisen tai ahdistumisen sijaan ajatellaan huolen ilmaantuessa ratkaisukeskeisesti. Miten voisin tämän ongelman selättää? Yli menevä huoli taas voi saada meidät totaalisesti lamaantumaan tai vastaavasti yliaktiiviseksi, jolloin emme voi rentoutua lainkaan. Olen huomannut itsessäni molempia edellä mainittuja piirteitä. Joskus stressaantuneena pyrin ylisuorittamaan ja varmistamaan kaiken sataan kertaan, enkä rentoudu millään. Toisinaan taas makaan sängyssä, enkä saa itseäni ylös millään. 

Koska en halua elää elämääni pelon ja huolen ottaessa vallan minusta, olen pyrkinyt tietoisesti kiinnittämään huomiota huolestumisen tunteisiin ja siihen, mitä tilanteessa voisin tehdä. Oli huolen aiheuttama tila sitten yliaktiivinen tai lamaantunut, tärkeintä on pyrkiä rauhoittamaan itsensä ja kiinnittäämään huomio pois huolista. Tätä olen pyrkinyt tekemään ihan hengitys-harjoitusten ja liikunnan kautta. Huolestuneena usein ”unohtaa” hengittää, joka saa kehon reagoimaan entistä voimakkaammin. Yhtäkkinen fyysinen suoritus voi myös viedä huolen tunteen pois kehosta ja auttaa rentoutumaan. 

Toki tärkeintä on tunnistaa, miksi pelottaa ja ahdistaa. Onko taustalla kenties riittämättömyyden tunne tai huoli omasta pärjäämisestä? Tuo voi kuitenkin olla hyvin pitkä matka. Tärkeää matkalla on oppia ensin rauhoittamaan itsensä, jotta voi päästä lähemmäs aitoja pelkoja ja huolia arkisten haasteiden alla. 

 

Kommentoi alle, jos sulla on hyviä vinkkejä siihen, miten vähentää omaa turhaa huolestumista ja ahdistumista! 

Kommentoi