Tampere
23 May, Thursday
25° C

Proakatemian esseepankki

Ahdistuksen hallinta psykofyysisen fysioterapian keinoin



Kirjoittanut: Iina Klemi - tiimistä Motive.

Esseen tyyppi: Akateeminen essee / 3 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 5 minuuttia.

Ahdistuneisuus on tunnetila ja ajoittaisena se on normaalia ja arkipäiväistä jokaisen ihmisen elämässä. Se voi tuntua jännitykseltä, pelolta, levottomuudelta tai huolestuneisuudelta (THL), jotka kuuluvat normaaleihin tunnereaktioihin. Nykyään kuulee hyvin usein ihmisten kertovan olevansa ahdistuneita ja kovin stressaantuneita jatkuvasti. Se on huolestuttavaa. Ehkä ahdistuneisuuden lisääntyminenkin liittyy yhteyskuntamme suorituskulttuuriin. Joskus kuulee myös ahdistuksen vähättelyä ulkopuolisen näkökulmasta, mutta ahdistus on aina oikea subjektiivinen kokemus, eikä ahdistusta kokevaa tule koskaan kyseenalaistaa sen suhteen.

 

Ahdistuneisuuden psyykkisiä oireita ovat pelkotilat, paniikki, katastrofi- ja huoliajatukset sekä epävarmuus itsestä ja omasta osaamisesta. Se aiheuttaa myös kehollisia oireita, joita ovat muun muassa sydämen hakkaaminen, vapina, hikoilu, päänsärky, huimaus, pahoinvointi ja erilaiset kivut. Käyttäytymiseen ahdistuneisuus vaikuttaa aiheuttaen välttämis- ja turvakäyttäytymistä sekä päihteiden käyttöä. Välttämiskäyttäytyminen tarkoittaa ahdistusta aiheuttavien tai sellaista muistuttavien tilanteiden välttämistä kokonaan. Turvakäyttäytyminen puolestaan on yritys hallita ahdistuneisuutta, mutta lopulta nämä hallintakeinot vain lisäävät ahdistusta. (THL)

 

Ahdistuneisuushäiriöt

 

Ahdistuneisuushäiriöistä puhutaan silloin, kun ahdistuneisuus on voimakasta, pitkäkestoista ja heikentää toimintakykyä. Nämä ovat yleisiä mielenterveyshäiriöitä, jotka rajoittavat elämää ja heikentävät elämänlaatua. Ahdistuneisuushäiriöitä ovat paniikkihäiriö, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, julkisten paikkojen pelko, sosiaalisten tilanteiden pelko ja pakko-oireinen häiriö. (THL) Silloin tällöin tuntuva lievä ahdistus ja stressi ei siis tarkoita ahdistuneisuushäiriötä.

 

Paniikkihäiriöön kuuluu toistuvia voimakkaita paniikkikohtauksia, jossa henkilö kokee tilanteeseen nähden aiheettoman suurta uhan tunnetta ja siihen liittyy kehollisia oireita, kuten sydämentykytyksiä, vapinaa ja hengenahdistusta. Paniikkihäiriötä esiintyy perusterveydenhuollon potilaista 4 %:lla. Yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä esiintyy perusterveydenhuollossa 4–8%:lla potilaista. Ahdistuneisuushäiriötä on usein vaikea tunnistaa, koska hoitoon hakeudutaan useimmiten somaattisten syiden vuoksi tai potilailla on myös muu psykiatrinen sairaus samanaikaisesti. Sosiaalisten tilanteiden pelkoa on perusterveydenhuollossa 7 %:lla potilaista. (Käypähoito)

 

Ahdistuneisuushäiriöihin liittyy usein muita samanaikaisia mielenterveyshäiriöitä, kuten masennusta, eikä ahdistuneisuushäiriöiden eri tyyppejä ole aina helppoa erottaa toisistaan. Ahdistuneisuushäiriöistä kärsivillä itsetuhoisuus on myös yleisempää kuin muulla väestöllä. Erityisesti sosiaalisten tilanteiden pelkoon ja paniikkihäiriöön liittyy suurentunut riski itsetuhoajatuksiin ja itsetuhoyrityksiin. (Käypähoito)

 

Riskitekijöitä ahdistuneisuushäiriöille ovat negatiivisilla tunteilla reagoiminen, korostunut estyneisyys, geneettinen taipumus sekä lapsuuden ympäristötekijät. Lapsuudessa esimerkiksi traumaattiset kokemukset, hylkäämisen tunne tai ylisuojelevuus voivat olla riskitekijöitä ahdistuksen syntymiseen myöhemmällä iällä. Myös tupakointi ja nikotiiniriippuvuus suurentavat riskiä sairastua ahdistuneisuushäiriöihin. Suojaavia tekijöitä puolestaan ovat yksilön resilienssitekijät (Käypähoito) eli mielen joustavuus ja selviytymiskyky (Mieli ry) sekä liikunta. Ahdistuneisuushäiriön ennaltaehkäiseviä tekijöitä tunnetaan todella huonosti.

 

(Käypähoito) Vaikka tutkimustietoa ennaltaehkäisevistä tekijöistä ei olekaan, niin voisi kuvitella, että ainakin terveelliset elämäntavat ja hyvät elämänhallintataidot eivät ainakaan altista ahdistuneisuudelle. Myös taloudellinen tilanne ja elämäntilanne vaikuttanevat ahdistuksen syntyyn. Hyvät sosiaaliset turvaverkot tukevat vaikeissa elämäntilanteissa ja kriiseissä, jolloin ahdistuneisuuttakin pystyy ehkä hallitsemaan ja käsittelemään paremmin.

 

Psykofyysinen fysioterapia

 

Psykofyysinen fysioterapia keskittyy mielen ja kehon yhteyden vahvistamiseen ja siten ihmisen liikkumis- ja toimintakyvyn parantamiseen kokonaisvaltaisesti. Tavoitteena psykofyysisessä fysioterapiassa voi olla esimerkiksi kivun lievittyminen, stressin hallinta tai itsetuntemuksen lisääntyminen. Psykofyysisen fysioterapian työtapoja ovat esimerkiksi erilaiset rentoutumis-, kehotietoisuus- ja vireystilansäätelyharjoitukset sekä terapeuttinen harjoittelu. Kehollista yhteyttä voidaan etsiä ja vahvistaa tunteiden ja tuntemusten sanoittamisen, rauhoittumisen, painovoiman, liikkeen ja kosketuksen avulla. Fyysiset tuntemukset pyritään aina yhdistämään psyykkisiin tuntemuksiin. Psykofyysisestä fysioterapiasta hyötyvät erityisesti pitkittyneistä kivuista kärsivät, stressioireiset (ahdistuneisuus, unettomuus, uupumus), syömishäiriöiset, traumasta tai posttraumaattisesta stressireaktiosta toipuvat, neurologiset kuntoutujat sekä psykiatrisesta sairaudesta kärsivät (mm. paniikkihäiriö, sosiaalisten tilanteiden pelko). Toki se soveltuu lähestymistavaksi kaikilla fysioterapian osa-alueilla. (Kauranen, 2021)

 

Liikunnan merkitys mielenterveyden edistäjänä

 

Liikunta on yksi mielenterveysongelmien ennaltaehkäisevistä tekijöistä. Sen vaikutukset perustuvat ensisijaisesti keskushermoston välittäjäainepitoisuuksien muutoksiin. Liikunta vapauttaa verenkiertoon endogeenisiä opioideja, dopamiinia, noradrenaliia ja serotoniinia, joiden seurauksena masennus- ja ahdistusalttius vähenee, stressinsietokyky lisääntyy sekä unen määrä ja laatu paranevat. Masennus- ja ahdistustuntemuksia saattavat lievittää myös aivojen verenkierron lisääntyminen ja lämpötilan nousu liikunnan vaikutuksesta. Liikunnan positiiviset vaikutukset mielenterveyteen saavutetaan säännöllisellä liikunnalla ja parhaita vaikutuksia on saavutettu pitkäkestoisella aerobisella liikunnalla. Myös muut liikuntamuodot ovat osoittautuneet vaikuttaviksi, koska välittäjäaineita vapautuu kehossa aina liikkuessa. (Kauranen, 2021) Yksi liikunnan vaikuttavista mekanismeista on hiilidioksidireaktiivisuuden aleneminen, jolloin hengitysrytmi hidastuu ja ahdistuneisuus vähenee. (Pihlajavaara & Rönkkö, 2018)

 

Liikuntaharrastukset myös nostavat itsevarmuutta ja minä-pystyvyyttä sekä parantavat kehotietoisuutta. Nämä varmasti osaltaan ennaltaehkäisevät mielenterveysongelmia. Toisaalta liikuntaharrastuksiin, etenkin kilpaurheiluun, liittyy myös paljon riskitekijöitä muun muassa ahdistuneisuushäiriön syntymiseen. Kilpaurheilussa saatetaan kokea esimerkiksi valtavia suoritus- ja/tai ulkonäköpaineita, jotka voivat johtaa erilaisiin mielenterveyden haasteisiin. Olen itse huomannut, että luonteeltaan suorittamiseen ja ahdistuneisuuteen taipuvaisena ihmisenä urheilun suorituspaineet voivat johtaa paniikkihäiriöön. Urheilua ei mielestäni kuitenkaan pidä rinnastaa liikuntaan, koska urheilussa on aina omat riskinsä eikä se välttämättä muutenkaan ole terveellistä. On vain hyvä tiedostaa, että liiallinen ja varsinkin pakonomainen liikunta ei ole mielenterveydellekään hyväksi.

 

Helpotusta ahdistukseen hermostoa rauhoittamalla

 

Yleistyneen ahdistuneisuushäiriön hoidossa psykofyysisen fysioterapian menetelmistä on tutkittu hengitys- ja rentoutusharjoituksia, kosketusta ja hierontaa, liikuntaa sekä mindfulnessia. Kaikista näistä on todettu olevan hyötyä ahdistuneisuuteen. Kaikkien psykofyysisen fysioterapian keinojen vaikutukset ahdistuneisuuden lievittymiseen perustuvat autonomisen hermoston tasapainottamiseen ja rauhoittamiseen. Menetelmien avulla sympaattinen (elimistöä aktivoiva) hermosto rauhoittuu ja parasympaattinen (elimistöä rauhoittava) hermosto aktivoituu. (Pihlajavaara & Rönkkö, 2018)

 

Hengitysharjoittelu vähentää sekä psyykkisiä että somaattisia oireita ahdistuneisuushäiriöisillä ja lisäksi vaikuttaa muun muassa itsetuntoon ja itseluottamukseen. Rentoutusmenetelmät lieventävät ahdistusta ja masennusta sekä vähentävät huoliajattelua. Rentoutusterapian on todettu olevan vaikutukseltaan pitkäkestoista, ja vaikuttavan noin 3,5 kuukautta terapiajakson jälkeen. Myös terapeuttisen hieronnan hyödyt ahdistuneisuuteen ovat yhtä pitkäkestoisia ja hierontaterapia voi auttaa lisäksi masennukseen ja mielialahäiriöihin. Hieronnan ja kosketuksen vaikutuksesta hermoston rauhoittumisen lisäksi stressihormoneiden määrä vähenee, ja hieronnan aikana koetaan kokonaisvaltaista rentoutumista ja turvallisuuden tunnetta. (Pihlajavaara & Rönkkö, 2018) Hieronnan hyödyistä palautumiseen on paljon puhuttu viime aikoina muun muassa sosiaalisessa mediassa, mutta aika harvoin esiin on nostettu hieronnan muita vaikutuksia. Tutkimusten mukaan siitä kun on selvästi hyötyä esimerkiksi juuri ahdistuneisuuteen.

 

Mindfulness-menetelmä lievittää ahdistuneisuutta, mutta vähentää myös sen syntyyn vaikuttavia tekijöitä. Menetelmä toimii erityisesti ahdistuneisuuden kognitiivisiin tekijöihin, mutta sen harjoittaminen tulee olla säännöllistä vaikutusten ylläpitämiseksi. Mielenkiintoista on se, että mindfulnessin on todettu olevan tehokkaampaa, kuin perinteinen hoitomuoto kognitiivis-behavioristinen terapia. Mindfulnessin vaikutus perustuu ajatusten tuomisella tähän hetkeen, pois stressaavista ja ahdistavista ajatuksista. Lisäksi harjoitteiden avulla opitaan ymmärtämään, miksi tietyt tunteet ja reaktiot syntyvät eri tilanteissa. Ahdistukseen liittyviä tuntemuksia on siten helpompi käsitellä. Ymmärtäminen ja hyväksyminen negatiivisten ajattelutapojen sijaan helpottaa ahdistusta. Mindfulnessin avulla ahdistuneisuushäiriöstä kärsivät saavat keinoja selviytyä haastavista tilanteista eli coping-taitoja ja myös itsevarmuus lisääntyy. Mindfulness-terapiaan sisältyy hengitys-, liike- ja kehotietoisuusharjoitteita, joten se vaikuttaa kognitiivisten oireiden lisäksi somaattisiin ja psyykkisiin oireisiin, kuten muutkin psykofyysisen fysioterapian menetelmät. (Pihlajavaara & Rönkkö, 2018)

 

Vuonna 2016 tehdyssä ruotsalaisessa tutkimuksessa tutkittiin ryhmämuotoisen stressinhallintaintervention vaikutuksia nuorilla naisilla, mistä saatiin lupaavia tuloksia tällaisen menetelmän potentiaalista ahdistuksen ja stressin hoidossa. Osallistujia oli 54 ja heillä kaikilla oli stressiperäisiä ja psykosomaattisia ongelmia. Interventio sisälsi kehotietoisuusharjoituksia basic body awareness therapy -menetelmällä, progressiivista lihasrentoutusta, psykoedukaatiota sekä keskustelua ja reflektointia. Kahdeksan kerran intervention aikana osallistujien kehon tuntemus parani, omakuvassa tapahtui selkeä muutos positiiviseen suuntaan, somaattisten oireiden tunnistaminen ja sisäistäminen parani ja ajattelussa tapahtui muutoksia. Somaattisista oireista positiivisimmat tulokset näkyivät huimauksessa, päänsäryssä ja unihäiriöissä, mikä selittynee autonomisen stressireaktion aiheuttaman ylivirittyneisyyden ja ahdistuneisuuden laskulla. (Aittokallio, 2018)

 

Kaikkiin psykofyysisen fysioterapian menetelmiin liittyy aina reflektointia ja tuntemusten sanoittamista (Kauranen, 2021). Tämä vaatii vahvan luottamuksen terapeuttiin ja hyvän psykologisen turvallisuuden. Ilmapiirin on oltava avoin ja hyväksyvä, jotta kaikenlaiset tunteet on helppo ottaa puheeksi. Kehollisten harjoitusten kautta ihmisen on kuitenkin usein luontevampi puhua ja avautua tuntemuksistaan. Kun harjoitteet rauhoittavat autonomisen hermoston ja rentouttavat mielen, puhuminen vaikeistakin asioista on helpompaa. Ahdistus helpottaa, kun koetaan kehon ja mielen olevan yhteydessä ja turvassa.

 

Lähteet:

Ahdistuneisuushäiriöt. 2019. Käypähoito. Duodecim-lääkärikirja. Viitattu 31.3.2023. https://www.kaypahoito.fi/hoi50119

Ahdistuneisuushäiriöt. THL. Päivitetty 23.3.2023. Viitattu 31.3.2023. https://thl.fi/fi/web/mielenterveys/mielenterveyshairiot/ahdistuneisuushairiot

Aittokallio, J. 2018. Ryhmämuotoisen stressinhallintaintervention vaikutukset nuorten naisten kehonkuvaan ja ahdistus- ja masennusoireisiin. Aspect.

https://psykofyysinenfysioterapia.net/2018/10/11/ryhmamuotoisen-stressinhallintaintervention-vaikutukset-nuorten-naisten-kehonkuvaan-ja-ahdistus-ja-masennusoireisiin/

Kauranen, K. 2021. Fysioterapeutin käsikirja. Luku 5. E-kirja. 4. uud. painos. Helsinki: Sanoma Pro oy.

Pihlajavaara, N., Rönkkö, V. 2018. Psykofyysinen fysioterapia yleistyneen ahdistuneisuushäiriön hoitomuotona. Integroiva kirjallisuuskatsaus. Opinnäytetyö. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/150771/Opinnaytetyo%20Veera%20Ronkko%20ja%20Nella%20Pihlajavaara.pdf?sequence=1

Resilienssi auttaa selviytymään. n.d. Mieli Ry. Viitattu 31.3.2023. https://mieli.fi/vahvista-mielenterveyttasi/mita-mielenterveys-on/resilienssi-auttaa-selviytymaan/

Kommentoi