Hippoterapia terapiamuotona ja aistikokemusten mahdollistajana

Yleistä ratsastusterapiasta

Ratsastusterapialla eli hippoterapialla tarkoitetaan ratsastusterapeutin ja tehtävään koulutetun terapiahevosen kanssa yhdessä toteutettu kokonaisvaltainen osa kuntoutusta. Se soveltuu monille kuntoutujille, joilla on liikunta- ja toimintakyvyssä ongelmia. Esimerkiksi Ms, AVH, CP ja kehitysvammat ovat tyypillisiä vammaryhmiä, jotka tulevat ratsastusterapiaan. Ratsastusterapia on yksilöllistä, suunnitelmallista ja tavoitteellista kuntoutusta. Siinä vaaditaan koulutetulta terapeutilta ammattitaitoa havainnoida ja ohjata ihmisen ja hevosen välistä liiketerapiaa ja vuorovaikutusta, pyrkien siihen, että terapia tukee ja auttaa kuntoutujaa tiettyjen tavoitteiden saavuttamisessa. (Suomen ratsastusterapeutit ry 2019) Ratsastusterapia on osa hoitoa ja kuntoutusta esimerkiksi fysioterapian ohella (Mero 2001).

Ratsastusterapiassa painotetaan yksilöllisesti asiakkaasta riippuen eri asioita, kuten esimerkiksi motoriset, toiminnalliset ja psykologiset tavoitteet. Se on terapiamuoto, jonka avulla asiakas voi oppia oman kehon, toiminnan, mielen ja käyttäytymisen hallintaa. Tavoitteena on oppia taitoja, joita voidaan hyödyntää arjessa, eikä niihin kuulu ratsastustaitojen opettelu. (Suomen ratsastusterapeutit ry 2019.)

Ratsastusterapiassa hyödynnetään hevosen liikettä, jonka avulla kuntoutuja saa tunto-, tasapaino- ja liikeaistin tuntemuksia, jotka ovat tärkeitä jokaisen ihmisen elämässä ruumiinkuvan kannalta. Näitä asioita koulutettu ratsastusterapeutti osaa hyödyntää kuntoutukselle asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Kun hevosen liikkeeseen yhdistetään sen 1,5 astetta ihmisen ruumiinlämpöä korkeampi lämpö, saadaan aikaan yhdistelmä, jota on mahdoton mekaanisesti jäljittää. (Mero 2001.)

Fysioterapeutti ja ratsastusterapia

Fysioterapeutin näkökulmasta ratsastusterapia perustuu pitkälti hevosen liikkeeseen, joka stimuloi kävelyä. (Tynkkynen 2012.) Fysioterapeutin kanssa tehtävässä ratsastusterapiassa pääpaino on usein kävelyn harjoittelussa, mutta usein keskitytään myös tasapainon kehittämiseen tai muihin motorisiin haasteisiin (Hauta-aho 2019). Fysioterapeutti pystyy hevosen välityksellä vaikuttamaan asiakkaaseen käyttämällä hyväksi hevosen liikkeitä. Tätä kautta pystytään vaikuttamaan motorisiin ongelmiin, joita voivat olla esimerkiksi kävely, tasapainoon ja koordinaatioon. (Wilén 2013,13.) Fyysisen kuntoutuksen lisäksi ratsastusterapiaa käytetään myös psyykkiseen kuntoutukseen, jolloin apuna on hevosen läsnä oleva ja herkkä luonne, joka toimii niin sanotusti tulkkina käyttäytymiselle ja erilaisille tunteille. (Suomen ratsastusterapeutit 2018.)

Ratsastusterapia apuna motorisessa oppimisessa

Motorinen eli liikunnallinen taito on opittu kyky koordinoida ja kontrolloida liikkeitä niin että saavutetaan henkilökohtaiset liikunnalliset tavoitteet sujuvasti, virheettömästi ja automaattisesti. Kun motorinen taito lisääntyy, suoritus kokonaisuudessaan paranee ja yhdenmukaistuu ja on sovellettavissa muuttuviin olosuhteisiin. (Sandström 2000, 28.) Motorinen oppiminen tapahtuu yksilön ja ympäristön välisessä vuorovaikutuksessa. Tämä moninainen tapahtumaketju perustuu kognitiivisten ja motoristen toimintojen yhdentymiseen hermoston tasolla harjoituksen avulla sosiaalisessa ympäristössä. (Sand 2015.)

Ratsastusterapian tarkoitus voi olla liikuntavammaisen asiakkaan motoristen toimintojen edistäminen. Tällöin tarkoituksena on edistää eri asentojen hallintaa. Tämän lisäksi pyritään myös aktivoimaan liikkumista kontrolloivia neuraalisia mekanismeja, jonka kautta pystytään taasen vaikuttamaan lihastonukseen. (Wilén 2013, 13.) Vammautuneilla ja sairastuneilla ihmisillä on usein heikko vartalon hallinta lihasten jänteyden mataluuden vuoksi. Ratsastaessa sitä saadaan kohotettua. (Mäki-Opas 2019.) Ratsastusterapia kehittää monipuolisesti kaikkia motoriikan osa-alueita, kuten tasapainoa, kestävyyttä, reaktiokykyä, koordinaatiota ja käsien käyttöä. Hevosen liike vaikuttaa kuntoutujaan tunto-, tasapaino, ja liikeaistijärjestelmien kautta. Nämä hevosen liikkeiden tuottamat sensoriset ärsykkeet parantavat tietoisuutta omasta kehosta. Tämä helpottaa eri asentojen ja liikkeiden hallintaa. (Valkonen 2018.) Kun asiakas saa hevosen liikkeen avulla aistimuksia ja havaintoja, se voi jossain vaiheessa mahdollistaa liikkeen syntymisen omassa kehossa itsenäisesti. (Somppi, 16)

Fysioterapian kannalta ratsastusterapiassa keskitytään pitkälti ratsastajan asentoon ja hänen reagointikykyynsä liikkeen muuttuessa. Ratsastajan kehittyessä kohti parempaa tasapainoa, lihasvoimaa ja liikelaajuutta, myös usein koordinaatio ylä- ja alavartalon välillä luo tasapainoisemman kokonaisuuden vartalon ja pään hallintaan. (Wilèn 2013, 15.) Ratsastusterapia auttaa kehonhallinnassa ja oikean asennon löytämisessä. Istuma-asento hevosen selässä parantaa ryhtiä, tasapainoa ja koordinaatiokykyä ja auttaa hallitsemaan omaa käyttäytymistä. (Valkonen 2018.)

Ratsastusterapia parantaa koordinaatiokykyä siksi, että hevosen rytminen liike vaatii jatkuvaa tarkkailua ja aktivoi ratsastajan tasapainoreaktioita. Yläraajojen liikkeet, vartalon kierto ja käsien näppäryys kehittyvät, kun ratsastaja joutuu tekemään aktiivista lihastyötä ratsastusasennon säilyttämiseksi ja ohjastaakseen hevosta. Erityisesti alaraajojen lihakset sekä selän ryhtiä ylläpitävät lihakset vahvistuvat. Näin ollen voidaan todeta, että tärkeä fyysinen etu ratsastusterapiassa on lihasvoiman lisääntyminen. (Hauta-aho 2019.) Fysioterapeutti voi teettää ratsastusterapiassa erilaisia tehtäviä, jotka vaativat karkea- ja hienomotorisia taitoja. Tällaiset tehtävät voivat liittyä esimerkiksi kävelemiseen, hevosen selässä makaamiseen tai vaikkapa pallon heittämiseen. Tapoja on monia (Mäki-Opas 2019.)

Kävelyn mallintaminen hevosen selässä

Hevosen selässä ratsastaja reagoi hevosen tuottamaan liikkeeseen spontaanisti, rytmisesti ja symmetrisesti. Hevosen käyntiliike välittää ratsastajaan jopa sata moniulotteista, symmetristä ja rytmistä liikeimpulssia. Nämä liikeimpulssit ovat verrattavissa ihmisen kävelyssä saamiin liikeimpulsseihin. Näin ollen kuntoutuja saa sensomotorisen kokemuksen kävelystä. (Kela ym. 2016.) Tätä voidaan hyödyntää kävelyliikkeen mallintamisessa liikuntavammaisilla asiakkailla (Sandström 2000, 32).

Käynnissä hevosen askel on sellainen, että ennen kuin siihen on mahdollista mukautua, on liikutettava itseään useassa eri tasossa: frontaali-, horisontaali- ja vertigaalitasossa. Samalla saadaan elämys siitä, että itse kävelisi, sillä paino siirtyy hevosen askeleen mukaan puolelta toiselle, joka tapahtuu normaalissakin kävelyssä. Kävelyssä on olemassa jatkuva tasapainon menettämisen vaara. Tämä eliminoidaan sillä, että toinen jalka tulee eteen maahan ja niin edelleen. Tätä kutsutaan tasapainoreaktioksi. Tasapainoreaktio on painonsiirtoa ja sitä tapahtuu myös hevosen käynnissä. Lisäksi mukaan tulee eteen-taakse-liike, jossa sekä vatsa-, että selkälihakset toimivat harmonisesti. Tämä kävelytyyppinen liike on niin monimutkainen, että jos ei ole ennen kävellyt tai on kävellyt vain sauvojen kanssa, niin liike ei ole yhtä monipuolinen. (Hauta-aho 2019.) Voidaan todeta, että hevosen käyntiliike on biomekaanisesti identtinen hevosen selässä istuvalle liikkeeseen, jonka lantio tekee ihmisen kävellessä. Näin ollen on mahdollista antaa asiakkaalle mahdollisuus kävelyn oppimiseen, vaikka ei kävelemään vielä lainkaan kykenekään. (Wilén 2013, 15)

Fysioterapeutti voi teettää ratsastusterapiassa karkea- ja hienomotorisia taitoja vaativia tehtäviä ja näin ollen aktivoimaan ratsastajan motorisia taitoja. Tehtäviä voidaan suunnitella liittyen esimerkiksi kävelemiseen, istumiseen, seisomiseen ja makaamiseen. (Wilèn 2013, 16.) Yksi esimerkki motoriikkaharjoituksesta ratsastusterapiassa on silmä-käsikoordinaatiota kehittävä hevosen harjaus. Tämä tehtävä on loistava käden motoriikan ja keskiviivan ylittämisen harjoitus. Aina kaikkia tehtäviä ei siis tehdä hevosen selässä. (Hauta-aho 2019.)

Hyödyt tasapainon kehitykseen

Tasapaino on tärkeässä roolissa, kun ajatellaan ihmisen kykyä liikkua ympäristössä ja hallita liikettä. Kehitysfysiologit ovat todenneet, että pään ja kehon asento opitaan hallitsemaan vain niiden kokemusten perusteella, joita saadaan liikkuessa. Jos tasapainoelin ei tuota riittävästi ärsykkeitä, on esimerkiksi kävely mahdotonta. (Sandström 2000, 54.)

Tasapainon säilyttämiseksi on välttämätöntä, että lihasten ja luuston aistinsolut välittävät hermostoon tietoa kehon liikkeestä ja eri ruumiinosien asennoista suhteessa toisiinsa. Hermosto saa lisätietoa sisäkorvan aistin elimistä, jotka reagoivat painovoimaan ja pään kiertoliikkeeseen. Tasapainoelimen muodostavat yhdessä soikea ja pyöreä rakkula, sekä kaarikäytävät. (Sand ym 2015, 164) Kaarikäytävistä ja soikeasta ja pyöreästä rakkulasta tulee tieto, joka kulkee tasapaino-kuulohermon sensoristen hermosyiden mukana aivorungon tasapainotumakkeisiin. Tasapainotumakkeissa yhdistetään tiedot muihin tasapainon säilyttämisen kannalta tärkeisiin tietoihin. Näitä tietoja tulee etenkin silmistä ja nivelten ja lihasten aistinsoluista. (Sand ym. 2015, 166.)

Ratsastusterapialla on suotuisat vaikutukset tasapainon parantamiseen. Hevosen selässä joutuu koko ajan tasapainoilemaan liikkuvalla alustalla eli tällöin tasapainoharjoittelusta saadaan pitkäkestoista. (Mäki-Opas 2019.) Kehon ja pään asento opitaan hallitsemaan kokemusten avulla. Tasapainoelimen on tuotettava riittävästi ärsykkeitä, jotta pikkuaivot voivat yhdistää niskan proprioseptiset ärsykkeet ja tasapainoelintiedot koko kehon asentoja ja tasapainoa sääteleviksi hermostollisiksi malleiksi. Ratsastusterapiassa hevosen selässä syntyvä liikehdintä aktivoi tehokkaasti tasapainoaistia, lähettäen aistihavaintoja aivoille. (Wilèn 2013, 16-18.)

Hevosen liikkuessa syntyy paljon liikemäärien muutoksia ratsastajan vartaloon ja edelleen päähän sekä kaularankaan. Näin ollen hevosen selässä oleminen sen liikkuessa, auttaa oppimaan kehon ja pään hallintaa, sillä hevosen liikkuessa tasapainoelin tuottaa paljon ärsykkeitä ja näin ollen ratsastaja saa paljon kokemuksia kehon ja pään hallinnasta. (Tynkkynen 2012.) Hevosen liikkeet horjuttavat ratsastajan tasapainoa ja sen seurauksena ratsastaja joutuu aktivoimaan istuma-asentoa ylläpitäviä lihaksia, jotta istunta pysyy hevosen keskellä ja tasapaino säilyy (Mäki-Opas 2019).

Ratsastusistunta on loistava asento harjoittaa tasapainoa. Ratsastusistunta edellyttää kohtalaista vartalon hallintaa ja tasapainoa. Ratsastaessa tasapainoa ylläpitävät lihaksen aktivoituvat ja joutuvat töihin pitääkseen hevosen selässä istuma-asentoa yllä. Ratsastusterapialla voidaan parantaa tasapainotaitoihin kuuluvaa tasapainon säätelyä ja liikkumistaitoihin sisältyvää kävelyä. (Hauta-aho 2019.)

Hevonen ja rentoutuminen ja hengitys

Hevosen läheisyys rauhoittaa levotonta mieltä. Hevosen kosketus on tärkeä rentoutumisen ja rauhoittumisen elementti. Hevonen nauttii kosketuksesta ja sen iho on todella tuntoherkkä. Terapiahevonen saa potilaan rauhalliseksi ja rentoutuneeksi heti kun asiakas huomaa hevosen nauttivan hoitotilanteesta terapiakerran aluksi. Fyysinen kosketus on merkittävä tekijä ihmisen hyvinvoinnin kannalta ja se on vähentynyt paljon entisaikaan nähden. (Mäenpää ym. 2016.)

Hevosen ruumiinlämpö on ihmiskehoa noin 1,5 astetta lämpimämpi, jonka on osoitettu yhdessä liikkeen kanssa auttavan spastisuuden alentamisessa (Mäki-Opas 2019). Lämpö ja liike yhdessä luovat fysiologisesti oikeanlaisen rentouttavan vaikutuksen (Hauta-aho 2019).

Hevosen tasainen ja rytmikäs käynti vaikuttaa lihasjänteyteen edullisesti. Se vähentää spastisuutta raajoissa ja samanaikaisesti kohottaa vartalon jäntevyyttä. (Valkonen 2018.) Näin saadaan spastisista oireista kärsiviä kuntoutujia rentoutumaan. Ratsastusistunta on täydellinen vastakohta vammaisen omin fiksaatioin varmistetulle istuma-asennolle. Vammautuneilla tai sairailla ihmisillä raajoissa on usein lisääntynyttä lihasjänteyttä ja ratsastusterapian avulla sitä saadaan rentoutettua. (Hauta-aho 2019.)

Hevosen liikkeen sekä hyvän ratsastusistunnan avulla voidaan tehostaa hengitystä ja helpottaa puheen tuottamista. (Ratsastusterapian vaikutukset 2019.) Hevosen rytmikkäät liikkeet tahdittavat ja tehostavat hengitystä. (suomenratsastusterapeutit.fi 2018.) Hevosen rytmikäs käyntiliike ja hevosen selässä istumisasento yhdessä aktivoivat nielemiseen ja puheentuottoon osallistuvia lihaksia ja näin ollen vaikuttavat hengitykseen positiivisesti. Hengitys, suun motoriikka ja äänen muodostus parantuvat hyvän asennon ja tonuksen normalisoitumisen kautta.  (Hauta-aho 2019)

Teoksessa Mattila-Rautiainen, S. (toim.) Ratsastusterapia. Jyväskylä: PS-kustannus.

Hauta-aho, J. fysioterapeutti. Haastattelu 07.03.2019. Jyväskylä

Kela, K., Mäenpää, M. & Sätilä, H. 2016. Ratsastusterapia liikuntavammaisten lasten kuntoutuksessa. Duodecim 132 (32), 1278-1285

Mero, M-M. 2001. Ratsastusterapia. Päivitetty 11.09.2001. Luettu 30.11.2020. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2001/09/11/ratsastusterapia

Mäki-Opas, V. ratsastusfysioterapeutti. Haastattelu 02.03.2019. Lehtimäki

Sand, O., Toverud, K. C. k. & Hekkanen, R. 2015. Ihminen: Fysiologia ja anatomia. 2. laitos. Helsinki: WSOYpro.

Sandström, M., 2000. Ratsastusterapian vaikutukset neurofysiologian ja tutkimustulosten näkökulmasta. Helsinki: Suomen kuntoutusliitto.

Somppi, T. 2014. Hevonen työvälineenä. Jyväskylän yliopisto. Opettajankoulutuslaitos. Kasvatustieteen pro gradu -tutkielma

Suomen ratsastusterapeutit. 2018. Ratsastusterapia. Luettu 30.11.2020. https://suomenratsastusterapeutit.fi/ratsastusterapia/

Tynkkynen, J. 2012. Ratsastusterapia auttaa kehoa ja mieltä. Päivitetty 07.05.2012. Luettu 30.11.2020. https://yle.fi/uutiset/3-6083012

Valkonen, K. 2018. Ratsastusterapia. Päivitetty 02.03.2018. Luettu 30.11.2019. https://verneri.net/yleis/ratsastusterapia

Wilén L. 2013. Ratsastusterapian vaikutus kehon motorisiin toimintoihin ja kehon hallintaan. Helsingin ruotsinkielinen ammattikorkeakoulu. Arcada. Fysioterapia. Opinnäytetyö.